Rock, pop, alternative ›

Ai että oli hyvä keikka! En tiedä johtuiko se sitten vaan siitä että näin ekaa kertaa Smässärit, mutta settilista oli kyl tiukkaa kamaa muutamaa joutavanpäivästä biisiä lukuunottamatta. Porcelina of the Vast Oceans oli kyllä ihan tajuttomna kova avaus ja rupes vähäsen vit***aa ettei kukaan siellä kentällä päistäny liikettä kehiin. Muita tosi hienoja hetkiä oli kanssa Drown, Today, Stand Inside Your Love ja Tonight, Tonight. Bullet With Butterfly Wingsin uusi sovitus oli kökkö. Huonona puolena keikassa oli ne karseat saundit mistä ei välillä meinannu saada mitään selkoa.
 
Ja tuli muuten tossa mieleen että tarkistettiinko siellä kentälle mentäessä lippuja kun näytti aika tyhjää olevan.

Bullet With Butterfly Wingsin uusi sovitus oli kökkö. Huonona puolena keikassa oli ne karseat saundit mistä ei välillä meinannu saada mitään selkoa.
 
Ja tuli muuten tossa mieleen että tarkistettiinko siellä kentälle mentäessä lippuja kun näytti aika tyhjää olevan.
 
Tarkastettiin liput kentälle mennessä, niinkun aina, illan loppuun asti.
 
BWBW oli kyllä mustakin heikoimpia vetoja. Olisko tempo ollut liian kova tai jotain kun se kuulosti pikemmin hätäiseltä kuin dynaamiselta ja voimakkaalta. Vähän kuin joku lukiobändi olisi taistellut päästäkeeen biisin loppuun edes jotenkin.

Oltiin C4 katsomossa ja kyllä koko keikan ajan sai hävetä ku permannolla meno oli niin surkeeta, ja se selvästi välitty esiintyjiin.. Mietittiin että johtuko huono meno biisivalinnoista vai aiheuttiko apaattinen yleisö vitutusta bändissä ja tästä alkoi oravanpyörä?
 
Itse keikasta musiikillisesti tykkäsin, Billy ja Jimmy veti hyvin, mutta olikohan niitä apusoittajia käsketty seisomaan paikallaan siinä typerässä polviasennossa koko keikan ajan että Billy saa huomion:) Raskas ja nopeatempoinen Adore kuulu suosikkeihin.
 
Ja pisteet vielä Billylle joka jakso vetää keikan läpi yleisöstä ja kipeydestään huolimatta!
 
Joo siis, tää oli erikoinen keikka jotenkin. Se teki siitä mieleenpainuvan. Ehkä se koko tilanne että 95% katsomosta ei "näyttänyt tajuavansa" bändiä loi aika kovan kontrastin. On se Corgan kyllä kova jätkä kun vetää tuhansien ihmisten edessä vaan läpi kipeenä setin vaikka yleisön vastaanotto on täysi nolla. Tuo vaatii aitoa itsetuntoa, joka ei ole mitään anteeksipyytävä, mutta mun mielestä ei myöskään mitenkään ylimielinen. Oli hieno seurata kun encoren jälkeen bändi poistui kumarrellen ja tajusi, että voi olla viimeinen kerta elämässä kun näkee tämänkin livenä.
 
Iseäni kiusasi kyllä kun jengi vaan istui hiljaa, vieressä ollut kaveri laittoi joka biisin alussa kädet ristiin, kuin lapsi joka kiukuttelee kun ei tule hänen suosikkbiisiään. Tollaset jutut latistaa omaa fiilistä mulla aina. Permannolla jos olisin ollut, olisin takuulla mennyt mennyt ihan eteen fiilistelemään. Ja heti kun lähdin keikalta tulee joku tyyppi tulee ja alkaa laukomaan mulle, kuinka paska keikka oli jne. Äääh.. Ei tollasta vaan jaksa kuunnella kun itsellä oli hyvä fiilis kuitenkin.
 
