Laulaminen ›

Haluaisin saada vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin, joita viime aikoina on tullut. Meinasin selvittää nämä samat asiat lauluopettajan kanssa syksyllä, kun pääsen aloittamaan laulutunnit, mutta ei varmaan pahitteeksi olisi kuulla teidän mielipiteitä sitä odotellessa. Olen kuullut, että lauluopettajiakin on vaikka minkälaisia, enkä haluaisi masentua jos en saa tyydyttäviä vastauksia tulevalta opettajaltani
 
Olen hyvin kiinnostunut laulamisesta ja se olisi sellainen nro. 1 taito, jonka haluaisin osata. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että laulajaksi synnytään; se taito joko on tai ei ole. No, minulla ilmeisesti ei sitä taitoa ole, mutta kieltäydyn uskomasta tuota käsitystä. Olen soittanut kitaraa yli 10 vuotta, enkä ihan paska siinä ole. Kehityin joskus teini-ikäisenä puolessa vuodessa todella paljon kun motivaatio oli huipussaan. Oikeastaan jos ajattelee, niin varmaan 60 % taidoista tuli tuon ajanjakson aikana, ja sen jälkeen taidot ja varsinkin tyyli ovat kehittyneet pikkuhiljaa vuosien varrella. En siis ollut mikään virtuoosi heti kun sain kitaran käteen, vaan kaikki taidot tuli treenaamalla ja varsinkin sen innoituksen aikaansaamana. Haluaisin uskoa, että sama pätisi myös laulamiseen.
 
Sen verran olen ottanut selvää laulutekniikoista, että tiedän englanninkieliset käsitteen chest voice, head voice, falsetto, mixed voice.. Myös kaikkea olen lukenut eri resonansseista ja tukemisesta. Itse osaan luonnollisesti laulaa tuolla rintaäänellä, mutta happi loppuu todella nopeasti kun en osaa hengittää oikein, enkä pääse kovin korkealle. Siihen lauluinnostus on aina loppunut, kun olen luullut, että en pysty fyysisistä syistä laulamaan korkealta, koska ääneni on niin matala (varmaankin basso). Olen luullut aina, että korkea ääni pitäisi saada silleen venyttämällä (belting?). Käsittääkseni ääni pitäisi muodostaa korkeammaksi tuolla head voicella. Head voice on ollut minulle tosi mysteerinen juttu. Kun olen nyt lukenut, niin käsittääkseni minulla on aina tuo taito ollut, mutta olen pitänyt sitä falsettina tai jotenkin vääränä, koska äänenvoimakkuus tuolla tekniikalla on tasoa kuiskaus. Head voicen vahvistamista ja treenausta rajoittaa myös kerrostalossa asuminen, kun ei uskalla ruveta kovempaa laulamaan naapureiden takia.
 
Onko se niin, että jos on matala ääni, niin on periaatteessa mahdollista saada laajempi ääniala kuin niiden, joiden on perusääni korkeampi? Pääsen varmasti niin matalalle kuin haluan tai on edes järkevää, mutta voinko myös päästä eri tekniikoille niin korkealle kuin haluan? Esimerkiksi Ville Valo puhuu matalalta kuten minä, mutta laulaa myös monessa eri oktaavissa.
 
Sellainen juttu mikä on saanut myös mielen masentumaan on, että kun omaa laulua äänittää mikrofonilla, niin kuulostaa tosi erilaiselle kuin omaan korvaan kuulee. Nimenomaan huonossa mielessä erilaiselta. Nyt sitten huomasin, että kun pisti kännykkäkameran kuvaamaan omaa laulua, niin se kuulosti aika samalle mitä omassa päässäkin? Kumma juttu.
 
Tällaisia juttuja on pyörinyt mielessä ja niihin haluaisin saada vastauksia ennen kuin alan edes treenaamaan kunnolla. Itse olen miettinyt silleen, että kolme vuotta voisin keskittyä laulun treenaukseen ja käydä laulutunneilla. Rahaa luulis riittävän yksityistunteihinkin. Luuletteko, että tuossa ajassa minusta voisi tulla jo kelpo rocklaulaja? Minun ei varmaan tarvitse keskittyä enää juurikaan musiikin teoriaan niin paljon, koska olen kitaransoiton kanssa ollut sen niin paljon tekemisissä ja tunnen osaavani kaikki perusjutut mitä tarvitsee osata. Aina sitäkin puolta voi tietenkin kehittää. Sävelkorvaakin minulla on ja pysyn kyllä nuotissa, mutta laulusaundi, tekniikka ja ääniala kusee.

