Kitarat: kitarakamat ›

olesin ostamassa ekaa sähkistä eikä pudjetti oo ku joku tommone, mutta oli tarjouksella 99,95€ joten kiinnostuin. tiedän että ei mikää huippu mutta kävisi varmaan minulle. mitä olette mieltä vahvarista ja kitarasta?
 
Ehdota ensin jotain vahvistinta ja kitaraa, niin katotaan. Jos tarkoitit tuota ongelmajätettä, niin kaatopaikalle se kuuluu.

Yhellä kaverilla on tuo paketti ja täytyy sanoa että se on aivan täys paskakasa! En suosittele!

En minäkään Anttilasta ostaisi ensimmäistä kitaraa, en toistakaan, mutta jos haluaa sen jäävän viimeiseksi innostuksen kuivuessa kasaan sen kanssa, niin sitten.

Hieman tylysti lähti... No - asiaan.
Satasen budjetilla ei ikävä kyllä kummoista kultakimpaletta saa. Jo yksi kelvollinen kitaramikki kustantaa tuon koko budjetin, joten siihen rahaan ei vaan voi odottaa saavansa juuri minkäännäköistä laatua koko settiä ostaessa. Jollain 300 eurolla voi saada jo jonkinlaisen soittopelin (esim.VOX DA-5 / MicroCube ja joku käytetty kitara). Mutta jos budjetti on tuo ja soittohinku aivan ylitsepääsemätön, niin siitä vain! Ei tuo satanen iso investointi ole jälkikäteen ajateltuna jos tuosta jotain iloa irtoaa. Ei sillä hinnalla tuon kummempaa juuri saa. Ja jos soittoinnostus on oikeasti kova, niin ei ne paskemmatkaan roippeet sitä tapa. On sitä moni aloittanut pahemmallakin ritsalla - tai no, ainakin yhtä pahalla...
Pointtina siis: Jos on mahdollista säästää vielä hieman lisää, niin säästöpossu pöytään ja odottelemaan. Mutta jos on pakko saada heti jotain hypisteltävää eikä kukkaro veny yhtään enempää, niin mars Anttilaan!

olesin ostamassa ekaa sähkistä eikä pudjetti oo ku joku tommone, mutta oli tarjouksella 99,95€ joten kiinnostuin. tiedän että ei mikää huippu mutta kävisi varmaan minulle. mitä olette mieltä vahvarista ja kitarasta?
 
Pojalle 7 v ostin kokeeksi, että kiinnostuuko harrastamaan. Jos jatkaa harrastusta, ostan oikean kitaran.
 
Kyllä sen setin Stratolla soittaa ilman sähköjä jos pitää käpälät erossa kammesta ja malttaa viritellä muutenkin joka viisun välissä. Puut oli sustainin puolelta ihan ok (ääni ei kuollut heti). Sähköjen kanssa soittaessa ei ole juuri kehumista. Volumet, tonet ja mikkikytkimet toimii, mutta ääni on riipivän diskantti ihan oikeallakin vahvistimella kokeiltuna.
 
Siis leluksi tai kokeiluun ok. harrastusta varten pitää heti investoida aprempiin kamoihin taikka rakenteluun. Sinänsä hinta-laatusuhde on hieno, jos ajattelee sitä että jotkut maksaa pelkästä olkahihnasta saman rahan...
 
http://www.thomann.de/fi/taylor_byzantine_strap_burgundy.htm

En minäkään Anttilasta ostaisi ensimmäistä kitaraa, en toistakaan, mutta jos haluaa sen jäävän viimeiseksi innostuksen kuivuessa kasaan sen kanssa, niin sitten.
 
Noh noh... jos oikeesti on innostusta soittaa, niin sillä soittimen laadulla ei liene niin dramaattista merkitystä. Toisaalta taas jos se soittoinnostus on ohimenevää, niin siinä ei auta vaikka mitkä gibsonit ja mesaboogiet olis välineinä. Itsekin alotin anttilan kitarasetillä. Harrastuksen jatkuessa olen sitten jonkun verran päivittänyt kalustoa :)

Noista huonoista kitaroista ja ilon lopahtamisesta sen verran, että mulla on Nevadan 150€:n stratokopiosetti ollut ekana kitarana ja vahvistimena, mutta karusta äänestä, mikkejen kaiken peittävästä särinästä ja huonosta soitettavuudesta huolimatta(nauhat sattuivat mukavasti sormiin ensimmäisen puolen vuoden ajan) jaksoin kitaran kanssa pelleillä, myöhemmin käytin sitä lähinnä omien biisejen tekoon ja nauhoittamiseen, jota varten hain ihan kelvolliset efektit ja soundit Yamahan MU100R:sta.
 
