Yleistä keskustelua musiikista ›

En minäkään tunne niiden tekniikoita niin syvällisesti, mutta helpoin ja nopein tapa identifioida tietty tiedosto on laskea siitä riittävän pitkä tarkistussumma, vaikeammin väärennettävä hash-koodi tms. Jos tämä tehtäisiin vähänkään järjellä, niin tarkistus tapahtuisi paketti tasolla jolloin se, että väärennät omaan kappaleeseesi metallican tägit eivät vaikuttaisi mitenkään - paitsi korkeintaan siihen (verkko) pakettiin jossa em. tieto sijaitsee ja olettaen että se muuten vastaisi kyseisen kappaleen tagia.
 
Ettei ruutia tarvitsisi keksiä uudestaan, niin digimasteroinnissa kappaleisiin upotetaan varsin usein sähköinen sormenjälki, ISRC-koodi, joka on koko ajan läsnä. ISRC ei ole pakollinen, mutta käytännössä sen upottaminen musiikkiin on sääntö eikä poikkeus.
 
Tämän lisäksi yleisessä käytössä on varsin toimiva kappaleiden audiopohjaiseen tunnistamiseen perustuva jäjestelmä, jolla esim mp3-soittimet osaavat hakea kappaleiden tiedot netistä.

Hash kyllä toimii paremmin siinä että halutaan havaita onko tiedostoa muutettu.
 
Niin, nyt ollaan tekniikassa. Hashin algoritmiin en ole perehnyt niin syvällisesti. Tarkistussummia on joskus tullut laskettua. Tarkoitin tuossa pakettitason tarkistuksessa sitä, että jos verkkoprotokollan paketti valitaan sopivan pitäksi ja jos hash- tai tarkistussumma lasketaan vain siitä, niin ollaan jo aika pitkällä sen suhteen, että voidaan sanoa että tämä paketti pudotetaan pois.
 
Netti-yhteyttä ei tämän ajatuksen perusteella tietenkään olisi tarvetta katkaista missään tilanteessa. Miksi pitäisi, kun epäasiallinen liikenne voidaan estää?
 
Minun osalta pohjimmainen motiivi tälle spekuloinnille ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole teknisen toimivuuden puntarointi. Oletetaan että suodatus perustuu lähteen ja materiaalin tunnistukseen ja että se toimii.
 
Mielenkiintoinen kysymys sen jälkeen on, että mitä siitä sitten seuraisi.
 
Eikö se olisi ratkaisu moneen kiusalliseen kysymykseen?
 
Se tekisi kertaheitolla selkeän eron kaupallisen ja ei kaupallisen (siis tämän saitin väittämän mukaan korvausvapaan) materiaalin jakamiselle. Lisäksi se tappaisi käytännössä lähes tykkänään yksityisen kopioinnin ja kaikki materiaali mitä kuunnellaan, kuunnellaan maksun jälkeen.
 
Äkkiä ajatellen tätä ehdotusta voisi tukea ainakin ajatustasolla?
 
Ps. Kivi näyttikin ratkaisseen jo tunnistusongelman.

Ettei ruutia tarvitsisi keksiä uudestaan, niin digimasteroinnissa kappaleisiin upotetaan varsin usein sähköinen sormenjälki, ISRC-koodi, joka on koko ajan läsnä. ISRC ei ole pakollinen, mutta käytännössä sen upottaminen musiikkiin on sääntö eikä poikkeus.
 
Kysehän onkin siitä, onko tämä tunniste mukana piraattien siirtämissä ripatuissa ja mp3-koodatuissa tiedostoissa.
 
EDIT: Googlettamalla mp3:ien ISRC-tilanne vaikuttaa sen verran epämääräiseltä, että nykyiset softat tuskin sitä kopioivat levyltä tehtyihin mp3-tiedostoihin.
 
Tämän lisäksi yleisessä käytössä on varsin toimiva kappaleiden audiopohjaiseen tunnistamiseen perustuva jäjestelmä, jolla esim mp3-soittimet osaavat hakea kappaleiden tiedot netistä.
 
Käsittääkseni nuo soittimet ainakin aikaisemmin tekivät nuo haut käyttäen tunnisteena levyn kappaleiden pituuksia. Toimii huonosti yksittäisten kappaleiden kohdalla.
 
