Kitarat: kitarakamat ›

hei!
olen nyt tässä ajatellut ostaa puoliakustisen kitaran halvalla.Mistä saisi halvalla ja minkä laatuisia nämä halvat puoliakustiset sitten ovat?Käytetyt käy myös!(huom!myyjät!)
 
tämä ei ole varmaan mistään kotaoisin?
 
http://www.thomann.de/fi/harley_benton_hbe_1335_ii_vs.htm
-mitäköhän jos siihen vaihtaisi mikit?olisiko sitten ok?
 
http://www.thomann.de/fi/harley_benton_big900_to.htm
-tämäkään varmaan?kuulemma hb:t huonoja mutta en itse tykännyt kokeilemistani ibanezeista(1 sähkis ja akustistakin olen testannut)mutta onko jollain kokemusta tästä:
 
http://www.thomann.de/fi/ibanez_af75dtor_jazzgitarre.htm
 
Tuo maksimi hinta jolla ostaisin olisi varmaan 350 e ja sekin olisi jo todellisin harkinnan takana.Mutta kuten sanoin myös käytetyt käyvät.
Kitaran tarkoitus olisi olla minun toinen sähkökitarani(eka perus fender squier)ja olettaisin sen olevan hyvä sointinen ja laadukas.
 
Soittaa tykkään vähän laidasta laitaan,mutta en soita heviä tai punkkia ym.. raskaampaa.
Lähinnä soittelen tuollaista psykedeelisempää(doors,happy mondays,alkup. pink floyd,primal scream),perus poppia(beatles,stones,stone roses jne..),funkia(sly & family stone jne..)
 
Niin ja minä pistin kirjoituksen myös siitä miten vahvistimet vaikuttavat saundiin eli jos joku viitsisi tsekata senkin:) kun en ole varma vaikuttaako vahvistimeni niin huikeesti huonoon saundiini.Tosin tykkään soitella ilman vahvaria tosi paljon ja nykyään olenkin soittanut lähinnä 29 euron arvoisella Cataluna akustisella:)uskomaton soitin hintaansa nähden!
 
Toivottavasti joku jaksaa vastata kysymyksiini:)

Hyväsointista ja laadukasta et varmaankaan noista Harley Bentoneista saa, en ainakaan kokeilematta ostaisi niitä oli ne sitten kuinka halpoja. Paras tapa löytää itsellesi se paras keppi on varmaan ensin mennä esim. musiikkiliikkeeseen kokeilemaan niiden valikoimista erilaisia vaihtoehtoja, vaikka ne sitten menisikin yli budjetin. Sitten kun tiedät edes suunta-antavasti mikä tuntuu hyvälltä kädessä ja soundaa mieleiseltäsi, kannattaa varmaan myös selata käytettyjen markkinoita, ja sitten valita se mieluisin keppi joko uusista tai käytetyistä soittimista. Tuossa hintaluokassa luulen että juuri se paras keppi saattaa löytyä käytettynä.
 
Joku jolla on vähän enemmän kokemusta puoliakustisista voi varmaan myös antaa vinkkiä mitä niiden suhteen on hyvä tietää, esim. yleisiä vikoja uusissa/käytetyissä soittimissa joita on syytä oppia tunnistamaan?

Hyvä nimimerkki Ziggy!
Itselläni on Sx-merkkinen es-335 kopio taisin maksaa 200e käytettynä. Luulen että on ihan samantasoinen kuin epin dot ja muut kaukomaiden halpikset. Itse olen kitarasta pitänyt paljon ja sillä useita keikkojakin soittanut. Mikrofonit tosin vaihdoin heti alkuun ja niihin meni n.150e (seymorit).
 
Hyviä puolia kitarassani on soitettavuus ja soundi, eihän tuonyt mikään gibsoni ole mutta kuitenkin... ihan ok soundi.
 
Huonoja puolia on nauhojen nopeahko kuluminen. Alkavat olla jo kohtuu kuluneet pari vuotta tuota soitelleena. Virittimet ovat myös huonohkot, vire pitää, mutta virittäminen vähän hankalaa; saattaa tosin johtua myös satulasta.
 
Joka tapauksessa tuo sx on kitara jota tuskin koskaan tulen vaihtamaan koska käyttöarvo on mielestäni paljon korkeampi kuin mitä tuosta voi pyytää. Ja onhan se niin tyylikäs. Myöskään kierto-ongelmia en ole liiaksi havainnut; kunhan muistaa vetää volat pois kun ei soita... Tosin mikrofoonitkin vaikuttaa...
 
