Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Terve! Mitä mieltä olette tollasesta Fender 70's classic mallista?
http://www.thomann.de/fi/fender_70_classic_stratocaster_mn_olw.htm
Virittimet?
Mikit? Saako asennettua 2 kelasia mikkejä jälkikäteen, eli onko plektra suojan alla tilaa myös 2 kelaisille? ajattelin vaihtaa mahdll. talla mikin.
Mitä on "esh body" Onko painavaa puuta?

eli onko plektra suojan alla tilaa myös 2 kelaisille? ajattelin vaihtaa mahdll. talla mikin.
Mitä on "esh body" Onko painavaa puuta?
 
Esh on kiriotusvirhe. Pitäisi olla Ash = saarni.
 
Jos kyseessä tosiaan on 70-lukulaisen tarkka kopio, pleksin alla on tilaa vaikka uima-altaalle. Swimming Pool -routtauksestahan noissa puhutaan
:-D

Esh on kiriotusvirhe. Pitäisi olla Ash = saarni
 
http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=715
 
Edit. linkki jäsen Kuhan artikkeliin aiheesta.

Esh on kiriotusvirhe. Pitäisi olla Ash = pyökki.

 
Ash on kyl mun mielestä saarni.

Jos kyseessä tosiaan on 70-lukulaisen tarkka kopio, pleksin alla on tilaa vaikka uima-altaalle. Swimming Pool -routtauksestahan noissa puhutaan
:-D
 
Ei ole minun yksilössä ainakaan uima-allasta, eikä myöskään '80 stratossa mikä mulla oli. Vaan kaularauta on kyllä asennettu vähän sivuun tossa mehicossa eli ei ole aivan keskellä kaulaa - se on kuulemma ominaisuus jota tapaa orkkis 70-lukulaisissa :)

Eli mitä mieltä olette tuosta skitasta? 70'S Classic?
Rock kitaraksi. Eli ei kuitenkaan ihan "Silja Line" tanssi musiikki rimputteluun.
Onko tuo body kuinka kestävä/ painava? kannattaa ko hommata. Muita vaihtoehtoja?
Ajattelin rakennuttaa siitä "Mick Mars" kopio straton: http://www.losmejoresrock.com/Mick%20Mars.jpg
plektra suojaa vaihtoon, Floyd Rose tilalle ja ehkä myöhemmin uusia humppareita.
70'S Classic:
http://www.thomann.de/fi/fender_70_classic_stratocaster_mn_olw.htm
Kertokaa vähän omaa mielipidettänne, hyvät ja huonot puolet kitarasta.
Kiitos :)

Esh on kiriotusvirhe. Pitäisi olla Ash = saarni.
 
Jos kyseessä tosiaan on 70-lukulaisen tarkka kopio, pleksin alla on tilaa vaikka uima-altaalle. Swimming Pool -routtauksestahan noissa puhutaan
:-D
 
Itselläni on "ehta" 70-luvun strato, mutta siinä jyrsinnät ovat perinteiset, eli puuta on poistettu vain mikkien, kaapelien ja tietysti potikoiden kohdilta. Siis kyseessä ei ole ns. uima-allas, jota sittemmin olen nähnyt mm. 80-luvun puolivälin stratoissa.
 
Oma "Uljas Mustani" on tosin 70-luvun lopulta, ja käsittääkseni Classic -sarjan kitarat ovat uusintapainoksia juuri 70-luvun alkupään kitaroista, sillä poikkeuksella, että mikinvalitsin on 5-asentoinen. Myös Classicin tallapalat ja itse talla ovat erilaiset kuin oman 70-lukulaisen, jossa talla on valettu yhdestä kappaleesta. Myös tallapalat ovat valetut kokometalliset, eivätkä ns. peltipalat, kuten Classicissa.
 
Omat kokemukseni 70-luvun uusintapainoksista ovat positiivisia, eikä eri yksilöiden välillä ole suuriakaan eroja, kuten aikoinaan alkuperäisten kohdalla saattoi käydä. Myös painoerot näissä re-issueissa ovat pienempiä, ja kitarat tuntuvat kauttaaltaan olevan keveämpiä kuin aidot 70-luvun loppupään stratot.
 
Mutta siitähän ei pääse yli eikä ympäri; iso lapa + "transition" logo ovat sitä tyylikkäintä Fenderiä kautta aikain.
 
Ainakin minun mielestäni.

Mutta siitähän ei pääse yli eikä ympäri; iso lapa + "transition" logo ovat sitä tyylikkäintä Fenderiä kautta aikain.
 
Ainakin minun mielestäni.
 
Eikös tuossa 70 classic mallissa ole se isoin lapa ja fender logo? Ainakin minusta.
Kiitos vinkeistä ja neuvoista...
Tämän perusteella olen tullut siihen tulokseen että kyseinen kitara ei ole ollenkaan huono idea/ hankinta rock&roll kepiksi.
Kiitos.

Eikös tuossa 70 classic mallissa ole se isoin lapa ja fender logo?
 
On kuin onkin. Suurin ja kaunein.
 
Lapa on todellakin niin suuri, että keikallekin on mentävä kahdella autolla, kun yhteen ei mahdu. :-)))

70-luvulla oli kirosanoja noi iso lapaiset (kolmella ruuvilla kaulan kiinnitys jne) nyt ne on muka niin hyviä.

Uskomattoman kätevä tuo kaularaudan säätö myös. Tykkään kyllä omastani, enpä keksi oikeen valitettavaa.

Ei ehkä paras kitara heavyn soittoon, paitsi hintansa puolesta.
 
Jahas, missäs mun palttoo...

70-luvulla oli kirosanoja noi iso lapaiset (kolmella ruuvilla kaulan kiinnitys jne) nyt ne on muka niin hyviä.
 
Noh, parempiakin kitaroita oli toki saatavilla 70-luvulla kuten nykyäänkin, mutta Iso Lapa on niin kaunis, että se antaa anteeksi muutamat Fendereiden pikkuviat :-)))
 
70-lukulaisten Fendereiden huono maine pohjautuu pitkälti siihen 70-luvun lopun vaihtelevaan laatuun, josta tuolla aiemminkin mainitsin. Itsekin muistan tuolloin kokeilleeni 5 -6 yksilöä, joista en kelpuuttanut silloin ainuttakaan omaan käyttööni.
 
Huvittavin tapaus oli yksi "natural" strato, jossa kaulan profiili muutui paksummaksi lapaa kohden. Samaisessa kitarassa kaulan jyrsintälovi oli niin vinossa runkoon nähden, että ohut e-kieli ei enää kulkenut otelaudan päällä ylimpien nauhojen kohdalla, vaan otelaudan sivussa. Millään säädöllä vikoja ei olisi saanut korjattua, eli ko. strato kelpasi vain polttopuiksi. Ilmeisesti Fenderin tehtaalla oli ollut peruskoululaisten TET-päivä, ja kyseinen kitara oli teetetty tuolla työelämään tutustujalla.
 
Vasta 80-luvun alkupuolella käsiini osui käytetty vm.-79 strato, jonka kaulan ympärille käteni kramppasi sillä seurauksella, että ote irtosi vasta kotona.