Kitarat: kitarakamat ›

Kaukoidässä on edullisemmat valmistuskustannukset, työvoima, puu, metalli, muovi... kaikki. Onko siellä myös ammattitaidottomampia työntekijöitä? Voi olla.
 
Maine/imago. "Ameriikka hyvä, Jaappani hyvä, Korea ok, Kiina p:stä". Kuinka moni vaivautuisi testaamaan 1500 euron Kiinan kitaraa? Ei voi olla hyvä, koska 150 euron Kiinan kitarat ovat huonompia kuin 1500 euron Gibsonit. Ja vaikka olisi, niin "en mä haluu mitään *** merkkistä". Siispä Kiinassa tuotetaan halvimmat mallit, minimoimalla kustannukset...ml. työtunnit.
 
PS. haastan Gibsonin suunnittelemaan + valmistamaan (made in U.S.A) kilpailijat ikisuosikeille Yamaha Pacifica 112 ja Ibanez RG321. Varmasti laatu olisi aivan eri luokkaa, onhan Gibson parempi merkki ja USA parempi kitaranvalmistusmaa.
 
Vai...? ;-)

No kun.. muutamankin kerran tästä olen kirjoitellunna.. Niissä liikkeissä, tukkureilla (ja maahantuojilla) ei yksinkertasesti ole enää sellasta pre-sales fiksaustoimintaa saati henkilöitä. Poikkeuksia toki on, mutta se vaatis vaikka liikkeessäkin jonkun "kitarafanaatikon" joka niitä säätelis. Ei oo enää soitinkauppiaalla yksinkertaisesti resursseja palkata sinne ketään, ei edes freelance-fiksaajaa. "Vanhasta muistista" aina silloin tällöin meikäläisellekin joku kauppias-setä soittaa, niitä vanhan kaartin äijjiä, mutta silloin on yleensä joku isompi käpy kyseessä, ja haluavat tietää, onko parasta lähettää kyseinen soitin takasin tehdaspalautukseen, vaiko voisko sille mahdollisesti jotain tehdä..
Soitinkauppojen esittelykitarat sen lisäks saavat kaiketi edelleenkin kovaa kyytiä, jos myyjän silmä välttää.. Senpä vuoksi useassa paikassa ovat jopa "lukkojen takana" nuo vähän arvokkaammat kitarat. Että vältyttäisiin toistuvalta säätelyltä. =)
 
Se vaatisi panostusta, rahallista sellaista ja ilmeisesti ei anna vastaavaa hyötyä.
 
Toki ne saavat kyytiä ja kauppias ei varmasti ole aina mielissään kitaroiden kohtelusta(Miksi niitä ei muuten voisi käsitellä kuten omiaan? Henk.koht. en ymmärrä. Itseäni ärsyttää suunnattomasti nämä "rock-tähdet" kaupoissa, jotka kohtelevat kitaroita sikamaisesti. Toki voi olla, että heidän omatkin kitarat saavat samaa kyytiä, mutta siinä kohtaa pitäisi sitten huomioida, että se ei ole se oma kitara.).
 
Ajatuksenani oli se, että monet asiakkaat, jotka eivät ole suuresti perehtyneet kitaroihin, saavat helposti väärän kuvan kitaroista ja ostavat mielummin sen LTD:n(esimerkki vain), koska se tuntuu melkein samalta, kuin se puolta kalliimpi ESP, jota ei ole säädetty ollenkaan. Silloinhan se hyväkin kitara on erittäin haastava soittaa ja itse kitaran soundin ihmettelyyn on huomattavasti vaikeampi keskittyä, kuin säädöissä olevan kepin.
 
Eli toki ymmärrän kauppiaita, mutta se ei tarkoita, että siitä pitäisin. Mun mielestä jokainen kitara pitäisi säätää ennenkuin se laitetaan esille ja sitten mahdollisuuksien mukaan puhdistaa, kielittää ja hienosäätää tarpeen mukaan.