No joo.. mut musaahan tää vaan on. :)

Aijai, oli hienoa. Vähän ehkä tietty oli pappameno ja nostalgiatrippi, mut so what, kiksien määrä oli huikea. Ei ne varmaan uusia faneja tolla esiintymisellä saanut mut fanit varmaan tykkäs. Billy heitti kans hyvää huumoria, tosi hauska veikkonen. Illan positiivinen ylläri oli superchrist. Tosi paska biisi mut ihan vitun hyvä!
 
Rokkenrollin katsomisessa istumapaikoilta ei kyl ole mitään järkeä, eikä varsinkaan siinä ettei kentälle päästetä porukkaa, vaikka se on vain puolillaan. Eli ei enää ikinä istumapaikoille, oli bändi vaikka sitten beatles tai rocksette niin ei...

Ei ne varmaan uusia faneja tolla esiintymisellä saanut
 
Itse asias mun kaveri tykkäs keikasta tosi paljon, vaikka ei ollu tätä bändii kuunnellu aikasemmin parii biisii lukuunottamatta.
 
Mä en jaksa mitään erityistä kirjottaa tosta keikasta, mutta hyvä meininki mulla oli istumapaikoista huolimatta.

Ei Billy kyllä tällä kertaa ihmeemmin porukkaa edes yrittänyt mukaan saada.
 
Olisin kyllä kieltämättä arvostanut, jos muut muusikot eivät olisi pönöttäneet paikoillaan lavalla koko keikan aikaa. Basistin huomasin kerran vilkaisevan yleisöön, mutta Billy kyllä yritti hieman esiintyä.
No suurimman osan ajasta seurailin Jimmyn rummuttelua, joka oli edelleen aika häikäisevää kuultavaa.
 
Kyllä se jotain mielestäni kertoo bändinkin asenteesta, jos suurimmat meiningin nostatukset tulee rumpalilta ennen kongin kumautusta.

Joo. Omia fiiliksiä keikasta:
 
Olihan se jotain uskomatonta. Meni pitkään ennen kuin tajusin että olen Smashing Pumpkinsin keikalla. Porcelina oli kova. Hitto, kaikki oli kovia. Ei mitään järkeä. Saakeli, sydän hakkasi hulluna jännityksestä ennen kuin bändi tuli lavalle. Tonight Tonightin pianointro toi kylmät väreet ja itse biisi melkein tipan linssiin.
 
Olin positiivisesti yllättynyt That's The Wayn akustisesta versiosta. Toimi hienosti. Settilista toimi kyllä kaikenkaikkiaan hiton hyvin. Tosin enemmän olisin toivonut Mellon collie-osastoa.
 
Mutta Corgan. Sillä miehellä on karismaa. "I love you!" "-I love you more! But I don't love you!". Vai miten se menikään.
 
Mitä yleisöön tulee, tuntui vähän kummalta kun ainakin C3-katsomossa osa porukasta hyvä jos viitsivät edes taputtaa biisin loppuessa.
 
"Dont get too exited!"
 
Kentälläkin meininki näytti melko hillityltä välillä, paria eturiviä lukuunottamatta.
Siis mitä hittoa, jos on onnistunut saamaan kenttälipun niin kai se tarkoittaa sitä että silloin pogoillaan. Itse olin yksi niistä muutamista(?) jotka pogoilivat katsomossa Cherub Rockin ajan :)
Välillä teki mieli juosta alemmas ja siitä reunan yli kentälle eturiviin.
 
Ava Adore lähti jännästi käyntiin ja potki perseelle. Anteeksi vaan vielä lähettyvillä olleille jos lauloin nuotin vierestä ja vääriä sanoja.
 
"ÖRRRRR... we came from Norway.. ÖRRRR.." repesin täysillä.
 
Tänään käytiin vielä aamusta Kämpin lähettyvillä harrastamassa pumpkins-bongausta, mutta tuloksetta. Lienevätkö sitten lähteneet jo illalla/aikaisin aamulla kotia.

Tonight Tonightin pianointro toi kylmät väreet ja itse biisi melkein tipan linssiin.
 