No sinäpä helpolla kyssärillä aloitit:))
 
Jos omaat sävelkorvan ja pysyt nuotissa ihan oikeasti, niin olet jo tosi pitkällä plussan puolella. Lauluäänen kauneus on kuulijan korvassa siihen on vaikea kenenkään mennä sanomaan juutajaata. Laulamaan opit parhaiten laulamalla. Hengitystekniikan voit opetella lauluopettajan kanssa, mutta jo ihan itsekseenkin kokeilemalla eri laulutyylejä löydät itsellesi sopivimmat tavat..
Liika kriittisyys ja yrittäminen ainakin mulla itselläni tyssää innon, joten hetkeksi ehkä ne heittäisin narikkaan. Keskity ensin nauttimaan laulamisesta ja anna tulla sydämesi kyllyydestä, jätä opettajan tehtäväksi etsiä ja kertoa kuinka korjata mahdolliset virheet.

Laulu on kyllä tosi mysteerinen alue siinä mielessä, että siinä on verrattain vähän tieteellistä tutkimusta ja oikeata tietoa eri tekniikoiden todellisista fyysisistä vaikutuksista ja äänen syntymiestä eri tekniikoissa. En halua väheksyä opettajia tai laulutiedettä, mutta näitä pää/rinta-ääni asioita on kyllä ymmärretty väärin suhteellisen monta kertaa. Nykypäivän sadolin esimerkiksi heittää kehään vielä lisää käsittelitä, ja vaikka se on mielestäni aika nappiin menevä, minulle ymmärrettävämpi kuin klassiset ideat, niin ei sekään välttämättä ole niin helppo. Itse uskon lähinnä hyviin opettajiin.
 
Kuitenkin mun omat ideat (näin amatöörinä): jokaisella on oma ääni joka soveltuu tiettyyn musiikkiin, esim. omaan inhokki-musiikkiin ;) Toki ääntä voi treenatakin, niin että se sopii esim. rokkiin.
 
Mitä rokkiin taas tulee, niin yleensähän sitä lauletaa melko korkeasti, kuitenkin voi siinäkin olla oma tyyli, kuten Valolla. Sanoisin että rokkitekniikat laulussa vaihtelee yksilöllisesti tosi paljon.
 
Rokissakin ratkaisee paljon harjoittelu, ja rokkia pitää IMO ihan mikillä ja täysillä harjoitella treenitilassa. Hiljaisempi harjoittelu kerrostalossa on bonusta, ja sillä voi saada enemmän kroppaa ja varmuutta ääneen, esim. humina-harjoittelulla. Rokissakin pitäisin tiivistä ja syvää ääntä hyvänä, esim. dio, koska silloin ääni kantaa, on tarkka ja uskottava.
 
Pää-ääni on joillekin tekosyy laulaa teennäisesti, vinkua korkeita säveliä, kun mun mielestä on ihanteellista mikäli saundi on mahdollisimman tasainen läpi skaalan. Siinä mielessä pää-ääni on mun mielestä yliarvostettu asia, jota on mystifoitu ym. ihan turhaan. Korkea sävel on vain tyyliin - kiivaampi ja äänekkäämpi.
 
Tässä jää sanomatta tosi paljon, onnea kumminkin.

Olipa hieno avautuminen. :) Aika samanlaisia ajatuksia oon käynyt mielessäni läpi ja itelläni on myös tuollainen Valo-tyyppinen baritoni luonnostaan. Treenin myötä tuo äänialakin on noussut kokoajan. Pistän tässä pari ajatusta nopeesti.
 
Yleinen käsitys tuntuu olevan, että laulajaksi synnytään; se taito joko on tai ei ole. No, minulla ilmeisesti ei sitä taitoa ole, mutta kieltäydyn uskomasta tuota käsitystä.
 
