Bänditoiminta ›

Olen tässä vuosien varrella pannut merkille, että monissa yhtyeissä laulusolisti on musiikillisilta taidoiltaan soittajia heikommalla pohjalla. Tämä saattaa ilmetä monilla tavoin, mutta olen törmännyt esimerkiksi useampien laulajien vaikeuksiin seurata tavallisesta poikkeavia kappalerakenteita jotka ovat olleet soittajille peruskamaa.
 
Hyvin tavallinen tilanne on myös se, että laulajalle on vaikeaa hahmottaa eri instrumenttien realistisia mahdollisuuksia ja sitä, mikä eri instrumenteille on vaikeaa tai helppoa. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, mutta usein tätä puutetta ei myöskään korjata ottamalla huomioon soittajan itsensä näkemystä tilanteesta vaan pidetään itse mieluummin kiinni omasta näkemyksestä. Usein soittaja ymmärtää toista soittajaa paremmin.
 
Jotenkin tuntuu, että laulajalta odotetaan keskimäärin vähemmän musiikillisia valmiuksia kuin soittajalta. Toisaalta kääntäen tämä tuntuisi merkitsevän sitä, että laulajat tarvitsevat musiikkityylistä riippuen vähemmän varsinaista musiikillista osaamista menestyäkseen. En tiedä, heijastavatko esim. musiikkiopistojen tutkinnot myös tätä eroa: laulajien tutkintovaatimukset ovat suppeammat kuin monen instrumentin. Tämä näkemys on ollut myös parilla tuntemallani soittimesta lauluoppilaaksi siirtyneellä.
 
Se, että jokin tie on toista helpompi ei tietenkään ole väärin. Kuitenkin tuntuu että valitettavan usein pienempiä musiikillisiin valmiuksiin kohdistuvia odotuksia käytetään hyväksi eikä haluta nähdä vaivaa asioiden eteen ja valmiuksiensa kehittämiseksi. Ongelmatilanteissa odotetaan soittajien pelastavan tilanteen ja peittelevän laulajan osaamispuutteet, kun päinvastoin vaikeuksista olisi mahdollisuus nähdä millä osa-alueilla täytyisi kehittyä. Lieneekö syy myös nykyisessä musiikkikulttuurissa, joka nostaa laulajan usein jalustalle muiden muusikoiden ohi.

Tämähän johtuu yleisisti siitä, että Suomen maasta ei vain löydy riittävästi hyviä laulajia. Suurimmassa osassa suomalaisista nimekkäimmistäkin bändeistä laulaja on se heikoin lenkki. Onneksi poikkeuksiakin löytyy.
 
Maailmalla asiat onkin sitten yleensä toisin päin.

Voi myös olla että yleinen käsitys on että soittaminen on opeteltu taito, laulaminen taas luonnonlahja joka kullakin joko on tai ei ole, joten jos on lahjoja, ei tarvitse harjoitella/opiskella ollakseen hyvä laulaja, jos taas ei,niin mikään määrä opiskelua ei auta. Pitäneehän tuo osittain varmaan paikkansakin "lauluäänen" suhteen, mutta kyllähän laulamisessakin on myös opetellullaa tekniikalla/tiedolla varmasti paljonkin merkitystä.
 
Itsehän laulan selvinpäin korkeintaan suihkussa tai yksin autossa,johtuen Ammu-vainaata muistuttavasta äänensävystä, mutta kyllähän nämä Idols- yms kisat tuntuvat antavan sellaisen kuvan että laulunlahja on lottovoittoon verrattava satunnainen ilmiö joka voi olla kenellä tahansa henkilön itse sitä tietämättä.
 
Kyllähän tällainen ajattelu varmaan ruokkii asennetta että laulaja on "luonnonlahjakkuus" jolta ei pidäkään odottaa teorian tai tekniikan opiskelua yms.
 
