Laulaminen ›

mielestäni kaikki lähtee äänen perussoinnista. Tässä mielessä (mielestäni) skaalat ym. harjoitukset ei paranna laulua yhtään vaan vie keskittymisen pois saundista. Skaalat on tietenkin muissa tapauksissa hyvä harjoitus.
 
Tämä tietysti riippuu myös siitä, missä vaiheessa oma laulu-ura tai -harrastus on. Itselleni vajaan vuoden verran lauleskelleena skaalat yms. ovat oman laulukoneen bodausta, myöhemmin on sen "lopullisen" saundin hakemisen aika. Toki äänenkäytön pitäisi olla tervettä bodausvaiheessakin. En usko, että ammattilaiset enää kauheasti skaaloja tms. vetävät.
 
Väittäisinkin että yhden sävelen harjoituskin on erittäin hyvä laulua varten, jos siinä vaan pyritään hyvään sointiin.
 
Tuli just tänä aamuna mieleen, että pitkät, venytetyt, sävelet saattaisivat olla hyvä tapa opetella/hakea sitä kuuluisaa tukea (aka hengitysyhteys) - tyyliin f1 fortena näin, f1 p näin,...

Miten (klassisen) huippuammattilaiset lähestyvät täydellä äänellä laulettaessa omia korkeita nuottejaan? Otetaan vaikka esimerkkinä kaikille tuttu Nessun Dorma ja sen loppu-Vincero (muistinvaraisesti, ei ole nuotteja...):
1) f "VIN" (d1)
2) ff "CE" (h1)
3) ff "RO" (a1)
 
Eli miten huippulaulaja lähestyy tuota kovaa, korkeaa ja pitkää "CE" h1-nuottia, johon täytyy hypätä tuolta alempaa? Laulaako hän sen alun (tyyliin x-0,2 sekuntia) hiljempaa ja kasvattaa sitten nopeasti äänenvoimakkuuden tuohon fortissimoon? Lopputuloksena kuitenkin se, että kuulija kokee CE:nä alusta loppuun ff:nä laulettuna.
 
Itselleni johonkin korkeaan nuottiin meneminen on vaikeinta, mutta sitten kun sinne on päässyt, siellä pysyminen on helpompaa. Eli kiinnostaisi kuulla, onko tuossa joku juju, minkä kaikki muut tietää, mutta mistä minä en ole ikinä kuullutkaan...?

Miten (klassisen) huippuammattilaiset lähestyvät täydellä äänellä laulettaessa omia korkeita nuottejaan? ... Itselleni johonkin korkeaan nuottiin meneminen on vaikeinta, mutta sitten kun sinne on päässyt, siellä pysyminen on helpompaa. Eli kiinnostaisi kuulla, onko tuossa joku juju, minkä kaikki muut tietää, mutta mistä minä en ole ikinä kuullutkaan...?
 
Öh, nyt en ihan seuraa mikä on kysymys...?

En ole nyt mikään oopperalaulaja, joten viisaammat saa oikaista tarpeen vaatiessa.
 
Eiköhän ne tule luontaisesti tuolla tavalla, että perussävel d' lauletaan vahvana, tai keskikovaa, ja sitten varsinaiset korkeat sävelet tulee kovaa. Kaikki eivät edes pysty laulamaan korkeita säveliä pianona, eli hiljaa.
 
Mikä on vaikeata... Pavarotti sanoi aikoinaan että hänelle todellinen haaste oli laulaa che gelida manina alkukohdan, jossa on p tai mp laulua, joka kumminkin pitää olla selkeätä, kantavaa ja ilman epäpuhtauksia. Siinä vaiheessa hänelle oli helppoa laulaa vahvat kohdat.
 
Nessun dorma lauletaan käsittääkseni aika monella eri tavalla tuossa lopussa, mutta lähtökohtana on kumminkin että sävel alkaa kerralla ja kovaa, käsittääkseni, eli ei mitään crescendoja eli "liukumalla" kovempaa. Poikkeus voi olla kohta "all'alba vincero...." eli aikaisemmin....
 