No, joillakin laulu tulee enemmän luonnostaan. Joidenkin pitää tehdä enemmän sen eteen, mutta siinäkin on oma vahvuutensa. Joillakin on taipuisa ääni luonnostaa, joillakin taas raskas, joka ei millään meinaa syttyä. Usein tällanen raskas ääni kuitenkin syttyessään on kaiken sen työn arvoinen.
 
Toki realiteetit on hyvä pitää mielessä ja saada ihan rehellistä palautettakin välillä. Kaikilla on se katto kuitenkin jossakin käytännön syistä.
 
Olen luullut aina, että korkea ääni pitäisi saada silleen venyttämällä (belting?). Käsittääkseni ääni pitäisi muodostaa korkeammaksi tuolla head voicella. Head voice on ollut minulle tosi mysteerinen juttu.
 
No, belting on vaan yksi tekniikka. Itse en oo siihen perehtynyt....ehkäpä käytän sitä jossain määrin, kun keikan jälkeen usein on pari päivää nuo kropan tukilihakset kipeenä.
 
Head voicesta sen verran, että ei sen hallitseminen tarkoita pelkästään sitä, että pääsee korkeammalle. Sitä sekoitetaan ja se sekoittuu lauluun millä korkeudella vaan. Ääni on hyvä saada resonoimaan pään onteloissa joka tapauksessa ja kannattaakin hymistä silloin tällöin kotona eri korkeuksilta. Jos saat sellainen kutiamisen aikaan kasvoilla, esim. nenän ympärillä tai korvien lähellä, olet oikealla tiellä. Myös sellaista rentoa "kiekumista" kannattaa harrastaa. Kuulostaa aluksi tyhmältä, mutta auttaa pikkuhiljaa pääsemään sinuiksi korkeiden taajuuksien kanssa. :) Näissä pitää tietenkin olla varovainen, ettei tee ihan väärällä tavalla ja paikat jäykkinä. Siksipä parempi, ettei tämän tarkemmin lähde netin kautta selittelemään.
 
Onko se niin, että jos on matala ääni, niin on periaatteessa mahdollista saada laajempi ääniala kuin niiden, joiden on perusääni korkeampi?
 
Kyllä se jota kuinkin noin on. Keskimäärin. Ylemmäs on helpompi laajentaa eri tekniikoilla ääntä enemmän kuin alaspäin. Myös miehillä on hieman laajempi ääniala kuin naisilla, etenkin kun saa falsetin hallintaan jne. No, pitää nyt aina muistaa, että se ääniala ei oo mikään itseisarvo.
 
Sellainen juttu mikä on saanut myös mielen masentumaan on, että kun omaa laulua äänittää mikrofonilla, niin kuulostaa tosi erilaiselle kuin omaan korvaan kuulee. Nimenomaan huonossa mielessä erilaiselta.
 
Toi on yleistä. Kannattaakin äänitellä paljon omaa lauluaan ja kehittää tekniikkaa myös sitä kautta.
 
Nyt sitten huomasin, että kun pisti kännykkäkameran kuvaamaan omaa laulua, niin se kuulosti aika samalle mitä omassa päässäkin? Kumma juttu.
 
No, saattaa johtua mikin huonosta äänenlaadusta. Päänsisäinen ääni on taajuusvasteeltaan melkoisen kapea kuten myös tuollainen huono mikki.
 
Tällaisia juttuja on pyörinyt mielessä ja niihin haluaisin saada vastauksia ennen kuin alan edes treenaamaan kunnolla. Itse olen miettinyt silleen, että kolme vuotta voisin keskittyä laulun treenaukseen ja käydä laulutunneilla. Rahaa luulis riittävän yksityistunteihinkin. Luuletteko, että tuossa ajassa minusta voisi tulla jo kelpo rocklaulaja?
 
Saattaa tulla. :)

Se kolme vuotta vielä... itselläni kesti juuri se kolme, oikeastaan viisi vuotta kaiken kaikkiaan että laulusta tuli nautinnollista ja tuntui että oli voiton puolella. Osa siitä on tietenkin äänen asettuminen ja iän myötä kehittyminen. Jotkut äänitykset tehty vuonna 2002 onkin hieman aku-ankka äänellä vedettyjä, lauluteknikasta joutuen vai ei - en tiedä.
 