Sitten tietysti se totuus että lavalla laulaja on bändin "kingi", ja häneltä vaaditaan myös eniten "pokkaa" olla keulahahmona, joten varmasti ainakin aloittelevissa teinibändeissä laulajaksi valikoituu se kaikkein "hallitsevin" ja itsevarmin persoona, ei välttämättä musiikillisesti etevin. Sitten kun joku näistä bändeistä alkaa menestyä, niin ei tietenkään voida enää vaihtaa laulajaa, hän on kuitenkin hyvin pitkälle bändin "kasvot".
 
Edelleen kun pysytään aloittavissa teinibändeissä, ja kun yleinen käsitys on ettei laulajan tarvitse opiskella eikä treenata yhtä paljon kuin soittajien, niin laulajaksi varmaan usein myös haluaa se bändin jäsenistä jota vähiten kiinnostaa "tylsä" opiskelu ja perusasioiden harjoitteleminen, eli taas se mielikuva että laulaminen vaatii vähemmän työtä kuin soittamaan oppiminen. Alussahan tämäkin on sikäli totta että lähes kuka tahansa normaalikorvainen ihminen pystyy laulamaan tunnistettavan version jostakin tutusta biisistä kylmiltään ilman harjoittelua, mutta ihan pystymetsästä ei aleta soittaa kokonaisia biisejä esim. kitaralla, se vaatii ensin pitkän ajan ihan perusteiden treenausta.
 
Hyväksi laulajaksi tuleminen sitten taas vaatinee paljon kovaa työtä ihan niin kuin muutkin instrumentit, tai sitten äärimmäistä "luonnonlahjakkuutta" ja siksi todella hyvät laulajat ovat harvassa.

Joo, tää suomen idolshan on loistava esimerkki siitä, miten vähän osaavia laulajia on. Koko kisan historiasta muistan ehkä kaksi tai kolme tyyppiä, jotka voisin ottaa omaan bändiini laulamaan.
 
Surullista katseltavaa on myös kaikenmaailman muistokonsertit ja elämä nörtille ym. tapahtumat, joissa esiintyy suomen eturivin artistit ja Virve Rosti. Kukaan ei osaa. Mitä vittua, ruotsalaiselta kanavalta kun katsoo ihan random ohjelmaa, niin kohta siellä joku laulaa ihan helvetin hyvin.
 
Voisiko johtua ihan vaan siitä, että Suomessa ei kunnolla kouluteta laulajia, paitsi klassisella puolella?

Mitenhän toi "soittotaito" onkaan parantunut nykyisen nauhoitustekniikan avulla? Ei tarvitse edes osata soittaa koko biisiä purkkiin! Joo on kokeiltu, ja munkin soitto kuullostaa paikoin siedettävältä=). Livetilanteessa sitten pitää jo vähän kai osatakin...

Voisiko johtua ihan vaan siitä, että Suomessa ei kunnolla kouluteta laulajia, paitsi klassisella puolella?
 
Niin, tuo on tietysti käynyt myös mielessä, että onko pop/jazz -puolen laulajien koulutuksessa jotakin pielessä. Sinänsä luulisi, että hakijamääristä ei olisi asia kiinni: laulu taitaa olla se, joka vuosittain vetää suurimman osallistujamäärän pop/jazz konservatorion pääsykokeisiin. Toisaalta olen kuullut kyseisen oppilaitoksen opiskelijalta, että lauluopetus olisi siellä tällä hetkellä hieman kriisissä ja etsisi parhaillaan uutta suuntaa. En tiedä asiasta tarkemmin.
 
