Tanssimusiikki ›

Kukahan ne äänentoistolaitteet (vaikkapa digitaalimikserin) on suunnitellut, joku 20 vuotta kansakoulupohjalta keikkaa vääntänyt humppamuusikko varmaan? ;)
 
Niimpä, joskus tuntuu, että laitesuunnittelijat eivät itse käytä näitä laitteita ollenkaa, on vain pitänyt AHTAA helevetisti kaikkea samaan laatikkoon!
ja varsinkin ne manuskat saisi olla loogisempia!
 
Täällä tuntuu joillakin olevan pakonomainen tarve vääntää joka ikinen asiallinenkin keskustelu vitsiksi ja v...uiluksi. Siksipä yritänkin välttää tänne kirjoittelua, mutta joskus lipsahtaa..
 
Pieni vitsi ja kevennys on aina paikallaan, ennekuin tuntee liiaksi..
 
Provojahan nämä taas on, mutta vastaan sen verran, että en koskaan arvioi tai arvostele ihmisiä koulutuksen perusteella, älykkyys ja fiksuus ei ole siitä kiinni. Ihmettelen vain sitä, että monille esim. just näissä äänentoistoasioissa mutu pohjalta toimivista on kuin punainen vaate se, että mulla on DI:n koulutus (koulutusta vastaavia töitä en ole tehnyt, musiikin takia) ja todellakin tietoa asiosta. Uskokaa vaan huviksenne, että kyllä DI:kin voi ymmärtää käytännön asiota, ja se teoreettinen tietämys jopa auttaa siinä.
 
Ei ole koulutuksesta kiinni fiksuus, älykkyys ..tuon varmaan kaikki tietää??
Mutta tosiasiahan on, että "liikaa" lukeneilla usein on hmm.. "aukkoja" vastaavasti
käytännön asioissa, käytännön/teoria soveltaminen yhteen on tärkeätä ja joskus kannattaa ihan sillä "mutupohjaltakin.." ,varsinkin kun on musiikista ja miltä sen halutaan kuulostavan, puhe.

Niimpä, joskus tuntuu, että laitesuunnittelijat eivät itse käytä näitä laitteita ollenkaa, on vain pitänyt AHTAA helevetisti kaikkea samaan laatikkoon!
ja varsinkin ne manuskat saisi olla loogisempia!

 
Vaatimukset värivaloille ja viisareille ja isolle määrälle nappuloita tulee kyllä markkinointimiesten oletuksesta että mitä se kuluttaja vois haluta. Ja ne ei ole oletuksia vaan tutkimusten tulosta. Insenjöörit sitte hiki hatussa koittaa toteuttaa. Sitten kun siellä on miljoona toimintoa ja manuska jää insenjöörin harteille niin eipä niistä järjellisiä tule. Mutta saapa porukat ostaa kosmetiikkaa.
 
Tosin niin Juupen kuin munkin kamat on suunnitellu ja tehny di joka on myös muusikko. Sitten on tässä saatu porukalla taistella luonnollisen toiston puolesta koko ajan. Vasta viime vuosina kuuluu yleinen asenne ja tavoitteet lähentyneen näitä meidän haluja.
 
Tästä iänikuisesta vääntämisestä närkästyy tasaasemmakki tyypit ku Kettusen poijat. Kun joskus on väännetty huilunkin oikeasta saundista eri kaapeista. Ei yhtään painanu vaikka Juupen eka instrumentti on huilu. Kihinä ja suhina vaan oli tämän "ammattilaisen" mielestä huilun saundi. Että on näistä tapeltu.
 
Mä oon oikeen tyytyväänen ku on perhepiiris di jota voi käyttää konsulttina äänentoistoasioos. Ilimaaseksi. Ja tärkeintä tietysti on että sillä on terve korva ja se osaa soittaa.

