Bänditoiminta ›

Meillä alkaa tämä juttu olemaan helvetin kiusallista, treeniaikaa ei jää erään *****n takia riittävästi, mitä nyt (pienehkön tauon jälkeen) aloitteleva bändi tarvitsee kappaleiden tekoon ja treenaamiseen jne.
 
Hauskaa vielä se että henkilö joka treeniksen hankki, ei siellä nyt sitten käy kuin silloin kun itselleen tai ilmeisesti akalleen sopii, ja sattuu olemaan rumpali, jota ilman tuntuu "hieman" hölmöltä soittaa. Ensin hirmu hinku ja vinkuminen että täytyy päästä soittamaan, sitten kun mahdollisuus on, kiinnostus loppui, tai sitten on niin tossun alla ettei mitään rajaa. Vituttaa sanalla sanoen.

Oma naiseni ei ole ollut ikinä tiellä, vaikka olemassa yhteiselomme on ollut jokaikisen prokkiksen ajan. Reilu 3,5 vuotta ollaan yhdessä oltu, ja kolme prokkista on tohon sisältynyt. Naiseni on vain ilmoinen, jos nautin soittamisesta. Hän on korkeintaan mustasukkainen kitaralle, jos sitä hipelöin yli 6h vuorokaudessa :) Ikinä ei ole käynyt treeneissä, mutta haluaisi kovasti. Hän ymmärtää, ettei soittele reeniaikana, jossei ole jotakin oikeasti todella tärkeää asiaa. Kyllä mulla nainen menee ennen musiikkia noin yleisesti, mutta kun oma nainen arvostaa minua sen verran, että hän ymmärtää mun tarpeen ja halun soittaa, hän kunnioittaa sitä. :) Luonnehtisin suhdetta jotenkin sairaaksi, jos naisella on tarve rajoittaa bänditoimintaa huomionkipeydellään/omistushalullaan/mustasukkaisuudellaan.

Oma naiseni ei ole ollut ikinä tiellä, vaikka olemassa yhteiselomme on ollut jokaikisen prokkiksen ajan. Reilu 3,5 vuotta ollaan yhdessä oltu, ja kolme prokkista on tohon sisältynyt. Naiseni on vain ilmoinen, jos nautin soittamisesta. Hän on korkeintaan mustasukkainen kitaralle, jos sitä hipelöin yli 6h vuorokaudessa :) Ikinä ei ole käynyt treeneissä, mutta haluaisi kovasti. Hän ymmärtää, ettei soittele reeniaikana, jossei ole jotakin oikeasti todella tärkeää asiaa. Kyllä mulla nainen menee ennen musiikkia noin yleisesti, mutta kun oma nainen arvostaa minua sen verran, että hän ymmärtää mun tarpeen ja halun soittaa, hän kunnioittaa sitä. :) Luonnehtisin suhdetta jotenkin sairaaksi, jos naisella on tarve rajoittaa bänditoimintaa huomionkipeydellään/omistushalullaan/mustasukkaisuudellaan.
 
Kaikki erilainen on helppo yleistää sairaaksi. Mutta joo, olen kyllä kuitenkin samaa mieltä. Kun itse seurustelin, ei mitään Yoko Ono -ilmiöitä ollut havaittavissa. Saati, että olisin antanut moiseen mahdollisuutta. Joskus edessä saattaa olla tilanne, jossa joutuu valitsemaan ihmisen ja abstraktion (taide yleensäkin) väliltä. Tosin ei minulla ainakaan toistaiseksi. Korkealentoista läppää, jeba. Asioista kannattaa puhua.

No ihan välttääkseni väärinkäsityksiä, sairas tossa mun edellisessä viestissä tarkoittaa siis sitä, ettei suhde välttämättä ole terve. Elikkäs kaikki ei välttämättä ole ihan hyvin, jos muija esimerkiksi on mustasukkainen bändille, vaikka bändin jäsenet olisivat kaikki miehiä. Musta siinä ei ole mitään järkeä. Samalla logiikalla kieltäisi omaa naista pitämästä ns. tyttöjen iltoja.
 
Kyllä minä ymmärsin. Aivoni olivat vain kovin vaikeaselkoisella tuulella tai sitten sormeni eivät vain totelleet. Oikeassa olet kuitenkin.

Parikymppisenä silloinen tyttöystäväni pyysi valitsemaan bändin ja hänen väliltään. Bändi jäi, tyttöystävä lähti. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia. Ehkä olen alitajuntaisesti valinnut sellaiset kumppanit, jotka tajuavat miten tärkeää musiikki on minulle. Bänditoimintaan joissain tapauksissa kuuluvasta dokaamisesta voi ja saa huomauttaa, mikäli se aiheuttaa ongelmia.