Koskettimet ›

Mä olen kapakkasoittaja, en ole koskaan klassisia ajatellutkaan treenata, sellainen Mårtensonin biisi on jäänyt mieleen kuin "Yö meren rannalla" hidas valssi jossa on b-osiossa pirullinen septolijuoksutus, ei oikein koskaan taittunut.

Mä olen kapakkasoittaja, en ole koskaan klassisia ajatellutkaan treenata, sellainen Mårtensonin biisi on jäänyt mieleen kuin "Yö meren rannalla" hidas valssi jossa on b-osiossa pirullinen septolijuoksutus, ei oikein koskaan taittunut.
 
Siis mäkin oon tasan kapakkasoittaja, mutta jos joskus tulee niin hullu ajatus mieleen, että treenaisi, niin mun mielestä helpot/kevyet klassiset on ihan kivoja tekniikan treenauskappaleita.

"Keinu" Michael Aaronin pianokoulu ykkösestä. Sen kustua aloin soittaa humppaa. Hehehe.
 
Tuota noin.. jotkut Rahmaninovin jutut on ylivaikeita, koska mulla on niin pienet kädet. Fantaisie-Impromptu, Chopinin etydit on kaikki vedetty läpi, osa jopa konsertissa niin ettei tarvinnut hävetä. Em. Vallankumous-etydi (Chopin Op.25 no.12) on kyllä hälvetin vaikia niin kuin myös "Perhonen" (op.10 no.5) mutta mun mielestä noi C (10/1) ja cis (10/4) on aika kivoja kun hiffaa vaan jujun. Nyt ottaa päähän kun on tekniikka niin ruosteessa.

Kuin niin siitä ei ois hyötyä?
 
Jos nyt suomeksi sanon, niin mieluummin parantaisin soittotaitoani vähäsen ennen kun sitä rupean opettelemaan. Se tuntui niin _uskomattoman_ työläältä. Ja kun en soita muuten kuin pääasiassa omaksi huvikseni, niin... Täytyy kyllä sanoa, että kaikilla teillä on nyt oikeus haukkua minua täysin mitään osaamattomaksi idiootiksi, antaa tulla vaan, kyllä minä kestän.
 
Se "ei oliti hyötyä" oli kyllä erittäin huonosti muotoiltu vastaus, täytyy sanoa. Parempi olisi varmaan ollut, että en jaksanut soittaa sitä, vaikka joku idea siinäkin taustalla oli...

Vallankumous-etydi (Chopin Op.25 no.12) on kyllä hälvetin vaikia niin kuin myös "Perhonen" (op.10 no.5).
 
Vallankumousetydi on bytheway op. 10 nro. 12, ja "Perhosen" op. 25 nro. 9. Tuo mainitsemasi op. 10 no. 5 on etydi "Mustille koskettimille" jota muuten harjottelen nyt. Op. 10 nro. 4:ää on sanottu Chopinin etydeistä vaikeimmaksi. En oikeen ymmärrä sen jujua.. :)

Täytyy kyllä sanoa, että kaikilla teillä on nyt oikeus haukkua minua täysin mitään osaamattomaksi idiootiksi, antaa tulla vaan, kyllä minä kestän.
 
Vasta sitten voin haukkua kun oon kuullu sun soittoo.. :) No ei vaan. Vaatii aikamoista rohkeutta koittaa tommosia kappaleita jos vaan omaksi iloksi soittelee.. :)

Op. 10 nro. 4:ää on sanottu Chopinin etydeistä vaikeimmaksi. En oikeen ymmärrä sen jujua.. :)
 
Meitsi muisti opusnumerot päin hälvettiä... Ivo Pogorelich sanoi C-duurin olevan vaikein ja oli myös joku aika sitten ainut pianisti kuka on levyttänyt sen virheittä tiukassa tempossa (á=176)..
 
Op. 10 nro 4:ssä kiinnitä huomiota oikean käden asentoon, peukku ja kakkonen irti klaviatuurilta ja tee paljon töitä nelosella ja vitosella (tämän jälkeen 4-5 trillit skulaa paljon paremmin kuin ennen) niin kyllä se siitä.. ai niin ja treenaa myös vaihtoehtoisilla sormituksilla Paderevskin notaatioista ja valitse sitte sopivin.

Vasta sitten voin haukkua kun oon kuullu sun soittoo.. :) No ei vaan. Vaatii aikamoista rohkeutta koittaa tommosia kappaleita jos vaan omaksi iloksi soittelee.. :)
 
Niin, minulla kun on jostain tullut sellainen asenne, että kaikki onnistuu, kunhan vaan harjoittelee tarpeeksi... Liekö totta vai ei, en tiedä.
 
Toinen syy muuten on se, että kun on YO-kirjoitukset tullossa, niin aikaa harjoitella tuollaisia vaikeampia kappaleita ei ole. Nyt on lukuloma, niin aikaa olisi taas enemmän...
 
Ja tuli mieleen, että minua ainakin kiinnostaisi kuunnella muiden tämän keskustelualueen pianistien soittoa...

