Tanssimusiikki ›

Ehkäpä äänimiesten kanssa käytävään keskusteluun ei löydy kunnon pelikaveria, kun humppagenressä niitä saliääniarskoja on harvemmin. Jokainen vääntää oman näkemyksensä mukaan lavalta. Toisen mielestä mahtava homma on basson lisääminen laulumukkiin ja toinen taas sitä bassoa nimenomaan leikkaa siitä.
 
yhden illan seisominen siellä tiskin takana (äänitiskin) toisi asiassa varmaan muutaman "ahaa" -elämyksen, kenties kaksikin. Aloitus olisi tietty kanavaEQ:t suorassa ja mikkikaapelit kaupan nipuissa muovipusseissa. Sitten voisi mielipide muuttua, toki sitä kuitenkaan myöntämättä.
 
laitetaan vaan se "iän kohilleen" - se on siinä (ja vähän vielä lissää kaikua..)

Hei vaan hei!!
 
heihei. tämäkö tyyppi pro. Ei oikeat prot vedä hernettä nenään humppakeppien puheista. Pro-tyypeillä on hyvä itsetunto. Ne alentuu ihan ystävällisesti neuvomaan humppakeppejäkin. Mutta tunteehan tuo Reiskan.

Hehee.. :D

Oho! Kirjoitukseni näköjään kirvoitti humppakeppien keskuudessa ihan laadukkaita kommentteja joista parhaisiin on ihan pakko kommentoida.
 

 
Niin no... kun nyt tälle linjalle lähdettiin, niin ehkä sun tapauksessasi ei kannata edes yrittää. Pysyttele vaan siellä miditabulatuuribasistiosastolla ihan rauhassa.
 

 
Joillekin pitää siis kantaa ns. kaikki nenän eteen. Jos itse joutuisi ottamaan asioista selvää, niin sitten kiukutellaan. Kun sitten joku vähän kommentoi, että internjetistä löytyy ihan Gööglelläkin hakemalla kaikkea kivaa niin sitten taas kiukutellaan.
 

 
Byhyy, iso kyynel! Jos itse provosoi, niin ei kannata provosoitua. Hähä!
 

 
Niih... Et ymmärrä yhtään, etkä näköjään yritäkään ymmärtää.
 

 
Niin vissiin sit. Kyllä se realiteetti loppupeleissä on kuitenkin se kulloisenkin kylän terveystarkastaja, joka on sillä omalla mutu-mittarillaan mitannut melut ja sen jälkeen tulee lautakunnan kirjallinen päätös kourassaan kertomaan missä mennään ja mihin mennään.
 

 
Kompetenssia siis löytyy... hah!! Mitä sitten? Tuolla osaamisellako nyt sitten perustelet noita heittojasi? Tuo kokemus ei nyt näköjään korreloi mitenkään siihen, että tietäisit asiasta yhtään mitn. Vai pitäiskö tämä nyt ymmärtää siten, ettei kenenkään kulloisellakin kommentilla ole mitään painoarvoa, ennen kuin on esitellyt CV:nsä.
 

 
Tuohan kruunaa ja mitätöi tämän koko keskustelun. Olkoon näin. Jatketaan sitten taas keväämmällä >=C)
 
Summa summarum: Ei tästä asiasta saada täälläkään aikaiseksi asiallista keskustelua. Yleisenä linjana näyttää olevan se, että kun liian kovaa tulee niin se miksaajamulkku on kaiken pahan alku ei koskaan se rumpali, joka vetää siihen tuhannen euron komppipeltiin niin lujaa kuin hauiksesta lähtee tai joku harrastelijabasisti, joka vetää sillä Ampeg (taikeksitähänjokumuubassovahvistin)-läjällään niin, että putket hehkuu valkoisena ja kitaristi laulattaa sitä ihansamamikänuppitaicombovahvistintaan sinne omien nilkkojensa korkeudelle sellaisella metelillä, että nuorempien kuulijoiden amalgaamien lisäksi vanhemmilta lentää tekarit suusta. Leivo tästä sitten hyvää soundia ja balanssia. Einherjar laittoi ihan relevanttia ja asiallista ongelmanratkaisua tähänkin, mutta eihän se nyt käy! Sen sijaan kerrotaan suu vaahdossa kuinka hyvä ja luotettava se Nokialaisen mittari on.
 