EDIT: Tuommoisia audiosisältöön pohjautuvia ratkaisuja tosiaan näkyy olevan liikkeellä. Onko sitten (vielä) tarpeeksi luotettava näin rajuun tarkoitukseen. Vähintäänkin tarvitaan aika paljon ja tehokasta rautaa jos tuo tunnistus ajetaan kaikelle netissä liikkuvalle datalle.

Tarkoitin tuossa pakettitason tarkistuksessa sitä, että jos verkkoprotokollan paketti valitaan sopivan pitäksi ja jos hash- tai tarkistussumma lasketaan vain siitä, niin ollaan jo aika pitkällä sen suhteen, että voidaan sanoa että tämä paketti pudotetaan pois.
 
Eli käytännössä tutkitaan onko nyt siirrettävä n millisekunnin pätkä osa jotain tunnettua kappaletta. Tästä taitaa tulla enemmän ongelmia kuin mitä se ratkaisee. Tunnistettavien koodien tietokanta kasvaa samassa suhteessa kuin tunnistettavaa jaksoa lyhennetään. Siirtopaketteihin tuo ei voi perustua, niiden pituus määräytyy muilla perusteilla, muttei tarvitsekaan, tuollainen ratkaisu voisi mennä esim. sekunneittain kappaleen alusta. Mutta jaksotuksen on mentävä bitin tarkkuudella oikein. Jos sinne on lisätty yksikin bitti, ei tunnisteta.
 
EDIT: Tunnistettavan pätkän lyhentäminen myös lisää virheellisen tunnistuksen riskiä; hashin käyttö toki samaten, koska sama has syntyy väkisikinkin n:stä eri tiedostosta tai tiedoston pätkästä.
 
Netti-yhteyttä ei tämän ajatuksen perusteella tietenkään olisi tarvetta katkaista missään tilanteessa. Miksi pitäisi, kun epäasiallinen liikenne voidaan estää?
 
Minun osalta pohjimmainen motiivi tälle spekuloinnille ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole teknisen toimivuuden puntarointi. Oletetaan että suodatus perustuu lähteen ja materiaalin tunnistukseen ja että se toimii.
 
Mielenkiintoinen kysymys sen jälkeen on, että mitä siitä sitten seuraisi.
 
Eikö se olisi ratkaisu moneen kiusalliseen kysymykseen?
 
Se tekisi kertaheitolla selkeän eron kaupallisen ja ei kaupallisen (siis tämän saitin väittämän mukaan korvausvapaan) materiaalin jakamiselle. Lisäksi se tappaisi käytännössä lähes tykkänään yksityisen kopioinnin ja kaikki materiaali mitä kuunnellaan, kuunnellaan maksun jälkeen.
 
Äkkiä ajatellen tätä ehdotusta voisi tukea ainakin ajatustasolla?
 
Minulla ei ole mitään sellaista ratkaisua vastaan, joka estää laittoman siirron ilman sivuvaikutuksia. Mutta tässä taitaa jäädä sivuvaikutukseksi, että kaikki todella yksityinenkin siirto netin kautta käytännössä estetään tai jopa muuttuu kielletyksi. Tuollaisen luvallisen siirron osuus tänä päivänä on toki mitätön, eikä montaakaan taida kiinnostaa esim. se että kuuntelisi kotonaan olevia äänitteitä missä tahansa. Siinähän ei pitäisi olla mitään luvatonta, kunhan äänitteet ovat laillisia ja muut eivät pääse tuohon käsiksi. (Tuossa tapauksessa riittäisi striimaaminen -en tiedä miten tuo purkki siihen suhtautuisi. Jos striimaaminen estetään, luvalliset nettiradiot pitää myös laittaa tietokantaan. Jos striimaaminen sallitaan, sitä voi myös väärinkäyttää.)
 
Piraatit tosin kiertänevät kaiken salaamalla liikenteen, vai?

Sulla Anonymous-jazz näyttää nyt olevan edelleen vähän kasvukipuja, mutta koitetaan nyt silti antaa vähän ensiapua näihin:
 
...että sen järjestön keräämät 52.000.000 EUR vuodessa ei mene ihan tasan jos muusikot saavat keskimäärin sen alle 100 EUR/vuodessa ja vain n. 10 tuottajaa saavat sieltä n. 15.000 EUR/vuosi.
 