Kyllä useisiin vermeisiin on ollut muusikoilla alkuperänsä,vaikkei ehkä suomessa.Voihan sitä muusikollallakin olla sähkö-/elektroniikka-alan koulutus jne ja päin vastoin.Ja tosta humppa osastosta.En katso olevani humppamuusikko,mutta tää tanssimusa-osasto kattaa mun mielestä aika laajan alan,joten skrivailen täällä.Ja kamojen keksijöistä löytyy varmaankin iso osa vanhainkodeista ja manan majoilta.Vaikkakaan suomalaiset eivät vermeitä ole keksineet mutta jenkkien ,enkkujen jne... humppa-paavot kylläkin (country-,swing-tms paikallinen humppa).Humppa mikä humppa :)

Suunnittelu pöydällä "valmiiksi" mietitty kokonaisuus on usein yllättävän keskeneräinen sitten käytännössä, varsinkin mitä moniulotteisemmasta vehkeestä on kyse.
 
Päivätyössäni toimin erään alan laitteiden parissa, joissa on yllättävän paljon ihan ärsyttävän yksinkertaisia juttuja jäänyt insseiltä keksimättä. Semmosia, että on oikeesti vaikea keksiä syytä, miks ne ois jätetty tekemättä. Varsinkin kun monet on ihan selkeesti vaan softa-puolen juttuja, jotka ehkä päivittyy sitten vuosien viiveellä. Ja jotka oikeesti, aika äkkiä, tulee kiveksi kenkään, kun vähänkin laitetta käyttää.
 
Sit taas jonkun muun laitteen parissa saa vaan ihastella, että kaikkea se insinööri keksii, asioita, joita ei ikinä itse olis tullut edes ajatelleeksi.
 
Siihen nähden olen ollut yllättävän tyytyväinen esim Yammun 01v96vII-digimikseriin, jossa on aika läjä ominaisuuksia. Aika vähän loppujen lopuksi tullut sellaista vastaan, että "miksei tätä nyt olis mieluummin voinut tehdä näin" tai: "miks tästä nyt tuo ja tuo puuttuu, kun se olis ihan vaan ohjelmistollinen juttu". Onhan siinä selkeästi se henki läsnä, että on jouduttu päätä raapien tekemään paljon kompromisseja, käytännön toimivuutta etsiessä, jotta siitä tulis kuitenkin fyysisestikin kompakti. Mutta jos sen oikeesti haluaa oppia, niin aika äkkiä siihen pääsee sinuiks. Niitä kyllä myös tapaa, jotka on sen kanssa polttanut päreensä, eivätkä periaatteellisesti edes haluu sitä oppia haldaamaan. Mulle siitä on tullu semmonen fiilis, kun hienommista kännyköistä, että aluks tuntuu, ettei oo mitään hajua, mistä mikäkin löytyy, mutta ei aikaakaan, kun napit on jo lihasmuistissa.
 
Silleen siis aiheeseen liittyenkin tämä, että tuon laitteen ja RCF:n kaappien myötä on tuntunu jotenkin todella helpolta saavuttaa miellyttävä soundi, ilman korvia riipiviä äänenpaineita. Musiikin eri elementtien kuuluviin saantiin, kun ei tarvitse nostella liukuja, vaan soundiin saavutettava erottelevuus ja selkeys huolehtii siitä.

Mulla ei ainakaan ole kyse siitä, että subbari olisi liian kovalla. PA-kalustoni taajuusvaste on todella suora (on mitattu), ja suoralla eq:lla laulusoundiin tuleva bassokorostus ja jyminä johtuu tuosta proximity efectistä, joka on suuntaavien mikrofonien ominaisuus, ja se täytyy siis kompensoida mikseristä. Pallokuvioisilla mikeillä tuota ilmiötä ei ole, mutta niitä taas ei oikein live-tilanteessa pysty käyttämään. Tuota jyminää ei minusta musiikissa saa olla ollenkaan.
 

 
Säröjähän on monenlaisia. Äänentoistossa kaikki, mikä poikkeaa alkuperäisestä äänestä, on säröä (paitsi tietysti vahvistus). Jotkut säröt, esim. parilliset harmoniset, voivat jopa kuulostaa hyvältä, vaikka säröä olisi useita prosentteja. Toiset säröt taas kuulostavat pahalta, vaikka niitä olisi vain vaikkapa 0,01%.
 