Kyllähän tää nyt meikäläisen kohdalta on tässä. Syvä anteeksipyyntö, että harhauduin tälle palstalle häiritsemään arvon herrojen seuroja. Ei siinä mitään, kyllä täällä pelimiehiäkin näkyy olevan. Hyvää jatkoa ihan kaikille ja onnea valitsemallanne tiellä. Siirrynkin tästä muihin maisemiin (= muille palstoille). Hei vaan hei!!
 
Mihinkäs sitä nyt heti ollan menossa,kun yllytetään keskustelemaan.Sitähän varten sivut ovat että juttua piisais.Ei täällä kenenkään herneistä kannata välittää.Jos joku älähtää,niin kirjoituksesi on luettu.Kun jättää 99% omaan arvoonsa,niin loput voi olla asiaakin.Useilla palstoilla on "guruja" pilvin pimein( harvemmin käytännön tietoa asioista,muuta kun netistä kerättyä tusina-infoa).Ei näitä tarinoita pidä lukea kuin "lakia".,

Mihinkäs sitä nyt heti ollan menossa,kun yllytetään keskustelemaan.Sitähän varten sivut ovat että juttua piisais.Ei täällä kenenkään herneistä kannata välittää.Jos joku älähtää,niin kirjoituksesi on luettu.
 
Ei liity äänenpaineisiin sitten mitenkään, mutta tuosta lähti Lotjalle plussat.
Jos mielipiteitään kirjoittaa, niin perseen pitää kestää potkuja. Nahkaankin tulee puukonreikää niinpaljon, että siitä ei rumpukalvoa saa.
Amatöörit ottelevat kolme erää. Ammattilaiset viisitoista. Ei siellä loppuerissä kysytä enää muuta, kuin että kenellä on painavin isku ja paras kunto.

Näin tunteiden kuumina hetkinä huomauttaisin edelleen ,että ei pidä väheksyä ketään henkilöä tuntematta .Niin täällä ns.humppa-puolellakin voi monet kirjoittajista olla teknisten alojen opettajia,TV-,studio,radio-,live- jne-miksaajia,Minkä ääni-laitteen on pari-kolmekymppiset suunnitellut? Kaikkia tuntemiani suuria äänialan yrityksiä johtaa vanhemmat henkilöt,jotka ovat painiskelleet nööseinä samojen ongelmien edessä kuin tämän päivän nuoremmat kollit.Monilla henkilöillä on uskomattomia harrastuksia.Pressat ovat kirjoitelleet milloin mihinkin tekaistuilla nimillä jne....Täällä et tiedä kenen kanssa puhut.

Jos on normaali laulumikki niin tuputan diskanttia klo 1, keskiääntä klo 11 ja basso klo 13. Ja siten ettei senttiä lähemmäs tarvitse mikkiä mennä laulaessaan.
 
Suuntaavissa mikrofoneissa (hertta tai super-hertta) matalat taajuudet korostuvat läheltä laulettaessa (proximity effect) jopa 10dB, eli noilla em. säädöillä laulussa on ehkä 13dB:n bassokorostus. Itse haen mahdollisimman luonnollista toistoa ja tasaista taajuusvastetta, ja silloin laulusta on leikattava matalia taajuuksia, eli priximity effect pitää kompesoida eq:lla leikkaamalla, koska keikalla yleensä lauletaan mikrofoni lähes huulissa kiinni.
 
Monilta unohtuu myös se, että soundi on ihan erilainen kaiuttimen lähellä (tai lavalla), kuin esim. 10 metrin päässä. Jos laulusoundi säädetään kaiuttimen vieressä miellyttäväksi (yleensä keskialueita leikataan ja matalia korostetaan), ei salissa laulusta saa mitään selvää, vaan se on pelkkää mössöä.
 
Omaa laulusoundiaan on myös hyvin vaikea säätää, koska oma ääni kuullostaa itselle ihan erilaiselle (bassovoittoisemmalle), kuin muille. Yleensä omaan ääneen kaivataan sitä bassokorostusta, mutta soundi menee silloin suttuiseksi. Laulumikin bassokorostus myös kerää lavalta jyminöitä muista soittimista.
 
Tästä kaikesta seuraa se, että bändin soundi salissa on epäselvää jyminää, joka koetaan epämiellyttäväksi jo pienemmilläkin äänenpaineilla, ja silloin valitetaan, että bändi soittaa liian kovaa. Aikaisemmin mainitut säröt, ja monet muutkin tekijät tietysti vaikuttavat myös, tuli vaan tuosta laulusoundijutusta tämä mieleen.

