Kitarat: kitarakamat ›

Tämän kestustelun tarkoitus oli saada tietoa kitaroiden ominaisuuksista, kaulan profiilit, viimeistely, mikkien sointi, sustaini, tehtaan säädöt jne jne jne
 
Itsehän se pitää tietty testata ja kokea mikä on oma, tiedän! kertokaa nyt kuitenkin oikeita faktoja, eikä semmoisia että "mulla on tuommoinen, on hyvä" -tyyliin, PERUSTEITA LES PAULI MIEHET!!
 
Spekkejähän löytyy kyllä netistä yhtä paljon kuin kitaroitakin. Täällä on hyvä kuulla myös niitä kokemuksia ja mieltymyksiä niihin kitaroihin.
 
Jos mun pitäisi alkaa ruotimaan tuota stankkua, niin lähtisin sanomalla, että se on sellainen keppi josta aikoinaan näki märkiä unia. Spekseihin en puutu, vaan kerronpa vain sen, että soundi on rouhea, tatsi on jämäkkä ja ulkonäkö hurmaava. Mulle se sopii kuin mun...köh muikku käteen.
 
Skekkereitä (schecter) suosittelen myöskin lämpimästi. Siitä lafkasta löytyy monenlaista laatukeppiä ja yhtään huonoa ei ole vielä tullut vastaan testisessioissa.

Itselläni on ollut vain yksi Les Paul, mutta on tullut muutamaa muutakin soitettua.
Hyviä keppejähän ne ovat: soivat hyvin, painavat mukavasti, ainakin se ohuempi 50's kaula sopi hyvin käteen... mutta itselleni ei ainakaan kauheasti enempää jäänyt Gibsonista käteen kuin LTD 1000 -sarjasta. Tietty se Gibsonin 2x kalliimpi hintalappu, mutta kumpaakin soittaisin mielelläni ja tietysti mitä halvemmalla pääsee, ja saisi hyvän soittimen, niin sitä parempi. Aika pitkälti mielipideasioita nämä kuitenkin.
 
Skekkereitä (schecter) suosittelen myöskin lämpimästi. Siitä lafkasta löytyy monenlaista laatukeppiä ja yhtään huonoa ei ole vielä tullut vastaan testisessioissa.
 
Monista kitaroista sanotaan, että tuntuvat enemmän muovilta kuin puulta kädessä. Tämän olen itse harmittavan usein huomannut etenkin Schecterien kohdalla. Kaulakin tuntuu useimmiten enemmän He-Manin lelumiekalta kuin puulta. Jos tuon kanssa pystyy elämään, niin ihan hyviä soittopelejä ainakin ne ei-halvimmat mallit.
 
EDIT: ja kappas onpas jollakin hieno kitara torilla myynnissä http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=220952

Itsehän se pitää tietty testata ja kokea mikä on oma, tiedän! kertokaa nyt kuitenkin oikeita faktoja, eikä semmoisia että "mulla on tuommoinen, on hyvä" -tyyliin, PERUSTEITA LES PAULI MIEHET!!
 
Elä huuda, ettei ilma jäähdy, sano vanha kansa.. Mun mitään tarvitse perustella, se on mulle enemmän kuin riittävä. Vänkää niitä perusteita oikeilta proo-äijjiltä, ja noilta maailmantähdiltä, jotka Les Paulilla soittelee. Millä mahtavat soittaa?? Onko kätösissä sellanen "ihan hyvä" näköispainos jossa on "koree muovilakka" vai aito ja alkuperäinen??
Seuraile tätä(kin) foorumia, mitä yleensä käytetään verrokkina näissä "mun xyz-näköiskitara hakkaa alkuperäisen miljoona-nolla, kun siinä on niin ihana kiilto ja loistaa laadullaan" tai "jos ei nimi lavassa blaa blaa blaa.." (Jos se "nimi lavassa" ei yhtikäs mitään merkitse, niin minkähän vuoksi se täytyy sitten joka jessuksen kerta ilmituoda?? Kysyy tietämätön)
Tai käy jossain soitinkaupassa, missä hikiset pikku kätöset valitsee, jos ei kaupan sedän haukankatse yllätä, siit kitararäkistä juurikin "sen yhden brändin" tuotteen.
Ja, mitä tulee keskustelusäikeitten pituuteen, ylivoimaisesti ehkä eniten tunteita nostattava kitara, tuo Gibson Les Paul.. (ja tässä vaiheessa unohtuu vähintäänkin 70 prossalta se tosiseikka, että kyseisellä firmalla on ja on ollut moninaisia muitakin kitaramalleja...)
Eli nyt kyllä se on ihan sillä tavalla, että sun on itse kokeiltava ja koitettava selvittää tuo mysteeri..
Kunhan sen muistat että maailmassa on kauhee määrä hyviä kitaroita, joillekin joku merkki ja malli on sopivin, ja millään muotoa ei ole sellasta sivistyneen kypsää käytöstä sitä toiselle mieleisintä soitinta suuresti dissata. Ihan ite se yleensä sen omilla rahoillaan on ostanut. Niin joku B.B.King kuin P.P.Ketomäki, kotitarvesoittelija...
Oliskohan tää tässä taas tällä erää?? 8)
Ja loppukaneetiksi: tosiaankin ISOILLA KIRJAIMILLA kirjoittaminen tulkitaan "huutamiseksi" joka taas on huonoa netikettiä.