Enhän mä mitään osaa, mutta paljosta ilosta olisin jäänyt paitsi ilman tuota peliä. Nykyiloihin sitten piti ostaa seuraavan tason kitara. Palan halusta päästä nauhottelemaan jotakin...
 
Voi olla, että jos mulla ei olisi musiikki valmiiksi ollut niin isona ja noita rumpuja pääsoittimena, olisi saattanut päätyä kirpparille tuo.
 
Kaverilla on ollut Williamsin stratokopio melkein yhtä pitkään kuin mulla se Nevada, ja silloin rinnastin sen helposti muiden kavereiden yli tonnin pelien kanssa, sen verran paremmalta se jostain syystä tuntui. Tuskin se nykyään tuntuisi yhtä hyvältä, mutta sen verran parempi se vaan oli. Varmasti pääset alkuun tuolla, ja näet kestääkö innostus.
 
Vielä pakko mainita noista pakettivahvareista, että ne ovatkin sitten yleensä oikeasti todella paskoja. Niihin ei kannata asettaa mitään odotuksia, toisin kuin kitaraan. Huonostakin kitarasta voi saada irti paljon iloa, jos saat jostain ulos vähänkin tyyliisi sopivan soundin. Itse hain säröä, ja sitä noista tuskin ikinä saa ulos itkemälläkään. Jonkun pedaalin vaikka voi hommata.
 
Itse en ole yhtään harmistunut siitä, että alussa minulla oli halpiskitara. Tuntuu jotenkin luonnolliselta kiertokululta näin. Minusta se voisi mennä niin, että harrastuksissa soittajalla soittajan tasoinen soitin, kunhan se innostus riittää. Ja jos ei, ei ole hirveästi hävittykään. Saunaklapit ovat aina tarpeen.

olesin ostamassa ekaa sähkistä eikä pudjetti oo ku joku tommone, mutta oli tarjouksella 99,95€ joten kiinnostuin. tiedän että ei mikää huippu mutta kävisi varmaan minulle. mitä olette mieltä vahvarista ja kitarasta?
 
No, eiköhän tuo hinta kerro jo kaiken?
 
Tossa ois asiallinen vertailu noista jo varsin soittokelpoisista paketeista
 
http://www.tekniikanmaailma.fi/kitarapaketit/tm-vertailu-kitarapaketit
 
Pojalle ostin osin vertailun perusteella tuon
 
://www.tekniikanmaailma.fi/kitarapaket … r-strat-affinityfender-g-deg-pr-718
 
Hyvä ostos, poika soittelee sillä päivittäin, kitaran saa vireeseen, intonaatio on ok, vahvarikin on varsin monipuolinen!

---------------------------------(tuplat)

Mun eka sähkökitara oli juurikin williams ja vuosi taisi olla 94. Silloin ainakin hoiti tonttinsa mainiosti, koska edelleen kitaraa rämpytellään. En tiedä näistä uudemmista, eikä oikeataan kiinnostakkaan. Kai nykyään sa paremman soittimen pienellä lisä investoinnilla. Ensin tosin pitäisi kokeilla näitä uudempia williamseja, ennen kun tuomion tekee tuomion. Mutta vm.88 (tai jotain) wiliams oli ihan ok peli, vm.2008 williamsista en osaa sanoa
 
Itsekin luin tuon tekniikanmaailman skebapaketti testin parturissa tai jossain, ja olin hiukan yllättynyt lopputuloksesta. Vaikutti ihan pätevältä testiltä, ja ei varmaan paljoa metsään mene jos tuon perusteella tekee ostopäätöksen

Maailma on jo täynnä roskaa. Sen valmistamista ei kannata tukea. Tee ympäristöteko ja osta käytetyt kamat.