JUUPE:
 
Suuntaavissa mikrofoneissa (hertta tai super-hertta) matalat taajuudet korostuvat läheltä laulettaessa (proximity effect) jopa 10dB, eli noilla em. säädöillä laulussa on ehkä 13dB:n bassokorostus. Itse haen mahdollisimman luonnollista toistoa ja tasaista taajuusvastetta, ja silloin laulusta on leikattava matalia taajuuksia, eli priximity effect pitää kompesoida eq:lla leikkaamalla, koska keikalla yleensä lauletaan mikrofoni lähes huulissa kiinni.
 
Monilta unohtuu myös se, että soundi on ihan erilainen kaiuttimen lähellä (tai lavalla), kuin esim. 10 metrin päässä. Jos laulusoundi säädetään kaiuttimen vieressä miellyttäväksi (yleensä keskialueita leikataan ja matalia korostetaan), ei salissa laulusta saa mitään selvää, vaan se on pelkkää mössöä.
 
Omaa laulusoundiaan on myös hyvin vaikea säätää, koska oma ääni kuullostaa itselle ihan erilaiselle (bassovoittoisemmalle), kuin muille. Yleensä omaan ääneen kaivataan sitä bassokorostusta, mutta soundi menee silloin suttuiseksi. Laulumikin bassokorostus myös kerää lavalta jyminöitä muista soittimista.
 
Tästä kaikesta seuraa se, että bändin soundi salissa on epäselvää jyminää, joka koetaan epämiellyttäväksi jo pienemmilläkin äänenpaineilla, ja silloin valitetaan, että bändi soittaa liian kovaa. Aikaisemmin mainitut säröt, ja monet muutkin tekijät tietysti vaikuttavat myös, tuli vaan tuosta laulusoundijutusta tämä mieleen.
 
Kun lukaisin noita muutamaa aikaisempaa viestiä niin yllätykseksen huomasin että herneet vedetään nenään aika helposti. Aika turhaa, jokainenhan pyrkii hyvään ja oikeavoimakkuuksiseen soundiin joka tapauksessa eikä äänentoiston alalla ole ammattilaisia. Kaikki mieleipiteemme ovat subjektiivisia perustuen omiin kokemuksiin. Minäkin esittelen ajatuksiani täydellisen asiantuntemattomuuden suomalla varmuudella. Siksi luin ilolla asiallisen kannanottosi.
 
Oman laulusoundinsa säätämisessä olen ihan just samaa mieltä. Asiaa vaikeuttaa vielä se että ilmeisesti eri ihmisillä sisäkorvan kautta tuleva äänenvoimakkuus ja aistimukset vaihtelevat. Kokeiltiin joskus äänittää eri lauluja laulajan säätämillä sekä ulkopuolisen säätämillä ja kaikissa tapauksissa laulajat olivat tyytyväisimpiä ulkopuolisen säätämisiin. Laulufiilarit eli laulajan itsensä kokema tunnelma laulaessaan jätettiin ulkopuolelle.
 
Soundin jyminä kait tulee kierrosta, tyrkyttäisin taas subbarin olemista liian kovalla. Suora toisto ja mikseristä soundien säätäminen on mieleeni. Silloin n. 100Hz:n kohdalla oleva p:ltä kuullostava jyminä ei tule liian kovaa eikä kiertoa esiinny.
Jos bändin soitinvalikoimassa soivilla soittimilla on liian terävät soundit miksattu niin laulua on vaikea saada erottumaan joukosta. Lopputuloksena on keskiääni- ja diskanttialueen korostaminen laulumikissä. Ns. metallia soitettaessa näin on melkein poikkeuksetta. Samalla loucut painetaan päälle. Saattaa olla oikeakin ratkaisu tuossa tapauksessa.
Jos kyssärissä on musiikki jossa sanoilla on merkitystä kuten myös orkesterin tässä ja nyt läsnäolofiilarissa tuo mainitsemasi äänien luonnollisuus on kait nro1. Siihen itsekin pyrin ja joskus kun onnistuu niin kuuntelijoille saa todella välitettyä elävän musiikin kokemuksen. Jos laulumikin voimakkuus on säädetty siten että hiljaisimmissa kohdissa 1cm:n etäisyys riittää pitäisi sen riittää kiertoilmiöittä riittävään voimakkuuteen ilman liiallista bassokorostusta.
 
Mikeissä on mielettömästi eroja matalan pään soundien suhteen. Monissa matala pää vääristyy eli tuottaa mössöä joka ei ole puhtaita bassosoundeja. Yhdessäkin tunnetussa mikissä oli säröä eli vääristymää yli 50% taajuudella 75Hz. On ihan mössöä ja epämiellyttävää kuultavaa. Ihmisäänen luontainen alapään miellyttävyys ei varmaan tule esille vaan aikaisemmin jonkun mainitsema kumotus joka oli hauskasti sanottu.
 