Hyvällä laulutekniikalla äänihuulet kiihtyvät hyvin nopeasti täyteen värinä-nopeuteensa sekä -laajuuteensa. Käsittääkseni on kumminkin niin, että hyvin soivaa säveltä useimmiten edeltää sekunnin murto-osan "H" tai kähinä, kun otetaan tarvittavat paineet, ilman virtaus lähtee liikkeelle ja äänihuulet menevät kiinni (soivaan asentoon) ym. Tällaista huokausta voi jopa korostaa, mutta se taitaakin olla "dramaattinen tehoste musiikin kustannuksella". Tämä on ainakin oma käsitykseni. Muut voi täydentää korjata tai kritisoida kirjoitustani :)

Öh, nyt en ihan seuraa mikä on kysymys...?
 
Ai nou. Vaikea olla ymmärrettävä, kun ei oikein ymmärrä mitä kysyy...
 
Siis jos huippulaulajilla on nyt joku korkea ja kova nuotti (esim. h1), minkä kesto on vaikka tasan 5.00 sekuntia. Niin onko siinä alussa, tyyliin 0,1 sekunnin, eräänlainen syttymisvaihe, jonka jälkeen sävel vasta syttyy täyteen liekkiinsä? Siis eräänlainen tasaantumisvaihe, jonka aikana äänihuulet vakiinnuttavat kyseisen värähtelytaajuuden. Ja että vasta tämän alkuvaiheen jälkeen vibrato tulee mukaan ja äänenvoimakkuus nousee lopulliseen tasoonsa?
 
Otetaan esimerkkitapaus, missä homma näkyy ehkä selkeämmin. Ajassa 2.50- Domingo joutuu hilaamaan itsensä tuohon h1-nuottiin ja kestää jonkin aikaa (liikaa), ennen kuin Placido saa sen ulos täydellä voimalla:
http://www.youtube.com/watch?v=2RdJmqLrsbo

Hyvällä laulutekniikalla äänihuulet kiihtyvät hyvin nopeasti täyteen värinä-nopeuteensa sekä -laajuuteensa. Käsittääkseni on kumminkin niin, että hyvin soivaa säveltä useimmiten edeltää sekunnin murto-osan "H" tai kähinä, kun otetaan tarvittavat paineet, ilman virtaus lähtee liikkeelle ja äänihuulet menevät kiinni (soivaan asentoon) ym.
 
Hyvä MartinB! Jotain tämmöstä minä (ehkä) ajoin takaa. Tästä jos joku osaisi selostaa vielä vähän lisää...?

Domingo laulaa kumminkin IMO upeasti, en näe että tuossa olisi mitään ongelmaa. Toinen asia on tuossa videossa että tuo näyttely tuntuu olevan epävarmaa ja kädet nousee ja laskee biisin aikana niin että ukko melkein menee lentoon. Laulu on IMO takuuvarma homma tuolla miehellä.

Del Shannon - Runaway
 
Ton kappaleen kertosäe tuottaa ongelmia (wonder, why, why, why, why, wonder..).
Kun soitan akustisella kitaralla kotona niin menee hyvin eli oikeella korkeudella ja niin. Mutta sitte ku reeneis pitäs mikkii ni jostai syystä ei onnistu, rupee vinkuu tai jotain. Voluumi vaikuttaa siis? Miten pystyisin laulamaan korkealta ja lujaa? Miten kuuluisa harjoitella

Hengitystä painotetaan joka puolella
 
http://www.dummies.com/WileyCDA/Dum … iesArticle/id-2013,subcat-ARTS.html
 
Tämän miljoonapziljoona kertaa luettua ja kokeiltua ei löydy mitään ongelmia alas hengittämisessä, vatsa pullistuu, kyljet ja alaselkä myös jonkun verran.
 
Hyvä pohja alkaa treenaamaan ääntä kunnolla vai vieläkö tarvitsee hengitellä?

Klasarilaulun aakkosia (kirjain I) opettelemassa...
 