Op. 10 nro 4:ssä kiinnitä huomiota oikean käden asentoon, peukku ja kakkonen irti klaviatuurilta ja tee paljon töitä nelosella ja vitosella (tämän jälkeen 4-5 trillit skulaa paljon paremmin kuin ennen) niin kyllä se siitä.. ai niin ja treenaa myös vaihtoehtoisilla sormituksilla Paderevskin notaatioista ja valitse sitte sopivin.
 
Joo. Mulla on kaikki Chopin-nuotit Paderewskia koska ne on parhaat. Niissähän on Chopinin alkuperäiset sormijärjestykset (ne paksummalla fontilla). Tosin läheskään kaikki niistä ei sovi mulle, koska mulla on niin hemmetin pienet kädet..
 
Eihän siinä oikeessa kädessä niinkään ole ongelmia, mutta kun toi vasen käsi on oikeeseen verrattuna aika kapula..(luonnollisesti) :)
 
Ja tuli mieleen, että minua ainakin kiinnostaisi kuunnella muiden tämän keskustelualueen pianistien soittoa...
 
Älä muuta sano...

Ja tuli mieleen, että minua ainakin kiinnostaisi kuunnella muiden tämän keskustelualueen pianistien soittoa...
 
Kuuntele baronin lapsien musiikkinäytteitä :)

Meitsi muisti opusnumerot päin hälvettiä... Ivo Pogorelich sanoi C-duurin olevan vaikein
 
Kumpi? Op.10 nro. 1 vai 7?

Kuuntele baronin lapsien musiikkinäytteitä :)
 
_soittoa_ ;)

Meitsi muisti opusnumerot päin hälvettiä... Ivo Pogorelich sanoi C-duurin olevan vaikein ja oli myös joku aika sitten ainut pianisti kuka on levyttänyt sen virheittä tiukassa tempossa (á=176)...
 
Onhan se selvä, että C-duuri on aina vaikein.
 
Mustilla on niin helppo soittaa:-)

Ja tuli mieleen, että minua ainakin kiinnostaisi kuunnella muiden tämän keskustelualueen pianistien soittoa...

Joo, mun ääninäytteenä on vielä toistaiseksi osan meistä soittoa. Baron vois olla ylpeä meistä!

Joo, se iänikuinen Chopinin balladi No. 1. Yritin 2 kuukautta ja sitten luovutin. Vaikein minkä oikeasti voisin väittää osaavani on Beethovenin sonaatti 8 (sekin kliseinen ja ylisoitettu).

Meitsi muisti opusnumerot päin hälvettiä... Ivo Pogorelich sanoi C-duurin olevan vaikein ja oli myös joku aika sitten ainut pianisti kuka on levyttänyt sen virheittä tiukassa tempossa (á=176)..
 
Muistan kuulleeni jo vuosia sitten jonkun venäläisen pianistin soittavan sen c-duuri etydin virheettömästi ja todella nopeasti, mutta musiikillisesti kuolleesti -eli missähän se "virheettömyys" oli...ilmeisesti siinä, ettei ollut yhtään väärää nuottia...
 
Monet pianistit ovat pitäneet talvituulta (a-molli, opus 25) kaikkein vaikeimpana, mm. Richter, joka jopa kertoi, ettei oppinut sitä koskaan kunnolla, olikohan Horowitz samaa mieltä -itsensä suhteen....heidän ei-kunnolla on kylllä aivan toista kuin monen muun ei-kunnolla
 
joka tapauksessa noilla suurpianisteilla se, että osaa sen etydin teknisesti virheettömästi, on vain aivan alkulähtökohta, perustuksen jälkeen pitää saada se kaikki musiikki siitä esiin, ja se tekee hommasta mielettömän vaikean -kun pelkkä tekninen täydellisyys ei riitä, ja siinäkin on jo aivan tarpeeksi haastetta.
 
Muistan myös, että terssirtydiä monet sanovat kaikkein vaikeimmaksi.
 
F-duuri etydi on mielettömän vaikea, jos asettaa Horowitzin henkeäsalpaavan vaivattomuuden ja suvereenisuuden lähtökohdaksi.
 
Oma suosikkini on se siperialainen,.

Monet pianistit ovat pitäneet talvituulta (a-molli, opus 25) kaikkein vaikeimpana, mm. Richter, joka jopa kertoi, ettei oppinut sitä koskaan kunnolla, olikohan Horowitz samaa mieltä -itsensä suhteen....heidän ei-kunnolla on kylllä aivan toista kuin monen muun ei-kunnolla
 
Mielestäni se on yksi hienoimmista Chopinin etydeistä, ellei hienoin. Talvituulietydin teema muistuttaa muuten vähän Surumarssisonaatin teemaa... tuli vaan mieleeni kun kuuntelin sitä tossa pari päivää sitten.. Vaikeelta vaikuttaa, en uskalla ruveta edes räpläämään. Terssietydiä koitin joskus, mutta se kuulosti niin hirveen epätasaiselta, että voi kauhia.. :D

Janis Joplinin ragtimet on vaikeita kun pitää vasemmalla kädellä hyppiä koko ajan. Nyt treenailen maple leaf ragia.
 
Janis Joplin? Ei, vaan... Scott Joplin.

Vallankumousetydi... -NT-