Esiintymispaikka vaikuttaa paljon. Jos on paljon kovaa ympärillä niin jälleen keskiäänet heijastelevat hallitsemattomasti ja kuullostaa kauhealta. Viitaten alkuperäiseen aiheeseen eli db-mittariin ja sen näyttämiin ei se kerro "sitä oikeaa ja täydellistä" soundia. DbA ei ota paljoa huomioon korvan tuntemuksia häiritsevän äänen osalta mutta semmoisen systeemin rakentaminen joka ottaisi huomioon eri aaltomuodotkin voi olla aika hankalaa. Onhan se periaatteessa hyvä että edes yritetään suojella ihmisten kuuloja vaurioilta. Mielestäni oli kauheaa kun Irlannissa todettiin yli 30% alle 24v nuorilla kuulovaurioita sikäläisten diskojen melun takia. Se on järkyttävää. Orkesterit ovat myös vastuussa kuuntelijoidensa kuulosta.

Ehkäpä äänimiesten kanssa käytävään keskusteluun ei löydy kunnon pelikaveria, kun humppagenressä niitä saliääniarskoja on harvemmin. Jokainen vääntää oman näkemyksensä mukaan lavalta. Toisen mielestä mahtava homma on basson lisääminen laulumukkiin ja toinen taas sitä bassoa nimenomaan leikkaa siitä.
 
yhden illan seisominen siellä tiskin takana (äänitiskin) toisi asiassa varmaan muutaman "ahaa" -elämyksen, kenties kaksikin. Aloitus olisi tietty kanavaEQ:t suorassa ja mikkikaapelit kaupan nipuissa muovipusseissa. Sitten voisi mielipide muuttua, toki sitä kuitenkaan myöntämättä.
 
laitetaan vaan se "iän kohilleen" - se on siinä (ja vähän vielä lissää kaikua..)
 
Hienosti sanottu. Kyllä, kyllä ja kyllä. Jokaisen soittajan pitäisi kerran säätää orkesterin äänentoisto koko illan verran. Avaisi uusia ahaa-elämyksiä ja moni osaisi ehkä vaatia omaan soittoonsa haluttua soundia. Koko orkesteri toimisi ehkä paremmin yhteen ja olisi kivempaa soittaa, ei edes kahteen, vaan kolmeen.

Soundin jyminä kait tulee kierrosta, tyrkyttäisin taas subbarin olemista liian kovalla. Suora toisto ja mikseristä soundien säätäminen on mieleeni. Silloin n. 100Hz:n kohdalla oleva p:ltä kuullostava jyminä ei tule liian kovaa eikä kiertoa esiinny.
 
Mulla ei ainakaan ole kyse siitä, että subbari olisi liian kovalla. PA-kalustoni taajuusvaste on todella suora (on mitattu), ja suoralla eq:lla laulusoundiin tuleva bassokorostus ja jyminä johtuu tuosta proximity efectistä, joka on suuntaavien mikrofonien ominaisuus, ja se täytyy siis kompensoida mikseristä. Pallokuvioisilla mikeillä tuota ilmiötä ei ole, mutta niitä taas ei oikein live-tilanteessa pysty käyttämään. Tuota jyminää ei minusta musiikissa saa olla ollenkaan.
 
Mikeissä on mielettömästi eroja matalan pään soundien suhteen. Monissa matala pää vääristyy eli tuottaa mössöä joka ei ole puhtaita bassosoundeja. Yhdessäkin tunnetussa mikissä oli säröä eli vääristymää yli 50% taajuudella 75Hz. On ihan mössöä ja epämiellyttävää kuultavaa. Ihmisäänen luontainen alapään miellyttävyys ei varmaan tule esille vaan aikaisemmin jonkun mainitsema kumotus joka oli hauskasti sanottu.
 
Säröjähän on monenlaisia. Äänentoistossa kaikki, mikä poikkeaa alkuperäisestä äänestä, on säröä (paitsi tietysti vahvistus). Jotkut säröt, esim. parilliset harmoniset, voivat jopa kuulostaa hyvältä, vaikka säröä olisi useita prosentteja. Toiset säröt taas kuulostavat pahalta, vaikka niitä olisi vain vaikkapa 0,01%.
 