Mielenkiintoinen tuo vertaus klassiseen puoleen. Ammattiopintojen sisällöistä en tiedä, mutta musiikkiopisto-opetuksessa tutkintojen sisällöt ovat tosiaan kovin erilaisia ja eri lähtökohdista. Klassisen laulun tutkintorakenne sisältää tulkinnan ja äänenmuodotuksen lisäksi myös teknistä osaamista mittaavia tehtäviä. Toisaalta tuntuu, että pop/jazz -puolella keskityttäisiin tulkinnan ja äänenmuodostuksen lisäksi enemmän itseluottamuksen herättämiseen ja esillä olemisen harjoitteluun. Tässä katoaa monilta laulajilta helposti se näkemys, että
a) perusyhtyeessä laulaja on vain yksi elementti yhtyeen kokonaisuudesta jonka pitäisi toimia mahdollisimman hyvin yhteen muun kokonaisuuden kanssa
b) jotta voisi toimia mahdollisimman saumattomasti yhteen muun kokonaisuuden kanssa tarvitaan oman alan pohjaa ja lisäksi ymmärrystä musiikin peruselementeistä.

Mielenkiintoinen tuo vertaus klassiseen puoleen. Ammattiopintojen sisällöistä en tiedä, mutta musiikkiopisto-opetuksessa tutkintojen sisällöt ovat tosiaan kovin erilaisia ja eri lähtökohdista. Klassisen laulun tutkintorakenne sisältää tulkinnan ja äänenmuodotuksen lisäksi myös teknistä osaamista mittaavia tehtäviä. Toisaalta tuntuu, että pop/jazz -puolella keskityttäisiin tulkinnan ja äänenmuodostuksen lisäksi enemmän itseluottamuksen herättämiseen ja esillä olemisen harjoitteluun. Tässä katoaa monilta laulajilta helposti se näkemys, että
a) perusyhtyeessä laulaja on vain yksi elementti yhtyeen kokonaisuudesta jonka pitäisi toimia mahdollisimman hyvin yhteen muun kokonaisuuden kanssa
b) jotta voisi toimia mahdollisimman saumattomasti yhteen muun kokonaisuuden kanssa tarvitaan oman alan pohjaa ja lisäksi ymmärrystä musiikin peruselementeistä.
 
Mun mielestä kun näiltä kotimaisilla pop/jazz- laulajilta puuttuu aika pitkälti nimenomaan se tekninen puoli laulamisesta, meininki on todella hengetöntä livenä. Studiossa mikään ei ole ongelma, mutta livenä harvoin näkee hyvää laulajaa, joka olisi syntyjään suomalainen. Valitettavasti.

Mitenhän toi "soittotaito" onkaan parantunut nykyisen nauhoitustekniikan avulla? Ei tarvitse edes osata soittaa koko biisiä purkkiin! Joo on kokeiltu, ja munkin soitto kuullostaa paikoin siedettävältä=). Livetilanteessa sitten pitää jo vähän kai osatakin...
 
Heh, toki tilanne on muuttunut kaikkien muusikoiden osalta monellakin tavalla teknisen kehityksen mukana. Taitaa kuitenkin olla niin, että musiikkibisnes, soittajien hyvä (lue: yli-) tarjonta ja rahoitusporras pitävät huolen siitä että tietyllä tasolla ei pyöri soittajia joilla on vaikeuksia saada tavaraa ns. "ekalla purkkiin"...
 
Livekeikoilla taas vaatimustasoa nostaa myös se, että yleisö vertaa usein muusikoiden suoritusta nykytekniikalla täydelliseksi hiottuun levyyn, ja pettyy jos liveveto on kovin paljon levyn suoritusta kehnompi. Jossakin määrin tämä on tietysti musiikkityylikohtaista.

Livekeikoilla taas vaatimustasoa nostaa myös se, että yleisö vertaa usein muusikoiden suoritusta nykytekniikalla täydelliseksi hiottuun levyyn, ja pettyy jos liveveto on kovin paljon levyn suoritusta kehnompi. Jossakin määrin tämä on tietysti musiikkityylikohtaista.
 