Kunnon opettaja taas muuttaa asetelmat, niin myös määrätietoisuus, ym. Ainakin saa paljon aikaiseksi kolmessa vuodessa, mutta harva on tyytyväinen siihen luulisin, nälkä kasvaa syödessä...

Tällaisia juttuja on pyörinyt mielessä ja niihin haluaisin saada vastauksia ennen kuin alan edes treenaamaan kunnolla. Itse olen miettinyt silleen, että kolme vuotta voisin keskittyä laulun treenaukseen ja käydä laulutunneilla. Rahaa luulis riittävän yksityistunteihinkin. Luuletteko, että tuossa ajassa minusta voisi tulla jo kelpo rocklaulaja?
 
Kyllä rokkilaulajaksi on moni alkanut ihan tuosta vaan, ilman sen kummempia 3-vuotis-opiskeluja. Ja vaikka esimerkiksi kaukoröyhkät, marttisyrjät tai jyrkimäet eivät ole mitään äänenmuodostuksen tai laulutekniikan mallipoikia, homma toimii silti erinomaisesti.
 
Ja mitä lauluäänialan kehittämiseen tulee, niin se voi ihan vuodessakin muuttua varsin dramaattisesti (allekirjoittanut on siitä yksi esimerkki). Mutta treeniä se vaatii. Ennen noita syksyksi kaavailemiasi laulutunteja kannattais kyllä alkaa harjoittelemaan tuota lauluhengitystä, sillä kuulostaa vähän siltä, että esim. tämä syvähengittäminen ei sinulla toimi.
 
Eli minusta sinun on vain katsottava, onko sinusta rokkilaulajaksi, ettei tartte sitten kiikkustuolissa miettiä. Ja kitaraahan osaat soittaa, joten mitään et häviä...

Ainaki omasta puolesta voin kertoa että on mahdollista laulaa korkealta vaikka on matala ääni. Matalalla tarkoitan kitaran dropattua D:tä ja siitä pari pykälää alemmas. Ja ope sano että oon basso. Ite luulin ennen että en voi laulaa korkeelta ku on matala ääni, mutta nyt on kiva huomata että pystyy vetään korkeelta meneviä biisejä. Mutta tottahan se kuullostaa erilaiselta, kun vedän sillä "head voicella" jonku nuotin, mihin en ennen päässyt, kun taas joku korkeeäänisempi huutaa rintaäänellä samaa nuottia. Samoin tietyt korkeudet tuottaa vaikeuksia kun ne liikkuu siinä rekistereitten välissä tai jotain. Mutta toivon että siitä pääsee treenillä eroon.
 
Enivei ei kannata rajottua siihen mitä muut sanoo, vaan tähdätä johonki ja tehdä työ sen eteen. Tietty jonku on hyvä olla opastamassa missä se oikea tie menee. Itse kuljin vähä alle vuojen n. kerran viikossa semmosella opiskelevalla laulun opella, joka ei oikeestaan ollut kovinkaan hyvä nyt kun mietin. Mutta opin siellä paljon perusteita, jotka on vienyt huimasti laulua eteenpäin. Laulutunneilla kuljen edelleen ja paljon on opittavaa ja helvetin hauskaa on...
 
Oon siis aktiivisesti yrittänyt laulaa kohta 2v ja allekirjoitukseni alta löytyy pari näyte biisiä.

kaikki voi oppia laulamaan... ja kaikki saa laulaa... Kuunnelkaa Dingoa ,,/ Jos on karismaa niin sitten on.

Oon melkein samassa vaiheessa kuin säkin. Kitaraa osaan soittaa ja haluaisin laulaa. Mulla kuitenkin on jotakin laulutaustaa (kuoroa 6 vuotta) ja siksi hengitys ei ole ongelma. Soitan bändissä kitaraa ja meillä ei ole laulajaa ja tietenkin haluaisin itse laulaa. Soitettiin kerran yhtä biisiä jossa laulu sopi hyvin mun äänialalle ja sitten treenasin sen sanat. Sitten keikalla otin ja lauloin sen mikkiin samalla kun soitin ja se meni todella hyvin. Biisi oli Wintersunin Death and the Healing.
 