En tiedä mistä sä revit näitä lukujasi, mutta kiva kuulla, että esim. meikä pääsee välillä kuitenkin tonne about puoleenväliin noiden 10 supertuottajan saldoa. Enpä olisi uskonut. Lisäksi mä tunnen kymmeniä vastaavia tapauksia...ai mutta pahus, sittenhän noi luvut ei millään täsmää...?
 
...kun herra x soittaa studiossa joka toinen viikko muutaman studioraidan niin tulee 200 EUR/vuosi tilille.
 
Herra x voi soittaa studiossa vaikka vuorokaudet läpeensä, mutta korvauspuoli riippuu myös siitä soivatko kyseiset kappaleet jossain.
 
2006 vuonna Gramex haastettiin oikeuteen Brittiläisen Right Agency:n toimesta kun Gramex oli jättänyt tilittämättä ulkomaalaisille artisteille ja tuottajille 15,8 milj. euroa.
 
Ei ehkä kannata uskoa ihan kaikkea mitä kirjoitellaan. Tietääkseni tuo brittilafka ei ole tähän päivään mennessä esittänyt Gramexille minkäänlaista dokumenttia siitä, että se todellakin toimii väittämiensä tahojen edustajana asiassa.

jakaminen on iloni

Ei ehkä kannata uskoa ihan kaikkea mitä kirjoitellaan. Tietääkseni tuo brittilafka ei ole tähän päivään mennessä esittänyt Gramexille minkäänlaista dokumenttia siitä, että se todellakin toimii väittämiensä tahojen edustajana asiassa.
 
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/ … st%C3%A4+korvauksista/1135218629809
 
Gramexin toimitusjohtaja Hannu Marttila vahvisti lauantaina STT:lle, että kyseiset korvaukset ovat toistaiseksi tilittämättä.
 
lähde: HS 4.2.2006

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/ … st%C3%A4+korvauksista/1135218629809
 
Gramexin toimitusjohtaja Hannu Marttila vahvisti lauantaina STT:lle, että kyseiset korvaukset ovat toistaiseksi tilittämättä.
 
lähde: HS 4.2.2006
 
No nyt on sekä Thomy että A-jazz väärässä!
 
http://www.gramex.fi/index.php?mid=699
 
Homma on hoidossa.

No nyt on sekä Thomy että A-jazz väärässä!
 
http://www.gramex.fi/index.php?mid=699
 
Homma on hoidossa.
 
HOHO ja raha voitti kuten aina... Eläköön tekijäinoikeudet khöh khöh eikun siis RAHA.
 
Rahalle täytyy aina kumartaa.

HOHO ja raha voitti kuten aina... Eläköön tekijäinoikeudet khöh khöh eikun siis RAHA.
 
Rahalle täytyy aina kumartaa.
 
OHO ja AHA

Mutta tässä taitaa jäädä sivuvaikutukseksi, että kaikki todella yksityinenkin siirto netin kautta käytännössä estetään tai jopa muuttuu kielletyksi.
 
Se olisi tietenkin sivuvaikutus. Entä jos IFPIllä on vastauskin tuohon kysymykseen. Entä jos se on että "entäs sitten"?
 
Jäin vain miettimään, että jonkinlainen missiohan tässä täytyy kyllä olla takana.
 
Entäpä jos se olisi jotain sen suuntaista, että mahdollisesti IFPIn kylkeen tms. olisi tarkoitus perustaa eräänlainen netin valvonta ja ohjaus-toiminto joka hallinnoisi näitä laatikoita ja pitää tai päästää liikenteen aina tilanteen mukaan. He myisivät sertifikaatteja to-oikeuden alaisille tuotteille, so. tuote leimataan, ja sertifikaatin ollessa voimassa data menee laatikon läpi ja muuten ei. Tiedostonhan ei tarvitsisi tietenkään kietää fyysisesti heidän palvelimiensa kautta, riittää että kyseiselle tiedostolle on voimassa oleva siirtolupa ja että lähettävä pää on nimetty palvelin (esim. IP osoite tai domein).
 
Tästä tietenkin seuraa tosiaan mm. se, että yksityinen kopiointi ilman vippaskonsteja estyy, mutta eikö se olisi heidän kannaltaan vain positiivinen "sivuvaikutus"?
 
Olen edelleen sitä mieltä, että ilmaisun pitää tapahtua hyvin alhaalla, mieluiten verkkon pakettitasolla.
 