Kuinkahan moni on lukenut esim. Shuren ohjetta laulumikin käytöstä? Laulumikit on suunniteltu yleensä niin, että suora taajuusvaste saadaan, kun laulajan etäisyys mikistä on n. 10cm. Mitä lähemmäs mennään, sitä enemmän tulee bassokorostusta, huulet kiinni mikissä yli 10dB n. 200Hz:n kohdalla. Tämä korostus täytyy mikserissä leikata pois, jos halutaan luonnollinen toisto. Voihan sen leikkauksen toki tehdä myös pienentämällä subbaria, jos PA:sta ei tule muuta kuin laulu, mutta paremmin sen saa tehtyä mikserin kanava-eq:lla.
 
Tuntuu muuten omituiselta olla lauantaina tähän aikaan kotona.
 
Tuossa on nyt pieni ristiriita. Pyrit luonnolliseen toistoon, mutta noilla mainitsemillasi säädöillä (lo-cut pois, bassosäädin klo 13:ssa) laulumikkiin tulee 1cm:n etäisyydeltä laulettaessa n. 10dB:n bassokorostus. Hassua.

Jos kuunnellaan laulua yksistään, tilanne on ihan erilainen. Silloin pieni bassokorostus saattaa jopa tehdä hyvää. Bändin kanssa joutuu matalia laulusta leikkaamaan, jotta selkeys säilyisi. Sinne alakertaan kun ei kertakaikkiaan mahdu tavaraa monesta lähteestä, ja bändissähän on yleensä basso, joka täyttää matalimman oktaavin.

No joo, nyt aletaan mennä kauas aiheesta, mutta sehän on täällä ihan normaalia.
 
Luonnollisuuteen olen pyrkinyt minäkin ja samaa mieltä aika paljon Juupen kanssa. Näistä asioista olemme ehkä Juupen kanssa myös keskustelleet erään (saman) solisti/kitaristin kanssa tahoillamme.
 
Tuo, että esim. Shureen pitäisi laulaa 10cm päästä, ei tunnu menevän laulajille perille. Pitää vaan olla se mikki siellä suussa ja sitten joutuu leikkaamaan matalia taajuuksia pois.
 
Liiallinen äänenpaine tuo myös noita negatiivisia piirteitä esiin ja sitä sitten joskus pyritään korjaamaan kaikenlaisilla säädöillä vaikka oikea säätö olisi masterista volumea alas. Yllättäen saattaa kuulua paremmin vaikka tehoa vähemmän.
Meillä on master-eq surullisilla mielin yleensä. Alapäätä joutuu leikkaamaan yleisesti koko signaalista ja ylempää keskialuetta hiukan joutuu korostamaan. Tässä tapauksessa vaan subbarit on näöltään sellaista diy-osasto ja tekijän ammattimaisuutta en tiedä. Herkästi sieltä matalat lähtee, liiankin herkästi. Mutta vehkeet kun on keräilyeriä, niin eipä siinä sitten mitään. Onneksi on säätömahdollisuus. Eka keikka tuolla kombinaatiolla oli mielenkiintoinen, kun ei etukäteen kerennyt testaamaan ja vanhalla muistilla säädöt.
 
Kerran olin erään bändin kanssa keikalla ja hirveä kumina soundissa. Silloinen haitarimikki oli vähän siihen suuntaan taipuvainen mutta ei auttanut sitäkään ruuvata vaan tuli yleistä kuminaa. No ehdotin, että jos vähän EQ:lla säädetään, no ei kun se entinen basisti ne kerran jossain muualla keikalla väänsi kohdalleen, niin eihän niihin voi koskea. Koskin kuitenkin ja ei se nyt kovin huonompaankaan mennyt.

Vielä hieman miksaamisesta/miksaajasta.Kuinka monen miksaajan/äänimiehen korvat on tutkittu,ja kuinka usein. ts.paljonko on piikkejä taajuuksissa,kuten aikaisimpina vuosina jolloin miksaajat olivat tuhoneet kuuloaanrock- kentillä .Nappulapaavojen puuttuvat taajuudet korostuivat miksauksissa ,muokaten useita esityksiä,levytyksiä,radio ja TV-lähetyksiä jne....Ts.Kuinka paljon korostat puuttuvia taajuuksiasi.Jos tiedät puutuvat taajuutesi,huomioitko sen miksauksessasi.Missä mitataan musikaalisuutesi.,

ÄM:
 
Suunnittelu pöydällä "valmiiksi" mietitty kokonaisuus on usein yllättävän keskeneräinen sitten käytännössä, varsinkin mitä moniulotteisemmasta vehkeestä on kyse.
 