Kuinkahan moni on lukenut esim. Shuren ohjetta laulumikin käytöstä? Laulumikit on suunniteltu yleensä niin, että suora taajuusvaste saadaan, kun laulajan etäisyys mikistä on n. 10cm. Mitä lähemmäs mennään, sitä enemmän tulee bassokorostusta, huulet kiinni mikissä yli 10dB n. 200Hz:n kohdalla. Tämä korostus täytyy mikserissä leikata pois, jos halutaan luonnollinen toisto. Voihan sen leikkauksen toki tehdä myös pienentämällä subbaria, jos PA:sta ei tule muuta kuin laulu, mutta paremmin sen saa tehtyä mikserin kanava-eq:lla.
 
Tuntuu muuten omituiselta olla lauantaina tähän aikaan kotona.

Jos kyssärissä on musiikki jossa sanoilla on merkitystä kuten myös orkesterin tässä ja nyt läsnäolofiilarissa tuo mainitsemasi äänien luonnollisuus on kait nro1. Siihen itsekin pyrin ja joskus kun onnistuu niin kuuntelijoille saa todella välitettyä elävän musiikin kokemuksen. Jos laulumikin voimakkuus on säädetty siten että hiljaisimmissa kohdissa 1cm:n etäisyys riittää pitäisi sen riittää kiertoilmiöittä riittävään voimakkuuteen ilman liiallista bassokorostusta.

 
Tuossa on nyt pieni ristiriita. Pyrit luonnolliseen toistoon, mutta noilla mainitsemillasi säädöillä (lo-cut pois, bassosäädin klo 13:ssa) laulumikkiin tulee 1cm:n etäisyydeltä laulettaessa n. 10dB:n bassokorostus. Hassua.
 
Jos kuunnellaan laulua yksistään, tilanne on ihan erilainen. Silloin pieni bassokorostus saattaa jopa tehdä hyvää. Bändin kanssa joutuu matalia laulusta leikkaamaan, jotta selkeys säilyisi. Sinne alakertaan kun ei kertakaikkiaan mahdu tavaraa monesta lähteestä, ja bändissähän on yleensä basso, joka täyttää matalimman oktaavin.
 
No joo, nyt aletaan mennä kauas aiheesta, mutta sehän on täällä ihan normaalia.

Tuossa on nyt pieni ristiriita...
No joo, nyt aletaan mennä kauas aiheesta, mutta sehän on täällä ihan normaalia.
 
Puhut kansalle kansankielellä. Monilla tanssibändeillä on juurikin tuo asetusmoka että laulu menee puuroksi, tai oikeastaan kaikki, sen takia ettei ymmärretä leikata bassoja riittävästi laulusta ja soittimista.
 
nimim. "basisti"

JUUPE:
 
Tuossa on nyt pieni ristiriita. Pyrit luonnolliseen toistoon, mutta noilla mainitsemillasi säädöillä (lo-cut pois, bassosäädin klo 13:ssa) laulumikkiin tulee 1cm:n etäisyydeltä laulettaessa n. 10dB:n bassokorostus. Hassua.
 
Jos kuunnellaan laulua yksistään, tilanne on ihan erilainen. Silloin pieni bassokorostus saattaa jopa tehdä hyvää. Bändin kanssa joutuu matalia laulusta leikkaamaan, jotta selkeys säilyisi. Sinne alakertaan kun ei kertakaikkiaan mahdu tavaraa monesta lähteestä, ja bändissähän on yleensä basso, joka täyttää matalimman oktaavin.
 
No joo, nyt aletaan mennä kauas aiheesta, mutta sehän on täällä ihan normaalia.
 
Ei ole ristiriitaa. Tekstihän kuului "Jos laulumikin voimakkuus on säädetty siten että hiljaisimmissa kohdissa 1cm:n etäisyys riittää pitäisi sen riittää kiertoilmiöittä riittävään voimakkuuteen ilman liiallista bassokorostusta." Silloin laulajien matalan pään laulaminen, joka yleensä kuuluu hiljaisemmin, kuuluukin hyvin edellyttäen että säröä ei ole. Kuten aikaisemmin sanoitkin säröllä tarkoitetaan myös aaltomuodon vääristymää joka usein mielletään vain äänen menoa "ruvelle". Bassossa se meinaa mössöä ilman selkeyttä jolloin kontrabasso ei kuullosta kontralta eikä sähköbasso sähköbassolta. Kaikki basso on yhtä puppua mukaanlukien laulu. Jos subbari onkin vielä liian voimakkaalla on lopputulos kaamea.
Oon tuossa sivuhäsläkkänä mittaillut noin 50 yleisesti käytössä olevan kaiuttimen säröjä ja toistoalueita sekä erottelukykyjä kolmen taajuuden samanaikaisella ajamisella niihin ja vain muutama kaappi oli sellainen jolla lähtisin keikalle. Jännää oli se että hinta ei nykyään kerro laatua. Tosin halvalla saa myöskin p:tä mutta myös hämmästyttävää laatua. Valmistuspolitiikka näyttelee suurta osaa tässä eli kiertääkö jonkun maan (nykyään kait melkein aina Kiina) tehtaasta lähtevä tavara ensin tilaajalle (tunnetut merkit), sieltä Euroopan keskusvarastoon, sieltä tukkurille, sieltä Suomen maahantuojalle ja sitten vähittäiskauppaan. Brändilisä vielä päälle ja ostamme 1e tavaran 100e:llä.
 
