Kitarat: kitarakamat ›

Tämä kai riippuu täysin siitä, minkälaista soundia tavoitellaan. Jos haetaan esimerkiksi tietynlaista, autenttista bluessoundia, niin sitä ei aina löydä Fender-Gibson akselilta. Bluesukot käyttivät usein halpiksia, mikä tietysti vaikutti levyjenkin soundimaailmaan.
Jos halutaan "parantaa" soundia, joskus paras valinta voisi olla vaikkapa Danelectro, Airline tai Supro.
 
Just näin. Toi ei vaan liittynyt siihen kirjoituksen pointtiin mitenkään. Siinä vertailtiin keskenään samantyyppisiä kitaroita, joilla siis haetaan samantyyppistä soundia, hevirockimetalli sellaista. Se siis liittyi suoraan kitaran hyvyyteen, sen sointiin ja sitä kautta hyvään soundiin. Lause ei liittynyt mitenkään mihinkään erikoisuuteen, kuten rupiseen blues-soundiin.

Kyllä se vain toimii. Mietitäänpä kuinka esim. Fenderin ja Gibsonin laatu heitteli aikanaan, vaikka hinnat olivat suorastaan pöyristyttävällä tasolla. Miksi näin? Koska useimmissa tapauksissa muusikot valitsivat "merkkikitaran" ja huonolaatuisen kopsun välillä. Kun markkinoille ilmaantui hinta- laatusuhteeltaan hyviä Jaappanin tuotteita, tilanne muuttui. Ihan simppeliä: kun ihmiset kiinnostuvat _huomattavasti_ edukkaammista mutta silti _kohtuullisen_ laadukkaista tuotteista, myös huipputuotteita ostavat hyötyvät. Usko pois.
 

 
Kotimaisten laatukeppien ja customien arvostus onkin nousussa. Minäkin arvostan käsityötä ja osaamista. Toisaalta...en ole valmis maksamaan senttiäkään extraa "traditiosta", saati logosta. Ja kun mennään hintaluokkaan 2000e, (ulkomaisen) liukuhihnatuotteen on oltava suorastaan tähtitieteellisen hyvä ennen kuin olen valmis latomaan moisen nipun euroja tiskiin. Sorry vaan, Iso G ;-)
 

 
Totta. Vaikka saundi olisi (about) samaa tasoa, "tuntumassa" on iso ero. Sen lisäksi hintavampi keppi vastaa soiton dynamiikkaan paremmin. Jopa Microcuben kanssa. Kunnon putkarilla ero on luonnollisesti suurempi.
 

 
Intohimon puutteesta VÄLINEURHEILUUN, kyllä...
 

 
Minä en ole :-) Tykkään soittamisesta ja musiikista, siinäpä se.
 
En usko. Esim. Gibsonin laatu heittelehti pääasiassa firman talousellisen tilanteen ja osaamattoman johdon takia. Gibson käytti kaikkia mahdollisia puunpaloja ja metalliosia, sekä mikkejä, joita vain pajalta löytyi. Tuloksena melko erikoisiakin malleja ja erittäin vaihtelevaa laatua. Halpoja kitaroita on ollut aina, kauan ennen Tokaita, niinkuin kalliitakin. Ja kirjoitan vielä toistamiseen sen, että kilpailu kalliimpien kitaroiden kohdalla on vielä huomattavasti kovempaa, kuin halpojen. Arvokkaille kitaroille on aina paljon vähemmän ostajia, kuin halpiksille, joten niiden laatu on pakko pitää korkealla tasolla, jos kitaroita halutaan saada kaupaksi.
 
Mistähän aikakaudesta sä muuten puhut? Hinnat suorastaan pöyristyttävällä tasolla ei oikein selvittänyt asiaa.Esim. Gibsonhan ei todellakaan ollut suosiossa 80-luvulla, vaan päinvastoin. Hinnat oivat hyvinkin alhaalla. Uusi nousu alkoi vasta kun ammattimuusikot ja maailmanluokan tähdet alkoivat taas käyttämään niitä. Muusikot huomasivat jälleen, kuinka hyviä kitaroita ne olivat ja Gibson vastasi huutoon parantamalla uusien kitaroidensa laatua ja tuomalla "uusia" malleja linjastoon.
 