Kannattaa katsoa, että missä kunnossa ja säädössä tavara on lähtenyt tehtaalta.
Olen nähnyt pari kertaa tällaisen halvan setin, jossa 12. nauhalla kielten ja nauhojen välissä oli noin sentin väli, eli ellei tykkää erityisen korkeasta actionista, niin silloin saattaa soitto tuntua alkuun kohtuu hankalalta.
 
Jos osat ja kokoonpano on osunut tehtaalla kohdalleen, niin silloin periaatteessa kelpaa soitettavaksi. Jatkossa voi investoida parempiin, kun jo tietää tarkemmin, että minkä tyylinen soitin kiinnostaa.
 
Teknarin testin mukaankin voi mennä. Kommentit ja testiarviot kitaroista ei kyllä tulleet aivan low-end kamoilla viime aikoina soitelleilta, joten kannattaako aloittelijan investoida esim. yli 300e kamoihin, niin se on ikuisuuskysymys. aika monilla hämärtyy se aloittelijan tilanne, jossa soittoharrastusta vasta suunnitellaan. On esim. aivan sama mitkä mikit kitarassa on vrt. että sillä satasella saa n. yhden laatumikin, kun nyt kuitenkin puhutaan koko aloittelijan setistä.
 
käytetyt kamat on paras vaihtoehto. Ensin kitara ja sitten vahvistin, jos ei molemmat mene budjettiin samalla kertaa. Esim, Squierit on käytettynä edullisia ja aivan kelvollisia soittimia.

Maailma on jo täynnä roskaa. Sen valmistamista ei kannata tukea. Tee ympäristöteko ja osta käytetyt kamat.
 
Juuri näin!

Maailma on jo täynnä roskaa. Sen valmistamista ei kannata tukea. Tee ympäristöteko ja osta käytetyt kamat.
 
Käytettyjen ostaminen on kyllä kannattava ratkaisu. Tosin siinäkin pitää olla taitoa löytää halvalla hyvä yksilö. Samat tarkistettavat asiat koskevat niin käytetyn kuin uudenkin ostamista, mutta nauhojen kuluminen kannattaa käytetystä ehdottomasti katsoa, halvalle kitaralle tulee äkkiä tuplahinta jos nauhat pitää heti kohta vaihtaa. Aina kannattaa miettiä miksi ko. kitara on pistetty kiertoon.
 
Kitarat ovat siitä harvinaisia nykytavaroita, että niillä on yleensä edessä monen kymmenen vuoden käyttöikä, ja mikä parasta niitä voi ja kannattaakin huoltaa ja korjata, mikä on "osta ja heitä pois" -aikana todella hienoa.
 
Williamsien ja muiden halpapakettien yksi ongelma on se että ei ole mahdollista yleensä testata juuri sitä yksilöä mitä on ostamassa, lisäksi säädöt ovat varmasti kaikkea muuta kuin kohdallaan, joten sitä mahdollista potentiaalia ensimmäiseksi soittimeksi on hankala selvittää. Mikkien hyvyydelle en pistäisi tuossa hintaluokassa mitään painoa, tärkeintä on että kitaran saa vireeseen, vire pysyy ainakin yhden kappaleen ajan;) ja soittotuntuma on ainakin kohtuullinen. Varsinkin jos aloittelija sattuu olemaan nuottikorvalla siunattu, niin voi olla melkoista kidutusta yritää opetella kitaralla jota ei soi puhtaasti ja vireisesti. Innokas puukorva saattaa pärjätä vähän sinnepäin olevalla pelillä.

Käytettyjen ostaminen on kyllä kannattava ratkaisu. Tosin siinäkin pitää olla taitoa löytää halvalla hyvä yksilö. Samat tarkistettavat asiat koskevat niin käytetyn kuin uudenkin ostamista, mutta nauhojen kuluminen kannattaa käytetystä ehdottomasti katsoa, halvalle kitaralle tulee äkkiä tuplahinta jos nauhat pitää heti kohta vaihtaa. Aina kannattaa miettiä miksi ko. kitara on pistetty kiertoon.
 