Laulun selkeyttä saa korostamalla hieman diskantteja mikäli kaapit ja mikit kykenevät puhtaaseen diskanttiin.
 
Mikkien laulukäyrät eli toistokäyrät ovat just niin kun sanoit ja ero soundissa on käyrien muuttumisen etäisyyden mukaan iso. Laulumikeissä yleensä korostetaan laajalla alueella, 3-6kHz, keskiääniä tuon mainitsemasi pienen bassokorostuksen lisäksi. Myös 50Hz paikkeilla vaimennus on jotain -10db:n luokkaa laskien rajusti alaspäin.
 
On tämä juttu mennyt tietty vähän ohi aiheen mutta liittyy myös olennaisesti peruskyssäriin liiallisesta äänenvoimakkuudesta mikä voikin tarkoittaa repivää soundia joka häiritsee kuulijaa enemmän kun db-mittarin näyttämä. Ja tuo äänentoisto elävällä orkesterilla on ikuisuuskysymys joka sisältää sielutieteitä, mustaa magiaa, luultavasti ripauksen astrologiaa psykosomaattisista oireiluista puhumattakaan. Mitä syvemmälle olen siihen itse uppoamassa sitä enemmän tulee eteen avonaisia kysymyksiä joihin on pakonomainen tarve saada vastauksia jotka taas avaavat pitkän tunnelin jonka päässä ammottaa musta tyhjyys... no, niin kauan kun kaapissa on disperiiniä kaikki on hyvin.

On tämä juttu mennyt tietty vähän ohi aiheen mutta liittyy myös olennaisesti peruskyssäriin liiallisesta äänenvoimakkuudesta mikä voikin tarkoittaa repivää soundia joka häiritsee kuulijaa enemmän kun db-mittarin näyttämä.
 
Tässä olet aivan oikeassa. Yritin noilla db rajoilla oikeastaan kuvata että vittumainen ja riipivä ilkeä soundi ei välttämättä ole vaarallista kuulolle. Se että onko se mukavaa on toinen kysymys. Äänenpainetta voidaan mitata, soundin hyvyyttä ei. Tarkoitan tässä sitä että toki voimme mittailla että minkä verran soundi värittyy tai muuten muuttuu matkan varrella mutta lopullinen laatuarvio tehdään aina korvissa (ja niiden välissä).
 
Ja tuo äänentoisto elävällä orkesterilla on ikuisuuskysymys joka sisältää sielutieteitä, mustaa magiaa, luultavasti ripauksen astrologiaa psykosomaattisista oireiluista puhumattakaan. Mitä syvemmälle olen siihen itse uppoamassa sitä enemmän tulee eteen avonaisia kysymyksiä joihin on pakonomainen tarve saada vastauksia jotka taas avaavat pitkän tunnelin jonka päässä ammottaa musta tyhjyys... no, niin kauan kun kaapissa on disperiiniä kaikki on hyvin.
 
No tuosta olen ihan eri mieltä. Kyllä äänentoisto on hyvinkin faktaperustaista hommaa. Tosin ehkä yksi eniten mutu tuntumalla tehtävä asia. Jos on aiheesta kiinnostunut suosittelen hankkimaan jonkun alaa käsittelevän opuksen. Näitä löytyy nykyään erittäin selkeitä ja jopa koti kielellä. Esim Jukka Laaksosen Äänityön Kivijalkaa voin suositella varauksetta. Sieltä on löytynyt itsellekin paljon faktaa tukemaan vanhoja mutu havaintoja.
 
http://www.riffi.com/julkaisut/kivijalka.htm
 
Roadari

Ei ole ristiriitaa. Tekstihän kuului "Jos laulumikin voimakkuus on säädetty siten että hiljaisimmissa kohdissa 1cm:n etäisyys riittää pitäisi sen riittää kiertoilmiöittä riittävään voimakkuuteen ilman liiallista bassokorostusta." Silloin laulajien matalan pään laulaminen, joka yleensä kuuluu hiljaisemmin, kuuluukin hyvin edellyttäen että säröä ei ole.
 
