Musiikin teoria ja säveltäminen ›

kuinka voi korvia,kuuloa,sävelkorvaa kehittää.. tietysti kuuntelemalla paljon, mutta kuinka saisi 100% oppimishyödyn?

kuinka voi korvia,kuuloa,sävelkorvaa kehittää.. tietysti kuuntelemalla paljon, mutta kuinka saisi 100% oppimishyödyn?
 
Kirjoitat niitä kuulemiasi juttuja nuoteiksi ja yrität selvittää kappaleiden sointuja.

kuinka voi korvia,kuuloa,sävelkorvaa kehittää.. tietysti kuuntelemalla paljon, mutta kuinka saisi 100% oppimishyödyn?
 
Työskentelemällä vuosia aihepiirin parissa moisia sen enempää ajattelemati ja huomaavasi yks kaks osaavasi?

Työskentelemällä vuosia aihepiirin parissa moisia sen enempää ajattelemati ja huomaavasi yks kaks osaavasi?
 
Juurikin näin.
 
Muistaen että musiikin tietämyksessä ja taitamuksessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei ole ns. "Korvakuulolta soittamista" ilman teorian, rakenteiden ja tyylin tajua. Poislukien joku intervalli/relatiivinen sävelmuisti-pohjainen "absoluuttinen korvasta käsiin kulkematta musiikkipersoonan kautta"-solfa, mutta siihenkin tarvii hajua sävelten keskinäisestä käyttäytymisestä. Touhuaa vaan vitusti ja monipuolisesti, kyllä se sieltä tulee.
 
100kg painot on paras tapa kehittää lihaksia, vain jos sen 100kg saa nousemaan. Siihen asti kun ei nouse, niillä ei tee mitään. juurikin näinkin.

Kyllä mä väitän, että tehokkain tapa kehittää omaa sävelkorvaa on transkriptioiden teko.

Kyllä mä väitän, että tehokkain tapa kehittää omaa sävelkorvaa on transkriptioiden teko.
 
Tietynlaisen kyllä. Ihan normaali korvakuulolta soitto taas auttaa toiseen.
 
Esim:
Täydellisen transkription teko voi viedä aikaa jopa päiviä. Esim sointupohjan plokkaamiseen kuluu suhteessa aika lyhyt aika.
Piisien jammailu ja korvakuulolta soitellessa ehtii siinä päivän parin aikana reenaamaan lukuisia piisejä ja nimenomaan sointurakenteita.
 
Transkriptiointi tietty nopeutuu sointurakenteiden hahmotuttua paremmin.
 
Musiikin kuuntelu ja valmiista lapuista soitto taas antaa innovaatioita ja ideoita siitä, mitä kaikkea on mahdollsita olla / mitä mahdollisesti vielä ei ole.
 
Teorian tuntemus nopeuttaa myös sitä transkriptiointia.
 
Pointti:
Kaikenlainen musisointi tukee sävelkorvaa.
Pystymettästä tempastulle alottelijalle ei oo paskan vertaa hyötyä tehä transkriptioita ellei teoria ja muuten musiikin ymmärrys ole vaaditulla tasolla.
 
EDIT: 100kg painot on paras tapa kehittää lihaksia, vain jos sen 100kg saa nousemaan. Siihen asti kun ei nouse, niillä ei tee mitään.

Jos kaipaa jotain apuvälinettä niin Band-in-a-Boxissa on "Ear Training", jossa on eri vaikeusasteisia sävel-, rytmi- ja melodiatehtäviä.

Tietynlaisen kyllä. Ihan normaali korvakuulolta soitto taas auttaa toiseen.
 
Tuota noin, miten sä erotat "normaalin korvakuulolta soiton" transkriptiosta? Sitä itseäänhän se on. Transkriptiossa vaan tehdään nuotit kipaleesta, mikä auttaa hahmottamaan musiikin rakenteita, kuten harmoniaa ja rytmejä. Tottakai ne omat transkriptiot treenataan myös.

Tuota noin, miten sä erotat "normaalin korvakuulolta soiton" transkriptiosta? Sitä itseäänhän se on. Transkriptiossa vaan tehdään nuotit kipaleesta, mikä auttaa hahmottamaan musiikin rakenteita, kuten harmoniaa ja rytmejä. Tottakai ne omat transkriptiot treenataan myös.
 