Maine/imago. "Ameriikka hyvä, Jaappani hyvä, Korea ok, Kiina p:stä". Kuinka moni vaivautuisi testaamaan 1500 euron Kiinan kitaraa? Ei voi olla hyvä, koska 150 euron Kiinan kitarat ovat huonompia kuin 1500 euron Gibsonit. Ja vaikka olisi, niin "en mä haluu mitään *** merkkistä". Siispä Kiinassa tuotetaan halvimmat mallit, minimoimalla kustannukset...ml. työtunnit.
 
PS. haastan Gibsonin suunnittelemaan + valmistamaan (made in U.S.A) kilpailijat ikisuosikeille Yamaha Pacifica 112 ja Ibanez RG321. Varmasti laatu olisi aivan eri luokkaa, onhan Gibson parempi merkki ja USA parempi kitaranvalmistusmaa.
 
Vai...? ;-)
 
Kyllä mä ainakin haluaisin testata ko. kitaraa. Yleensäkin kannattaa olla avoin uusillekin nimille. Ainoastaan jälleenmyyntiarvo voi olla aika pieni.
 
Tavallaan aika mielenkiintoinen haaste, mutta Gibson ei ole kopiopaja. Yritys pitää onneksi kiinni perinteistään(ei puhuta niistä huonoista ajoista:)ja valmistaa vain omia mallejaan, omalla tyylillään.

Yleensäkin kannattaa olla avoin uusillekin nimille.
 
Täysin samaa mieltä! Kilpailu on hieno asia...
 
Tavallaan aika mielenkiintoinen haaste, mutta Gibson ei ole kopiopaja.
 
Kuka sanoi että pitää olla kopio? Oma malli hintaluokassa 220-300e.

Varmasti laatu olisi aivan eri luokkaa, onhan Gibson parempi merkki ja USA parempi kitaranvalmistusmaa.
 
Vai...? ;-)
 
Tuohon juttuun puuttuisin vielä..vaikka veikkaan että se lie sarkasmia..
Olen jo pitemmän aikaa tuota "laatu blaa blaa..loistaa laadullaan..parempi kuin zzx.." -mantraa kauhistellut.. Valitettavasti niin kauan kuin ei oo määritelty mitään ISO-kriteereitä yhtäpitävästi kaikille, en ota kantaa laatuisampi-laadukas -asioihin. Periaatteessa kaikilla on laatutaso, mutta se on sitten valmistajien välillä vertailukelvoton, toiset käyttävät pintakäsittelyyn eri lakkoja, toisilla on muovipäällysteisiä kaapeleita, tosilla on xx-valmistajan hardis ym.
Joten käsite "parempi merkki" on harhaanjohtava. Mihin verrattuna parempi? Samoin eri maitten valmistuskustannuksia voidaan verrata, mutta todistaako se paremmuutta? Laadukkuutta? Puuseppä (ja vallankin soitinpuuseppä) on puuseppä, maanosasta tai palkkauksesta viis. Ei voitane tuomita esim. Gibsonin soitinrakentajia huonoiksi, vaikka ovatkin tehtaassa jo neljännessä polvessa (karrikoiden) tai saavat 100-kertaista palkkaa johonkin hra Li:hin verrattuna.
En henkilökohtaisesti oo mitään brändiä tuominnut, vaikkakin suhtaudun erittäin nuivasti kopiointiin, koska se ei mitään uutta ja innovatiivista vaadi jonkun toisen mallia 1:1 hiilipaperikopioida. Toisaalta itselläni on rantarolexi ja soitan covereita. =)

Kyllä mä ainakin haluaisin testata ko. kitaraa. Yleensäkin kannattaa olla avoin uusillekin nimille. Ainoastaan jälleenmyyntiarvo voi olla aika pieni.
 
Kyllä kilpailun vuoksi on tulossa joku "halpis" taas, huhupuheitten mukaan on "nimikaima" tuolle mun omakuvassa esiintyvälle mallille.. Koska en oo vuosiin ollut missään suhteessa kyseiseen brändiin, en tiiä sisäpiiritietoa, ainoastaan nettikaverit kertoneet hirveitä huhuja...

Kuka sanoi että pitää olla kopio? Oma malli hintaluokassa 220-300e.
 