Isosta-G:estä edelleen. 2000 euroa on paljon kitarasta ja jokainen hankkii itseään miellyttävän kitaran. Mikä niistä on paras, on jokaisen itse päätettävä. Yksi asia on kuitenkin fakta, eli se, että ostaessasi noin 2000:n euron Les Paulin, saat siitä myydessäsi noin 2000 euroa. Toinen fakta on se, että Gibson ja Fender ovat ne merkit, joihin muita kitaroita aina verrataan. Kertoiskohan se sulle jotain. Ja edelleen, mulle Gibson on merkki muiden joukossa, ei ainoa oikea. Aiheeton mustamaalaus vaan ei oikein miellytä mua.
 
Mä pidän musiikista, sen kuuntelemisesta, soittamisesta ja katselemisesta. Soittaessani arvostan hyvää soundia, joka valitettavasti löytyy vain riittävän laadukkaiden(lue kalliiden)komponenttien avulla. Toisekseen se kitaroiden ja kitarakamojen hankkiminen ja myyminen(välineurheilu)on mukavaa puuhaa, yksi suosikkiharrastuksistani.
 
Jos sulla olisi riittävästi varallisuutta parempien välineiden hankintaan, ostelisitko silti edelleen 200:n keppejä?
 
Ja tosiaan, jokainen ritsani etc. harrasteväline on itse tienattu, rehellisellä työllä.

Tuskin on Gibsonilla varaa tehdä soittimia muualla kuin Jenkeissä. Taitaisi melkoinen huuto syntyä kotimarkkinoilla. Siitäkin jo syntyi huutoa kun Ampeg siirsi tuotantoaan, että nyt on amerikkalainen ikoni tuhottu. Ja kyse oli "vain" vahvistimista...
 
Saisivat kyllä myös laskea ryöstöhintojaan täällä Europan puolessa vielä, kun yhdellä eurolla saa jo yli puolitoista taalaa...

Just näin. Toi ei vaan liittynyt siihen kirjoituksen pointtiin mitenkään. Siinä vertailtiin keskenään samantyyppisiä kitaroita, joilla siis haetaan samantyyppistä soundia, hevirockimetalli sellaista. Se siis liittyi suoraan kitaran hyvyyteen, sen sointiin ja sitä kautta hyvään soundiin. Lause ei liittynyt mitenkään mihinkään erikoisuuteen, kuten rupiseen blues-soundiin.
 
Jaa, no kiitos oikaisusta. Kommentoin lausettasi lähinnä siksi, että se on sellaisenaan melko vahva väite missä tahansa yhteydessä esitettynä. Eikä sillä ole väliä kuka sen lausui. En tosin ymmärrä, miten mainitsemasi Microcube sitten liittyy "hevirockimetalli sellaiseen."

Tuskin on Gibsonilla varaa tehdä soittimia muualla kuin Jenkeissä. Taitaisi melkoinen huuto syntyä kotimarkkinoilla. Siitäkin jo syntyi huutoa kun Ampeg siirsi tuotantoaan, että nyt on amerikkalainen ikoni tuhottu. Ja kyse oli "vain" vahvistimista...
 
Saisivat kyllä myös laskea ryöstöhintojaan täällä Europan puolessa vielä, kun yhdellä eurolla saa jo yli puolitoista taalaa...
En ole oikein ymmärtäny tai sitten ymmärtäny väärin. Onko Japanissa kalliimpaa työvoimaa kun aamerikassa?

Mistähän aikakaudesta sä muuten puhut? Hinnat suorastaan pöyristyttävällä tasolla ei oikein selvittänyt asiaa.Esim. Gibsonhan ei todellakaan ollut suosiossa 80-luvulla, vaan päinvastoin.
 
Lähinnä aikakaudesta ennen jaappanilaisia "halpiksia"/kopioita (otetaan silloinen tulotaso huomioon!). Väännän rautalangasta: jos kaikki ostaisivat ns. huippukeppejä, laatu kärsisi. Kuis näin? Esim. Gibson Les Paul ja Fender Stratocaster ovat _erilaisia_ tuotteita. Miksi panostaa laatuun, kun Stratocasteria halajavat ostavat Stratocasterin...maksoi mitä maksoi. Tietysti useampi valmistaja auttaa, mutta silti Lespaa halajavat ostavat Lespan ja hevikeppiä halajavat ostavat ESP:n tai USA Jacksonin. Tilanne jossa ns. huipputuotteet dominoivat markkinoita ei ole hyvä. Sen todistaa aikakausi jolloin Lespa tai Strato kustansi usean kuukausipalkan verran, huolimatta epätasaisesta laadusta. Fakta: vuonna 2008 kitaran ostajan tilanne on parempi kuin koskaan, riippumatta siitä onko haussa 200 vai 2000 euron kalikka.
 
