Elektroninen ja elektroakustinen musiikki ›

viime sunnuntaina tuli Avaruusromua ohjelmassa vertailtavaksi ko. levyn alkuperäis- ja uusintaversiot:
 
http://www.yleradio1.fi/musiikki/avaruusromua/
 
Areenan kautta voi kuunnella tämän viikon ajan.
 
Jokin on, että alkuperäinen saa paikoin vieläkin väreet kulkemaan - uusi ei ollenkaan - jotenkin sieluton - sama fiilis kuin jollain This is Synthesizer (mulla on ne kaikki) kokoelmalla.
 
Kirkkaampi soundi uudella jne., mutta se juttu puuttuu.. esim. pt IV

Alkuperäinen on parempi (siis se 1977 julkaistu)

Sama juttu kuin Switched on Bachissa: originaali 1968 versio kuulostaa todella hyvältä, edelleen, ja toistaiseksi; kun taas se Switched on Back 2000 (1992) on outoa kliinistä kilinää.

Sound On Soundin numerossa Feb/2008 on usean sivun juttu Jarresta ja ko. uusintalevytyksen & videotallenteen teosta - - ml. "ryhmäkuva" käytetyistä laitteista.

Sound On Soundin numerossa Feb/2008 on usean sivun juttu Jarresta ja ko. uusintalevytyksen & videotallenteen teosta - - ml. "ryhmäkuva" käytetyistä laitteista.
 
Tuosta onkin ollu juttua Jarre-foorumilla, jossa vietän aikaani aika paljon.
 
ps Se kuva taitaa olla se kuva jossa Jarre seisoo Eminentin ja Arp2600:n jne laitteihen keskellä (Taustalla on esim arp2500 ja moog 55)

Täytyy päivällä kuunnella tai yrittää ja ennustan etukäteen että uusi häviää. Voi geissin sekvenseri olin myöhässä no tulipahan silti avaruusrohmut kuuneltua silti kerrankin ei vikinää mutta muuten aika tylsää musaa ambientiksikin...

ps Se kuva taitaa olla se kuva jossa Jarre seisoo Eminentin ja Arp2600:n jne laitteihen keskellä (Taustalla on esim arp2500 ja moog 55)
 
ko. SOS:n kuvassa ei Jarre ole mukana lainkaan, mutta hyvinkin voi olla samasta tilasta so. "varastostudiossa" laitteet ovat kuvassa järjestämättä (tekstin mukaan)
 
Eminent 310 etualalla vasemmalla, päällä joku pikkkuhärveli, seuraavaksi Yamaha CS 80, vielä taempana Roland jupiter 8, siitä keskemmäs taempana Minimoog, siitä taemmas Synthi AKS
 
VCS 3 etualalla oikealla.. jotain välillä, kulmittain RMI Harmonic Synhtesizer, jonka päällä Digisequencer matriisisekvensseri
 
... ja monta muuta
 
edit: DVD:ltähän ne näkisi varmaan kaikki, mutta eipä taida mennä hankintaan - ellei sitten "periaatteen" vuoksi

edit: DVD:ltähän ne näkisi varmaan kaikki, mutta eipä taida mennä hankintaan - ellei sitten "periaatteen" vuoksi
 
Joo, dvd:llä on pieni instrumenttien esittely osio, joka kestää noin 7 min (on ollu youtubessakin, mutta liekö enää)

Jutut yleensä menee niin, että Oxygene on itselleni se "ensimmäinen rakkaus". Soundit, virheet, kaikki sillä levyllä on osa omaa muistojeni maailmaa. Nyt kun samaa levyä tehdään uudelleen, syntyy kysymys miksi? Tottakai se kuulostaa eriltä kuin vanha, puhtaammalta, kliiniseltä ja jotenkin väärältä.Tässähän kajotaan johonkin pyhään, ikuiseen totuuteen. Onhan se iso riski Jarrelta tehdä näin. Itse olisin Jarrena tehnyt kokonaan uuden levyn tällä laitteistolla ja oxygenen hengessä.
 
Itse olen ostanut kirpputoreilta vanhoja kelanauhureita. On se jännä kuinka paljon soundiin saa "sitä jotakin" kierrättämällä sen kelan kautta. Soittelin samplerilla mellotronin viuluja ja kuoroa kelanauhurille. Kelan pyörimisnopeudesta riippuen soundiin sai kyllä vahvaa jarre-king crimson-tangerine dream-soundia. Siitä vain sitten ulostuloista takaisin digitaaliseen muotoon.