Mozartin sinfoniathan voi soittaa pianolla siten että vasemmalla kädellä soittaa sointuja ja oikealla melodiaa yksiäänisesti. Kunnollinen transkriptio Mozartin sinfoniasta on sitten vähän eri juttu. Ehkä tarkoitettiin tällaista eroa?

"Normaalilla" mainaan sitä, et vaan soitan jonkun piisin ja kun se menee, soitan toisen. Ilman joka kilahduksen ja välttämättä jokaisen melodian plokkaamista. Sointukierto ja perus melodia pääosassa plokkailua siis.
 
Transkriptioinnissa yhden piisin kirjoittamiseen voi mennä päiviä. "Normaalilla" korvaltasoittelulla oppii nimenomaan sitä korvaltasoittelua eli sävelkorvan ja soiton yhteispeliä. Ja kehittyy paljon nopeammin kuin transkriptioinnin piisi/päivä.
 
No voi hellanlettas. Eihän transkriptioon mitenkään oletusarvoiseti kuulu, että pitää nuotintaa jokainen kilahdus ja pikku melodian tai riffinpätkä. Tottakai voit itse valita, että mitkä osuudet sua siinä biisissä kiinnostaa, ja nuotintaa sitten ne. Otat ylös vaikka rakenteen, soinnut, lead-melodian ja jos biisissä on joku leimallisesti siihen kuuluva riffi, niin se vielä. Tuollaista transkriptiota kutsutaan nimellä "lead sheet", ja on ehkäpä yleisin tapa merkitä jokin biisi muistiin. Tai sitten voit kirjoittaa vaikka vain sen fonisoolon, jos se sattuu olemaan ainoa mielestäsi nuotintamisen arvoinen asia. Jos ainoa asia mikä sua siinä biisissä kiinnostaa on se, että miten kitara komppaa, niin skrivaa sen.
 
Tranksriptiossa kannattaa ottaa myös huomioon, että mihin tarkoitukseen sitä tekee. Jos sitä tekee vain itselleen, niin on aivan sama mitä siitä kirjoittaa. Sen sijaan jos tekee lappua, josta bändin olisi tarkoitus pystyä toisintamaan ko. kipale, niin sieltä pitää löytyä noi jutut, jotka lead sheettia kuvaillessani mainitsin.
 
Tottakai jokaisen pitää käyttää omaa harkintaa, että mikä siinä kipaleessa on nuotintamisen arvoista ja onko jonkin jutun nuotintaminen tarpeellista vai ei. ;-)

Väitän, että yksinkertaisimmankin transkription tekoon kuluu aikaa enemmän kuin muuten vaan korvakuulolta soitteluun. Eli samassa ajassa ehtii käymään läpi esim 6piisin sijasta 10.
 
Tottakai jokaisen pitää käyttää omaa harkintaa, että mikä siinä kipaleessa on nuotintamisen arvoista ja onko jonkin jutun nuotintaminen tarpeellista vai ei. ;-)
Ja kun korvakuulolta veto onnistuu muuten, sitä nuotintamisen arvoista kamaa jää usein hyvin vähän.
 
Mulla oli joskus projektina koota valtava määrä lappuja, joiden kanssa sit voisin soitella lähes mitä vaan. Siis kaikkia tuttuja hyviä piisejä. Joihinkin löytyi laput, toisiin ei. Piti tehä itte. Jossain vaiheessa tajusin, kuinka yksinkertaista musiikki viimekädessä onkaan. Lopetin koko transkriptioinnin, ku tajusin, et on paljon hyödyllisempää osata soittaa hatusta kuin osata tehä transkriptioita ja raahata niitä miljoonia lappuja mukana.
 
Soittamalla lapuista oppii soittamaan lapuista, transkriptioimalla transkriptioimaan ja korvakuulolta soittamalla soittamaan korvakuulolta.
 
Ja yhä edelleen: ei se transkriptiointi huonoa ole. Kyllä korva kehittyy ja paljon, mutta erilailla. Jokainen reenatkoon korvaansa miten lystää. Kyllä välillä joutuu itekkin transkriptioita tekemään, ku läheskään kaikki kanssasoittajat ei vedä hatusta piisejä.
Kuitenkin, kun kaikessa on takana soittaminen, reenaan mieluummin sitä korvaakin soittamisen kautta.

www.good-ear.com Tuolla on harjoitustehtäviä. Itse olen nyt viime aikoina kuunnellut paljon noita sointuja ja yrittänyt saada muunnesäveliä erotettua toisistaan. Vaikeaa on, etenkin dominanttisoinnuissa.