Ja kirjoitan vielä toistamiseen sen, että kilpailu kalliimpien kitaroiden kohdalla on vielä huomattavasti kovempaa, kuin halpojen. Arvokkaille kitaroille on aina paljon vähemmän ostajia, kuin halpiksille, joten niiden laatu on pakko pitää korkealla tasolla, jos kitaroita halutaan saada kaupaksi.
 
Ts. koska suurin osa ihmisistä ostaa halpiksen, ns. huippumerkkien on panostettava laatuun tosissaan. Tätäkö yritit sanoa? Jos kyllä, olen 100% samaa mieltä.
 
Usko jo, myös halpiksien ystäviä tarvitaan. Ihan niin kuin keskiajalla tarvittiin aatelisia (= sinä, Arvon Herra) ja talonpoikia (= me alhaiset Tokai/Ibanez/Yamaha-miehet).
 
Isosta-G:estä edelleen. 2000 euroa on paljon kitarasta ja jokainen hankkii itseään miellyttävän kitaran. Mikä niistä on paras, on jokaisen itse päätettävä. Yksi asia on kuitenkin fakta, eli se, että ostaessasi noin 2000:n euron Les Paulin, saat siitä myydessäsi noin 2000 euroa.
 
Heh. Ihme homma kun Lespoja liikkuu mm. Torilla edukkaampaan hintaan kuin uutena ostettuna. Vai oliko puhe käytetyistä? Jos ostan (käytetyn) Yamaha Pacifica 112:n 150-160 eurolla, saan siitä myydessäni noin 150-160 euroa. Sitä paitsi...kitarat ovat soittamista, ei myymistä varten :-)
 
Toinen fakta on se, että Gibson ja Fender ovat ne merkit, joihin muita kitaroita aina verrataan. Kertoiskohan se sulle jotain. Ja edelleen, mulle Gibson on merkki muiden joukossa, ei ainoa oikea.
 
Siltä vaikuttaa...
 
Jos sulla olisi riittävästi varallisuutta parempien välineiden hankintaan, ostelisitko silti edelleen 200:n keppejä?
 
Riippuu.
 
Ja tosiaan, jokainen ritsani etc. harrasteväline on itse tienattu, rehellisellä työllä.
 
En kait arvostellut sinua musakamojen hankkimisesta? Muistaakseni koko väittely alkoi siitä kun nimim. helena2004 päätti valittaa siitä etteivät muut osta riittävän kalliita soittimia, tai arvosta käsityötä. Olisit tyytyväinen siitä että soitan 200 euron halpiksella kun ei ole varaa parempaan. Loistava tilaisuus pätemiseen nettipalstalla!!!
 
Over and out.

En ole oikein ymmärtäny tai sitten ymmärtäny väärin. Onko Japanissa kalliimpaa työvoimaa kun aamerikassa?
 
Ymmärsit väärin, mutta eipä se työvoima Japanissa nykyään paljoa halvempaa ole. Hölmöähän japsikitaroita on nykyisin ostaa, kun Kiinassa ja Indonesiassa on huomattavasti alhaisemmat työvoimakustannukset, ja näinollen kitarat ovat automaattisesti parempia. Tai jotain.

Yksi asia on kuitenkin fakta, eli se, että ostaessasi noin 2000:n euron Les Paulin, saat siitä myydessäsi noin 2000 euroa.
 
Sen sanon heti alkuun että aika räjähdys herkkä paikka tulla mitää kommentoimaan mutta pakko kertoa oma näkemys tähän kohtaan. En usko tuohon väittämään että näin olisi. Varmasti joissakin tapauksissa näin voi käydä mutta esim. olikos se nyt tuolla torilla myydään 4000€ gibsonia 2600€. Entinen bändi kaveri osti käytetyn gibson les paul standardin jonka ovh pyörii siinä 2000€ (thomannilta katsottu) mutta maksoi siitä vain 1000€.. 1000€ tippunut ovh hinnasta.. En nyt siis väitä että vain gibsonien hinnat tippuu, kyllä ne kaikkien hinnat tippuu.

En nyt siis väitä että vain gibsonien hinnat tippuu, kyllä ne kaikkien hinnat tippuu.
 
Totta. Väittämä etteikö G:n hinnat muka tippuisi siinä missä muidenkin, ei ole mikään fakta.