Oon tullu siihen tulokseen että en yritä päästä sen korkeammalle kuin pääsen. Mullakin korkeat vokaalit menee vain todella pienellä volyymilla. Kun laulat siltä korkeudelta jolta voit laulaa ja se tuntuu hyvältä, se myös usein kuulostaa hyvältä. Ja oon huomannu että jos laulan jotakin kohtaa, mikä on mulle korkea, se myös kuulostaa nauhotettuna korkealta.
 
Se kuulostaa parhaalta, kun laulat sulle sopivalta korkeudelta.

Voi oppia parissa kuukaudessa, jos lauluopettaja osaa asian. Mutta voi kestää koko elämää etsiä siitä.

Siis ei tämä musiikki mitään ydinfyysikon hommaa ole. Senkun stagelle tai autotalliin ja mikki käteen ja vetämään. Ei kenestäkään viulistia tai laulajaa tule kirjoja lukemalla. Kun perus veto lähtee ja luottamusta löytyy voi alkaa sitten hifistelemään mutta siitäkään välttämättä mitään konkreettista apua ole, tietenkin ihan siitä riippuen mitä haluaa vetää. Ei vaan mielestäni liikaa kannata lähteä miettimään ja opiskelemaan. Vetoa vaan.
 
Kumminkin vähän kannattaa lähteä miettimään ja opiskelemaan vai? Olen sitä mieltä, että paljon helpommalla pääsee kun ottaa asioista selvää ensin, kuin että rääkyy vailla hajua mistään toivoen, että ajan kanssa paranee vain kuin itsestään. Kyllä vaaditaan sellaista tietynlaista kohdistetumpaa treeniä. (en nyt keksi parempiakaan sanoja lol)

pääseeks laulajat helpommalla?
 
tilukitaristihan joutuu treenaamaan jotain kuustuntia päivässä tai mielellään kymmenen. mut paljos tommoset dickinssonit tai fischer-dieskaut treenailee?

pääseeks laulajat helpommalla?
 
Helpommalla kuin...?
 
Ei pääse. Laulajat joutuu pelkän instrumentinhallinnan lisäksi opetteleen vähän noita kieliäkin että kuulostaa miltään muulta kun tankero-enklannilta. Instrumenttiin ei saa varaosia jos jotain menee rikki eikä uutta saa mistään, joten tarttee osata huoltaa ääntä niin hyvin ettei varaosalle tai uudelle soittimelle tule tarvetta.
 
Eikä ollenkaan vähäistä ole se, että laulajan muusikkouteen kohdistuva arvostelu on henkilökohtaisempaa kuin jonkun soittoon kohdistuva arvostelu. Kun laulu soittimena on siellä ihmisen sisällä. Harva sitäpaitsi pystyy sanomaan toisen lauluäänestä mitään ilman että se kuulostaisi henkilökohtaiselta persoonan ja ihmisen arvostelulta. Jos taas verrataan vaikka kitaransoittoon.
 
Niin joo ja onhan tosiaan laulajilla tää, että vieläkin näköjään suurin osa maailmaa ja massaa on sitä mieltä, että ihminen joko osaa laulaa tai ei >>> arvostelevat kommentit harvoin lähtee siltä pohjalta että "kyl se siitä sit treenillä" vaan kuulee sitä "ei susta vaan oo" jne. Minkä kanssa on aika paska elää. Siksi kannattais hakeutuu muiden laulajien pariin avautumaan, varsinkin semmosten, jotka uskoo siihen et laulamaan voi oppia. Ne osaa ehkä paremmin sit tsempata.
 
Laulamisessa on kyl se perseys myös, että tuntuu, että mitä enemmän osaa, niin sitä vähemmän ihmisillä (yleisö) on mitään järkevää sanottavaa. Niinku c'mon.
 
tilukitaristihan joutuu treenaamaan jotain kuustuntia päivässä tai mielellään kymmenen. mut paljos tommoset dickinssonit tai fischer-dieskaut treenailee?
 
Kyllähän ne päivittäin treenaa, toiset paljon ja toiset vähän. Muista, että vaikka laulaja "treenais" vaan tunnin niin se drinkki josta se kieltäytyy illalla on seuraavan päivän treeniin liittyvä juttu. Moni laulaja myös treenaa itseään ihan fyysisesti käymällä jumpassa, salilla, uimassa, lenkillä, joogassa tms.
 