Miksi? Siksi, että paketithan voivat mennä verkossa "miten sattuu" ja ei ole mitään takeita että peräkkäiset paketit kulkevat samaa reittiä taikka edes sillä, että ne tulevat perille numerojärjestyksessä. Toinen syy on tietenkin se, että ilmaisu ei voi olla protokolla riippuvainen. Ei kannata ajatella että virrasta tunnistetaan torrent-liikenne ja torjutaan se, vaan sen pitää tunnistaa "kaikki", nykyiset ja kohtuuden nimissä myös tulevat protokollat.
 
Kokonaan toinen aspekti on tietenkin että täysin turhaa ajan- ja rahan hukkaa tällainen puuhastelu. Vaikka hanke onnistuisi poliittisesti, joka olisi kyllä melkoinen saavutus jopa IFPIltä, niin ainahan näille kikka kolmosille on lääkkeet löytyneet.

Olen edelleen sitä mieltä, että ilmaisun pitää tapahtua hyvin alhaalla, mieluiten verkkon pakettitasolla.
 
Miksi? Siksi, että paketithan voivat mennä verkossa "miten sattuu" ja ei ole mitään takeita että peräkkäiset paketit kulkevat samaa reittiä taikka edes sillä, että ne tulevat perille numerojärjestyksessä.
 
Yksittäisen käyttäjän kaikki paketit kulkevat kuitenkin käyttäjän ISP:n kautta. Järjestyksellä ei ole väliä, kun kaikki paketit kulkevat sieltä, kokonaisuus saadaan sieltä näkyviin.
 
Toinen syy on tietenkin se, että ilmaisu ei voi olla protokolla riippuvainen. Ei kannata ajatella että virrasta tunnistetaan torrent-liikenne ja torjutaan se, vaan sen pitää tunnistaa "kaikki", nykyiset ja kohtuuden nimissä myös tulevat protokollat.
 
Varmastikin ilmaisun on toimiakseen pitkällä aikavälillä tunnistettava mahdollisimman kattavasti eri tiedostonsiirtoprotollat, mutta ajatus päätelmien teosta yksittäisten pakettien perusteella, siis enintään kilotavutasolla, on kyllä omituinen.
 
EDIT: Kovin hienoa systeemiä muutenkaan tuskin kannattaa rakentaa, ellei se selviä myös salatusta datasta.
 
EDIT2: Riittääkö että kaikki protokollat on tuettu. Tulitko ajatelleeksi, että binääridataa voi koodata eri tavoin siirtoa varten. Jos tarkkailee pakettitasolla, täytyy olla varautunut kaikkiin mahdollisiin koodauksiin.

Rahalle täytyy aina kumartaa.
 
No olethan sä jotakin oppinut tämän päivän suomalaisesta yhteiskunnasta... ;-)

Varmastikin ilmaisun on toimiakseen pitkällä aikavälillä tunnistettava mahdollisimman kattavasti eri tiedostonsiirtoprotollat, mutta ajatus päätelmien teosta yksittäisten pakettien perusteella, siis enintään kilotavutasolla, on kyllä omituinen.

EDIT: Kovin hienoa systeemiä muutenkaan tuskin kannattaa rakentaa, ellei se selviä myös salatusta datasta.

EDIT2: Riittääkö että kaikki protokollat on tuettu. Tulitko ajatelleeksi, että binääridataa voi koodata eri tavoin siirtoa varten. Jos tarkkailee pakettitasolla, täytyy olla varautunut kaikkiin mahdollisiin koodauksiin.
 
Mielenkiintoni kohdistui nyt pääasiassa arvailemaan sitä visiota joka tämän taustalla mahdollisesti voisi olla.
 
Yksi hypoteesi voisi olla että ajatus olisi "ottaa haltuun" suurin piirtein kaikki tämän tyyppisen datan liikennöinti. Heidän ajatus tuntuu olevan erottaa selkeesti "oma data" ja muiden data. Omaa dataa oletettavasti olisi kaikki se data jolle oikeudenhaltijat ovat ostaneet valvontapalvelun (vastannee wanhan maailman logistiikkakustannuksia, ehkä myös suuruudeltaan?) ja muuta dataa olisi se jolle em. valvontaa ei ole hankittu.
 
Tässä visiossa kaupallisen materiaalin yksityiskopiointia verkossa ei olisi. Demot ym. "vapaa" materiaali kulkisi tietenkin entiseen malliin niin kauan kun oikeuden haltija päättää että nyt riittää ja ostaa sille valvontalisenssin.
 