Monista kitaroista sanotaan, että tuntuvat enemmän muovilta kuin puulta kädessä. Tämän olen itse harmittavan usein huomannut etenkin Schecterien kohdalla. Kaulakin tuntuu useimmiten enemmän He-Manin lelumiekalta kuin puulta. Jos tuon kanssa pystyy elämään, niin ihan hyviä soittopelejä ainakin ne ei-halvimmat mallit.
 
Hmm, mulla taasen tuo mielleyhtymä tulee esp:n kanssa, ei skekkereillä. Onhan se tietty paljon siitä kiinni mitä kokeilee. Esim. tuo meikäläisen luutun huomaa olevan aika kaukana muovisesta, kun sen nappaa kätöseen. Samaa voisin sanoa ainakin Hellraisereistakin. Ehkäpä jossain noissa halvemmissa malleissa saattaa olla mainitsemasi "ominaisuus".

Tätä minäkin meinasin kysyä. Minusta soittimen ostaminen uutena on jo ideana vastenmielinen. Siinä maksaa pahimmillaan kymmeniä prosentteja kokonaishinnasta pelkästä siitä syystä, että soitin on uusi. Usein käytetyt soittimet ovat "auenneet", eli soivat itse asiassa paremmin kuin pakasta vedetyt. Lisäksi pientä kolhua ottaneet soittimet ovat siinäkin mielessä kivoja, ettei tarvitse kiroilla sitä hetkeä kun tekee itse soittimeen ensimmäiset naarmut - joku muu on jo tehnyt ne puolestasi ja ne ovat nyt osa soittimen luonnetta.
 
Ja tosiaan, tärkein seikka on ehdottomasti se, että tonnilla saa helposti 1500 euroa uutena maksaneen kitaran - joka on oikeasti kitaroista puhuttaessa aivan eri asia kuin 1000 euron hintainen uusi kitara. Lisäksi käytettynä ostetun soittmen jälleenmyynti on ihan eri juttu: uutena ostetusta soittimesta saa hyvin harvoin omiaan pois, käytettynä ostetulla voi vaikka vähän tienatakin.
 
Itse en ole eläessäni ostanut ainuttakaan kitaraa uutena ja vahvistimiakin vain yhden. Ja sitäkään virhettä en tee enää. ;)
 
Joo no tosiaan joillekkin se uutena ostaminen on vaan just SE juttu. Ite en ainakaan voisi ees kuvitella ostavani jonkun muun jo valmiiksi lattialle tiputtelemaan keppiä, ja sitten vielä maksaa siitä "vain siksi että ei sitten ekat omat kömmellykset harmita"
Toki joskus voi saada tuntuvastikkin halvemmalla vastaavan kuin uuden, mutta silloinkin hintaan varmaankin heijastuu juurikin sen soittimen kunto, tai sitten käy vain hyvä tuuri ja myyjä vain haluaa siitä nopeasti eroon :P
 
Edit: huih, meinasi mennä aivan off topikiksi. Eli itelle tulee ekana noihin spekseihin tällänen mieleen:http://www.thomann.de/fi/esp_ltd_ec1000_vbk.htm ei ehkä nyt mikään maailman ohuin kaula muttei tosiaan paksuinkaan