Ymmärsit väärin, mutta eipä se työvoima Japanissa nykyään paljoa halvempaa ole. Hölmöähän japsikitaroita on nykyisin ostaa, kun Kiinassa ja Indonesiassa on huomattavasti alhaisemmat työvoimakustannukset, ja näinollen kitarat ovat automaattisesti parempia. Tai jotain.
 
Itse ostin ensimmäiset kitarani tuossa 70-80 luvun taitteessa ja silloin oli japanilaisuus kirosana. Nyt noista samoista risuista haaveillaan ja maksetaan ihan kipeitä hintoja. Ei niin että ne olisivat huonoja silloin vain niitä ei pahemmin arvostettu.

Saisivat kyllä myös laskea ryöstöhintojaan täällä Europan puolessa vielä, kun yhdellä eurolla saa jo yli puolitoista taalaa...
 
Vaikka olen naurettava hyeena (kiitos vaan, moinen vertailu osoittaa huomattavaa kypsyyttä, eikö?) joka poukkoilee sivuraiteilla niin tuohon yllä mainittuun sen verran, että ei se todella paha ryöstö-Gibson niitä hintoja määrittele. Tehdas myy tiettyyn tehdashintaan soittimet jakeluportaalle (tukkureille) ja siihen se loppuu se ryöstäminen.
Mitä tulee sivuraiteilla liikkumisesta, voin sen kyllä lopettaa, ja mikäli sattumoisin vielä jotain tälle palstalle kirjoitan, voi olla aika kuivaa luettavaa. Pitäkää tunkkinne, en todellakaan tarvitse näitä kitaraguruja ja muovilakan lumoissa olevia viimeistelypoliiseja. Tuo "hyeena" oli vähän ylimäärin todettu, phyi.
Keskustelun taso on mielestäni muuttunut perin laaduttomaksi, ja sitä myöten erittäin epäviihdyttäväksi. Tauon paikka. Jaa, ettei tulisi kenellekään epäselväksi, saati jäisi väärää käsitystä, niin todellakin täytyy varmaankin vielä luetella omistuksessani olleet kitaramerkit.
Hagström, Eko, Burns, Galanti, Neubauer, Framus, Höfner, Egmond, Welson, Landola ja Teller eurooppalaisista merkeistä
Aria, Yamaha, Maya, Morris, DIA, Kasuga, Marchis, Takamine, Daion, Westone, Epiphone, Vantage ja toki tottakai Ibanez noista japanilaisista
Epiphone, Ibanez, Samick, Cort ja Jasmine korealaisista sekä toki Wolf (KHL Corporation)
ja lopuksi ne joillekin kovin vastenmieliset pohjois-amerikkalaiset
Kay, Hamer, Fender, S.D.Curlee ja Gibson.
 
Että pelkästään "yhden merkin" mies en suinkaan ole. Myös olen kovin hienovarainen koittanut olla sen suhteen, että toisen soitinmerkin perusteettomasta dissaamisesta olen ainakin yrittänyt pysyä erossa, lähinnä olen tosiaan puuttunut täysin perusteettomiin ja kummallisiin väittämiin, käsittämättömiin vertailuihin ja kopioitten vailla pohjaa oleviin glorifiointeihin.
 
Se tais olla tässä, tämä kitarakamapalstailu. Vai joku vitun hyeena...

Vaikka olen naurettava hyeena (kiitos vaan, moinen vertailu osoittaa huomattavaa kypsyyttä, eikö?) joka poukkoilee sivuraiteilla niin tuohon yllä mainittuun sen verran, että ei se todella paha ryöstö-Gibson niitä hintoja määrittele. Tehdas myy tiettyyn tehdashintaan soittimet jakeluportaalle (tukkureille) ja siihen se loppuu se ryöstäminen.
 
Niin, eikä Gibsonilla ole velvollisuutta myydä "reiluun" hintaan. Miksi laskea hintoja kun tuotteet menevät kaupaksi myös isommalla katteella? Jos Lespa tuntuu ylihintaiselta, ei kannata ostaa. Kitaroita ja kitaramerkkejä riittää.

Että pelkästään "yhden merkin" mies en suinkaan ole. Myös olen kovin hienovarainen koittanut olla sen suhteen, että toisen soitinmerkin perusteettomasta dissaamisesta olen ainakin yrittänyt pysyä erossa, lähinnä olen tosiaan puuttunut täysin perusteettomiin ja kummallisiin väittämiin, käsittämättömiin vertailuihin ja kopioitten vailla pohjaa oleviin glorifiointeihin.
 