Joo, mulle kolisi kanssa. Se oli jotenkin suorastaan yliluonnollinen. En tajua mitä sillon tapahtui. :D Tuntui kun jotain enkeleitä lentäisi kohti jotka kaikki sanoo et älä luovuta, koskaan!

Joo, mulle kolisi kanssa. Se oli jotenkin suorastaan yliluonnollinen. En tajua mitä sillon tapahtui. :D Tuntui kun jotain enkeleitä lentäisi kohti jotka kaikki sanoo et älä luovuta, koskaan!
 
Täällä sama juttu Try, try, tryn kohdalla. Kun Billy hoilaa "try to hold on". Vähän joutui nieleskelemään siinä ettei tullu tippa linssiin vaikka vierustoverin näinkin vetistelevän.
Muuten samat fiilikset kun Stainillä. Vitutti seisoskelijat mutta kukin tyylillään. Sitten nämä jotka tulivat ahtautumaan katsomoon tokan biisin aikana.. Porukka tulee Chicagosta tänne perseeseen asti ajallaan niin luulisi ihmisten vaivautuvan Suomen kokoisesta maasta jotakuinkin täsmällisesti paikoilleen. Olin muutenkin hermona niin tämmöiset hermostutti lisää :)
Kiva kun kehotti porukan seisomaan niin pääsi jorailemaan reilusti edes Cherub Rockin ajan. Kentälle ensi kerralla, kiitos.
Ei ollut paljon odotuksia kun aikaisempia keikkoja olin Tubesta katellut, mutta kyllä meinasi silmissä sumentua kun Porcelina lähti. Eka kerta kun oli. Meikä nautti ihan täysin!
 
Ja kyllä Billyllä näkyi olevan hauskaa vaikka kuittailikin porukan innostumisesta. Sehän heilui siellä ihan kunnolla ja kädet kävi tuttuun tapaan. Chicago 1, Helsinki 0.
 
Joku oli majoituspaikan eteen piirtänyt hankeen SP-sydämiä, nostatti fiiliksen hallille mennessä potenssiin sata. Kiitos teille! :D

Minun mielestä keikka oli mahtava. Mä olin aivan varma ettei ne jaksa vetää, ei tule välispiikkejä eikä mitään, kyseessähän on joku vitun jäähallikeikka Suomessa. Mutta ei, Billy veti ihan täysiä, vaikka muu bändi olikin aika mitäänsanomaton. Minun mielestäni bändi nautti soittamisesta. Ainakin Jeffistä ja Billystä tällainen fiilis jäi.
 
Mitä tohon yleisön aneemisuuteen tulee, niin ainakin siinä missä mä olin (vasemmalla melkein eturivissä, Gingerin ja Billyn välissä) meininki oli hyvä. Olisin kyllä toivonu että halli olisi myyty täyteen ja kaikki fanaattisia megafaneja, että oltais saatu pumpkinseillekkin a night to remember.
 
Ja sanottakoon että en koskaan unohda näitä hetkiä: Porcelinan alkua ja Cherub rockin virvelirummutusta. Sekosin Cherub Rockissa ihan täysin.

Jos olisin tajunnut, ettei edes eturivissä ollut mikään älytön mättö päällä, olisin kyllä rynninyt edemmäksi. Nimittäin ainoa oikeasti harmittamaan jäänyt homma keikalta oli, ettei rakas avovaimoni nähnyt pituudestaan johtuen keikan aikana paljoakaan, mitä nyt välillä hänet nostin tähyilemään. :/
 
Tarttee kyllä omasta puolesta sanoa, että siinä kentän ekan kolmanneksen huudeilla, jossa seurueemme oli kyllä ainakin meillä tunnelma aika vitun katossa, mukana laulettiin täysiä koko ajan.

Ja kyllä Billyllä näkyi olevan hauskaa vaikka kuittailikin porukan innostumisesta. Sehän heilui siellä ihan kunnolla ja kädet kävi tuttuun tapaan. Chicago 1, Helsinki 0.

 
Joo. Kyllähän se aika pitkään hyvästeli yleisöä Cherub Rockin jälkeen muun bändin jo lähdettyä lavalta.
 
Pakko nähdä pumpkinsit uudestaan!

