Kitarat: kitarakamat ›

vaihtelu virkistää. Ja pitäähän nyt joku olla millä soitella tytöille sulosävelmiä kauniina kesäiltana nuotion ääressä.
 
jep jep.
 

 
(tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus)

Kyllä se mun gibson les paul custom plus on.

Isälläni on Ibanezin (mallia en muista) vanha 70-luvun niitä ensimmäisiä kitaroita... tuskin siitä koskaan luopuu. :D

Mistään kitarasta en luovu. Yhestä jouduin tosin luopumaan about 4 vuotta sitten kun joku mulkku vei minun Jacksonin....

ESP Horizon 2, floikkamalli. See through black cherry. Ainoa hyvä kitara joka mulla on ollut. Siinä on vaan kaikki niin kohdallaan. Tosin elektroniikoissa oli alusta alkaen vikaa, mutta äskettäin vaihdatin siihen EMG-81/85 ja nyt on aivan täydellinen.

Liian kevyesti heitetty lausahdus. Kaikesta luovutaan kun säilytystila, raha, kiinnostus tai muu olellinen loppuu tai kun jotain hienompaa saa tähtäimeen. Omistan tai olen omistanut ainakin kolme kitaraa "josta en luovu" (Jem7BSB, Jem77BFP, PGM90HAM).
 
Tietenkin jos omistaisi jonkun ensikitaransa jolla ei ole käytännössä myyntiarvoa, niin varmaan sen haluaisi säilyttää, olettaen että se olisi edes jollain tapaa kelpo soitin. Ensimmäinen sähkökitarani oli joku kamala Ibanezin kurjalla floikkakopiolla varustettu ritsa, jota en edes haluaisi enää omistaa.

Ensimmäisestä ja ainoasta sähkökitarastani mehikon poikien burrito-stratosta en tule ikänä luopumaan.

toisesta.ensimmäisesstä floikkakitarasta en varmaan tuu koskaan luopumaan vaikka ollu vasta puoli vuotta , Peavey Vortex V Ex se on niin perkeleen hyvä vaikka maksaaki 259e thomannilla ,kaikki iha douple lockin floikka. bodyki on vähä niinku vanhaa roadsia :D tykkään siitä muodosta.

No oma helmeni Ibanez JPM P2 John Petrucci malli...
On niin pirun nätti ja magee!
Saa olla todella iso tuppo rahaa tarjolla ja en silti myy :D

No oma helmeni Ibanez JPM P2 John Petrucci malli...
On niin pirun nätti ja magee!
Saa olla todella iso tuppo rahaa tarjolla ja en silti myy :D
Vielä kauniimpi on minun EBMM JP 2007LE eli Ernie Ball Music Man John Petrucci
2007 limited edition, kitara josta en luovu.

ESP-LTD Deluxe EC-1000 STBC :)
 
Uskomattoman hyvä keppi.

Oma vihreä IbanezRG321 on kyllä loistava kitara, ei vaan hintaluokkaansa nähden vaan oikeasti. Muka parempia kitaroita olen soittanut useita, mutta eipä ne ole sopineet käteen alkuunkaan niin hyvin kuin tuo "halppis" Ibanezini. Toisaalta tuota tuskin saisinkaan myytyä, kun hihna pysyy kiinni jesarin voimin, hihnatapit eivät enää pysy kiinni kun ne reiät johon ne asennetaan ovat laajentuneet liikaa. Lisäksi mikit pysyvät ylhäällä pumpulin avulla(!) Mutta mitäs pienistä ;)

tässä toinen kitara mistä en tuu luopumaan!->
http://www.amfisound.fi/kuvat/fme_08.jpg
 
Sen verran henk.kohtaisiin asioihin perustuva Kirnu, että eihän siitä voi luopua.
Toiveissa olisi, että tästä tulisi myös jonkinlainen perintökalleus! :)

http://img.photobucket.com/albums/v … KS%20and%20Horus/iba_ja_caba007.jpg
 
http://img.photobucket.com/albums/v … KS%20and%20Horus/iba_ja_caba015.jpg
 
http://img.photobucket.com/albums/v … KS%20and%20Horus/iba_ja_caba010.jpg
 
http://img.photobucket.com/albums/v … KS%20and%20Horus/iba_ja_caba016.jpg
 
http://img.photobucket.com/albums/v … KS%20and%20Horus/iba_ja_caba001.jpg
 
http://img.photobucket.com/albums/v … KS%20and%20Horus/iba_ja_caba008.jpg
 
http://img.photobucket.com/albums/v … KS%20and%20Horus/iba_ja_caba002.jpg
 
http://img.photobucket.com/albums/v … KS%20and%20Horus/iba_ja_caba003.jpg
 
:)

Christeraser: kummasta pidät enemmän, kitaroiden valokuvaamisesta vai niiden soittamisesta?

Lyhyesti ja ytimekkäästi: IBANEZ RG 770DX. Pysyy täällä niinkuin paska Junttilan tuvan seinällä (vanha Tyrvääläinen sananlasku)

Rickenbacker 325 V 59 on se millä on musiikkia aikoinaa mullistettu uuten uskoon.

Ensimmäinen kitarani on tällä hetkellä lihoina varastossa, jos joskus jaksan laittaa sen kasaan jotenkin, niin se tulee olemaan semmoisessa kuosissa ettei sitä kukaan haluaisi edes ostaa. Silti, tekisi mieli siitä päästä eroon, eipä pahemmin tunnearvoa sillä paskaritsalla ole.
 
mutta kaksi sellaista kitaraa, joista en aio luopua, ovat stratoni.
 
Toisen ostin naamioituneena japanilaiseksi moderniksi Fenderiksi, mutta pienellä taustatyöllä paljastui, että kyseessä on Wellins-nimisen saksalaisen soitinrakentajan käsintekemä kitara. Jokin saksalaisbändi sitten toi tämän suomeen, ja ilmeisesti kitaristi teki kitaranvaihtokaupat paikallisen muusikon kanssa. Jonkin aikaa kitara kiersi paikallista skeneä, ennen kuin päätyi paikalliseen musiikkiliikkeeseen naamioituneena fenkuksi. Satuin paikalle etsimässä jotain stratoa joka muistuttaisi Adrian Belew'n soitinta, ja kas, HSH-mikitetty (dimarziot, tarkempia malleja en ole jaksanut selvittää) kahler-strato siellä, ja vielä pilkkahintaan. Vielä kun selvisi, että oikeasti kyseessä on päälle tonnin käsintehty kitara, olin todellakin onnellinen siitä, että kaupat tuli tehtyä.
 
Toinen stratoni on jenkkistraton bodysta kustomoitu kitara, johon olen lisännyt käsin tehdyn kaulan, kahlerin hieman vintage-tyylisemmän vibrakoneiston ja todella kuumat single coil-mikit, jotka sattuivat kaapissa köllöttämään.
 
Molemmat stratot ovat aivan loistavia soittimia, ja todella suuri osa saundiani, että tuskinpa koskaan lähtevät liikenteeseen tästä talosta muuta kuin minun kainalossani keikalle tai treeneihin :D

Mulla ei ole sellaisia aarteita, joista en suostuisi luopumaan. Ainakaan toistaiseksi. G&L SB-1 basson olen ajatellut säästää kuitenkin. Sen jälleenmyyntiarvo ei varmastikaan vastaa käyttöarvoa.