Kitarat: kitarakamat ›

Sekä Fenderien että Gibsonien kanssa olen siis aivan kotonani.
 
Onko kohtalotovereita?
 
On, On. Molempi parempi.
 
"Outoa" on tavallaan se, että Sg Gibsonissa 009-kielisetti tuntuu riittävän jämäkältä (ja se on 70-luvun tyyliin satulasta alkaen sille tehty), kun taas Stratocastereissa pitää olla mieluiten 010-setti. Vaan ovat kovin erilaisia muutenkin nuo kitarat...

En usko, että sormien pituudella on vaikutusta siihen, minkälainen skaala kannattaa valita. Vasta 27" skaalalla varustettua kitaraa jonkin aikaa soitettuani opin ylipäänsä tunnistamaan jonkinlaista eroa lyhyempiin verrattuna. Minusta tuo ei ole niinkään kiinni sormien pituudesta vaan siitä, miten niitä venyttää. Ja onhan niitä lyhytsormisia basistejakin.

No se on jo keksitty. Osittain ainakin. Ei tosin niin, kuin tarkoitit, mutta kuitenkin. Eli Blackmachinella on 8-kielisissä sellaiset viuhkamaiset nauhat ja skaala menee muistaakseni ylemmiltä kieliltä 25,5" ja alakerta 28". Melko eksoottinen kitara ja jäsen IAK:lla on sellainen, eli jos satut lukemaan tän, niin viitsisitkö vähän tarkentaa.
 
Se on fanned frettin systeemi
http://www.conklinguitars.com/bizar … mages/fannedfretcherrydescript.html
 
muistaakseni conkling toi sen markkinoille.
Rakenne on erittäin mukava soitellessa melodiota tuolta 7-nauhasta korkeammalle mutta satula pään työskentely ja sointujen ottaminen on tottumattomalle aika tuskaa. Perus 5:set menee mutta hieman hankalammat puhumattakaan barreista alkaa olla tuskaa :D
 
Itse pidän 24.75 skaalasta todella paljon mutta 25.5 toimii parhaiten omassa soitossa johtuen vireistä.
 
Nyt käytän 27" 7-kielistä joka on viritetty A:han ja soitto tatsissa on toki jonkin verran eroa 25.5 mutta soundi on huomattavasti minun 25.5 mensuurista seiskaa parempi

Molempi parempi. Oma mieli kallistuu enemmän 25,5 suuntaan. Tosin esim. tasan 25" sopii meikäläiselle kuin ... no siis tosi hyvin.

Makuasioita, minä tykkään isommasta soundista jonka lyhyt skaala saa aikaan. Monet taas tuntuvat tykkäävän ohuemmasta soundista kun viritetään alas, baritonikitaran alakerta ei millään yllä lyhempiskaalaisen tasolle em. syystä.
 
öö... häh ? nyt en ymmärrä ?
 
Oletko siis sitä mieltä että lyhyt skaala alas viritettynä saa aikaan isomman soundin kuin pitkä skaala ?

öö... häh ? nyt en ymmärrä ?
 
Oletko siis sitä mieltä että lyhyt skaala alas viritettynä saa aikaan isomman soundin kuin pitkä skaala ?
 
Kyllä, eikä se ole mielipidekysymys vaan fakta. Alempi kielten jännitys aikaansaa suuremman amplitudin kielen värähtelyyn taajuuden pysyessä muuttumattomana, mikä taas vahvistimen läpi kuuluu suurempana alapään toistona.
 
edit: Tarkennetaan vielä, että sama ilmiö esiintyy käytettäessä johonkin tiettyyn vireeseen kahta eripaksuista kielisettiä. Paksummalla ja jäykemmällä toisto on napakampi ja tiukempi, kun taas löysemmällä soundissa on enemmän kokoa ja raskautta. Tunnetuin tätä ilmiötä hyödyntävä kitaristi on Deftonesin Carpenter - soittelee baritoniseiskoillaan ja -kaseillaan naurettavan ohuella kielisetillä, ja se soundi..
 
Ja miten tämä liittyy skaalaan? Käytettäessä samaa kielisettiä pidempiskaalaisen kanssa jännitys jää alhaisemmaksi. Kokeileppa huviksesi kumpi kuulostaa isommalta, mikäli pistät samaan vireeseen.

Kyllä, eikä se ole mielipidekysymys vaan fakta. Alempi kielten jännitys aikaansaa suuremman amplitudin kielen värähtelyyn taajuuden pysyessä muuttumattomana, mikä taas vahvistimen läpi kuuluu suurempana alapään toistona.
 
edit: Tarkennetaan vielä, että sama ilmiö esiintyy käytettäessä johonkin tiettyyn vireeseen kahta eripaksuista kielisettiä. Paksummalla ja jäykemmällä toisto on napakampi ja tiukempi, kun taas löysemmällä soundissa on enemmän kokoa ja raskautta. Tunnetuin tätä ilmiötä hyödyntävä kitaristi on Deftonesin Carpenter - soittelee baritoniseiskoillaan ja -kaseillaan naurettavan ohuella kielisetillä, ja se soundi..
 