Jutut yleensä menee niin, että Oxygene on itselleni se "ensimmäinen rakkaus". Soundit, virheet, kaikki sillä levyllä on osa omaa muistojeni maailmaa. Nyt kun samaa levyä tehdään uudelleen, syntyy kysymys miksi? Tottakai se kuulostaa eriltä kuin vanha, puhtaammalta, kliiniseltä ja jotenkin väärältä.Tässähän kajotaan johonkin pyhään, ikuiseen totuuteen. Onhan se iso riski Jarrelta tehdä näin.
 
Mä vihaan kans näitä uudelleen nauhoitettuja levyjä (myös esim Wendy Carlos ja Mike Oldfield on tehneet). Onko niistä muka joskus seurannut jotain hyvää?
 
Itse olisin Jarrena tehnyt kokonaan uuden levyn tällä laitteistolla ja oxygenen hengessä.
 
Eikös tämmöinen levy ole Jarrelta jo 1990-luvun lopussa tullut?
 
Tuolloin muuten Jarre oli Nelosen haastattelussa. Se selitti esimerkiksi, että sitä on kiinnostanut luonnonilmiöt ja sen takia sen ensimmäisen ja viimeisen levyn nimi tarkoittaa "happea". Sitten näytettiin pari päivää myöhemmin Remu Aaltosen haastattelu tv:ssä. Remu sanoi nähneensä tuon Jarren haastattelun tv:stä ja kertoi, että häntä oli ottanut se tyyppi niin paljon päähän, että oli kuulema tehny mieli vetäistä turpiin.

Jarrehan on aina jakanut mielipiteitä. Ensinnäkin musiikki oli aikoinaan outoa pop-musiikkia jota oli tuona diskon ja punkin aikana vaikea monen ymmärtää. Muistan hyvin kun -80 luvun puolessavälissä kuuntelin magnetic-fieldsiä, niin enoni tuli huoneeseeni ja kysyi: hei, etkö huomaa, että sun levy on jäänyt soimaan paikoilleen?...
Toinen asia joka ihmisiä on ärsyttänyt, on jarren "tyyli". Siitä ei sen enempää.
 
Noista ympäristöasioista vielä. Ala-asteikäisenä innostuin valtavasti avaruudesta ja luonnosta. Ensimmäisiä avaruudellisia kokemuksia siiviitivät Halleyn-komeetta ja Jarren Oxygene. Jarre pystyi tuomaan sävelin esille sen mitä itse tunsin siihen aikaan. Ei ole vaikea ajatella, että Jarre on Oxygeneä tehdessään hakenut luonnon ja tekniikan yhdistymistä. Siihen aikaan se oli vielä jotain todella uutta. Kun -90luvun lopulla liityin Nemesis-yhtyeeseen oli aika hauska yhteensattuma, että me kaikki kolme harrastimme tähtitiedettä. Ehkäpä se joskus kuuluukin musiikissamme? Ehkäpä ajatus muusikon tehtävästä uusien ja kantaaottavien sanomien tuojana on jo hiukan kulunut ja joskus Jarrekin tuntuu sille.
 
Jarren edellinen Oxygene ei oikein kolahtanut. Kävin silloin katsomassa keikan Helsingissä, joka kyllä oli ihan ok.
 
Noh, niin tai näin alkuperäinen Oxygene on yksi niistä levyistä jonka voi laittaa mukanani joskus arkuun...

Harmi, ettei Jarre ole tuomassa showtaan Suomeen:
 
http://aero-magazine.com/jean-michel-jarre-in-dublin

sentäs jokkut jopa Tykkää Jarren musiikista (/osasta siittä) tässäki härmän rajamaassa
ei uskos ku valtaosaa tänkin sivuston kirjotuksia kattelee. Hyvä nyt kuiteskin että muutama..

sub zero: Mä vihaan kans näitä uudelleen nauhoitettuja levyjä (myös esim Wendy Carlos ja Mike Oldfield on tehneet). Onko niistä muka joskus seurannut jotain hyvää?
 

 
Eikös tämmöinen levy ole Jarrelta jo 1990-luvun lopussa tullut?
 
Tuolloin muuten Jarre oli Nelosen haastattelussa. Se selitti esimerkiksi, että sitä on kiinnostanut luonnonilmiöt ja sen takia sen ensimmäisen ja viimeisen levyn nimi tarkoittaa "happea". Sitten näytettiin pari päivää myöhemmin Remu Aaltosen haastattelu tv:ssä. Remu sanoi nähneensä tuon Jarren haastattelun tv:stä ja kertoi, että häntä oli ottanut se tyyppi niin paljon päähän, että oli kuulema tehny mieli vetäistä turpiin.en ihmettelis jos jopa puolta maailmaa tekis miäli huitasta remua kupoliin

sub zero: Mä vihaan kans näitä uudelleen nauhoitettuja levyjä (myös esim Wendy Carlos ja Mike Oldfield on tehneet). Onko niistä muka joskus seurannut jotain hyvää?
 