No joo, tuo toimii silloin, jos laulaja tosiaan osaa käyttää mikrofonia, eli laulaa kauempana, ja vain hiljaiset kohdat lähempää. Se bassokorostus läheltä laulaessa siellä silti on. Luonnollinen toisto saadaan kun äänentoistoketjun taajuusvaste on suora (toki on muitakin vaikuttavia tekijöitä). Lähes kaikki laulavat kuitenkin keikalla huulet koko ajan kiinni mikissä, ja silloin on pakko kompensoida tuo proximity effect ja jopa leikata alimpia bassoja, jotta laulusta saisi selvää.
 
Ja tuo äänentoisto elävällä orkesterilla on ikuisuuskysymys joka sisältää sielutieteitä, mustaa magiaa, luultavasti ripauksen astrologiaa psykosomaattisista oireiluista puhumattakaan. Mitä syvemmälle olen siihen itse uppoamassa sitä enemmän tulee eteen avonaisia kysymyksiä joihin on pakonomainen tarve saada vastauksia jotka taas avaavat pitkän tunnelin jonka päässä ammottaa musta tyhjyys... no, niin kauan kun kaapissa on disperiiniä kaikki on hyvin.
 
Tästä olen kyllä samaa mieltä Roadarin kanssa. Ei äänentoistossa ole mitään mystistä, kunhan tietää joitain faktoja. Yllättävän harva soittaja tietää, vaikka tietoa olisi kyllä helposti saatavilla. Moni soittaja ei tiedä edes mitä eroa on mikrofonikaapelilla ja kaiutinkaapelilla, mikä on minusta vähän samanlainen juttu, kuin jos autoilija ei tietäisi mitä eroa on bensalla ja dieselillä, eli täytyy tietää mitä mihinkin laitetaan. Ei tarvitse olla diplomi-insinööri (vaikka minä olenkin, ja se auttaa ymmärtämään asioita), mutta perusasiat pitäis soittajien tietää. Mutu-pohjalla yleensä mennään tyyliin "mä oon 20 vuotta tehny näitä hommia, kyllä mä tiedän, älä tuu neuvomaan", ja kuitenkin on ihan perusasiat hukassa ja soundit kuin mummon muusia, eikä uskota vaikka minkälaiset faktat lyö pöytään, kun "mä oon tottunu vetämään näin".
 
Sori tämä pieni avautuminen. Ei ole osoitettu kenellekään, enhän edes tunne täällä juuri ketään. Aikoinaan on tullut jauhettua aiheesta pää punaisena, enää ei jaksa. Siispä täältä tähän.

JUUPE:
 
No joo, tuo toimii silloin, jos laulaja tosiaan osaa käyttää mikrofonia, eli laulaa kauempana, ja vain hiljaiset kohdat lähempää. Se bassokorostus läheltä laulaessa siellä silti on. Luonnollinen toisto saadaan kun äänentoistoketjun taajuusvaste on suora (toki on muitakin vaikuttavia tekijöitä). Lähes kaikki laulavat kuitenkin keikalla huulet koko ajan kiinni mikissä, ja silloin on pakko kompensoida tuo proximity effect ja jopa leikata alimpia bassoja, jotta laulusta saisi selvää.
 
Tästä olen kyllä samaa mieltä Roadarin kanssa. Ei äänentoistossa ole mitään mystistä, kunhan tietää joitain faktoja. Yllättävän harva soittaja tietää, vaikka tietoa olisi kyllä helposti saatavilla. Moni soittaja ei tiedä edes mitä eroa on mikrofonikaapelilla ja kaiutinkaapelilla, mikä on minusta vähän samanlainen juttu, kuin jos autoilija ei tietäisi mitä eroa on bensalla ja dieselillä, eli täytyy tietää mitä mihinkin laitetaan. Ei tarvitse olla diplomi-insinööri (vaikka minä olenkin, ja se auttaa ymmärtämään asioita), mutta perusasiat pitäis soittajien tietää. Mutu-pohjalla yleensä mennään tyyliin "mä oon 20 vuotta tehny näitä hommia, kyllä mä tiedän, älä tuu neuvomaan", ja kuitenkin on ihan perusasiat hukassa ja soundit kuin mummon muusia, eikä uskota vaikka minkälaiset faktat lyö pöytään, kun "mä oon tottunu vetämään näin".
 