Lauantaina sain valaistuksen ja pääsin jyvälle siitä, mitä tarkoitetaan belcanton käsitteellä "inhalare la voce" ("juo sitä ilmaa", "enemmän imua", jne.). Kun ongelmanani on ollut korkeiden äänien puskeminen, tajusin yhtäkkiä ettei sitä ääntä työnnetä ulospäin vaan sen annetaan resonoida kropassa. Jotkut itselleni korkeat sävelet tuntuivatkin syntyvän niin, että ääni tai energia virtaa ulkoapäin minuun, päätyen tuonne jonnekin navan ja munaskuiden väliin (mikä on tietysti fysiologisesti mahdotonta). Hetken aikaa olin jonkin suuremman Voiman välikappale.
 
Mutta eilen selvisi, että se olikin liian hyvää ollakseen totta. Nyt tuolla imulla ja ilman juomisen ajatuksella todella korkeat (b1-d2; pää-ääneni loppuu e2:seen) tulevat puskematta ja kuulostavat joltain muulta kuin eläinrääkkäykseltä (ei kuitenkaan kauniilta). Mutta jossain alempana - pienen oktaavin lopussa ja passaggiossa - homma ei pelitäkään ja vokaalit käyttäytyvät ihan kummasti ja kieli vetäytyy helposti taakse nieluun (=> I suck).
 
Eli kysymyksiin. Onko tuo imun määrä -mielikuva ajateltava niin, että enemmän tukea on = enemmän imua? Ja pitääkö tuolla alempana - missä tarvitaan vähemmän tukea - unohtaa koko imu-ajatus ja vain pyrkiä välttämään äänen työntämistä ulospäin ihmisten ilmoille? Ja onko uusi ongelmani nyt se, että alempana en annakaan sävelille riittävästi ilmaa (so. puskemisen vastakohta)? Ja pitääkö minun jatkossa hakea ääntöväylässä joka sävelelle ja vokaalille uudet asetukset, kun opettelen tuottamaan kyseiset sävelet ilman puskemista?
 
Mä mistä löytäisin sen kauhun tasapainon...?

Klasarilaulun aakkosia (kirjain I) opettelemassa...
 
Lauantaina sain valaistuksen ja pääsin jyvälle siitä, mitä tarkoitetaan belcanton käsitteellä "inhalare la voce" ("juo sitä ilmaa", "enemmän imua", jne.). Kun ongelmanani on ollut korkeiden äänien puskeminen, tajusin yhtäkkiä ettei sitä ääntä työnnetä ulospäin vaan sen annetaan resonoida kropassa. Jotkut itselleni korkeat sävelet tuntuivatkin syntyvän niin, että ääni tai energia virtaa ulkoapäin minuun, päätyen tuonne jonnekin navan ja munaskuiden väliin (mikä on tietysti fysiologisesti mahdotonta). Hetken aikaa olin jonkin suuremman Voiman välikappale.
 
Mutta eilen selvisi, että se olikin liian hyvää ollakseen totta. Nyt tuolla imulla ja ilman juomisen ajatuksella todella korkeat (b1-d2; pää-ääneni loppuu e2:seen) tulevat puskematta ja kuulostavat joltain muulta kuin eläinrääkkäykseltä (ei kuitenkaan kauniilta). Mutta jossain alempana - pienen oktaavin lopussa ja passaggiossa - homma ei pelitäkään ja vokaalit käyttäytyvät ihan kummasti ja kieli vetäytyy helposti taakse nieluun (=> I suck).
 
Kuulostaa siltä, että kun ajattelet ilman menevän sisäänpäin, vedät myös äänen soinnin alas nieluun. Neuvoisin ehkä kiinnittämään huomiota siihen, että kieli toimii aktiivisesti, artikuloit hyvin ja myös matalat sävelet soivat ns. "ylhäällä", ajattelet esim. liimavasi kaikki vokaalit otsaasi.
 
Eli kysymyksiin. Onko tuo imun määrä -mielikuva ajateltava niin, että enemmän tukea on = enemmän imua? Ja pitääkö tuolla alempana - missä tarvitaan vähemmän tukea - unohtaa koko imu-ajatus ja vain pyrkiä välttämään äänen työntämistä ulospäin ihmisten ilmoille? Ja onko uusi ongelmani nyt se, että alempana en annakaan sävelille riittävästi ilmaa (so. puskemisen vastakohta)? Ja pitääkö minun jatkossa hakea ääntöväylässä joka sävelelle ja vokaalille uudet asetukset, kun opettelen tuottamaan kyseiset sävelet ilman puskemista?
 