Huhujen mukaan ihan ikioman suunnittelun pohjalta se on.. SG-mallinen luultavimmin. Ja halapa. Brändinä SAATTAA olla Spirit by Gibson tjsp.. (tätä ette kuulleet minulta..) 8)
 
Olihan Gibsonilla tuonne 60-luvulle asti jenkeissä tehty halpissarja Kalamazoo, jos joku muistaa. Oivia lastulevykitaroita ne, Danon tapaan. Joten, saapas nähdä, elvytetäänkö kuitenkin kaikesta huolimatta tuo "Kalamazoo" brändi..
En osta. =)

thomanilt saa alle donalla aidon gibsonin http://www.thomann.de/fi/gibson_les_paul_special_faded_p90_wc.htm

Tuohon juttuun puuttuisin vielä..vaikka veikkaan että se lie sarkasmia..
 
Juuri sitä ;-) Itse asiassa, olen hyvin pitkälti kanssasi samaa mieltä.

Olet muuten ensimmäinen tietämäni henkilö, joka väittää halpojen kitaroiden olevan yhtä hyviä, kuin miljoonagibsonit.
Et ole ensimmäinen tietäni henkilö, joka vääristelee sanojani.
 
Suora lainaus Denyerin kitarakirjasta: "Les Paul Custom... 1960 tekeminen lopetettiin; 1966 julkaistiin uudelleen kahdella humbuckerilla..." 1992päivitys. Painettu kiinassa 2005 :)
 
Gibson valmistuttaa Mestro -nimellä halpiksia.
http://www.musicyo.com/product_specs.asp?pf_id=4612

Et olisi mennyt metsään. Noi kalliimmat LTD:t on ihan hyviä kitaroita, mutta oikea ESP, tässä tapauksesa vastaava Eclipse vaan soi paremmin, siinä on parempi tatsi ja se resonoi paremmin. Toki hinnassa on pientä ESP lisää, jos sen ostaa uutena, mutta käytettynähän noita saa sopuhintaan. Soitin itse viimeksi tota LTD:tä FME:ssä pari kertaa ja kyseinen kitara oli ihan jees, muttei pitänyt virettä alkuunkaan. Tämä tosin tuskin oli kitaran vika, vaan kielien. Noi LTD:t vaan tuntuu ja soundaa hiukan elottomilta.
 
Jokainen voi sitten itsekseen miettiä, onko valmis sijoittamaan muutaman satasen enmmän, mutta jos on, niin mielestäni niille euroille saa vastinetta.
 
Tossa kohtaa kitaroiden laadussa tapahtuu selvä hyppäys(alle 1000 ja 1500-2000:n kitarat).
 
Mulle ei ainakaan jäänyt juurikaan eroja Eclipsen ja tonnisen EC:n A/B-testistä Musamaailmassa. Erot olivat mun mielestä oikeastaan kaulamikin soundissa ja nauhojen määrästä johtuvista eroista. Molemmat sinänsä aika yllättäviä. =) Akustisena LTD tuntui itseasiassa resonoivan kovempaa, mutta eipä noilla tuntunut ainakaan silloinsen Framuksen läpi soitettuna olevan tallamikeillä soundieroja.
 
Specsien puolesta taas LTD oli kovempi (erona oli ainakin Earvana silloin, myös nauhamäärä olisi ollut mulle passelimpi). Mä olisin ainakin jättänyt ESP:n kauppaan, jos olisin ostanut jomman kumman. Toi on toki semmoinen juttu, että en ole muilla Eclipseillä soittanutkaan, enkä tehnyt A/B-vertailua muualla. Eli se voipi hyvinkin olla, että tuo ei ole mikään yleinen juttu.

Et ole ensimmäinen tietäni henkilö, joka vääristelee sanojani.
 
Mä en tiedä, mitä sä tällä tarkoitit:
 
Soittimen tasokkuushan riippuu pääasiassa säädöistä ja viimeistelystä. Ja 500€:lla saa jo kevyesti kitaroita, jotka on tehty samoista materiaaleista kuin mitkä tahansa miljoonagibsonit. Kitaraa joutuu kuitenkin säätämään ja huoltamaan (itse), mikäli haluaa sen pysyvän iskussa, oli se sitten 100€ tai 1000€ hintainen.