Sori tämä pieni avautuminen. Ei ole osoitettu kenellekään, enhän edes tunne täällä juuri ketään. Aikoinaan on tullut jauhettua aiheesta pää punaisena, enää ei jaksa. Siispä täältä tähän.
 
Puhutte molemmat kyllä asiaa Roadarin kanssa, ei tämä oikeasti mitään sielutiedettä ole. Pyrin vaan olemaan vähän varovainen kun ei tiedä kuinka helposti eri ihmiset vetäisevät herneet nenään. Onneksi ootte ok. Itsekin tästä aiheesta aika paljon joutunut vääntämään.
 
Mikin käsittely on aika monelta laulajalta hukassa jolloin joskus joutuu turvautumaan kompressointiin millä saadaan tehokkaasti osaavan esiintyjän lauludynamiikka hevon kuuseen. Harmittaa joskus etenkin biiseissä missä sanojen ymmärtämisen ja kuulemisen tärkeys on suuri tuosta uskottavuudesta ja läsnäolon tunnusta puhumattakaan. Johtuiskohan tuo musiikkivideoiden suuresta määrästä? Niissähän järjestään tungetaan mikin grilli kitarisoihin saakka ja etenkin räppijutuissa missä kait ei ole muuta kuin sanat jotka pitäisi selvästi kuulla.
 
Oon kanssa joskus tuota aikuisopetusta harrastanut ja esimerkkilauseesi kuvastaa tilannetta jossa oppimiskäyrä on pysähtynyt. Siitä ihmeellinen asia ettei katso ihmisen ikää eikä kokemuksen määrää alalla.
 
Avautumisesta sen verran että on hyvä jos sanoo suoraan mitä mieltä on. Jos joku tuo uusia ideoita niin kannattaahan niitä kuunnella. Ehkäpä joku lukija sai tästäkin keskustelusta virikkeitä. Jos ei niin ei kait sekään haittaa.

Miettinen jäi suojatietä ylittäessään auton alle.
Ensimmäiseksi paikalle osui naapurin vanharouva,joka huudahti:
EII hyvänen aika! Onko se insinööri Miettinen joka siellä maassa makaa?
Miettinen nosti viimeisillä voimillaan etusormea ja korjasi:
DIPLOMI-Insinööri rouva, DIPLOMI...

Miettinen jäi suojatietä ylittäessään auton alle.
Ensimmäiseksi paikalle osui naapurin vanharouva,joka huudahti:
EII hyvänen aika! Onko se insinööri Miettinen joka siellä maassa makaa?
Miettinen nosti viimeisillä voimillaan etusormea ja korjasi:
DIPLOMI-Insinööri rouva, DIPLOMI...
 
Ensiksi aattelin, että tää on aivan asiatonta, mutta täähän liittyy kyllä hyvin olennaisesti käytyyn keskusteluun.
Käytäntö ja teoria saattavat olla niin eriasia, että.. :D
Joo, siis insinööri saattaa vielä jotain käsittääkin äänenpaineesta, mutta DIPLOMI.. :/

Ensiksi aattelin, että tää on aivan asiatonta, mutta täähän liittyy kyllä hyvin olennaisesti käytyyn keskusteluun.
Käytäntö ja teoria saattavat olla niin eriasia, että.. :D
Joo, siis insinööri saattaa vielä jotain käsittääkin äänenpaineesta, mutta DIPLOMI.. :/
 
Kukahan ne äänentoistolaitteet (vaikkapa digitaalimikserin) on suunnitellut, joku 20 vuotta kansakoulupohjalta keikkaa vääntänyt humppamuusikko varmaan? ;)
 
Täällä tuntuu joillakin olevan pakonomainen tarve vääntää joka ikinen asiallinenkin keskustelu vitsiksi ja v...uiluksi. Siksipä yritänkin välttää tänne kirjoittelua, mutta joskus lipsahtaa.
 
Provojahan nämä taas on, mutta vastaan sen verran, että en koskaan arvioi tai arvostele ihmisiä koulutuksen perusteella, älykkyys ja fiksuus ei ole siitä kiinni. Ihmettelen vain sitä, että monille esim. just näissä äänentoistoasioissa mutu pohjalta toimivista on kuin punainen vaate se, että mulla on DI:n koulutus (koulutusta vastaavia töitä en ole tehnyt, musiikin takia) ja todellakin tietoa asiosta. Uskokaa vaan huviksenne, että kyllä DI:kin voi ymmärtää käytännön asiota, ja se teoreettinen tietämys jopa auttaa siinä.