HUOM!
Erittäin tärkeä seikka 335-mallia ostettaessa on "takahuoltoluukun" puuttuminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että jos jonkin elektroniikassa hajoaa joudut lähes varmasti viemään kitaran ammattikorjaajalle. Huoltohan noissa tapahtuu riisitikkujen, rautalangan ja mustanmagian avulla f-aukoista. Itse ratkaisin asian vetelemällä oksaporalla takakanteen reiän, jotta pääsin helposti käsiksi elektroniikkaan mikkejä vaihdettaessa...

Hyvä nimimerkki Ziggy!
Itselläni on Sx-merkkinen es-335 kopio taisin maksaa 200e käytettynä. Luulen että on ihan samantasoinen kuin epin dot ja muut kaukomaiden halpikset. Itse olen kitarasta pitänyt paljon ja sillä useita keikkojakin soittanut. Mikrofonit tosin vaihdoin heti alkuun ja niihin meni n.150e (seymorit).
 
Hyviä puolia kitarassani on soitettavuus ja soundi, eihän tuonyt mikään gibsoni ole mutta kuitenkin... ihan ok soundi.
 
Huonoja puolia on nauhojen nopeahko kuluminen. Alkavat olla jo kohtuu kuluneet pari vuotta tuota soitelleena. Virittimet ovat myös huonohkot, vire pitää, mutta virittäminen vähän hankalaa; saattaa tosin johtua myös satulasta.
 
Joka tapauksessa tuo sx on kitara jota tuskin koskaan tulen vaihtamaan koska käyttöarvo on mielestäni paljon korkeampi kuin mitä tuosta voi pyytää. Ja onhan se niin tyylikäs. Myöskään kierto-ongelmia en ole liiaksi havainnut; kunhan muistaa vetää volat pois kun ei soita... Tosin mikrofoonitkin vaikuttaa...
 
HUOM!
Erittäin tärkeä seikka 335-mallia ostettaessa on "takahuoltoluukun" puuttuminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että jos jonkin elektroniikassa hajoaa joudut lähes varmasti viemään kitaran ammattikorjaajalle. Huoltohan noissa tapahtuu riisitikkujen, rautalangan ja mustanmagian avulla f-aukoista. Itse ratkaisin asian vetelemällä oksaporalla takakanteen reiän, jotta pääsin helposti käsiksi elektroniikkaan mikkejä vaihdettaessa...
 
Jep ziggy on cool:)
Olen itseasiassa soittanut tuollaisella epiphonen dotilla ja todella tykännyt siitä.Vähän ehkä turhan iso ja painava mutta ei sinällään haittaa kun saundi on ok.
Mielellään en vaihtaisi mikkiejä tosiaan tuon vuoksi että pitäisi porata joku reikä sinne tai viedä liikkeeseen joka sitten taas tulisi maksamaan.
Minäkin uskon että varmaan käytettynä saisin tosiaan parhaan diilin mutta kun en oikein tiedä mistä ostaa ja että uskallanko kun moni ei varmaan ''tiennytkään'' kitaran kaikista vioista.
 
Mutta tosiaan heittäkää vielä ehdotuksia jne.

Itselläni on epiphonen dot. Olen todella tyytyväinen siihen. Soundi ok, voisi olla parempi mutta kelpaa mulle. Soundi pitää vaan etsiä myös pedaalien ja vahvistimen säätöjen avulla.
 
Pari vuotta ollut mulla nyt, viimeinen vuosi todella kovassa käytössä. Halpikseksi sen huomaa mm switchien ja potikoiden osalta. niitä on tarvinnut kiristellä jokusen kerran ja tuntuvat hieman klehoilta. Mutta toimivat kuitenkin. Pieniä kosmeettisia vikoja kitarasta löytyy mutta niin melkein aina tuon hintaluokan kitarassa.
 
Nykyöön soitan sillä huomattavasti enemmän kuin esim gibsonin lp classicillani. Kaveriksi tuli hetki sitten epin es-175 reissue. siihen olen myös varsin tyytyväinen.

Erittäin tärkeä seikka 335-mallia ostettaessa on "takahuoltoluukun" puuttuminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että jos jonkin elektroniikassa hajoaa joudut lähes varmasti viemään kitaran ammattikorjaajalle. Huoltohan noissa tapahtuu riisitikkujen, rautalangan ja mustanmagian avulla f-aukoista. Itse ratkaisin asian vetelemällä oksaporalla takakanteen reiän, jotta pääsin helposti käsiksi elektroniikkaan mikkejä vaihdettaessa...
 