Sepä se, kaikella on puolensa...ei kaikilla ole mahdollisuutta saada ostotilanteeseen asiasta jotain tietävää, siksi tuollainen "halpis" paketti on yks vaihtoehto. Ja onhan niissä takuu, käytetyissä ei.
 
Kitarat ovat siitä harvinaisia nykytavaroita, että niillä on yleensä edessä monen kymmenen vuoden käyttöikä, ja mikä parasta niitä voi ja kannattaakin huoltaa ja korjata, mikä on "osta ja heitä pois" -aikana todella hienoa.
 
Jep, periaatteesahan hyvä kitara kestää jopa kauemmin soittokunnossa kuin sen soittaja...mun toinen skitta on v. 78, sillä on soitettu keikka jos toinenkin, nauhat on vaihdettu kerran, ei muuta remppaa.Nykyään käytössä olevan skitan nauhat on hiottu kerran.
 
Williamsien ja muiden halpapakettien yksi ongelma on se että ei ole mahdollista yleensä testata juuri sitä yksilöä mitä on ostamassa, lisäksi säädöt ovat varmasti kaikkea muuta kuin kohdallaan, joten sitä mahdollista potentiaalia ensimmäiseksi soittimeksi on hankala selvittää.
 
Meillä kävi vissiinkin"tuuri", kitaran intonaatio on aivan kohdillaan, mitään säätöjä ei tarvinnut sen suhteen tehdä.Mutta jos ostat ko paketin asiallisesta musakaupasta, luulen että sen voi palauttaa eli kaupan purkaminen on mahdollista jos tuote on epäkelpo?Senhän sanoo jo kuluttajansuojalakikin!
 
Mikkien hyvyydelle en pistäisi tuossa hintaluokassa mitään painoa, tärkeintä on että kitaran saa vireeseen, vire pysyy ainakin yhden kappaleen ajan;) ja soittotuntuma on ainakin kohtuullinen. Varsinkin jos aloittelija sattuu olemaan nuottikorvalla siunattu, niin voi olla melkoista kidutusta yritää opetella kitaralla jota ei soi puhtaasti ja vireisesti. Innokas puukorva saattaa pärjätä vähän sinnepäin olevalla pelillä.
 
Tässäkin meillä kävi "tuuri" eli kitara pysyy hyvin vireessä, valitettavasti olen itse vasuri joten en tuota soittotuntumaa kovin hyvin päässyt testaan, toki jos vertaan tuota kitaraa omaan vasuri-Stratoon, onhan siinä eroa!Mutta niin on sitten hinnassakin!
 
Mä olen soittanut kitaraa/bassoa kohta 40 vuotta, joista n 20 ammatikseni, poika on 13v, on soittanut vuoden, käy tunneilla, ehkä mulla on jonkinlaista näkökulmaa kertynyt kitaroihin ja soittamiseen, kuitenkin katsoin parhaaksi ja helpoimmaksi tavaksi ostaa tuon kitarapaketin luotettavalta ja tutulta kauppiaalta, siinä on kuitenkin hinta/laatu/sisältö aika kohillaan.Jos pojalla intoa riittää ja taito kasvaa, parin vuoden päästä katellaan sitten hommaa uudestaan.
 
Mutta varmaankin tolla hintaa (430€) saa kelpo käytetyt vermeet, jos jaksaa etsiä.

Kyllä aloittelijan kannattaa satsata kuitenkin käyttökelpoisiin kamoihin, paskoilla ei voi soittaa, ja tuntee siten itsensä tosi huonoksi... Esim. ibanezin tai jacksonin halpiskeppi, ku ne on kuitenkin halpoinakin hyviä ja kestäviä, ja jokin rolandin cube tms. vaffari. 500€:lla saa molemmat. Eli keppi vaikka 350€ ja vaffari 150€. halvemmallakin saa hyvät harjoittelu vehkeet. Kyllä nuo williamsit ja muut ysiysi-vermeet on täysin kelvottomia... Pitäis olla jokin laki niitä vastaan...
Suosittelen kuitenkin ostamaan kaikki käytettynä että saat vieläkin paremmat kohtuu hintaan...