Edelleen voisi olettaa että IFPIn tarkoitus on toimillaan vallata siirtomarkkinat ja synnyttää tilanne jossa se yksin vastaa kaupallisen materiaalin jakelun valvonnasta ja muut saavat tulla toimeen miten haluavat. Vilkaisu taustapeiliin tukee tätä motiivia.
 
Tekniikkaa en ole miettinyt sen syvällisemmin.
 
Kun sanoit: "Järjestyksellä ei ole väliä, kun kaikki paketit kulkevat sieltä, kokonaisuus saadaan sieltä näkyviin.", niin miten ajattelit sen tehdä? Puskuroitaisiinko tässä mallissa liikenne ja lopuksi katsotaan että ok tai ei ja jos ok, niin sen jälkeen biisi pääsee tilaajan koneelle? Eikö tässä tapauksessa riitä että kappaleen joukkoon pistetään minimissään yksi ylimääräinen datapaketti jonka vastaanottava protokolla osaa tipauttaa pois. Eikö tilanne olisi siinä tapauksessa että suodattajan kannalta kappaleen kokonaisuus ei täsmää kaupalliseen materiaalin ja se menee sukkana läpi?
 
Jälkimmäiseen edittiin vain sen verran, että riippuu siitä mikä asetetaan tavoitetilaksi. Jos riittää että blokataan suurimmat virrat niin bittorrentin ja DC++:n tunnistaminen riittänee. Jos halutaan kaiken kattava, niin se sitten maksaa hiukan enemmän. Jos halutaan vedenpitävä, niin on purettava myös salaukset joka käytännössä tietenkin tarkoittaa että asian saa unohtaa saman tien.

Mielenkiintoni kohdistui nyt pääasiassa arvailemaan sitä visiota joka tämän taustalla mahdollisesti voisi olla.
 
Yksi hypoteesi voisi olla että ajatus olisi "ottaa haltuun" suurin piirtein kaikki tämän tyyppisen datan liikennöinti. Heidän ajatus tuntuu olevan erottaa selkeesti "oma data" ja muiden data. Omaa dataa oletettavasti olisi kaikki se data jolle oikeudenhaltijat ovat ostaneet valvontapalvelun (vastannee wanhan maailman logistiikkakustannuksia, ehkä myös suuruudeltaan?) ja muuta dataa olisi se jolle em. valvontaa ei ole hankittu.
 
Tuo on spekulaatiota joka ei minua oikein kiinnosta. Tärkeämpääkin tekemistä on.
 
Kun sanoit: "Järjestyksellä ei ole väliä, kun kaikki paketit kulkevat sieltä, kokonaisuus saadaan sieltä näkyviin.", niin miten ajattelit sen tehdä? Puskuroitaisiinko tässä mallissa liikenne ja lopuksi katsotaan että ok tai ei ja jos ok, niin sen jälkeen biisi pääsee tilaajan koneelle?
 
Lehtitietojen mukaanhan ajatus oli, että tunnistetaan laiton siirto, annetaan varoituksia ja lopuksi katkaistaan yhteys. Paketit voivat siis kulkea koko ajan, niitä valvotaan sivusta ja ryhdytään toimenpiteisiin.
 
Eikö tässä tapauksessa riitä että kappaleen joukkoon pistetään minimissään yksi ylimääräinen datapaketti jonka vastaanottava protokolla osaa tipauttaa pois. Eikö tilanne olisi siinä tapauksessa että suodattajan kannalta kappaleen kokonaisuus ei täsmää kaupalliseen materiaalin ja se menee sukkana läpi?
 
Ihan yhtälailla protokolla voi lisätä dataan ylimääräisiä bittejä, jolloin pakettitason tunnistus ei täsmää. Jos protokollat kuitenkin ovat tunnettuja, voidaan musta laatikko rakentaa ne tunnistamaan. Mutta salauskin on helppo tehdä ja sitten tunnistus menee vaikeaksi. Ja olisi aika erikoinen tilanne jos IFPI saisi purkaa salauksen nähdäkseen on siellä laitonta dataa vaiko esim. jonkin suuryrityksen liikesalaisuuksia.
 