Huijuijui! Ei noin, ei saa reikiä porailla! ;) Kyllä ne mikinvaihdot ja muutkin jutskat pystyy tekemään semiakustiseenkin.. työläämpää kyllä, kuin tavan lankkuun jossa on kunnon "konehuoneen luukku" mutta onnistuu kyllä.. Tai jos sitä luukkua kaipaa, niin esim. 80-luvun Vantage Entertainereissa on, mutta oikeastaan ne ei ole puoliakustisia, vaan ehkä paremminkin 1/4 akustisia, vähän Tele Thinlinen tyyliin.
Semiakustinen on yleensä sikäli "kiitollinen" hankittava, että sen rakennus vaatii jonkin verran sitä paneutumista asiaan tehtaalta, joten, mikäli se tuntuu käteen hyvältä, ja soi kohtuullisesti, ei siin kovin paljoa voi olla ns. pielessä. Epiphonen Dotti on bändin yhen "tuuraaja-kitaristin" ykköskitarana tullut tutuksi, ihan OK soitin, joskin mun käteen hieman paksukaulainen. Jos on mahdollista edes harkitaseuraavaa menettelytapaa, katsella vaikka Euroopan eBayta, voi tehdä todellisia löytöjä kohtuu budjetillakin. Vielä inhimillisissä hinnoissa ovat esim. Samickin ja Tokain uudemmat semit, kuin myös japsikitaroista 80-luvun alun Aria Pro II, Westone Rainbow tai ehdottomasti juurikin nuo Vantaget, joka on ehken aliarvostetuin merkki noista japseista. Seuraavassa hintaluokassa sitten vaikka Yamahan SA -mallit ja valitettavasti 2000-luvun alusta aika juhlavasti kallistuneet Ibanezin semiakustiset Artistit, normaalikokoiset AS ja pikkukoppaiset AM -mallit.
Ja onhan sitte aina tuo kaikkien esikuva Gibson.. Studio ESsejä ja Faded-malleja voisi katella. ;)

Huijuijui! Ei noin, ei saa reikiä porailla! ;) Kyllä ne mikinvaihdot ja muutkin jutskat pystyy tekemään semiakustiseenkin.. työläämpää kyllä, kuin tavan lankkuun jossa on kunnon "konehuoneen luukku" mutta onnistuu kyllä..
 
M.Netin artikkeleissa on hyvä kirjoitus juuri tuosta HB:n 335-kopiosta:
http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=1166
Tiedä sitten tuleeko noita monesta paikasta, ja päteekö ko. artikkelin havainnot kitaran alkuperästä myös nyt myynnissä oleviin samalla mallimerkinnällä myytäviin?
 
Kyllä tosiaan f-aukkojen kautta onnistuu vaikka ei olisi mikään kitaran korjauksen expertti. Juuri taisi olla Fox joka neuvoi tuossa viime syksynä miten käyttää rautalankaa/siimaa apuna kun pujottaa potikat ym. kopasta ulos. Ensin kiinnitin vinkin mukaan jekkulankaa (sitä armaijan käyneille tuttua miinojen kiinnitintä), potikoiden ym. tappeihin, ja sitten vedin ne f-aukkojen kautta ulos. Takaisin saanti oli helppoa kun veti vain varovasti jekkulangalla osat omiin reikiinsä takaisin. Laiskuuttani en irrotanut koko satsia, joten juottaminen piti tehdä kitaran päällä (suoja tietty välissä). Ei siis vaadi ylim. huoltoaukkoja tai zen-taitoja (no hieman ehkä rauhallisuutta). Esim. Biltemasta saa sellaisia muutaman euron maksavia teleskooppivartisia "hammaslääkärin peilejä" joka on erittäin kätevä f-aukosta elektroniikkaa pällisteltäessä. On ollut iso apu kun on voinut tarkistaa kytkennän ennen irroittamista ja sitten kun on jälleen kiinnittänyt ne takaisin.
 
Itsellä on J&D:n 335-kopio (varmaan jo osa kyllästyy tähän mun J&D-kaksikkoon). Itse olen siihen tyytyväinen, on hieman liian korea halpaan (220/270e) hintaansa nähden, mutta soi akustisesti hyvin ja on sekin tehty oikeista puista.
 
Ainoa asia mikä tuossa itseä haittaa on se että kaulassa on pieni kinkki liitoksen kohdalla, jolloin actionin n saa 14. nauhalle asti niin alas kuin haluaa (vaikka alle 2mm), mutta siitä viimeistä nauhaa kohdin alkaa hitaasti kasvaa. Haittaa silloin jos pitää siitä että action on korkea koko kaulan mitalla, jolloin tuolla ylhäällä nousee liian korkealle. Tuon perusteella en ehkä suosittele hommaamaan nettikaupoista, mutta jos viitsii tarvittaessa palauttaa soittimen niin on kokeilemisen arvoinen.
 