Ja miten tämä liittyy skaalaan? Käytettäessä samaa kielisettiä pidempiskaalaisen kanssa jännitys jää alhaisemmaksi. Kokeileppa huviksesi kumpi kuulostaa isommalta, mikäli pistät samaan vireeseen.
 
ahaa siis kyse on käsite erosta.
 
Itse ajattelen näin:
Isompi soundi = iso sustain, heleä ja avoin soundi

Minusta taas tuntuu, että kitaran puut "heräävät" kunnolla vasta vähän paksummilla kielillä resonoimaan ja lisäksi liian ohuilla kielillä (lue: 10-setillä tai ohuemmilla) soittotatsi on mulle aivan toivoton. Ohuiden tai löysien kielien tuomat haitat olisivat ainakin omalla kohdallani moninkertaiset verrattuina "hyötyyn", jota sitäkin kyllä epäilen aika ronskisti. :)
 
Alempi kielten jännitys aikaansaa suuremman amplitudin kielen värähtelyyn taajuuden pysyessä muuttumattomana, mikä taas vahvistimen läpi kuuluu suurempana alapään toistona.
 
Ainakin omassa soundissani on aivan tarpeeksi alapäätä käyttämälläni kielisetillä, mutta toisaalta en haluakaan, että kitarani a)kuulostaisi bassolta tai b)yrittäisi tunkea taajuuksien puolesta basson tontille. Soundin isoudessa on mulle kysymys jostain IHAN muusta kuin bassotaajuuksien määrä. Tästä ei tarvittane edes neuvotella. Usein "iso" kitarasoundi sitä paitsi tukkii koko bändin soundin. Iso kokonaissoundi muodostuu "sopivan kokoisista" kunkin soittimen soundeista.

Kyllä, eikä se ole mielipidekysymys vaan fakta...
 
Ja miten tämä liittyy skaalaan? Käytettäessä samaa kielisettiä pidempiskaalaisen kanssa jännitys jää alhaisemmaksi. Kokeileppa huviksesi kumpi kuulostaa isommalta, mikäli pistät samaan vireeseen.
 
No eihän tuo suoranaisesti skaalaan liity, vaan kielteen aiheuttamaan jännitykseen. Jos sä haet kielisetit, jotka vetää saman verran molemmissa skaaloissa, ei soundieroa pitäisi olla, joten skaala ei sitä eroa tee.

Faktaa siis voi olla korkeintaan se, että soundissa on enemmän alataajuuksia. Se, onko soundi tällöin oikeasti "isompi", on täysin subjektiivista. Matala kielten plörinä kuulostaa ainakin minulle kaikkea muuta kuin isolta ja lisäksi soitettavuus kärsii todella pahasti. Minusta iso soundi syntyy vireessä kuin vireessä ihan millä tahansa kielten paksuudella esimerkiksi tuplaamalla kitarat ja levittämällä niitä stereokuvassa.

Faktaa siis voi olla korkeintaan se, että soundissa on enemmän alataajuuksia. Se, onko soundi tällöin oikeasti "isompi", on täysin subjektiivista. Matala kielten plörinä kuulostaa ainakin minulle kaikkea muuta kuin isolta ja lisäksi soitettavuus kärsii todella pahasti. Minusta iso soundi syntyy vireessä kuin vireessä ihan millä tahansa kielten paksuudella esimerkiksi tuplaamalla kitarat ja levittämällä niitä stereokuvassa.
 
Toi on tietenkin vähän vaikea toteuttaa livenä. =)
 
Mut mä en vieläkään ymmärrä, miten se skaala vaikuttaa soundiin. Kielten vedon suhteen soundiin mä kyllä ymmärrän, mutta en skaalan vaikutusta. Toki lyhyemmällä skaalalla kielet ovat löysemmät, jos saman paksuisia settejä tungetaan, mutta ei niillä skaaloilla suoranaisesti soundieroja ole, vai onko?

Olenkohan antanut itseni ymmärtää pieleen, kun ajattelen, että mitä paksummat kielet, sitä enemmän on liikkeellä massaa, joka saa soittimen puut värähtelemään ja näin ollen soundin tai vähintäänkin sustainin pitäisi periaatteessa olla isompi?
 
Ainakin paksu E-kieli soi aika paljon pidempään kuin ohut E-kieli kun laitan korvani kitaran runkoa vasten ja kuuntelen. Tästä voisi päätellä, että paksumpi kielisetti tarjoaa enemmän sointia.
 