Mä mistä löytäisin sen kauhun tasapainon...?
 
En neuvoisi unohtamaan tuota imua, tai ehkä sitten jos uskot pystyväsi pitämään tuen myös alhaalla jollain muulla keinolla.Uskon että tuo ongelma on pikemminkin siinä, missä se ääni soi, kuin liian vähässä ilmassa.
 
No joo, näin netin välityksellä tämä on nyt sitten ihan mutu juttuja.Toivottavasti jotain apua.

Kuulostaa siltä, että kun ajattelet ilman menevän sisäänpäin, vedät myös äänen soinnin alas nieluun. Neuvoisin ehkä kiinnittämään huomiota siihen, että kieli toimii aktiivisesti, artikuloit hyvin ja myös matalat sävelet soivat ns. "ylhäällä", ajattelet esim. liimavasi kaikki vokaalit otsaasi.
Siinä kävi juuri niin, kuten arvelitkin: vedin soinnin alas nieluun tai jonnekin taakse, ja luulin että niin pitää ollakin. Onneksi tajusin itse tämän virheeni parissa päivässä.
 
En neuvoisi unohtamaan tuota imua, tai ehkä sitten jos uskot pystyväsi pitämään tuen myös alhaalla jollain muulla keinolla.
Tämä imu-mielukuva on tullut jäädäkseen, siihen loppui puskeminen.
 
Toivottavasti jotain apua.
Varmasti, kiitoksia (myös palstan muille neuvojille, kun ei aina muista kiittää)!
 
Mutta on se vain kumma, että kun yhden ongelman saa jotenkuten ratkottua, niin heti alkaa etsimään uusia. Tänään esimerkiksi mietin sitä, miksi fis1 tai gis1 saattavat toisinaan olla joillain tietyillä (mutta mitkä?) vokaaleilla treenatessa liian "teräviä" (tiedän, että vokaaleja pitäisi hieman muokata, mutta enpä ole vielä tosissani asiaan perehtynyt)... Mutta toisaalta: jos tämä laulaminen ois liian helppoa, niin oisko se sitten oikeesti hauskaakaan?

Kyselläänpä taas tyhmiä, jos joku vastaisi viisaita...
 
Lyhyesti. Onko kyseessä tekniikkaongelma vai keskeneräinen (pää-)ääni?
 
Pääsen laulaessa/treenatessa ihan kivasti g(is)1:seen asti, mutta yksiviivaisen loppuosa kuulostaa aika mielenkiintoiselta - varsinkin jos yritän nousta jossain skaalassa yksiviivaista ylöspäin. Outoa on sen sijaan se, että kaikkein korkeimmat kuten d2 kuulostavat taas ihan hauskoilta. Eli siellä välissä on heikompi alue (gis1-h1?). Onkos tämä ihan tavallista, minkä aika ja tekniikka parantaa (jos parantaa), vai pitäiskö tästä olla jotenkin huolestunut?
 
NÄYTE: http://www.saunalahti.fi/~severink/NAYTTEET/020308_surkeaakorkeaa.mp3 (50 sek., koko 0,8 megaa)
 
1. Iso skaala c-c2 (kukko tulee aina jossain kohtaa).
2. c-c2 (kahden oktaavin hyppy, c2 kuulostaa lahnamaiselta)
3.& 4. Epävireiset g(is)1 & a1, joissa toisinaan - kuten nyt - jokin mättää mutta toisinaan taas ei.
4. Hauska d2-vetäisy (ylävireinen).
 
En tiedä, kaikki nuo ongelmasävelet ovat alle vuoden vanhoja, joten ehkä niiden kuuluukin kuulostaa keskeneräisiltä ja huonoilta...?
 
Itse ajattelin treenata oikeaoppisempaa rekkarinvaihdosta huuli- ja kielitäryllä sekä nopeilla sireeneillä, joilla kaikilla tuo ylitys menee ihan ok. Ja itse vokaalilaulantaa tehdä niin, että treenaan pää- ja rintarekkaria erikseen (eli -> g1, ja gis1->) ja mietin vasta myöhemmin koko laulualueen yhtenäistämistä. Kuulostaako järkevältä sotasuunnitelmalta, entä olisiko jollain antaa hyviä treenivinkkejä?