Päivätyössäni toimin erään alan laitteiden parissa, joissa on yllättävän paljon ihan ärsyttävän yksinkertaisia juttuja jäänyt insseiltä keksimättä. Semmosia, että on oikeesti vaikea keksiä syytä, miks ne ois jätetty tekemättä. Varsinkin kun monet on ihan selkeesti vaan softa-puolen juttuja, jotka ehkä päivittyy sitten vuosien viiveellä. Ja jotka oikeesti, aika äkkiä, tulee kiveksi kenkään, kun vähänkin laitetta käyttää.
 
Sit taas jonkun muun laitteen parissa saa vaan ihastella, että kaikkea se insinööri keksii, asioita, joita ei ikinä itse olis tullut edes ajatelleeksi.
 
Siihen nähden olen ollut yllättävän tyytyväinen esim Yammun 01v96vII-digimikseriin, jossa on aika läjä ominaisuuksia. Aika vähän loppujen lopuksi tullut sellaista vastaan, että "miksei tätä nyt olis mieluummin voinut tehdä näin" tai: "miks tästä nyt tuo ja tuo puuttuu, kun se olis ihan vaan ohjelmistollinen juttu". Onhan siinä selkeästi se henki läsnä, että on jouduttu päätä raapien tekemään paljon kompromisseja, käytännön toimivuutta etsiessä, jotta siitä tulis kuitenkin fyysisestikin kompakti. Mutta jos sen oikeesti haluaa oppia, niin aika äkkiä siihen pääsee sinuiks. Niitä kyllä myös tapaa, jotka on sen kanssa polttanut päreensä, eivätkä periaatteellisesti edes haluu sitä oppia haldaamaan. Mulle siitä on tullu semmonen fiilis, kun hienommista kännyköistä, että aluks tuntuu, ettei oo mitään hajua, mistä mikäkin löytyy, mutta ei aikaakaan, kun napit on jo lihasmuistissa.
 
Silleen siis aiheeseen liittyenkin tämä, että tuon laitteen ja RCF:n kaappien myötä on tuntunu jotenkin todella helpolta saavuttaa miellyttävä soundi, ilman korvia riipiviä äänenpaineita. Musiikin eri elementtien kuuluviin saantiin, kun ei tarvitse nostella liukuja, vaan soundiin saavutettava erottelevuus ja selkeys huolehtii siitä.
 
Juuh, noissa eri peleissä on kauheesti erilaisia asioita mitä ei ole keksitty ja mitä on keksitty. Viime aikoina on käytössä ollut Behringer PMP5000 missä on aika hyviä oivalluksia kuten aktiivisubbarille portaaton jakotaajuus linjalähtönä. Räkkiin tein puolieksponenttisubbarin jonka särö on minimaalinen ja hyötysuhde hirveä. 200W:n vahvistin ruokkii sitä ja on riittänyt hyvin. Elementtinä 12". Sillä vain suoristetaan alle 60Hz:n taajuudet. Kokoäänialueen kaappeina on 3-tieviritykset 15", 8" ja torvikalvodiskantilla. Hyötysuhde 103db. Tuosta vahvistimesta lähtee 2x430W todellista tehoa molemmat kanavat kuormitettuna jatkuvaa vaikka valmistaja huutaa 1200W. Toisaalta vilkaisin Dynacord PM1000 taakse ja ottaa sähköä verkosta 600W maksimissaan ja molempien kaiutinlähtöjen alla lukee 500W joten ilmeisesti kyssärissä on ikiliikkuja josta voi ottaa ylimääräistä sähköä 400W vaikka keikkapaikan lämmitykseen.
Joka tapauksessa neljällä kaapilla nuo on riittäneet aika isoihinkin paikkoihin ja myös ulkoilmaan, siis ilman Dynacordia.
 
Mitä sanoit omien laitteiden opettelemisesta oon kyllä myös samaa mieltä. Kaikista vehkeistä saa paljon enemmän irti opettelemalla ne kunnolla. Erottelukyky on myös tärkeä ja, kuten taas kerran mainitsit, sillä saadaan hyvä kuuluvuus rumpukalvoja rikkomattomalla äänenpaineella.