Vitun MOJO.
 
Mut kyllä mulle jäi ihan samanlainen maku siitä.
 
Kerro nyt kuitenkin toki, mitä sillä tarkoitit, jos et sitä, miten se täällä näköjään ymmärretään.

Suora lainaus Denyerin kitarakirjasta: "Les Paul Custom... 1960 tekeminen lopetettiin; 1966 julkaistiin uudelleen kahdella humbuckerilla..." 1992päivitys. Painettu kiinassa 2005 :)
 
Juu, eihän se sinun vika oo jos kirjassa on virhe, ei tässä mitään. Ja tuosssa on mun mielestä aika isokin virhe.. ;)
 
Gibson valmistuttaa Mestro -nimellä halpiksia.
http://www.musicyo.com/product_specs.asp?pf_id=4612
 
Maestro se taitaa olla, ja Maestro = Career Euroopassa. Mulla on Careerin sähköviulu ollut, joka on aivan sama kuin tuo Maestro.
Mutta käsittääkseni kyseessä oli tilanne, jossa Gibson -omalla nimellään- ja omassa tehtaassa valmistaa jotain "halpismallia"?? Kyllähän noita on ollut kyseisellä firmalla lama-aikana Kalamazoota, Kel Croydonia, Oriolee ja vastaavia, sekä eri firmat on tosiaan 40 vuotta valmistuttaneet rinnakkais-brändillä tuolla itäisillä mailla halvemman sarjan kitaroita, Martinin Sigma, Gibsonin Epiphone, Fenderin Squier nyt esimerkkinä, mutta "Gibson"-nimiset on aina valmistettu USAn puolella.

Mä en tiedä, mitä sä tällä tarkoitit:
Tämä on täysin ymmärrettävää. Siksi yritinkin jo kertaalleen ilmaista näkemykseni uudestaan paremmin.
 
Nyt alkaa menemään jo turhaksi paskan jauhamiseksi.

Huhujen mukaan ihan ikioman suunnittelun pohjalta se on.. SG-mallinen luultavimmin. Ja halapa. Brändinä SAATTAA olla Spirit by Gibson tjsp.. (tätä ette kuulleet minulta..) 8)
 
Olihan Gibsonilla tuonne 60-luvulle asti jenkeissä tehty halpissarja Kalamazoo, jos joku muistaa. Oivia lastulevykitaroita ne, Danon tapaan. Joten, saapas nähdä, elvytetäänkö kuitenkin kaikesta huolimatta tuo "Kalamazoo" brändi..
En osta. =)
 
Toivotaan, että jos Gibson alkaa valmistaa noita halpiksia, niin pitäisi ne tosiaan visusti erillään Gibson-brändistä.
 
PRS on muuten yksi hyvä esimerkki bisnes-ajattelusta ja toimivasta sellaisesta. Kalliita PRS:iä myydään vain tietty, aika rajallinen määrä vuodessa, joten lanseerattiin SE-sarja ja moninkertaistettiin voitot.
 
Eli valitettava tosiasia on se, että valtaosa ihmisistä ei arvosta kitaroiden laatua tarpeeksi, vaan on valmis tyytymään eriasteisiin halpiksiin.
 
Oivalle:Se kyseinen Musamaailman Eclipse on todella tukossa, niinkuin varmasti huomasit. Kitara ei resonoi nimeksikään ja antaa valitettavasti väärän kuvan Eclipsen tasosta. Ei se LTD.kään kovin hyvältä soundaa, muttei myöskään kyseinen ESP. Ja säädöt on varmaan edelleen aika metsässä. Framuksen läpi säröllä soitettuna, on ero varmasti aika minimaalinen. Itse kokeilin molempia Überschallin ja Deliverancen läpi, mutta vaihdoin molemmat pienen vertailun jälkeen pois ja otin sellaisen ruusupuuotelaudalla ja Quilt-topilla olevan Eclipsen käyttöön, joka olikin astetta, tai kahta parempi. Omistan aiemmin sellaisen mattamustan ESP Eclipsen ja se on oikeasti ihan eri luokkaa, kuin se LTD-versio, vaikkei se ESP:kään mikään kitaroiden kuningas ollut. Soitin sitä LTD:tä pari kertaa myös FME:ssä ja onhan se ihan toimiva kitara.

