Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Levyn pyöriessä toista kierrosta on todettava julistamatta liiaksi, että bändi on tehnyt hiton hyvän levyn. Sisarusten duetto poikkeaa tyylillisesti jonkin verran, mutta so-goddamn-what kun kyseinenkin biisi toimii - ehkä jopa yllättävän hyvin.
Imperiumin arvostelut ovat aika kuvaavia:
 
KIUAS
The New Dark Age
CD
Spinefarm Records
 
(8½)
Kiuas ei ole jäänyt lepäämään laakereilleen. Kahden loistavan levyn jatkeeksi bändi lyö kerralla tiskiin jotain erilaista ja myös odottamatonta. The New Dark Agen nimi ei ole mitään kosmetiikkaa, vaan Kiuas on todella onnistunut vangitsemaan levylleen annoksen keskiaikaista tunnelmaa. Bändin tunnistettavuus, kiperän koukeroinen ilmaisu ja asema yhtenä Suomen persoonallisimpana metallibändinä pitävät kuitenkin edelleen ehdottomasti paikkansa.
 
Kolmas albumi on laaja-alainen ja samalla bändin vaikein levy omaksua. Moni asia on muuttunut, kuten kalevalaiset vaikutteet, mutta musiikilliset peruselementit ovat silti samoilla sijoillaan. Ilmarisen kitara ei lyö enää samalla voimalla ukkosen jyrinää, kuten esimerkiksi Spirit of Ukko-kappaleessa. The Decaying Doctrinen rosoisesta riffittelystä ei ensin edes tahdo tunnistaa bändiä. Kitara on selkeästi levyn hallitsevin elementti ja sitä käytetään mukavan estottomasti. Ihmetystä herättää ensimmäisenä kosketinten vähäinen käyttö koko levyllä, sillä tunnelmalliset melodiat ovat aiemmin olleet yksi selkeistä Kiukaan tavaramerkeistä. Nyt kokonaisuus on painostavampi ja folk-vivahteet tuntuvat karisseen pois melko tehokkaasti. Rummut sen sijaan kumisevat tuttuun tahtiin ja poljento parhaillaan julistavan Kiuas War Anthemin tuoksinassa.
 
Levyn erikoisin raita, To Excel And Ascend, kohoaa samalla omaksi suosikikseni. Biisi matkaa orientaalisempiin tunnelmiin ja itse saan kuunnellessani välittömiä Egypti-mielikuvia. Julma ja painostava, mutta samalla vaikuttava rysäys. Albumin nimibiisi on puolestaan selkeästi helpoimmin lähestyttävä ja samalla mielestäni lähimpänä vanhempaa Kiuasta keskiaikaisista melodioistaan huolimatta. Samanoloinen tarttuva ralli ja levyn sinkkubiisiksikin osuvasti valittu Of Sacrifice, Loss and Reward tarjoaa myös annoksen maittavampaa tarttuvampaa herkkua. Mustan ruusun tarina jatkuu ja piikit pistelevät jälleen reippaassa Black Rose Witheredissa. Levyn dramaattisempaa roolia edustaa mahtipontinen ja miellyttävä, jopa euforinen The Summoning.
 
Selkeää parannusta aiempaan tuotantoon nähden löytyy etenkin levyn mainioista soundeista sekä vokalisti Ilja Jalkasen äänestä. Persoonallinen uhkuminen on mennyt harppauksen eteenpäin ja teknisesti Jalkanen tekee parhaan ja monipuolisimman suorituksensa koskaan.
 
Myyttistä on Kiukaan meno edelleen ja se maistuu hyvin. Silti bändi ei tunnu saavan nykyisellään itsestään aivan sitä parasta terää irti. Levy on, kuten sanottua, vaikea, mutta silti se ei yllä odotuksiinsa nähden aivan kuuntelijaa tyydyttävälle tasolle. Jään oikeastaan jo odottamaan seuraavaa levyä, sillä sen sisältö tulee yhtyeen tyylin jalostumisen myötä takuulla olemaan mielenkiintoinen jo ennakko-odotuksiltaan. Sitä odotellessa The New Dark Age maistuu hyvin, mutta paremminkin se olisi voinut kolista.
 
8/10
Tero Lassila
 
--------------------------------------------------------------------------------
 
Kyllähän tämän vielä tunnistaa samaksi Kiukaaksi, kuin kahdella edelliselläkin levyllä. Kiukaan musikaalinen kehitys on siitä mielenkiintoista että itse biisien rakenteiden muuttuessa yksinkertaisemmiksi niiden yksittäiset osuudet muuttuvat entistä monimutkaisempaan suuntaan. Levytyksenä The New Dark Age on musikaalisempi kuin edeltäjänsä, uusien kappaleiden ollessa hieman selvempiä ja kokonaisuuksien ollessa helpommin lähestyttäviä. Rakenteet ovat menneet enemmän tutun popmusiikin kaavan suuntaan, jossa melodiat ohjaavat ja vaihtelut ovat selkeitä.
 
Kasvava melodisuus ei kuitenkaan tarkoita, että hommaa olisi menty tunaroimaan. Tunnistettava tyyli on yhä tallella ja Kiuas onkin yksi niistä yhtyeistä, joita on hankalaa kopioida. Musiikki perustuu yhä todella tiukasti riffeihin ja mikäpä siinä, kun niitä kerran osataan tehdä. Tällä kertaa kitaran kurittaminen osataan viedä tarvittaessa myös taka-alalle. Musikaalisesti ajatellen suurin uudistus uudessa Kiukaassa on ehkä se, että kaikki soi vihdoinkin täysin yhteen. Se saattaa johtua myös levyn tuotannosta, sillä The New Dark Age on parhaiten tuotettu Kiuas tähän mennessä ja jo tuotanto tuo esille sen, että instrumenttipuoli jytisee ihan koko rahan edestä.
 
Nämä biisit ovat vain yksinkertaisesti hyviä ja eikä niissä ole kuultavissa isoja ongelmia. Ne ovat sopivan kompakteja paketteja joihin on ripoteltu miellyttävä määrä kaikenlaisia erikoisuuksia. Henkilökohtaiseksi suosikikseni nousee nimikkobiisi The New Dark Age, jossa on yksi tiukimmista riffeistä ikinä. Kauas ei jää myöskään kokolailla akustinen After the Storm. Jälkimmäisessä on solistivieraana vokalisti Iljan pikkusisko Anna-Leena Jalkanen, joten voidaan todeta, että laulupuoli kulkee suvussa. Lauluosuudet levyllä ovat hyvällä mallilla, vaihtelevuutta löytyy ja tulkinta on viety pitkälle, muttei niin pitkälle, että se kuulostaisi osaamattomalta. Erikoiskiitos solistin työskentelylle voidaan laittaa vaikkapa To Excel and Ascend -biisistä, jossa seilataan örinävokaalien ja hittikertsien välillä suvereenisti ilman pienintäkään ongelmaa. Väliosineen kaikkineen biisi on hieno kokonaisuus.
 
En osaa vielä sanoa onko TNDA se paras Kiuas koskaan, mutta siitä olen varma ettei se ole myöskään huonoin. Itse asiassa en osaa sanoa sitäkään mikä levyistä olisi se huonoin, mikä osaltaan kielii paljon yhtyeen tasosta. The New Dark Age on vahva kokonaisuus ja jos edelliset kelpaavat, luulenkin, ettei kukaan sen hankkiva joudu suuremmin pettymään.
 
9/10
Turkka Holmqvist
 
Tero Lassila/Turkka Holmqvist, 12.03.2008
http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=7227