Mut en tunne ketään laulajaa joka yhtä intensiivisesti JAKSAIS treenata ÄÄNTÄ kuin joku tilumaster, joka vetää ympäri vuorokauden skaalaa ylös alas. Moni treenaa ääntä vaan tunnin päivässä ja ovat tyytyväisiä kehitystahtiinsa. Yksilöllistähän toi.

Niin joo ja onhan tosiaan laulajilla tää, että vieläkin näköjään suurin osa maailmaa ja massaa on sitä mieltä, että ihminen joko osaa laulaa tai ei >>> arvostelevat kommentit harvoin lähtee siltä pohjalta että "kyl se siitä sit treenillä" vaan kuulee sitä "ei susta vaan oo" jne. Minkä kanssa on aika paska elää. Siksi kannattais hakeutuu muiden laulajien pariin avautumaan, varsinkin semmosten, jotka uskoo siihen et laulamaan voi oppia. Ne osaa ehkä paremmin sit tsempata.
 
Tuo on mua just eniten ottanu päähän. Toinen asia on tuo, josta aloitusviestissäkin mainitsin, eli päärekisteri. Pystyn kyllä rintaäänellä lauleskemaan ihan nuotissa jopa, mutta halu olisi laulaa paljon korkeammaltakin. Minusta tuosta päärekisteristä on verraten aika vähän juttua yleensäkin. En edes ihan tarkkaan tiedä, miltä se tulisi kuulostaa kun eri opettajat (netissä) demonstroivat sitä vähän eri tavalla.
 
Haluaisin tietää mikä tekniikka itsellä on kyseessä, kun laulaa silleen korkealta ja ohuesti. Äänenvoimakkuus on siis kuiskauksen tasoa, enkä ole sitä saanut vahvistettua ollenkaan vaikka miten sitä yrittäisi pyöritellä päässä. Sitten toisenlaisen korkean äänen saan myös aikaan, jota pystyy tiettyyn pisteeseen asti vahvistamaan aika hyvin. Se kyllä kuulostaa aika gay:lta. Liekö falsetti sitten?
 
Sanokaapas vaikka tosta pätkästä, että mitä rekisterejä siinä käytetään: http://www.youtube.com/watch?v=5iILu-IL_xI
 
Näköjään joku dubattu versio, mutta laulu alkaa tosta 1:15.

Tää kirjotus sopis hyvin tonne ''korkealta laulaminen'' -aiheeseenkin, mutta laitampa tänne.
 
Itse olen sitä mieltä, että nimitys ''päärekisteri'' on jossain määrin harhaanjohtava. Pään resonointi ei mielestäni ole se lähtökohta, minkä pohjalta kannattaa korkeita ääniä lähteä tavoittelemaan. Toki resonointi siirtyy enemmän päähän, mitä korkeammalle mennään, mutta en koe sitä sinänsä oleelliseksi. Tärkeämpää olisi oivaltaa tuen käyttö, eli käytännössä varsinkin juuri korkeita nuotteja laulaessa ilmaa päästetään ulos todella vähän. Tuki estää hyvin myös kurkun ja leuan alueiden jännityksiä.
 
Toinen tärkeä asia tuen lisäksi on mielestäni on äänenvoimakkuus. Kun mennään korkeammalle lauletaan kovempaa. Näin ainakin aluksi, että oppii tekniikan. Kun homma alkaa olla paremmin hallussa, pystyy säätelemään äänenvoimakkuutta korkeissakin nuoteissa. Kovaa laulaminen ei kuitenkaan ole itse tarkoitus, vaan sen kannattaa antaa tulla itsestään. Kurkkua ei saa jännittää eikä siihen saa sattua.
 
Nämä ovat siis omia kokemuksia, eikä välttämättä mitään absoluuttisia totuuksia. Mutta itselleni nämä asiat olivat ilman muuta tärkeimmät ''avaimet'' korkealta laulamiseen.