Oivalle:Se kyseinen Musamaailman Eclipse on todella tukossa, niinkuin varmasti huomasit. Kitara ei resonoi nimeksikään ja antaa valitettavasti väärän kuvan Eclipsen tasosta.
 
Tähän on tyydyttävä. Muita kokemuksia mulla ei Eclipsestä ole, niin pakkohan se on uskoa. Oli kyllä tosiaan yllätys testituloksen suhteen, kun noita siellä räpläsin.

Eli valitettava tosiasia on se, että valtaosa ihmisistä ei arvosta kitaroiden laatua tarpeeksi, vaan on valmis tyytymään eriasteisiin halpiksiin.
 
Miten niin "valitettava"? Ilman ns. halpiksien ostajia kitaransoiton _harrastaja_ (!) vuonna 2008 pulittaisi 2-3 kuukausipalkan verran pätäkkää "merkkisoittimesta". Ja todennäköisesti laatu olisi samalla tavalla epätasaista kuin aikaan ennen Tokaita ja kumppaneita. Jo 500 eurolla löytyy erinomaisia soittimia, ja se on pelkästään hyvä asia. Miksi ihmeessä kuluttaa 1500e lisää, kun (marginaalisesti) parempi sointi alkaa kuulumaan vasta kalliilla vahvistimella ja studiolaitteilla/PA-kamoilla? Terve kilpailu eri hintaluokissa pakottaa kitarapuljut valmistamaan laadukkaampaa kamaa ja perustelemaan asiakkaille mikä siinä kalikassa oikeasti maksaa. Hyvä homma, sanon minä.
 
Sitä paitsi: jos kaikki soittaisivat parin tonnin kepukoilla, kukaan ei voisi päteä Gibson Les Poolilla ja MesaBuugiella ;-)

Miksi ihmeessä kuluttaa 1500e lisää, kun (marginaalisesti) parempi sointi alkaa kuulumaan vasta kalliilla vahvistimella ja studiolaitteilla/PA-kamoilla?
 
Tässä on hyvä pointti. En ole samaa mieltä, että erot on oikeasti marginaalisia, mutta tasapäistävällä vahvistimella asia on juuri niin. Tässä (taas) päivänä eräänä soittelin Cube 20X:n läpi 3kpl Gibsonin LP, 2kpl EC-1000 ja ihan kuriositeettina muutaman satasen Epiphonen LP Standardin ja erot oli ihan humoristisen pieniä. Kasasta pomppasi ainoastaan se ltd jossa oli EMG:n aktiivit. "Paras" ostos olisi ehdottomasti ollut se halvin Epiphone. Karu todellisuus paljastuu heti kun samat torrakot kytkee kiinni omaan 5150-stackkiin.

Jo 500 eurolla löytyy erinomaisia soittimia, ja se on pelkästään hyvä asia. Miksi ihmeessä kuluttaa 1500e lisää, kun (marginaalisesti) parempi sointi alkaa kuulumaan vasta kalliilla vahvistimella ja studiolaitteilla/PA-kamoilla? Terve kilpailu eri hintaluokissa pakottaa kitarapuljut valmistamaan laadukkaampaa kamaa ja perustelemaan asiakkaille mikä siinä kalikassa oikeasti maksaa. Hyvä homma, sanon minä.
 
Sitä paitsi: jos kaikki soittaisivat parin tonnin kepukoilla, kukaan ei voisi päteä Gibson Les Poolilla ja MesaBuugiella ;-)
 
Kaivoin eilen 14 vuotta vanhan stratokopion kaapista ja kah, siinä on viivasuora kaula. Yksikään nauha ei rätise. Mikit toimii, tosin kaulamikkiä valitessa rahinaa. Muuten sointi kaunis ja puhdas. Oi, onnea.. Hinta oli vuonna -94 vahvarin kanssa 300e. Kitarasta näkyy vilkahdus omakuvissa.
 
Kyllä halpakin voi olla laadukasta.