Rummut: soittaminen ›

Meikäläisen rumpalismi on ristiriitaista.
 
Aloitin soittamaan muutama vuosi sitten 38 -vuotiaana. Älyttömän myöhäisellä iällä aloittamisen takia en ole homman kanssa sinänsä millään muotoa kunnianhimoinen. Realismia. En ole soittamista koskaan harjoitellut, ja voi hyvinkin olla, etten tule koskaan harjoittelemaankaan. Kaikki fyysinen harjoitus ja mahdollinen oppi on tullut biisejä bändissä soittamalla. Minullakin meni alkuun vain bändin kanssa treenaten.
 
Ristiriitaa tulee siinä, että vaikka en sinänsä suhtaudukaan soittamiseeni kunnianhimoisesti mm. edellä mainituista syistä - siis ymmärrän sen, ettei meikästä voi enää tulla, kuin hädintuskin siedettävän tasoinen komppirumpali - niin yritän silti aina soittaa mahdollisimman "oikein" ja koen tärkeäksi sen, että homma toimii muidenkin osalta niin hyvin, kuin mahdollista. Kokemattomuudestani huolimatta huomaan tekeväni soittotilanteissa huomioita muidenkin soitosta ja kokonaisuudesta. Jos on jotain parannusehdotuksia, niin en useinkaan pysty niitä pitämään sisälläni. :) Nice. Ethän sinä voi tietää, kuinka hyvä sinusta voi tulla.
 
Harjoittelemisesta vielä. Fyysistä soiton harjoittelemista en ole tosiaan ikinä tehnyt, mutta huomaan kuitenkin miettiväni paljon soittamiseen liittyviä asioita. Funtsailen usein mielessäni biisejä ja komppeja. Mietin mikä rumpuosuuksissa on olennaista biisin kannalta? Sujuuko itseltä? Sujuuko biisi muulta bändiltä? Jos ei, niin missä voisi helpottaa menettämättä liikaa biisin sielusta yms... Eli hommia tehdään, kunhan ne ei ole fyysisiä. :) Just tulin treenaamasta itsekseni. Oli todella mukavaa.
 
Soittamismielessä (musankuuntelumielessä myös) olen ehdottomasti komppimiehiä. Minulle rumpujen soittaminen on melkeinpä synonyymi kompin kanssa. Minäkin olen enemmän komppimies.
 
Rumpalismiini tuntuu kuuluvan lisäksi kamapuoli (lasketaanko tämä?), jota harrastan (lähes) koko ajan soittoharrastuksen ohessa. On kivaa kokeilla erilaisia rumpuja ja symbaaleja ja vaikka mitä. No nimenomaan ja sano miun perässä!
 
Jotain horinaa tuossa. Toivottavasti edes sivusin sitä, mitä ketjun aloittajalla oli mielessä. Rumin mies rumpaliksi!

Minullakin meni alkuun vain bändin kanssa treenaten. Missä vaiheessa aloit oikean treenaamisen?
 
Ethän sinä voi tietää, kuinka hyvä sinusta voi tulla. En voi tietää, mutta jos ei aika pian ala tulla motivaatiota yksin treenaamiseen, niin realismin nimissä voi joitain arvioita esittää. ;)
 
Just tulin treenaamasta itsekseni. Oli todella mukavaa. Ehkä minäkin joskus, kun huomaan, etten osaa jotain. Tähän mennessä ei ole vielä tullut sellaista eteen. Iso hymiö!
 
No nimenomaan ja sano miun perässä! Joo, vaimo jotain huomauttikin, että mihin ihmeeseen kukaan voi tarvita kolmatta virveliä? No, sanoin siihen, että onhan Hollmillakin yli kymmenen ainaskin. :)
 
Rumin mies rumpaliksi! Heh, meillä meni niin, että _lihavin_ rumpuihin. Ennenhän se meni koulupeleissä niin, että lihavin maaliin. Silloin en vielä päässyt maaliin, mutta nyt kun olen kasvanut ihmisenä, niin pääsin rumpuihin.
 
EDIT: Tänään olin aamulla kymmenen aikaan treeniksellä. Nostin penkin ylemmäs ja aloitin "Hoglan-tyyppisen" basarin treenauksen. Ei minua nopeat basaroinnit ole oikeastaan koskaan kiehtoneet, mutta olen todennut istuvani liian alhaalla nopeisiin juttuihin ja aattelin kokeilla. Huomenna uudelleen, pakko mennä, kun jukisesti uhoan. ;-) Soittoa saa ja pitää harrastaa niin, että tuntuu kivalta, mutta minusta ihmiset tuppaavat hieman laiskistumaan kun ikää karttuu. Ihan omastakin kokemuksesta kirjoittelen. Vähän liikaa vedotaan siihen, että kun on niin ja niin vanha, niin eihän tässä enään niin nopeasti opi kuin nuoremmat. ;-)
 
Kiitos kannustavasta esimerkistä. En pidä mahdottomana ajatuksena treenaamista omallakaan kohdalla. Jos olosuhteet olisivat kohdallaan, vaikkapa tyyliin hyvät sähkörummut kotona, niinkuin tuossa ihan vähän aikaa sitten oli ajatuskin, niin kyllähän sitä varmasti tulisi soiteltuakin itseksensä. Sähkörumpujen sijaan tuli sitten osteltua, öh, yhtä ja toista muuta. ;)
 
En tiiä, kai se treeni-into tulee automaattisesti, jos näköpiirissä olisi sellainen bändi, että tilanne sitä ehdottomasti vaatisi. Jos kunnianhimoa riittää...

Missä vaiheessa aloit oikean treenaamisen? Vuonna 1978 treenasin ensimmäisen kerran itsekseni, mutta todella hakusessa oli homma. En oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Sitten myöhemmin opettelin nuotinluvun ja sitä kautta opiskelin rumpunuottikirjoja. Parasta oli, kun sai järjestettyä sellaisen kuuntelusysteemin, että pystyi musan mukana soittamaan.
 
Todella paljon treenasin alkuun vain bändin kanssa. Mutta silloin tereenattiin monta tuntia joka päivä. Ei enää jäänyt aikaa itsekseen teenaamiseen.

Kiitos kannustavasta esimerkistä.
 
Kiitos samoin. Se että joku "myöhäisherännyt" innostuu hommasta ja keikkuu mukana usemman vuoden viestii siitä, että ehkä tämä rumpalismi ei olekaan ihan järjetöntä touhua. ;-D Mitä niihin kunnianhimoihin ja bändeihin tulee, niin oman soittotaidon nostamin laajentaa aina sitä soittokaveri valikoimaakin.
 
Ja toisaalta olen itse hommaa joskus miettinyt, että hommaisin jonkun moposetin ja kellarikomeron, vaikka mitään soittokavereita ei olisikaan. Hommalle on jonkinmoinen tarve vain yksinkertaisesti olemassa. Jaa-a, ehkä pitäis mennä johonkin terapiaan. Kaikki alkoi siitä, kun tein ensimmäiset rumpukapulat ala-asteen puukässässä.... ;-D