Se tais olla tässä, tämä kitarakamapalstailu. Vai joku vitun hyeena...
 
Syvä rispect

En ole oikein ymmärtäny tai sitten ymmärtäny väärin. Onko Japanissa kalliimpaa työvoimaa kun aamerikassa?
 
Voipi olla, kun dollari on niin kovin alhaalla nykyään ja Jaappani on rikas maa... Tuskin sielläkään duunari ilmaiseksi vääntää. Voi olla että vääntää jopa paremmalla palkalla kuin Etelävaltion kolleega. Japanissa nyt sattuu kaiken hyvän lisäksi olemaan vain vielä älytön työmoraali.
 
Mutta ymmärsit väärin. Paikallinen redneck-soittaja alkaa Jenkeissä huutamaan kun palosireeni jos Gibboni ei ole Amöriikoissa tehty, koske se on Gibbon USA ja niin edespäin. Tuskinpa Wyldekään soittelisi millään Jaappanian tuotteella, vaan pitää olla punaniskatuote Näshvillestä....

Voipi olla, kun dollari on niin kovin alhaalla nykyään ja Jaappani on rikas maa... Tuskin sielläkään duunari ilmaiseksi vääntää. Voi olla että vääntää jopa paremmalla palkalla kuin Etelävaltion kolleega. Japanissa nyt sattuu kaiken hyvän lisäksi olemaan vain vielä älytön työmoraali.
 
Ameriikassahan ne rakentajat ei edes ole niitä punaniskoja vaan mehikaaneja. Kyllä ne palkkansa eteen touhuaa mutta ei sen yli. Liukuhihnahommaa.

Vaikka olen naurettava hyeena (kiitos vaan, moinen vertailu osoittaa huomattavaa kypsyyttä, eikö?) joka poukkoilee sivuraiteilla niin tuohon yllä mainittuun sen verran, että ei se todella paha ryöstö-Gibson niitä hintoja määrittele. Tehdas myy tiettyyn tehdashintaan soittimet jakeluportaalle (tukkureille) ja siihen se loppuu se ryöstäminen.
 
No pakko tässä on jotain olla, kun Gibsonin käskystä eivät jälleenmyyjät myy Eurooppaan. Ja siis jenkeissähän nuo ovat todellakin jopa edukkaita nykyään. Ja omistan siis Gibsonin, jopa kaksi, mutta T-Bird ja Äsgee himottaa vieläkin. Sehän tässä vituttaa. Lespat nyt luultavasti aina tulevat olemaan ylihintaisia ja onneksi sellainen ei innosta.

No pakko tässä on jotain olla, kun Gibsonin käskystä eivät jälleenmyyjät myy Eurooppaan. Ja siis jenkeissähän nuo ovat todellakin jopa edukkaita nykyään. Ja omistan siis Gibsonin, jopa kaksi, mutta T-Bird ja Äsgee himottaa vieläkin. Sehän tässä vituttaa. Lespat nyt luultavasti aina tulevat olemaan ylihintaisia ja onneksi sellainen ei innosta.
 
Mä ymmärrän tuon ihan mainiosti koska täällä niille on oma maahantuoja ja omat jälleenmyyjät. Se ois vähän sama kuin jotta sä otat jonkun tekeleitä myyntiin ja se joku myy niitä halvemmalla sun ohi. Ottasitko niitä enää sitte myyntiin kun sulta ei kukaan osta?

Mä ymmärrän tuon ihan mainiosti koska täällä niille on oma maahantuoja ja omat jälleenmyyjät. Se ois vähän sama kuin jotta sä otat jonkun tekeleitä myyntiin ja se joku myy niitä halvemmalla sun ohi. Ottasitko niitä enää sitte myyntiin kun sulta ei kukaan osta?
 
Minkäs sille voi jos maailma on globlisoitunut internetin avulla. Tuo viimevuosituhantinen jälleenmyyntietupiirihinnoittelu ei enää toimi nykyaikana ja se pitäisi päivittää.

Halpa dollari nostaa raaka-aineiden hintoja kun katsellaan jenkkilän suunnasta muualle maailmaan päin. Näin ollen Gibson on ehkä jopa nostanut kitaroidensa ulosmyyntihintoja, mutta euron vahvistumisen myötä näitä korotuksia ei ole tarvinnut täällä siirtää kuluttajahintoihin. Pelkkä spekulaatio.