Joo. Kyllähän se aika pitkään hyvästeli yleisöä Cherub Rockin jälkeen muun bändin jo lähdettyä lavalta.
 
Pakko nähdä pumpkinsit uudestaan!
 
Todellakin, itselle jäi ainakin niin lopullinen fiilis siitä kun keikka loppui.

Oiskohan jossain kuvia keikasta?

Oiskohan jossain kuvia keikasta?
 
Mullon jotain tosi huonoja, kun olin niin kaukana. Laitan huomenna näkösälle. Ja Drown on kokonaan videolla, tosin ääni särkee niin ettei juurikaan saa selvää. Digikameroilla saa rujoja muistoja.

Hitto että oli aneeminen yleisö. Vieressä sentään jotkut jaksoivat vähän pomppia, muuten oli melko hiljaista. Ei mullakaan kyllä ääni lähtenyt, ehkä ensi kerralla sitten. Itse olin siis Gingerin kohdalla n. viidennessä rivissä (kentällä).
 
Itse keikkahan oli täyttä rautaa, ja kiva ettei bändiä alkanut harmittaa viileä vastaanotto. Mitäs Billy muuten siitä kuittaili, jotain että "Everybody in Finland thinks they're so cool".
 
Ainoa miinus saundin puuroutumisesta paikoin. Oli muuten Corganilla täydelliset kitarasaundit, taitaa olla Diezel Herbert käytössä nykyään.

Mullon jotain tosi huonoja, kun olin niin kaukana. Laitan huomenna näkösälle. Ja Drown on kokonaan videolla, tosin ääni särkee niin ettei juurikaan saa selvää. Digikameroilla saa rujoja muistoja.
 
Tuolla myös Drown-video : http://www.youtube.com/watch?v=gBiFoFtV_nM ;)

Hyvin futas permannolla, alko vaa olla vissii laskuhumalaa ku ei kauheesti tullu pokoiltua. Yllättäen kohohtiin lukeutui superchrist, joka livenä toimi kuin tauti. Olihan siellä paljon hyviä biisejä, ja Corganilla tuntui läppäkin lentävän, hauskaa oli.
 
Lisäksi Chamberlinin rambo-look herätti jotenkin hilpeyttä siinä vaiheessa kun se tuli tamburiinin kanssa siihen etuhuudeille. Asiaa!!!

Mulle toimi ihan perkeleen hyvin, elokuisella Tukholman keikalla aloin jo jossain vaiheessa kattella kelloa, mutta nyt ei puhettakaan sellaisesta. Pirun hyvä valikoima biisejä, ja bändi soitti hyvin yhteen. Gingeristä no comments, mutta Lisa täydensi nätisti, Jeff oli hyvin kehissä, Jimmy on edelleen paras ikinä ja Billykin on vanhemmiten oppinu laulamaan paremmin IMHO!
 
Ite olin aika ihmeissäni kun heti alkuun tulee todella kova Porcelina ja juuri kukaan ei tee mitään? Mutta Corganilla oli hyvä meininki ja saihan ne lopuks jengin paremmin mukaan. Ilmeisesti miehen huumori ei vaan purru kaikkiin ja ne parit heitot käsitettiin vittuiluksi.
 
Miinuksia kyllä jäähallille, lava näytti takaseinää vasten turhan pieneltä. Cirkus Tukholmassa oli ihan täydellinen tuohon verrattuna.
 
En edelleenkään lakkaa ihmettelemästä bändin (no okei Billyn) pokkaa ja taitoa laittaa keikalle (ja levyille) musaa niin laidasta laitaan, mahdollisimman kaunista ja kevyttä ja ihan perkeleen raskasta huutojyystöä. Ihan käsittämätöntä! Aika kaukana perus rokkikeikasta missä vedetään tutut versiot, puhutaan välissä ja puolessatoista tunnissa pois.
 
ps. kun kaveripiiri koostui koko myöhäisteini-iän suurimman diggailun ajan tyypeistä jotka ei voinu sietää ko. bändiä niin tää threadihan on näin kolmikymppisenäkin ihan taivas! Jesh.