Joo no tosiaan joillekkin se uutena ostaminen on vaan just SE juttu. Ite en ainakaan voisi ees kuvitella ostavani jonkun muun jo valmiiksi lattialle tiputtelemaan keppiä, ja sitten vielä maksaa siitä "vain siksi että ei sitten ekat omat kömmellykset harmita"
Toki joskus voi saada tuntuvastikkin halvemmalla vastaavan kuin uuden, mutta silloinkin hintaan varmaankin heijastuu juurikin sen soittimen kunto, tai sitten käy vain hyvä tuuri ja myyjä vain haluaa siitä nopeasti eroon :P
 

 
Niin tai sitten on yksinkertaisesti mahdollista, että myynnissä on täysin priimakuntoinen / ei naarmun naarmua/ huippuviimeistelyty kitara, joka vain jostain syystä ei enää täyttänykään myyjän omia soitannollisia tarpeita ja hän siksi haluaa esim. myydä kitaran ja siten kustantaa itselleen hetkeen paremmin sopivan kitaran. Ja mikä parasta monesti tällaisissa tilanteissa hinta on kyllä sen mukainen, ettei moni kauppa vastaavaa kitaraa kykenisi uutena ikinä myymään.
Tosin täytyy kyllä myöntää, että itse en ole ikinä ostanut yhtään kitaraa käytettynä, mutta toisaalta taas syy on ollut siinä, että ne mallit joita olen halunnut ovat olleet saatavilla kauppojen kautta kohtuu hinnoin. Missään nimessä en karsasta käytettyä kitaraa, jos kohdalle sattuu joku malli, joka vastaa soitannollisia tarpeitani, ja mikäli hinta sattuu olemaan kohdallaan.

No niin ja sitten vielä kommentteja oikeista Les Pauleista. Mikä tekee kitarasta niin hyvän kuin aina kehutaan. Onko kyse brändistä vai onko pinnan alla muutakin, mikä tekee aidosta Les Paulista paremman kuin vaikka se EC1000 LTD?
 
muutakin kuin että pitää arvonsa vanhetessaan, mutta miksi se todellisuudessa on parempi kuin muut merkit?? Tuossa hintaluokassa laadunhan pitäisi olla huippua joka merkissä. vai onko?
 
En ole soitellut koskaan kyseisellä aparaatilla, mutta kokeiltuani voisin myös kallistua semmoiseen, jos tuntuu hyvältä, ehkä sijoittaakin enemmän.
 
Tämän kestustelun tarkoitus oli saada tietoa kitaroiden ominaisuuksista, kaulan profiilit, viimeistely, mikkien sointi, sustaini, tehtaan säädöt jne jne jne
 
Itsehän se pitää tietty testata ja kokea mikä on oma, tiedän! kertokaa nyt kuitenkin oikeita faktoja, eikä semmoisia että "mulla on tuommoinen, on hyvä" -tyyliin, PERUSTEITA LES PAULI MIEHET!!
 
Les Pauleja on lukematon määrä erilaisia, eri spakseillä ja eri suuruisilla hintalapuilla.
 
Yleensä kuin jotain kitaroita niihin verrataan, niin puhutaan Standardeista(mahonkibody, -kaula ja ruusupuuotelauta)tai Customeista(mahonkibody, mahonki-, tai vaahterakaula ja yleensä eebenotelauta, joskus harvoin vaahtera).
 
Standard yleistys:Voimakas, lämmin soundi, reippaasti middleä ja lyhyestä skaalasta(24,75)johtuen railusti alamiddleä, joka monien mielestä tuo sitä rouheutta soundiin ja LP:stä löytyy myös kunnolla yläkertaa. Tasapainoinen, useimpia miellyttävä soundi.
 
Custom yleistys: Luonnollisesti hyvin samankaltainen soundi. Eebenotelaudasta johtuen mielestäni hieman kirkkaampi ja erottelevampi soundi ja samoin mun korvaan aavistuksen avoimempi soundi. Paksummat bindingit, sekä binding myös takana, vaikuttavat varmasti omalta osaltaan hienoiseen soundi eroon Standardiin verrattuna.
 
Itse pidän yleensä enemmän Customeista, koska ne miellyttävät itseäni enemmän metallia soitettaessa(Björn Gelotte, Zakk Wylde, Jamie Jasta). Yleisesti koen Standardit hieman pyöreämpisoundisina.
 
Molemmissa valtava sustain, johon muilla kitaroilla on vaikea yltää.
 