Kyllä aloittelijan kannattaa satsata kuitenkin käyttökelpoisiin kamoihin, paskoilla ei voi soittaa, ja tuntee siten itsensä tosi huonoksi... Esim. ibanezin tai jacksonin halpiskeppi, ku ne on kuitenkin halpoinakin hyviä ja kestäviä, ja jokin rolandin cube tms. vaffari. 500€:lla saa molemmat. Eli keppi vaikka 350€ ja vaffari 150€. halvemmallakin saa hyvät harjoittelu vehkeet. Kyllä nuo williamsit ja muut ysiysi-vermeet on täysin kelvottomia... Pitäis olla jokin laki niitä vastaan...
Suosittelen kuitenkin ostamaan kaikki käytettynä että saat vieläkin paremmat kohtuu hintaan...
 
Halvemmallakin irtoaa ja vielä Suomesta:
http://www.oulunsoitinjatarvike.fi/kauppa/products.php?p=90244d
http://www.oulunsoitinjatarvike.fi/kauppa/products.php?p=7308a0
yht: alle 300e. Jos välttämättä haluaa uudet vehkeet ja (järkevästi) päästä kokeilemaan ennen hankintaa, niin ensimmäiseksi setiksi esim. noilla ei varmaan menisi kovin pahasti metsään. Tuommoinen kiinteätallainen halpa Iba on varmaan turvallisempi hankinta kuin satasen kitarat (vaikka itse yhteen semmoiseen tyytyväinen olenkin). Cube sitten tarjoaa sitä varmaa M.net -laatua.
 
Tai sitten jos haluaa säästää hieman ja tilata:
http://www.playback-europe.com/rech … php?search=Vox+DA5&x=11&y=8
http://guitare.playback-europe.com/ibanez-gax30tr-6424.html
Eli Vox ja Ibanez posteineen vähän yli 200e. Itse olisin aikoinaan pärjäillyt hyvin tuommoisilla vehkeillä. Jos bändin kanssa möykkää, niin sitten isompaa cubea tai valvetronicsia.
 
Mitenhän tuo Playbackin setti olisi pärjännyt siinä TM:n testissä? Olisi vissiin ollut halvin koko läjästä? Tietty ei vertailukelpoinen hintansa suhteen kuin ei ole Suomen hinta tuo. Oikeastaan aika simppelin nätti tuo halpa Ibanez.

Noh noh... jos oikeesti on innostusta soittaa, niin sillä soittimen laadulla ei liene niin dramaattista merkitystä. Toisaalta taas jos se soittoinnostus on ohimenevää, niin siinä ei auta vaikka mitkä gibsonit ja mesaboogiet olis välineinä. Itsekin alotin anttilan kitarasetillä. Harrastuksen jatkuessa olen sitten jonkun verran päivittänyt kalustoa :)
 
Anttilan kitaralla (Maya) aloitettiin täälläkin vuonna 1982, ensin ilman vahvistinta (pistin alumiinifoliota kielien päälle, tuli hyvä särö!), myöhemmin yamahan 15 watin transiittilaatikolla. "Savua veden päällä"-tumman purppuran kitarariffin opettelin korvakuulolta heti ensimmäisenä päivänä, vaikka en tiennyt kitaran virittämisestäkään yhtään mitään. Naapurin vapaakirkkolainen opetti mulle sitten perussoinnut ja miten kitara viritetään, toinen naapuri opetti heti parit Henkkariffit ja äänitti ko. äijän tuotannon + myöhemmin silloin uuden herran S.R.V:n tuotannon (2 ekaa levyä) ja tällä tiellä ollaan edelleenkin, nykyään soittopuoli on kallistunut enemmän soitinrakennuksen puolelle ja omien lyhytelokuvien taustamusan säveltämiseen. Sen Anttila-kitaran muuten myin sitten tälle naapurin vapaakirkkolaiselle raamattuiltoja varten ja ostin lp-mallisen Cimarin (koska väritystä oli sama kuin Pagen kipsoniitissa!) tilalle. Tällä tulikin jo soiteltua ihan ensimmäisten bändienkin kanssa myöhemmin, eikä ollut ihan niin ritsa kuin tuo ensimmäinen.

Anttilan kitaralla (Maya) aloitettiin täälläkin vuonna 1982
 
Mayat onkin hienoja. Sellaisen ottaisin itsekin. Ibanezia tai Williamsia en.