Meitähän on täällä monta samassa tilanteessa olevia... :)
 
Luin juuri eilen yhtä kirjaa, missä sanottiin, että musiikissa täytyy olla jokainen osa-alue kohallaan, että homma toimii. Ja tuoda sitä heikointa esille jonkun muun osa-alueen varjolla. Esim. jos laulu on vähän heikompaa, niin sitten biisit ja melodiat täytyy olla huippua.
 
Esimerkiksi mitä teille tulee mieleen Whitney Houstonista? Tai Liam Gallagherista? Mahtavaa musiikkia molemmat tekevät ja laulaa luikauttelevat, mutta aivan erityyppisiä laulajia.
 
Äänelläänhän se lintukin laulaa. Tai kuten ne kojootit vetää viidakossa, ei ne oo reenannu, ne vaan vetää tunteella.

Tai kuten ne kojootit vetää viidakossa, ei ne oo reenannu, ne vaan vetää tunteella.
 
Mistäs me tiedetään onko ne treenannu, ties minkälaisia ulinatunteja niillä on :)

Mä menin 15v laulutunneille, jossa laulunopettaja väitti, että mulla on rakenteellista vikaa kurkussa, enkä koskaan opi laulamaan kunnolla. Jatkoin kitaran soittelua ja luovuin aika lailla toivosta. Kymmenen vuotta myöhemmin hain soittamaan skebaa konsaan ja mut valittiinkin pääaineiseksi laulajaksi?
 
Nyt (vasta) kolme vuotta opiskelleena sanoisin, et huh huh. Kaikki pystyy oppimaan laulamaan. Se ei ole mitenkään mystistä - erilaista siinä on se, että laulaja on itse se oma instrumenttinsa. Ja hyvällä soittajalla pitää olla hyvä instrumentinhallinta. Eli pitää tarkkailla ja tietää mitä omassa kehossaan tekee. Tuntuu varmasti tyhmältä päästellä narinaääniä, pärryytellä huulia tai venytellä kieltä, mutta periaatteessa samaahan muillakin instrumenteillä tehdään? Ja vauvat muuten tekee sitä äänihuoltoa ihan luonnostaan. Kuten hengittääkin ihan oikein.
 
Eri tekniikkavaihtoehtoja kyllä riittää ja niistä voi saada tosi paljon, mutta siihen suohon voi myös upota. Mä luin aiemmin kirjoista kaikesta rinta-ja päärekistereistä kurkunpään rentoutukseen ja yritin raivopään lailla löytää ratkaisua mun ongelmiin, kun syy olikin vain siinä, että nostin laulaessa hartioita ja leukaa. Ääni ei soinut, kun jännitin kehoa. Ja se taitaa olla yleisin ongelma laulaessa..
 
Et laulutunneille vaan :). Kärsivällisyyttä ja turha miettiminen roskiin..

pääseeks laulajat helpommalla?
 
Kuten tanjuli totesikin, ei varmastikaan. Itse toimin bändissä soolokitaristina ja laulajana, eikä kummatkaan ilman panostusta oikein toimi. Sen lisäksi laulaminen on huomattavasti fyysisempää ja aika usein itseltäkin tulee jossain vaiheessa oksennus kesken treenien (osaltaan varmaan tupakan ansiosta). Oma laulutyyli ainakin on sen verran voimakas ettei muutamaa tuntia enempää yksinkertaisesti jaksa tai pysty vetämään. Vaikka ääni kestää ja pysyy kasassa niin kunto ei loputtomiin riitä, vaikka kohtuullisen hyvä onkin.
 
Äänen ylläpito on tosiaan ympärivuorokautinen urakka ja kyllä sen itse huomaa ihan selkeästi että milloin on tehty jotain mistä ei ääni tykkää, tai jos laulua ei treenaa kuin sen kerran viikossa. Kontrolli häviää sieltä ääripäistä ja puhtaasta laulusta särötettyyn siirtyminen saumattomasti ei vain onnistu niin hyvin. Muunmuassa. Harmittavasti ei itselläkään ole oikein ollut paikkaa tai aikaa panostaa tuohon laulutaidon ylläpitoon kuin kerran viikossa. Ennen tykkäsin laulaa aina öisin autossa sen tunnin tai pari, mutta nykyään yöt täytyy käyttää sellaiseen turhuuteen kuin nukkuminen. :)