Miinuksina Les Pauleissa paino, 70-luvulta alkaen, soitettavuus 12:n nauhan jälkeen(ei paras tilukeppi)ja meilestäni kielten välinen erottelevuus voisi olla parempikin.
 
Pieniä viimeistelyvirheitä en tässä tapauksessa laske miinuksiksi, vaan koen, että ne ovat osa Gibsoneita. Niin kuin on käynyt ilmi lukemattomia kertoja, tästä ollaan eri mieltä.
 
Les Paul ei ole täydellinen kitara, niinkuin ei mikään muukaan. Kaikissa on omat vahvuudet ja heikkoudet. Itselleni Les Paul on kuitenkin osoittatunut "oikeaksi" kitaraksi ja jos minun pitäisi valita vain yksi kitara loppuelämäkseni, olisi se LP Custom(luonnollisesti joku yliviritelty, ryöstöhintainen sellainen:)
 
LTD EC 1000, on kohtuullisen hyvä kitara, hintaluokassaan parhaasta päästä, muttei olisi oma valintani siitä hintaryhmästä. Jos haluaisin suurinpiirtein samalla rahalla vastaavan, sijoittaisin hieman enemmän käytettyyn ESP Eclipseen(tai itseasiassa yhteen hieman harvinaisempaan kitaraan, sä tiedät mihin:). Tasan tonni on aika nihkeä summa sijoittaa kitaraan. Käytettynä 1200-1400:lla saa aivan eri tasoisia kitaroita, niinkuin tossa edellä on useammalla suulla kerrottu.
 
Oikea Les Paul soundaa huomattavasti paremmalta, soi oikeasti hyvin ja ei tunnu "muoviselta", vaan siltä, miltä kitaran kuuluukin tuntua. Soittotatsi on mielestäni huomattavasti parempi. Enemmän voimaa soundissa, enemmän painoa, parempi sustain, "luonnollisempi"-, sekä tasapainoisempi soundi, ovat ominaisuuksia, jotka tulevat ensimmäisinä mieleen, verrattaessa EC 1000:n.
 
Gibsonien vakiomikkejäkin on aikamoinen määrä. Kaikki ovat ihan toimivia, oma suosikkini aina vaan Classic 57 ja Classic 57 Plus. Useimmille löytyy "parempi" vastaava joltain lukemattomista valmistajista, mutta Gibsonin mitään mikkejä ei tarvitse laittaa välittömästi vaihtoon, niinkuin useita muita mikrofoneja(esim.Tokai, Ibanezin omat jne.).

Mietin sitä, että jos kitara oikeasti on muuten viimeisen päälle sopiva, mutta "vain" 22-nauhainen, ovatko ne kaksi säveltä (Eb ja E) sieltä ohuen E-kielen 23. ja 24. nauhoilta ihan aikuisten oikeasti niin elintärkeitä musiikillisen kokonaisuuden kannalta..
 
Onhan toi nauhojen määrä yhtähyvä/parempikin speksi kuin mikä tahansa muukin mitä täällä kitararunkkausosastolla jauhetaan.. Jollekin virittimien pinnoitusmateriaali on tärkeä, toisille nauhojen määrä. Nauhojen määrällä on sentään jotain funktiota.
 
Tällä kirjoituksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että itse hain just 24-nauhaista kun hevikeppi piti saada..

Ja vielä:
 
Kaikkien täällä kannattaisi alkaa suosittelemaan x ja v-muotoisia kitaroita, jolloin niitä rynnätään ostamaan -> saadaan fenkkujen ja lespojen hinnat alas kaupoissa.

No niin söörit monenlaista kommenttia ja ihmettelyä tullut mutta vain vähän faktoja. mitäs kepakkoa käytettynä saisi 1000 eurolla, oikein laatu pelejä?
 
kertokaa ibanezin paremmista malleista enemmän.. entä mikä olisi jaskan malleista mitä kannattaisi kytänä.. entä aitoja esptä niitäkihän voisi käytettynä irrota tuohon budjettiin. asiallisia kommentteja pikasesti ja OIKEASTI niitä faktoja. mikä ja miksi!
 
HMM.Pikkasen nöyryyttä kaipaisin juttuihisi, mies heittää läppää kuin kuningas alamaisilleen.... krapulassa olen hiukan kireä... koettakaa kestää..
 
Jos haluat faktoja mene autokauppaan, kitarat ovat suuresti maku ja mielipideasioita mistä kukin tykkää ei siinä faktoilla mitään tee jos jostain vaan tykkää:)
 
Mojo.
 