LOTJAUUNO:
 
Vielä hieman miksaamisesta/miksaajasta.Kuinka monen miksaajan/äänimiehen korvat on tutkittu,ja kuinka usein. ts.paljonko on piikkejä taajuuksissa,kuten aikaisimpina vuosina jolloin miksaajat olivat tuhoneet kuuloaanrock- kentillä .Nappulapaavojen puuttuvat taajuudet korostuivat miksauksissa ,muokaten useita esityksiä,levytyksiä,radio ja TV-lähetyksiä jne....Ts.Kuinka paljon korostat puuttuvia taajuuksiasi.Jos tiedät puutuvat taajuutesi,huomioitko sen miksauksessasi.Missä mitataan musikaalisuutesi.,
 
Asiapitoisuus vaan lisääntyy...
Myötäeläjänä ja hännystelijänä olen aivan samaa mieltä että kaikkien niiden ihmisten jotka ovat äänen kanssa tekemisissä soittajana, laulajana, miksaajana, äänittäjänä jne olisi ensiarvoisen tärkeää tarkistuttaa kuulonsa säännöllisesti. Tuo eri soundien korostus/korostumattomuus on tullut esille monta kertaa äänen kanssa häärätessä. Kun oman kuulonsa rajat tietää niin voi ainakin kuvitella "oikeat" soundit ja saavuttaa paremman lopputuloksen. Olisi kiva tietää kuinka monta keikkaa on yleisön mielestä soundeiltaan ollut pielessä johtuen juuri näistä asioista.

Niimpä, joskus tuntuu, että laitesuunnittelijat eivät itse käytä näitä laitteita ollenkaa, on vain pitänyt AHTAA helevetisti kaikkea samaan laatikkoon!
ja varsinkin ne manuskat saisi olla loogisempia!
 
Totta, manuaalit ovat monesti ala-arvoisia, mutta niitäkin ymmärtää paremmin, kun tuntee edes vähän sitä teoriaa. Oma periaatteeni on, että äänentoistolaitteiden pitäisi olla yksinkertaisia, ja signaalitiellä mahdollisimman vähän komponentteja. Monilla tuntuu olevan periaattena, että jos toistossa on jotain vikaa, laitetaan väliin lisää laitteita, jotka korjaavat vian.
 
Pieni vitsi ja kevennys on aina paikallaan, ennekuin tuntee liiaksi..
 
Ei ihan aina ja joka paikassa.
 
Ei ole koulutuksesta kiinni fiksuus, älykkyys ..tuon varmaan kaikki tietää??
 
Ei tunnu kaikki tietävän...
 
Mutta tosiasiahan on, että "liikaa" lukeneilla usein on hmm.. "aukkoja" vastaavasti
käytännön asioissa,
 
Monesti onkin, mutta ei aina. Ei pidä yleistää.
 
Ja isoveljelle muistutukseksi, että se ensimmäinen soitin oli klarinetti, tai nokkahuilu, jos ihan tarkkoja ollaan. :)

Monilla tuntuu olevan periaattena, että jos toistossa on jotain vikaa, laitetaan väliin lisää laitteita, jotka korjaavat vian.
 
Tämähän ei oikeasti ole edes kovin yleistä. Nykyään.

Tuo, että esim. Shureen pitäisi laulaa 10cm päästä, ei tunnu menevän laulajille perille. Pitää vaan olla se mikki siellä suussa ja sitten joutuu leikkaamaan matalia taajuuksia pois.
 
Eiks just tätä varten siellä tiskissä ole ne korjaimet?
 
Väittäisin että reilusti yli 90% tapauksissa on syytä valita parempi gain laulaen läheltä. Vähemmän hälyä muusta ja sitte korjataan se bassokorostus pois pöydästä. Sitä varten tämä eq on olemassa!
 
Roadari

Nykypäivänähän tuotekehittely on siirretty kuluttajalle. Vielä 80-luvulla ei olisi mennyt läpi nykyelektroniikan vermeet,joita joutuu korjailemaan/päivittelemään(@
 
Tai oikeastaan betatestaus jätetään kuluttajalle. Tuotesykli on jo niin nopea, että kunnollisen testauksen jälkeen tuote olisi jo markkinoille liian vanha. Eli ei sellainenkaan tuote ole laadukas.