Edellä mainitusta on toki hyötyä vain silloin, jos sointia haetaan nimenomaan kitarasta lähtien, eikä lähdetä liikkeelle siitä, että "ihan sama millainen kitara: pedaaleilla ja vahvistimella se mun soundi syntyy". Itse vain ajattelen, että tärkeä osa "signaaliketjua" on jo hyvät soitinpuut ja kielet, jotka saavat puut kunnolla värähtelemään.

Minusta taas tuntuu, että kitaran puut "heräävät" kunnolla vasta vähän paksummilla kielillä resonoimaan ja lisäksi liian ohuilla kielillä (lue: 10-setillä tai ohuemmilla) soittotatsi on mulle aivan toivoton. Ohuiden tai löysien kielien tuomat haitat olisivat ainakin omalla kohdallani moninkertaiset verrattuina "hyötyyn", jota sitäkin kyllä epäilen aika ronskisti. :)
 
Itse tykkään myös paksummista kielistä, mutta en ole paksuilla juur uskaltanut soitella sitten kun viimeks... Mut kympit on mulle jees, ohuemmilla ei osaa, tai ei halua osata :-) 11-setti mua kiinnostaisi mut mut, joo...
 
Mitä sitten skaaloihin tulee, niin mulle aivan sama liikunko F:n vai G:n leirissä. Kumpikin käy ja kumpaakin itseltäni löytyy.

Edellä mainitusta on toki hyötyä vain silloin, jos sointia haetaan nimenomaan kitarasta lähtien, eikä lähdetä liikkeelle siitä, että "ihan sama millainen kitara: pedaaleilla ja vahvistimella se mun soundi syntyy". Itse vain ajattelen, että tärkeä osa "signaaliketjua" on jo hyvät soitinpuut ja kielet, jotka saavat puut kunnolla värähtelemään.
 
Mä en ainakaan saman merkin kieliseteillä kuule niin suurta eroa, että menisin miettimään soundia tatsin yli. Jos puhutaan esimerkiksi pykälän erosta seteissä. Se sopivasta tatsista ilmiintyvä Mojo-welho jeesaa paljon pidemmälle.

No eihän tuo suoranaisesti skaalaan liity, vaan kielteen aiheuttamaan jännitykseen. Jos sä haet kielisetit, jotka vetää saman verran molemmissa skaaloissa, ei soundieroa pitäisi olla, joten skaala ei sitä eroa tee.
 
Tässä topicissa on nimenomaan kyse skaalan vaikutuksesta. Luitko kirjoitukseni loppuun? Skaala nimenomaan tekee sen eron. Soundi ei ole enää sama, jos skaalan vaikutusta kompensoidaan lyömällä pidempiskaalaiseen ohuempi setti.
 
On totta mitä Jucciz tuossa kirjoittaa paksuista kielistä. Homman nimi (todella muhkeaa soundia tavoiteltaessa) on juuri saada paksut kielet soimaan "löysinä", ja siihen tarvitaan lyhyttä skaalaa. Les Paulin muhkea ominaissoundi ei ole pelkästään paksun mahonkirungon tuotos.

--------------------------

--------------------------
 
Joku ei halunnut heittää vettä kiukaalle.... :(

Hahaa, mää kans.
 
Pidempi skaala tuo selkeyttä ja sellaista kellomaista(bell like) erottelevuutta eri nuotteihin. Jos vertaan omaa archtop soloistia(25,5) les pauliin(24,75) niin on se erottelevuus ihan eri planeetalta. archtop vastaa soittoon tarkemmin ja siitä kuuluu läpi paremmin nyanssi ja myös virheet. Lyhyt skaala on soundivasteessaan pyöreämpi ja suttuisempi. Tavallisissa vireissä, tästä ei ole mitään haittaa mutta mennessä hyvin alas, alkaa arvostamaan sitä erottelevuutta. Tavallinen 25,5 skaala alkaa olla aika finaalissa, kun viritetään ala A:han. 27 skaala pitää homman vielä kuosissa vielä ala #F:n asti. Sitten, kun mennään tuosta alemmas alkaa skaalanmitta olemaan 30 tuuman paikkeilla. Sitten ollaankin jo aika tukevasti basso-osastolla.
 
Bassopuolella näkee moneisti 5 kielisissä käytettävän 35 tuuman skaalaa. Niin uskomatonta, kuin se onkin, se selkeyttää soundia aika tavalla.
 
Yhteenvetona siis, pidempi skaala, enemmän erottelevuutta.

http://www.musiciansfriend.com/prod … miHollow-Electric-Guitar?sku=514048
 
Löytyy Squierilta.