Kuulostaa epäloogisen typerältä jättää treenamatta ensisijaisesti sitä jossa on ongelmaa.
 
Rekkarinvaihdot ovat hankalia ens alkuun, mutta nopeasti sen saa haltuun jos vaan veivaa esmes semmosia ralleja joissa jatkuvasti kiikutaan tossa murtokohdassa.
 
Kiitän d-iivil, korkean laulannan kuningas!
 
Pakko kai se on uskoa kokeneempia. Jostain vain luin sellaisen "viisauden", että rekkarinvaihdosten hiominen kannattaisi jättää myöhempään - en tiedä miksi.
 
Luulenpa, että mun pitää opetella ensin keventämään ääntä ajoissa - eli jo pienen oktaavin loppupäässä...

Kiitän d-iivil, korkean laulannan kuningas!
 
Pakko kai se on uskoa kokeneempia. Jostain vain luin sellaisen "viisauden", että rekkarinvaihdosten hiominen kannattaisi jättää myöhempään - en tiedä miksi.
 
Luulenpa, että mun pitää opetella ensin keventämään ääntä ajoissa - eli jo pienen oktaavin loppupäässä...
 
Mä en ehkä lähtökohtaisesti keskittyisi jonkun tietyn alueen reenaamiseen, vaan yrittäisin vaan epätoivoisesti käydä läpi niitä kohtia joissa ääni tuppaa murtumaan.
 
Sitä murtokohtaa voi lievittää pikku säröllä tai sitten psykologialla :D Pyri ikään kuin ajattelemaan sen murtokohdan "ohi", eli mielessäsi olet jo seuraavassa nuotissa, mutta belttaat vaan sen murtopaikan läpi.
 
Sit tietty jos joutuu sitä murtokohdan nuottia laulamaan pitkään, niin se on kyllä aina helvetin vaikeata. Sit pitää vaan tehdä päätös miten sen nuotin vetää, joko sen alemman rekkarin "tyylillä" tai sitten sen korkeamman otteella.
 
Toinen mikä on tärkeätä noissa murroskohdissa on se, että kanava on auki. Eli suu auki ja kurkku rentona ja sitten vaan sopiva määrää ilmaa äänihuulien läpi liikkeelle.

Mä en ehkä lähtökohtaisesti keskittyisi jonkun tietyn alueen reenaamiseen, vaan yrittäisin vaan epätoivoisesti käydä läpi niitä kohtia joissa ääni tuppaa murtumaan.
 
Lauluja joikailtaessa ääni ei ole pahemmin breikannut, mikä johtuu vain siitä, että g(is)1:stä ylemmäs en ole niissä mennyt. Eli en ole mennyt puhtaasti pää-äänen puolelle vaan olen venyttänyt rintarekkaria ylemmäs. Nyt sitten pitää opetella oikeaoppinen rekkarinvaihdos, kunhan vaan selviäis mikä sen mun murtonuotti _oikeasti_ on - fis1:stä epäilisin...
 
Tämänpäiväisten kokeilujen perusteella tuo rekkarinvaihdos onnistuu välillä vokaaliliuillakin ihan siedettävästi/lupaavasti, mutta se edellyttää sitä, että yksiviivaisen alkupää pitää vetää kevyemmin (ts. mukana enemmän päärekkaria) kuin olen aiemmin tehnyt.
 
Sitä murtokohtaa voi lievittää pikku säröllä tai sitten psykologialla :D Pyri ikään kuin ajattelemaan sen murtokohdan "ohi", eli mielessäsi olet jo seuraavassa nuotissa, mutta belttaat vaan sen murtopaikan läpi.
 
Sit tietty jos joutuu sitä murtokohdan nuottia laulamaan pitkään, niin se on kyllä aina helvetin vaikeata. Sit pitää vaan tehdä päätös miten sen nuotin vetää, joko sen alemman rekkarin "tyylillä" tai sitten sen korkeamman otteella.
 
