Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Hieman kommenttia Testamentin uudesta albumista, The Formation of Damnationista, noin viiden kuuntelun perusteella. Yritän välttää odotuksia liian korkealle nostattavia ja pettymyksiä aiheuttavia mehusteluja, kun ei näin vähällä kuuntelumäärällä sellaiseen viitsi edes lähteä, mutta:
 
Kannatti odottaa yhdeksän vuotta, ehdottomasti. Chuckin ilmoille heittämät puheet vanhan ja uuden Testamentin ristisiitoksesta eivät ole missään tapauksessa hatusta heitettyjä. Albumilla on selvästi sekä The Gatheringin (että sen muutaman edeltäjän) että 80-luvun Testamentin henkeä. The Formation of Damnation ei ole niin brutaali ja jyrkkä, kuin The Gathering oli, vaan ennemmin se albumi, jonka olisi kuulunut ilmestyä tietynlaisessa kehityskaaressa jopa sitä ennen. Mukana on uudemman Testamentin parhaita puolia nimenomaan muhkeana murskauksena, mutta myös sitä perinteisen Testamentin kieroa melodisuutta, menevyyttä ja tarttuvuutta, mukaanlukien mahtavia sooloja, joita monet olivat ehtineet kaipaillakin. Chuck vokalisoi albumilla koko tyylillään, mutta erityisen paljon liikutaan siellä hieman puhtaamman sortin meiningissä, vaikka melkoisen matalalle mörinöissä kaikkein brutaaleimmissa kohdissa mennäänkin.
 
Mitä itse albumiin noiden peruslähtökohtien jälkeen tulee, niin homma vaikuttaisi toimivan juuri niin hyvin, kuin oli lupa odottaa. Hieman uutta otetta Testamentiin, mukaan parhaita puolia bändin eri ääripäistä ja luvassa on yksitoista kappaletta groovaavaa thrash-murskausta. Albumilla on muutamia selvästi raskaampia ja selvästi melodisempia vetoja, sekä jossain tällä välillä kulkevia kappaleita. Parhaimmillaan meininki menee niin rehvakkaaksi riffi- ja huudatusjuhlaksi, että voi jo silmissään nähdä tulevat festariyleisöt mylvimässä uusia biisejä. Paikoitellen riffeissä on muutaman kappaleen kesken hieman samankaltaisuutta, mutta tätä ei kyllä paljoa kuulla ja pääasiassa riffimyrskyt, tiukat soolot, ehdoton groove ja tarttuva menevyys ovat paikallaan juuri sillä tavalla, kuin ainakin itse halusin. En ole kuitenkaan mikään äärimmäinen tietyn Testamentin (esim. The Legacy) fanittaja, minkä sijaan The Formation of Damnation on juuri oikealla keitoksella modernia ja perinteistä Testamentia yhdistelevä.
 
Sanoisin näin, että albumi tulee todennäköisesti jakamaan vähän mielipiteitä, varsinkin The Gatheringin ja yhdeksän vuoden odotuksen jälkeen. Itselleni albumi toimii kuitenkin juuri nyt ehdottomasti kympillä ja jos alkuinnostus ei tätä pyyhkäise pois, on albumi vähintään Testamentin top3:ssa.
 
Siinä teille tajunnavirtaa, palataan asiaan myöhemmin. Kysyä saa jos jotain kiinnostaa tietää!