Jälkimmäiseen edittiin vain sen verran, että riippuu siitä mikä asetetaan tavoitetilaksi. Jos riittää että blokataan suurimmat virrat niin bittorrentin ja DC++:n tunnistaminen riittänee. Jos halutaan kaiken kattava, niin se sitten maksaa hiukan enemmän. Jos halutaan vedenpitävä, niin on purettava myös salaukset joka käytännössä tietenkin tarkoittaa että asian saa unohtaa saman tien.
 
Jotenkin veikkaisin että käytännössä ajattelevat vain noita ensinmainittuja. Tosin torrentilla liikkuu ainakin linuxdistrojen jakelu, ja p2p on siihen omiaan jotta se porukka joka haluaa uuden version heti saa sen ilman että serverit kaatuilevat. Itse jotenkin vierastan noita kuitenkin ja olen toistaiseksi saanut linuxini ihan ftp:llä.
 
EDIT: Jos pitää spekuloida, niin pitäisin todennäköisenä että tässä haetaan hyvin yksinkertaista mallia. Kaiken liikenteen ajaminen tunnistimen läpi on kallista ja hankalaa. Ehkäpä valvonnan alle asetetaan vain tietyt osoitteet, jopa niin että vain väärinkäytöstä epäillyt käyttäjät laitetaan seurantaan. Homma pelaisi enemmänkin peloitteena: luvattomasta latailusta/jakamisesta napsahtaa aikaa myöten netti poikki pysyvästi. Veikkaan että tällaisen ratkaisun tulos/panostus -suhde on optimaalinen. Edelleenkin tietysti tarvitaan keino tunnistaa että itse tiedostot ovat luvattomia.

Lehtitietojen mukaanhan ajatus oli, että tunnistetaan laiton siirto, annetaan varoituksia ja lopuksi katkaistaan yhteys.
 
Ok, sä ajattelit tätä karvalakki-ratkaisua. Siinä tapauksessa ymmärrän monta sun pointtia. Jotenkin hairahduin miettimään pidemmälle.
 
Ihan yhtälailla protokolla voi lisätä dataan ylimääräisiä bittejä, jolloin pakettitason tunnistus ei täsmää. Jos protokollat kuitenkin ovat tunnettuja, voidaan musta laatikko rakentaa ne tunnistamaan. Mutta salauskin on helppo tehdä ja sitten tunnistus menee vaikeaksi. Ja olisi aika erikoinen tilanne jos IFPI saisi purkaa salauksen nähdäkseen on siellä laitonta dataa vaiko esim. jonkin suuryrityksen liikesalaisuuksia.
 
Jos tarkoitus onkin vain seurata sivusta, niin silloin tosiaankin riittää että tunnistetaan joku näistä Kiven mainitsemista koodeista ja toimitaan sen mukaan. Metadataan ei sentään voine luottaa.
 
Siinä tapauksessa sitten ei tarvita edes liikennettä hidastavaa salausta. Nämä koodithan on ihan ihmisvoimin poistettavissa ja silloin ilmaisu ei toimi. Voidaan tehdä myös niin, että protokolla maskaa tunnistekoodin muuksi, siirtää väärään paikkaan tms. ja vastaanottaja tekee päinvastaisen toiminnon jolloin tieto on siirtynyt ehjänä perille asti.
 
Eihän tässä ole järjen häivääkään.
 
Luulen että yksi tämän aihealueen perimmäisistä ongelmista on että asioita pyörittää entiset, ja osin nykyisetkin, taitelijat, säveltäjät, runoilijat jne., jotka ovat ottaneet työrukkasikseen juristeja. Paras ilmentymä on tietenkin se, että samalla henkilöllä on molemmat ominaisuudet - silloin pysyvää johtokuntapaikkaa ei tarvitse edes kysyä.
 
IFPIstä en tarkkaan tiedä, mutta siellä saattaa olla yksi tai kaksi joilla on myös jonkinlaista kaupallista näkemystä.
 
Kun tällaiseen tilanteeseen tulee konsultti joka kertoo että me toimitetaan teille semmonen musta laatikko niin arvata saattaa kuinka käy. Ei heidän, konsultin tai toimittajan, motiivi ole tehdä toimivaa systeemiä, eivät he viimekädessä ole vastuussa hankkeen vedenpitävyydestä tai muustakaan kestävyydestä.
 