Harvemmin mulla on ollu valittamista soittajien suorituksista, vaikken mä mitään levyltä-yksyhteen- kamaa koskaan odotakaan. Laulamisesta sen sijaan on, kun ei meinaa nuotti löytyä tai ei päästä ääni hajoamatta siitä omasta oktaavista ylemmäs tai alemmas. Tai ettei vaan puhti riitä, ihan kuin ei saisi happea. Luulisi olevan sekin laulajalle aika perusjuttu handlata.

Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe. Olen nyt laulanut kolmessa bändissä reilut kaksi vuotta. Laulu ei ole pääinstrumenttini, mutta pidän laulamisesta ja etenkin bändin keulakuvana olemisesta (soitan siis ensisijaisesti kitaraa).
 
Laulu on hyvin erilainen instrumentti kuin mikään tähän mennessä kokeilemistanikaan soittimista (mm. perusbändisoittimet, kontrabasso, piano, cembalo, erilaiset puhaltimet jne). Perushyvän omalle äänelle sopivan suorituksen saa tosiaan aikaiseksi varsin vähällä panostamisella, mutta tästä petraaminen onkin sitten toinen juttu. Laulussa en ole saanut samalla tavalla yrittämällä ja keskittymällä parempia tuloksia kuin vaikkapa kitaran kanssa. En siis tarkoita, ettei tämä olisi mahdollista, mutta se on huomattavasti vaikeampaa. Lisäksi, kun ääni ei toimi, se ei vain toimi. Tähän on tietenkin olemassa erinäisiä vippaskonsteja, mutta tämä ilmiö ei silti näy yhtä voimakkaana muilla soittimilla.
 
Rocklaulajalle on bändin keulakuvana oleminen erityisen tärkeätä. On parempi vetää väärin, mutta rohkeasti ja kovalla meiningillä kuin varoen. Ylipäänsä laulu on muita soittimia helpompi saada toimimaan väärällä tekniikalla. Vaikkapa metallin puolella mm. Chuck Schuldinerin ja Jeff Walkerin laulua jäljitellään todella paljon, vaikka näillä ukoilla tekniikka ei ollut/ole paras mahdollinen.
 
Etenkin kuulijan näkökulmasta laulu on se tärkein juttu. Kuulijan huomio kiinnittyy aina ensimmäisenä laulajan ääneen. Esimerkiksi, saimme Caught In The Betweenin kanssa ulos ensimmäisen pitkäsoiton tässä pari kuukautta sitten. Palaute on ollut lähinnä paskaa, ei siitä sen enempää, mutta jokikinen musiikkia kuullut on sanonut jotain laulusta - nekin, jotka eivät ole ymmärtäneet levyn meininkiä.
 
Sanoisin, että laulu on tietyssä suhteessa hyvin samanlainen soitin kuin basso. Aloittaminen ei ole yhtä vaikeata kuin vaikka kitaran tai pianon kanssa, mutta tiettyjen perusedellytysten pitää olla automaattisesti kohdillaan. Basistin timen pitää olla lähtökohtaisesti tarkka, laulajalla taas äänen vastaavasti hyvä. Tämä lähtökohta tarvitaan, jotta äänestä saa sitten myöhemmin irti enemmän.
 
Eli, kyllä laulajalta vaaditaan hyvinkin saman verran kuin soittajilta, vaatimukset ovat vain erilaisia. Mutta sen sanon, että todellakin Suomesta löytyy niitä hyviä ja vieläkin parempia laulajia. Niitä pitää vain osata etsiä.

Voihan olla että Suomi on täynnä hyviä laulajia,niitä ei vain kiinnosta laulaa muualla kuin firman pikkujoulun karaokessa jos sielläkään.
Itse en kyllä näkisi niin että useimmiten laulaja olisi bändissä heikkotasoisin.Mun mielestä laulajan tärkein ominaisuus on se että sopii bändiin,niin persoonallisuudeltaan kuin lauluääneltään ja joillekin bändeille jotenkin vaan sopii hieman "huonompi" laulaja.Vähän niin kuin jotkut futisvalmentajat toitottavat että eivät etsi 11 parasta pelaajaa vaan parasta mahdollista joukkuetta.