Itse olen tullut kuitenkin siihen tulokseen että jos ostan vielä jatkossa halpoja kitaroita niin yritän pysyä mahdollisimman yksikertaisissa malleissa.
 
Jos kuitenkin nyt olisin ostamassa esim. 500 e hintaluokassa hollowbodyä, niin yrittäisin päästä kokeilemaan mahdollisimman monta Ibanezia, Vintagen 335-kopion ja Epin Dot:n. Käytettyjäkin varmaan yrittäisin tutkailla (johon Foxin vinkit hyödyksi).

alkasi todella houkuttelemaan tuo hb kopio mistä tuo loistavasti tehty arvio antoi todella hyvän kuvan.Mtta tosiaan jos arvostelijalla on vaan käynyt tosi hyvä tuuri ja ne ei enää noin laadukkaita anna.Mutta jos se nyt olisi noin hyvä niin ostaisin varmasti.
Onko jotain suomalaisia sivuja muitakin kuin tämä ja huuto.net joista saisi käytettyjä kitararoita?kun en voi tilata ebaysta kun omistan vaan visa elektronin enkä jaksa sitten niiden pankki juttujen kanssa säätää.
Mutta kuitenkin tuo hb houkuttelisi jaa muutenkin kun minulla olisi tomppaan alennus ei postikuluja

Yamahalta lähtisi kohtuuhinnalla tällainen kitara http://www.f-music.com/tarjoukset.php?nimikekoodi=AE500BS
 
Onko kellään kokemuksia? Onko hyvä vai paras?

Yamahalta lähtisi kohtuuhinnalla tällainen kitara http://www.f-music.com/tarjoukset.php?nimikekoodi=AE500BS
 
Onko kellään kokemuksia? Onko hyvä vai paras?
 
Tuosta mallista ei, mutta puoliakustisia olen räplännyt. Omistan itse wanhan SA-1200S:n ja uudemmista on kokemusta siitä kolmella P90 mikillä varustetusta mallista (SA-503 tjsp), SA-2200 ja SA-500 mallista. Yamahalle tyypillisesti työn jälki oli varsin moitteetonta kokeilemissani yksilöissä, mutta soundin puolesta SA-503 oli mielestäni selvästi SA-500:sta parempi. Oma SA-1200S:ni on kyllä vielä pykälää parempi, tosin sen alkuperäinen hintakin on ollut kovempi. SA-2200 on samaa luokkaa, joskin talla ei ole yhtä hyvä kuin tuossa vanhassa eikä kansi ole täyspuuta vaan laminaattia, kuten esim. Gibsonin ES-sarjan kitaroissa.
 
Puoliakustisissa oma kokemukseni on, että joutuu pulittamaan enemmän, että saa laatua. Lankkusähkiksiä saa hyviä jo melko edullisesti, mutta mielestäni tuo puoliakustinen vaatii laadulta enemmän. Vaikka kitara olisi rakennettu hyvin, materiaaleilla on iso merkitys. Muun muassa Ibanezin halvemmat AS-sarjan kitarat ovat jättäneet vähän nukkavierun ja ohutsoundisen mielikuvan.

tuo yamaha olisi kieltämättä aika halpa ja laadukas?mutta ehottomasti tuo hb josta oli se arvio kiinnostaisi eniten hinta/mahdollinen laatu suhteen vuoksi.Olisiko kellään vielä jotain suosituksia?mutta jos nyt uskaltais riskeerata ja osta hb:n... onko niitä suomalaisiä paikkoja joissa olisi käytettyjä?

joo..

joo..
 
missä?linkkejä?

joo..
 
Tiiviin proosan ystävä?
 
Mulla on vähän sellainen tuntuma, että jos tuo HB "335" on niin hyvä ja halpa, niin eipä niitä luultavasti juuri käytettynä Suomessa liiku. Itse en ainakaan pistäisi kiertoon jos alle 200e olisin saanut 500e Epi Dotia vastaavan kitaran, kuten tuossa artikkelissa annettiin ymmärtää. Jos taas tuommoiseen käytettynä törmää, niin ehkä se on sitten semmoinen "ei niin hyvä" yksilö.
 
Mikä sulla olikaan tämän hetkinen kitara? Jos se on vähänkään soitettava, niin omasta mielestä sun kannattaisi panostaa ensin vahvistimeen, eli Fender Frontmanin tilalle joku josta saat haluamasi soundit (tai ainakin sinne päin). Ja myöhemmin sitten ajan kanssa kitaran hankintaan. Huonolla vahvistimella kaikki kitarat kuulostavat pahimmassa tapauksessa aivan samalta sirkkeliltä tai pahvilta.
 