Käytetty ESP horizon tai Jackson soloist kumpakin sopii muuhunkin kuin komppaamiseen loistavasti, Nopeammat kaulat ja ergonomisesti miellyttävämmpiä.
Pidempi skaala toimii matalemmissa vireissä myös better.
...Verrattuna lespauliin. imo.
 
Saundit sitten taas makuasioita... hinta/laatusuhde hollillaan empä muuta faktaa keksi:)

No niin ja sitten vielä kommentteja oikeista Les Pauleista. Mikä tekee kitarasta niin hyvän kuin aina kehutaan. Onko kyse brändistä vai onko pinnan alla muutakin, mikä tekee aidosta Les Paulista paremman kuin vaikka se EC1000 LTD?
G:n Les Paulit ovat erittäin hyviä ja hienoja soittimia, todellista laatutyötä vaikkakin kyllä niissäkin esiintyy viimeistelyvirheitä silloin tällöin. Toki Gibsonien hinnassa maksaa myös brändi, mutta kyllä ne ovat laatuinstrumentteja. Gibson Les Paulilla ei ole _mitään_ yhteistä LTD EC1000:n kanssa, muoto vain on hieman sinnepäin.
 
muutakin kuin että pitää arvonsa vanhetessaan, mutta miksi se todellisuudessa on parempi kuin muut merkit?? Tuossa hintaluokassa laadunhan pitäisi olla huippua joka merkissä. vai onko?
Gibson on saavuttanut statuksensa kitaristien keskuudessa pitkän ajan kuluessa, toki asiaan on vaikuttanut kaikki Paget, Slashit, Gary Mooret ikäänkuin mainostamalla LP:tä. Kyllä niitä virheitä on 1000€----> soittimissakin.
 
En ole soitellut koskaan kyseisellä aparaatilla, mutta kokeiltuani voisin myös kallistua semmoiseen, jos tuntuu hyvältä, ehkä sijoittaakin enemmän.
 
Tämän kestustelun tarkoitus oli saada tietoa kitaroiden ominaisuuksista, kaulan profiilit, viimeistely, mikkien sointi, sustaini, tehtaan säädöt jne jne jne
 
Itsehän se pitää tietty testata ja kokea mikä on oma, tiedän! kertokaa nyt kuitenkin oikeita faktoja, eikä semmoisia että "mulla on tuommoinen, on hyvä" -tyyliin, PERUSTEITA LES PAULI MIEHET!!

G:n Les Paulit ovat erittäin hyviä ja hienoja soittimia, todellista laatutyötä vaikkakin kyllä niissäkin esiintyy viimeistelyvirheitä silloin tällöin. Toki Gibsonien hinnassa maksaa myös brändi, mutta kyllä ne ovat laatuinstrumentteja. Gibson Les Paulilla ei ole _mitään_ yhteistä LTD EC1000:n kanssa, muoto vain on hieman sinnepäin.
 
Gibson on saavuttanut statuksensa kitaristien keskuudessa pitkän ajan kuluessa, toki asiaan on vaikuttanut kaikki Paget, Slashit, Gary Mooret ikäänkuin mainostamalla LP:tä. Kyllä niitä virheitä on 1000€----> soittimissakin.
 
Mutta kun yli 1000€ soittimissa ei pitäisi enää olla minkäänlaisia virheitä.....
 
on se kumma jos kiinasta tulee alle 500€ kopioita missä näitä virheitä ei kaupan hyllyille paljoa päästellä ja sitten originalilla on varaa pistää sekundaa myyntiin....
Ei se minusta kovinkaan kummoista näyttöä korkeasta laadusta anna.
 
Laatu= virheeton tuote.
 
Nop, eipä niitä virheitä taida kuitenkaan paljoa olla....
kuhan pääse vähän kuittailemaan jotakin:) Minäkin lepasta tykkään.

Mutta kun yli 1000€ soittimissa ei pitäisi enää olla minkäänlaisia virheitä.....
 
Ei, samaten kun ei missään muussakaan. Mutta kun ihmiset tekee niin virheitä sattuu.
 
on se kumma jos kiinasta tulee alle 500€ kopioita missä näitä virheitä ei kaupan hyllyille paljoa päästellä ja sitten originalilla on varaa pistää sekundaa myyntiin....
Ei se minusta kovinkaan kummoista näyttöä korkeasta laadusta anna.
 