Minulla on jotenkin sellainen tuntuma, että täällä Suomessa naislaulajat ovat usein taitavampia kuin miehet. Ehkä en ole vain kuunnellut tarpeeksi musiikkia, mutta monesti naislaulaja on säväyttänyt, kun taas miehet ovat olleet enimmäkseen "ihan ok" -tasoa. Myöskin ne pari naista, jotka omassa bändissäni ovat olleet laulamassa, ovat erittäin päteviä muusikkoja.

Mä oon totena lukenut, että joskus ennen (30-luvulla?) laulajat ja rumpalit sai puolet muitten liksoista kun eivät olleet muusikkoja.

Mä oon totena lukenut, että joskus ennen (30-luvulla?) laulajat ja rumpalit sai puolet muitten liksoista kun eivät olleet muusikkoja.
 
Remu (eiks hurriganes breikannu joskus 30-luvulla?) olikin viksu jätkä ja vetäs täydellä liksalla keikkaa. On se nero.

Soittajapuolella joka jampalla on omat kitarat, efektit ja vahvistimet, mutta melko yleistä on ettei laulajalla ole omaa mikrofonia.
 
Roudaamiseenkaan ei tarvitse osallistua... soundcheckissäkin tarvitaan vasta sitten kun muut ovat kasanneet tavarat ja tsekkailleet omat kuvionsa.

Soittajapuolella joka jampalla on omat kitarat, efektit ja vahvistimet, mutta melko yleistä on ettei laulajalla ole omaa mikrofonia.
 
Niin, ja laulukamatkin reenikselle on bändin yhdessä ostettava. Kyllä ne täälläpäin roudaukseen osallistuu; juovat kaljaa muidenkin puolesta, antavat hyviä neuvoja ja kertovat tietenkin hauskoja juttuja. :)

Soittajapuolella joka jampalla on omat kitarat, efektit ja vahvistimet, mutta melko yleistä on ettei laulajalla ole omaa mikrofonia.
 
Roudaamiseenkaan ei tarvitse osallistua... soundcheckissäkin tarvitaan vasta sitten kun muut ovat kasanneet tavarat ja tsekkailleet omat kuvionsa.
 
Ei onneks meillä.
 
Solisti hankki omaan piikkiinsä Pa-kaluston (todella laadukkaan) sekä keikkabussin.
Soundcheckki tehdään niin että solisti vie mikserin kaukokaapelilla
saliin ja hoitaa miksin kuntoon.
 
EDIT: Ja kaiken lisäksi kyseinen kaveri laulaa hyvin.

Joo, tää suomen idolshan on loistava esimerkki siitä, miten vähän osaavia laulajia on. Koko kisan historiasta muistan ehkä kaksi tai kolme tyyppiä, jotka voisin ottaa omaan bändiini laulamaan.
 
Surullista katseltavaa on myös kaikenmaailman muistokonsertit ja elämä nörtille ym. tapahtumat, joissa esiintyy suomen eturivin artistit ja Virve Rosti. Kukaan ei osaa. Mitä vittua, ruotsalaiselta kanavalta kun katsoo ihan random ohjelmaa, niin kohta siellä joku laulaa ihan helvetin hyvin.
 
Voisiko johtua ihan vaan siitä, että Suomessa ei kunnolla kouluteta laulajia, paitsi klassisella puolella?
 
Ihan mielenkiinnosta; kenet ottaisit Idolseista?

Ei onneks meillä.
 
Solisti hankki omaan piikkiinsä Pa-kaluston (todella laadukkaan) sekä keikkabussin.
Soundcheckki tehdään niin että solisti vie mikserin kaukokaapelilla
saliin ja hoitaa miksin kuntoon.
 
EDIT: Ja kaiken lisäksi kyseinen kaveri laulaa hyvin.
 
Missä se mikseri yleensä sitten on jos ei salissa???