Lyriikka ›

2109 voisi sitten samantien lakata, siis aivan heti, kuuntelemasta bardin ja tuon toisen pässin mussutuksia lyriikan rytmityksestä ja vastaavasta.
 
Ainoa funktio minkä moiselle totaaliselle potaskalle jaksan miettiä on vanha sääntö jonka mukaan saa "rikkoa sääntöjä vasta kuin tuntee ne" ja siihen saakka tarvitsisi sitten treenata näiden mulkkujen ehdotonta näkemystä siitä miten kaikkien, joka ikisen ihmisen tulisi lyriikkansa hoitaa.
 
Ajatuksenahan tuo on absurdi, lyyrikko kirjoittaa sitä ja siten miltä itsestään tuntuu ja joka itselleen, omasta mielestään, tulee luontevasti ja mukavasti. Siihen luovuuteen ja tunteeseen ei ole olemassa sääntöjä sillä jokainen kokemus ja tunne jota projisoidaan lyriikkaan -ja tätähän nimenomaan nämä ammattisanoittajat eivät tajua: taidetta ei tehdä työnä. Kun sitä tehdän työnä se ei kelpaa edes viihteestä kuin kaikkein arvostelukyvyttömimmille tunareille. Sanottakoon vaikka, jokaiselle tanssi"musiikin" ystävälle jota maaseutu on tulvillaan ja joiden takia muuten hyvät kasvukeskukset on pilattu karaoke- ja lavatanssimestoilla. Perkele, en minäkään mene islamilaiseen valtioon palvomaan saatanaa blackmetallin muodossa, miksi vitussa ne perkeleet tänne sitten tulevat humppaansa tanssimaan ei mahdu kuulaani.- on uniikki, yhtä arvokas ja kaunis.
 
Jos lähdet sille tielle että mietit lyriikkasi jo valmiiksi tiettyyn valmiiksipureskeltuun muottiin jota vain soraperseiset siskonraiskaajat pystyvät suorasukaisuuksineen ja aneemisuuksineen nielemään, estät itseltäsi kaikkein tärkeimmän kehityksen: itsesi ja oman kommunikaatioväyläsi kehittymisen.
 
Vaikka esim. bleak ja rem eivät nyt artisteina vakuuttavimmasta kajuutasta tulekaan, on niitä hyvä käyttää tässä esimerkkinä; melko lailla harva niiden hittipiisi -en tunne paljoa sen tarkemmin, niin tylsää musaa ei jaksa kuunnella ainakaan noiden esimerkkien kautta- noudattaa näiden aivokuolleiden kieroonkasvaneiden lyriikkapuritaanien ehdottomia, yksisilmäisiä ja sokeita kaavoja.
 
Oli Olavi Virran aikana asiat miten tahansa, ja teki Lauri Tähkä sun muut pellet hommansa miten vain, lie ehkä selkeästi roklyriikkaa tekevän ihmisen keskittyvän vaikutteissaan oman sukupolvensa tuotoksiin ja niistä vaikutteita ottaneisiin. Oli se sitten Tool tai A perfect circle, Smashing Pumpkins tai Alice in chains tai joku niiden edeltäjä, ei mitään väliä. Niillä on enemmän tarttumapintaa tuohon hommaan kuin ehdottomalla TÄMÄ MENEE NÄIN KOSKA SE ON AINA MENNYT JOSSAIN TIETYSSÄ MUSIIKKILAJISSA NÄIN KOSKA EIVÄT JAKSANEET TEHDÄ HOMMAA ITSE VAAN SÄÄNTÖJEN MUKAAN JA SÄÄNTÖJÄ PITÄÄ OLLA MUUTEN JOKU VOISI OLLA LUOVA SAATANA!!!!
 
Pointti on siinä että sääntöjä noudattamalla ja nimenomaan ammatti"muusikoita" kuuntelemalla tuotetaan hengettömiä studiopirulaisia, proosanopettajia, paskoja musamaikkoja, koulun vahtimestareita, humppa sun muu viihdyttäjiä joiden elämä koostuu valkoisen roskaväen viihdyttämisestä joiden musiikkikriittinen sapluuna vastaa aivokuollutta liskoa tai pohjanmaalaisen lestadiolaispitäjän seitsemännettätoista antennipäisen mutanttilapsen vastaavaa.
 
Tekemällä sitä omaa juttuaan keksimättä kuitenkaan pyörää uudestaan päästään niin pitkälle kuin sielu sietää kantaa.
 
Lyriikka ilman musiikkia on runoutta. Runoudella taas on miljoonia eri muotoja ja rytmejä aina kasipolvitrokeesta jota taidettiin utilisoida kalevalassa haikuihin saakka. Ilman musiikillista konseptia ympärillä, runouden analysoiminen lyriikkana on jokseenkin sama kuin katsoisi ravintolakriitikkoa tyhjän lautasen äärellä. Vitun kallista posliinia mutta vittu ruoan takia tänne tultiin.
 
On mielenkiintoista että nämä tahtifanatistit haluavat puskea ehdottomasti KAIKEN musiikin KAIKEN lyriikan samaan muottiin.
 
Haluaisin kuulla mitä nämä sanovat vaikkapa tupac shakurin rytmiikasta, tai björkin. Haluaisin tietää mitä deiciden atonaalinen örinä kertoo näille. Tai rytmiikka. Haluaisin kovasti kuulla miten trickyn lyyrinen toteutus avautuu näille. Tai merzbown. Tai laibachin.
 
Maailmassa on miljoona tulkintaa.
 
Tee omasi ja elä sen mukaan ja jatkossa, haistata vittu pitkä paska bardille ja sertzolle sekä kenelle tahansa joka kertoo sulle miten tää pitää tehdä.
 
Lopuksi voisin sanoa että lyriikkasi oli mopoksi vitun näppärää joskin vittumainen apulantapiisi alkoi soimaan heti kuulassa. 0010 itseasiassa.
 
Kehotan kokeilemaan sellaista että vaihdat jokaisen säkeistön tokan ja kolman riimin paikkaa.
 
Mun sieluni sirpaleina on
terällä raavittu riekaleiksi
luulin et oon vastustamaton
nyt silppuna tuulen viemää
 
esim näin.
Pienellä tilkitsemisellä ja modaamisella sama fiilis säilyy mutta menee vähän oudommaksi. Tämä on siis vain minun preferenssini, vähän vaikeampaa settiä, vähän parempaa.
 
Mutta hyvällä hyvällä mallilla oot ja kotimaisuudesta plussaa. Liian moni pelleilee olemattomien skillien kanssa väärillä kielillä heti aluksi.