Se on hienoa se, mä en oo törmännyt yhteenkään virheettömään alle 500 kepakkoon.
 
Laatu= virheeton tuote.
 
Pöh. Virheetöntä tuotetta ei olekaan. Kaikesta löytyy aina marmattamista jos haluaa. Eli kaikki on laaduttomia? Mun mielestä laatua on se, että homma pelaa, kestää ja toimii soittajalle. Makso se sitten 500 tai 5000. Oli siinä viimeistelyssä jotain fuulaa tai ei.
 
Nop, eipä niitä virheitä taida kuitenkaan paljoa olla....
kuhan pääse vähän kuittailemaan jotakin:) Minäkin lepasta tykkään.
 
Niimpä. Kunhan pääsee vähän kuittailemaan jotakin ;-) Mäkin diggaan Les Paulista.

Tässä vähän kertausta niille, joilta asia on päässyt unohtumaan:
 
On selvää, että 1000 euroa on paljon rahaa, mutta ihan yhtä totta on sekin, että 1000 euroa EI vielä ole mikään järjetön summa soittimesta (ei edes kitarasta - pianoista, vaskipuhaltimista, haitareista yms. nyt puhumattakaan). Tonnilla saa yleensä käytettynä mainion työkalun, mutta virheettömyyttä ja "viimeisen päälle"-meininkiä on reilumpaa odottaa (tai ainakin vaatia) mielestäni vasta kitaroilta, joiden käypä hinta, ns. street price, alkaa "edes" kakkosella. Karua, mutta totta.
 
Tämä ei silti missään nimessä tarkoita sitä, etteikö tonnilla voi hyvällä tuurilla saada vaikka millaista huippuyksilöä. Se on vaan enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Valitettavasti.

Niin tai sitten on yksinkertaisesti mahdollista, että myynnissä on täysin priimakuntoinen / ei naarmun naarmua/ huippuviimeistelyty kitara, joka vain jostain syystä ei enää täyttänykään myyjän omia soitannollisia tarpeita ja hän siksi haluaa esim. myydä kitaran ja siten kustantaa itselleen hetkeen paremmin sopivan kitaran. Ja mikä parasta monesti tällaisissa tilanteissa hinta on kyllä sen mukainen, ettei moni kauppa vastaavaa kitaraa kykenisi uutena ikinä myymään.
 
Niimpä, mutta itse en ainakaa ole niin raha miehiä että voisin ostaa (no aivan sama uusi /käytetty) 1000e kitaran ja sitten vaikka puolen vuoden jälkeen todeta että ei toi nyt enää saa housuja märäksi, ja sitten myydä se reilusti alle sen mitä itse maksoin. Varsinkin jos se tuote tosiaan on virheetön. Taitaa sellainen tulla ajan kanssa hiukan kalliimmaksi kuin ensin miettiä tosissaan millaisen pelin haluaa ja sitten panostaa siihen. Mutta meitä tosiaan on moneen junaan.. :)
 
EDIT:
Tässä vähän kertausta niille, joilta asia on päässyt unohtumaan:
 
On selvää, että 1000 euroa on paljon rahaa, mutta ihan yhtä totta on sekin, että 1000 euroa EI vielä ole mikään järjetön summa soittimesta (ei edes kitarasta - pianoista, vaskipuhaltimista, haitareista yms. nyt puhumattakaan). Tonnilla saa yleensä käytettynä mainion työkalun, mutta virheettömyyttä ja "viimeisen päälle"-meininkiä on reilumpaa odottaa (tai ainakin vaatia) mielestäni vasta kitaroilta, joiden käypä hinta, ns. street price, alkaa "edes" kakkosella. Karua, mutta totta.
 
Tämä ei silti missään nimessä tarkoita sitä, etteikö tonnilla voi hyvällä tuurilla saada vaikka millaista huippuyksilöä. Se on vaan enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Valitettavasti.
 
Aivan täysin totta. Joka sana.

Tuohon laaduntarkkailuhommaan vielä että teki kyllä vaikutuksen kun katselin DVD esityksen PRS kitaroiden valmistuksesta ja siinä lopussa oli sellanen pätkä että jos lopputarkastuksessa löyty jotain huomauttamista niin työnsivät keskeltä bodyä kitaran samantien sirkkelin läpi!
Ettei vahingossakaan päädy kaupan hyllylle pilamaan yrityksen mainetta.
 