En tiedä oletko ollut koskaan tällaisessa tilanteessa käytännössä. Minä olen ja osaan sanoa, että asiaa tuntemattomalle yritysjohdolle, lainsäätäjälle jne. voidaan myydä lähes tulkoon mitä tahansa - lähes tulkoon mihin tahansa hintaan. Mitä hankalemmassa tilanteessa ostaja on, sitä helpompi se on kääriä sormensa ympärille.
 
Vain yksi esimerkki, Sonyn rootkit-jupakka. Vähänkään tekniikasta perillä oleva asiakas olisi heittänyt tuollaiset konsultit mäjelle alta aika yksikön, mutta nämäpä valopäät menivät retkuun. Tunnetuin seurauksin.
 
On traagista että ainoat joilla tuntuu olevan kyky ymmärtää toimintaympäristöä on erilaiset piraattijengit. Heidän ongelmansa taas on leimautuminen.
 
Jep jep.

On traagista että ainoat joilla tuntuu olevan kyky ymmärtää toimintaympäristöä on erilaiset piraattijengit. Heidän ongelmansa taas on leimautuminen.
 
Jep jep.
Onko tää tunnustus vai itsekehua?

Jos tarkoitus onkin vain seurata sivusta, niin silloin tosiaankin riittää että tunnistetaan joku näistä Kiven mainitsemista koodeista ja toimitaan sen mukaan. Metadataan ei sentään voine luottaa.
 
Paitsi että ISRC-koodia ei ripatuissa mp3:issa taida olla. Mistä se sinne olisi tullut.
 
Audion pohjalta tapahtuva tunnistus on mahdollinen, mutta tekniikat jotka on tarkoitettu metadatan automaattiseen luomiseen tuskin ovat riittävän varmoja näin rajuun tarkoitukseen. Mutta lienee nykytekniikalla hoidettavissa ainakin jos valvonnassa on vain erikseen nimetyt käyttäjät kerrallaan.
 
En tiedä oletko ollut koskaan tällaisessa tilanteessa käytännössä. Minä olen ja osaan sanoa, että asiaa tuntemattomalle yritysjohdolle, lainsäätäjälle jne. voidaan myydä lähes tulkoon mitä tahansa - lähes tulkoon mihin tahansa hintaan.
 
No minä olen kyllä aina joutunut tekemisiin asiakkaiden teknisten osastojen kanssa, porukka on ollut hyvin tarkkaa, taitavaa ja vaativaa. Ostopäätökset on sitten usein tehnyt kyllä ihan toinen porukka ja toisin perustein.

Onko tää tunnustus vai itsekehua?
 
On.
 
No minä olen kyllä aina joutunut tekemisiin asiakkaiden teknisten osastojen kanssa, porukka on ollut hyvin tarkkaa, taitavaa ja vaativaa. Ostopäätökset on sitten usein tehnyt kyllä ihan toinen porukka ja toisin perustein.
 
Taidetaan puhua eri tilanteesta.
 
Sinä tunnut tarkoittavan tilannetta kun ollaan hankkimassa jotain jolloin tekninen tai vast. henkilöstö tekee arvionsa tuotteen tai palvelun soveltuvuudesta ja antaa lausunnon jonka jälkeen div. päälikkö tms. tekee hankintapäätöksen.
 
Minä tarkoitin enemmän tilannetta jossa tällaista "teknistä" henkilöstöä ei yrityksessä ole, taikka sitä ei haluta käyttää ja yritys on suuren muutoksen tai haasteen edessä. Niitä voi olla mm. taloudellisesti riskaabeli suurempi muutos, laajentuminen täysin oudoille markkinoille, taikka se voi olla jonkinlainen kriisi. Yrityksen toimiva johto haluaa ottaa ohjat käsiinsä ja joutuu tekemään päätöksiä itselleen oudolla aluella jolloin usein kaivataan konsulttia tms. apuun.
 
Konsultit eivät asioita ratko, heitä kiinnostaa vain laskun loppusumma.
 
Tottakai tapani mukaan kärjistän, mutta noinhan se pohjimmiltaan taitaa hyvin pitkälti olla.
 
Jees, nyt me taidetaan sitten olla siinä tilanteessa että ollaan valmiita sanomaan että "ei maksa vaivaa".
 
Sinusta en tiedä, mutta minä toivon että IFPIn konsultit ovat asiansa osaavia kavereita, myyvät, niin kun näyttää, täyttä roskaa jumalattomaan hintaan. Saadaanhan ne lihavina vuosina kerätyt miljardit näinkin kulumaan.