Toinen mikä on tärkeätä noissa murroskohdissa on se, että kanava on auki. Eli suu auki ja kurkku rentona ja sitten vaan sopiva määrää ilmaa äänihuulien läpi liikkeelle.
 
Kiitti vinkeistä! Nämä ovat varmasti hyviä neuvoja kaikille rekkariongelmaisille...

Tässä just iltasella treenailin hellää rekkarinvaihdosta, mutta nyt ongelma on siinä, että 1) en tiedä, mikä on mun passaggio-nuotti (fis1?) ja 2) onko esimerkiksi allaolevan näytteen rekkarinvaihdokset sellaisia, jotka vaativat rutkasti treeniä vai onko homma ihan ok mallilla (ei ole oikein vertailukohtaa, miltä sen pitäisi kuulostaa ja miltä taas ei). En nimittäin haluaisi tehdä koko rekkarinvaihdosta ongelmaa, jos sitä ei ole:
 
NÄYTE: http://www.saunalahti.fi/severink/NAYTTEET/paha_breikki_vai_ei.mp3 (15 sek., koko 0,25 megaa)
 
Jos joku kertoisi missä menen, olisin kiitollinen!
 
E: Eka kysymykseen ei ilmeisesti löydy yksiselitteistä vastausta:
http://www.vocalist.org.uk/passaggio.html
"Can you tell me where MY Passaggio is?
It is impossible to provide an 'absolute' answer to individuals on where their particular passaggio is without actually observing and/or listening to them. This is because both male and female voices vary considerably in range and voice type whilst the placement of the passaggio can also change with the type of vowel sound used and through changing techniques."

Tässä just iltasella treenailin hellää rekkarinvaihdosta, mutta nyt ongelma on siinä, että 1) en tiedä, mikä on mun passaggio-nuotti (fis1?) ja 2) onko esimerkiksi allaolevan näytteen rekkarinvaihdokset sellaisia, jotka vaativat rutkasti treeniä vai onko homma ihan ok mallilla (ei ole oikein vertailukohtaa, miltä sen pitäisi kuulostaa ja miltä taas ei). En nimittäin haluaisi tehdä koko rekkarinvaihdosta ongelmaa, jos sitä ei ole:
 
NÄYTE: http://www.saunalahti.fi/severink/NAYTTEET/paha_breikki_vai_ei.mp3 (15 sek., koko 0,25 megaa)
 
Hmm... eipä tuosta oikein paljon pysty mitään sanomaan, lähinnä kuulostaa että nuo korkeat koukut on kaikki falsettia ja sitä matalampaa settiä tulee pätkien lopussa pienen M-kirjaimen verran.
 
Otappas ja nauhoita sellainen klippi jossa todella hitaasti venäytät skaalan alhaalta ylös ja sama toistepäin sitten kanssa, niin kuulostellaan :)

Hmm... eipä tuosta oikein paljon pysty mitään sanomaan
 
Kiitos d-iivil vaivannäöstä!
 
Pakko myöntää, että äänityksen taso on aika heikko. Itse olen niin tottunut äänittämään ja kuuntelemaan omaa ääntäni huonoillakin vehkeillä, ettei sitä aina tajua, että muille homma voi kuulostaa pelkältä kakofonialta. Voishan tuota konkkamikilläkin joskus kokeilla....
 
Mutta tänään junassa spektrogrammin kanssa tuota klippiä tutkittuani tulin siihen tulokseen, että fis1 on se breikkikohta. Mutta koska molempia rekkareita voi tuoda toistensa alueelle, enpä mene vannomaan.
 
Jos nyt jotain kiinnostaa, niin laitan spektrogrammikuvan. Merkkasin kuvaan X:llä (sen oikealla puolella) epäilemäni rekkarinvaihdoskohdat (= fis1, jotka näkyvät hyvin toisessa ylä-äänisarjassa, kolmannessa veivauksessa huonon rekkarinvaihdon kuulee ihan paljaalla korvallakin).
 
KUVA: http://www.saunalahti.fi/severink/NAYTTEET/murtonuotti_fis1.jpg
 
Joten ei kun lisää treeniä - koko lauluäänialalle...