 
Eikös tämmöinen levy ole Jarrelta jo 1990-luvun lopussa tullut?
 
Tuolloin muuten Jarre oli Nelosen haastattelussa. Se selitti esimerkiksi, että sitä on kiinnostanut luonnonilmiöt ja sen takia sen ensimmäisen ja viimeisen levyn nimi tarkoittaa "happea". Sitten näytettiin pari päivää myöhemmin Remu Aaltosen haastattelu tv:ssä. Remu sanoi nähneensä tuon Jarren haastattelun tv:stä ja kertoi, että häntä oli ottanut se tyyppi niin paljon päähän, että oli kuulema tehny mieli vetäistä turpiin.
 
Hih :D löytyisköhän tuota Remun haastattelua vielä jostain...

HarriP: Sama juttu kuin Switched on Bachissa: originaali 1968 versio kuulostaa todella hyvältä, edelleen, ja toistaiseksi; kun taas se Switched on Back 2000 (1992) on outoa kliinistä kilinää.
 
Tuossa dokumentissa soi varmaankin Wendy Carlosin originaali Brandenburgilaisesta konsertosta III.
 
https://www.youtube.com/watch?v=wTaZxI1x3rI

SunMutsis: Hih :D löytyisköhän tuota Remun haastattelua vielä jostain...
 
romulusremus vaihteeks rääpimässä päätään. väittivät eräässäki haastattelussa
äjjää hyvinki lämminhenkiseks tyypiks (muka) ; että saattas ensteks haukkua
jonku lyttyyn & seuraavassa lauseessa ylistää/kehua mitenkä juuri lytätty henkilö X
oliskin maanmainio hyvä tyyppi jne-etc..
 
jokkut suamalaisartistit ilmeisestikki vaan tykkäävät ylläpitää kusipään leimaa (;

Niijjoo.. Aiheeseen itteensä liittyen : Oxygene (1976) & Oxygene 7-13 (1997)
on valovuasia parempia ku tää viimosin "oxygene 3" mikä ei eres kuulosta
Oikeelta Oxygeneltä -ei välity yhtään aikasempien henki; enämpi o ylijäämä-
materiaalia Electronica levyiltä (jotka ovat ihan ok-kuunneltavaa Osittain, ainaskin
perusvolyymillä vinyyliltä).
 
Palio menetti Jarre laatua kun Michel Geissin erotti..1997 jälkeen enenevissä määrin
sialutonta(/melodiatonta) teknojumputusta, ainaskin Electronican jälkeisillä keikoilla
esitetty materiaali.
 
Sehän o muutenki siirtyny ihan liikaa käyttämään 99,99% pikselisyntikoita summuita
vaikka pirtti olis väärällään oikeeta kunnon vintage rauta/puu-kalustookin.
 
Enivei miällän itteni yhäkin Jarre-faniksi (since 1991), paras tuatanto sijottuu 1973-1997.

Kekään ei tule ottamaan "Perus-Jarree" multa (;

anonymuzik: Niijjoo.. Aiheeseen itteensä liittyen : Oxygene (1976) & Oxygene 7-13 (1997)
on valovuasia parempia ku tää viimosin "oxygene 3" mikä ei eres kuulosta
Oikeelta Oxygeneltä -ei välity yhtään aikasempien henki; enämpi o ylijäämä-
materiaalia Electronica levyiltä (jotka ovat ihan ok-kuunneltavaa Osittain, ainaskin
perusvolyymillä vinyyliltä).
 
Palio menetti Jarre laatua kun Michel Geissin erotti..1997 jälkeen enenevissä määrin
sialutonta(/melodiatonta) teknojumputusta, ainaskin Electronican jälkeisillä keikoilla
esitetty materiaali.
 
Sehän o muutenki siirtyny ihan liikaa käyttämään 99,99% pikselisyntikoita summuita
vaikka pirtti olis väärällään oikeeta kunnon vintage rauta/puu-kalustookin.
 
Enivei miällän itteni yhäkin Jarre-faniksi (since 1991), paras tuatanto sijottuu 1973-1997.

Kekään ei tule ottamaan "Perus-Jarree" multa (;
 
Tuossa on Michel Geissin haastattelu.
 
https://en.jeanmicheljarre.es/2014/ … /28/interview-with-michel-geiss-ii/