Itse voisin jopa innostua tuosta HB:stä ja sen kaveriksi joku edullinen modattavissa oleva pikku putkari, mutta kun mulla sattuu jo olemaan J&D "335" -kopsu ja Epin Valve Special, niin kahta tuommoista halpissettiä en tarvitse. Kuitenkin hommaisin tuollaisen vain siinä tapauksessa että olisi valmistautunut palauttamaan sen jos se ei olekaan hyvä yksilö, tai sitten parantelemaan sitä jos siinä olisi selvästi ainesta.

Itsellä on kaksi puoliakustista, samick san-450 ja epiphonen dot studio. Tuolta saat uuden dotin 350 euroon http://www.oulunsoitinjatarvike.fi/kauppa/products.php?p=6b5b9e
On kyllä hintansa väärti.
 
Nuo samickit on kanssa hyviä hintasekseen, markka(ohje)hinta oli 2450,- eli n. 400 euroa. Käytettynä on joskus näkynyt torilla.
 
Paikallisessa liikkeessä kokeilin Vintagen 335-kopiota, soi todella hyvin mielestäni. Oma samickini alkaa kuulostaa mielestäni vasta nyt yhtä avonaiselta, 8 vuoden soiton jälkeen.
 
Jos uutta haet, kehottasin kokeilemaan tuota Vintage-merkkiä. Ei taida käytettynä vielä juurikaan pyöriä noita.

Itsellä on kaksi puoliakustista, samick san-450 ja epiphonen dot studio. Tuolta saat uuden dotin 350 euroon http://www.oulunsoitinjatarvike.fi/kauppa/products.php?p=6b5b9e
On kyllä hintansa väärti.
 
Nuo samickit on kanssa hyviä hintasekseen, markka(ohje)hinta oli 2450,- eli n. 400 euroa. Käytettynä on joskus näkynyt torilla.
 
Paikallisessa liikkeessä kokeilin Vintagen 335-kopiota, soi todella hyvin mielestäni. Oma samickini alkaa kuulostaa mielestäni vasta nyt yhtä avonaiselta, 8 vuoden soiton jälkeen.
 
Jos uutta haet, kehottasin kokeilemaan tuota Vintage-merkkiä. Ei taida käytettynä vielä juurikaan pyöriä noita.
 
Onko jotain nettikauppaa josta noita vintageja saisi?tuo vintage kyllä kiinnostaisi ja sitten se hb.

Mulla on vähän sellainen tuntuma, että jos tuo HB "335" on niin hyvä ja halpa, niin eipä niitä luultavasti juuri käytettynä Suomessa liiku.
 
Yksi käytetty HB "335" on tullut minulle vastaan. Musiikkiliikkeessä ja hintapyyntönä 280 euroa! Ihan peruspositiivinen kuva siitä jäi, tyypillinen edullisen hintaluokan 335-klooni. Ei mitään erityistä ilon aihetta, ei mitään erityistä valittamista (paitsi aika terävärajainen, minun silmiini hieman ruma burst).
 
Jos nyt oletetaan että valmistaja ja laatu on säilynyt samana eikä isoja yksilöeroja ole, on tuo ehdottomasti hinta/laatusuhteeltaan paras alle 500 euron hintaluokan 335.

Yksi käytetty HB "335" on tullut minulle vastaan. Musiikkiliikkeessä ja hintapyyntönä 280 euroa! Ihan peruspositiivinen kuva siitä jäi, tyypillinen edullisen hintaluokan 335-klooni. Ei mitään erityistä ilon aihetta, ei mitään erityistä valittamista (paitsi aika terävärajainen, minun silmiini hieman ruma burst).
 
Jos nyt oletetaan että valmistaja ja laatu on säilynyt samana eikä isoja yksilöeroja ole, on tuo ehdottomasti hinta/laatusuhteeltaan paras alle 500 euron hintaluokan 335.
 
no kaiketi minä sen ostan kun koko setin pitäis tulla maksamaan n.300e kun ostan uuden vahvistimen myös.

mutta just pitäis tietää onko näitä yksilö eroja huomattavasti,kun en millään viitsisi alkaa palauttamaan kitaraa.Tosin miten se tompalla toimii,palautus?
Niin ja minustakin tuo bursti on aika ruma,varmaan ostan sen punaisen vaikka sekin näyttää ainakin kuvassa rumalta.