Vähän tuntuu että rahanahneushan näissä "maanantaimalli" tapauksissa takana kun kyllähän jo tehtaalla huomataan jos ei ole virheetön yksilö mutta siitä huolimatta pistetään samaan hintaan eteenpäin.... ei se silloin enää ole laatua tai oho! kas kummaa mielestäni vaan kusetusta. Vaikka kuinka olisi pyhästä Gibsonista kyse.
 
Sama koskee tietenkin kaikkia merkkejä.

Tuohon laaduntarkkailuhommaan vielä että teki kyllä vaikutuksen kun katselin DVD esityksen PRS kitaroiden valmistuksesta ja siinä lopussa oli sellanen pätkä että jos lopputarkastuksessa löyty jotain huomauttamista niin työnsivät keskeltä bodyä kitaran samantien sirkkelin läpi!
Ettei vahingossakaan päädy kaupan hyllylle pilamaan yrityksen mainetta.
 
Vähän tuntuu että rahanahneushan näissä "maanantaimalli" tapauksissa takana kun kyllähän jo tehtaalla huomataan jos ei ole virheetön yksilö mutta siitä huolimatta pistetään samaan hintaan eteenpäin.... ei se silloin enää ole laatua tai oho! kas kummaa mielestäni vaan kusetusta. Vaikka kuinka olisi pyhästä Gibsonista kyse.
 
Sama koskee tietenkin kaikkia merkkejä.
 
Ohoh :O Minkä tasoisia virheitä sitten vaadittiin, että kitara tuomittiin giljotiiniin? meinaan vaan, että jos virheet ovat jotain todella mitättömiä pieniä, niin tuohan on jo täyttä tyhmyyttä. Tottakai merkki haluaa pitää kiinni imagostaan, mutta voisivathan he mieluummin vaikka myydä tuollaiset "parin pikkuvirheen" kitarat vaikka puoleen hintaan alkuperäisestä (etenkin jos virheet ovat vain kosmeettisia), ja muistaisivat nimenomaan mainostaa, että kyseessä on maanantaisarjalainen.

Tuohon laaduntarkkailuhommaan vielä että teki kyllä vaikutuksen kun katselin DVD esityksen PRS kitaroiden valmistuksesta ja siinä lopussa oli sellanen pätkä että jos lopputarkastuksessa löyty jotain huomauttamista niin työnsivät keskeltä bodyä kitaran samantien sirkkelin läpi!
Ettei vahingossakaan päädy kaupan hyllylle pilamaan yrityksen mainetta.
 
Vähän tuntuu että rahanahneushan näissä "maanantaimalli" tapauksissa takana kun kyllähän jo tehtaalla huomataan jos ei ole virheetön yksilö mutta siitä huolimatta pistetään samaan hintaan eteenpäin.... ei se silloin enää ole laatua tai oho! kas kummaa mielestäni vaan kusetusta. Vaikka kuinka olisi pyhästä Gibsonista kyse.
 
Sama koskee tietenkin kaikkia merkkejä.
 
Tottakai Pyhä PRS. Sehän autuaasti fiksaa sen palaneen ritsankin.
Ja ei liene kauhean vaikea kenen tahansa valmistajan moista yhdelle DVD:lle laittaa tarkoituksella? ;-) Lienee seuraavalla DVD:llä sitten tuo palanut ritsa. Hyvää peeärrää.
 
Vaikkapa G nyt esimerkiksi, tekee aivan eri volyymillä kitaroita kuin PRS, pakostakin tulee enemmän maanantaimalleja tarjolle.
 
Ja hommahan menee käsittääkseni myös niin, jotta maahantuojan(vai jälleenmyyjän?) hommahan on myös tarkastaa jotta myytävät kamat eivät ole virheellisiä. Jos niissä on jotain niin pistää ilmotusta sitten G:lle.

virheettömyyttä ja "viimeisen päälle"-meininkiä on reilumpaa odottaa (tai ainakin vaatia) mielestäni vasta kitaroilta, joiden käypä hinta, ns. street price, alkaa "edes" kakkosella.
 
Miksi ihmeessä laatua ei voisi odottaa myös halvemman hintaluokan kepiltä? Ainakin sen verran, että kitara on tarkistettu kunnolla ennen myyntiin laittamista. Eihän sitä saa hyväksyä, että maksaa jonkun tekemistä virheistä.