Rock, pop, alternative ›

Tottakai muuttuu, mutta kyllä se vaan se teinivuosina kolahtanut musiikki pysyy aina jonkinlaisessa erikoisasemassa, isolta osalta tietysti nostalgian takia.
 
Kaipa monesti niinkin. Se vaan saattaa vaikuttaa myös, onko ne jotkut teiniaikojenkin bändit sitten "riittävän aikuisena" enää hengissä että niitä voi vielä digata konkreettisesti ja niiden tekemisiä seurata. Vai ovatko ne enää pelkkiä historiaan feidautuneita yhden lyhyen ajan nostalgiatrippejä.
 
Hei muuten, voisko joku suomentaa mulle tämän ketjun otsikon? On jääny tuo sivistyskielien opiskelu aika vähälle... ;)

On jääny tuo sivistyskielien opiskelu aika vähälle... ;)
 
Et oo lukenut Asterixia!? "Tervehdys, Popeda, kuolevaiset tervehtivät teitä". Sinne päin ainakin...

Eiköhän ne nykyisin alle kaksvitoset kuuntele ikämiehinä sitten sitä samaa musaa kuin nuorempanakin.
 
Näin. Tuskin evoluutio muokkaa ihmistä niin nopeasti, että tämä kehitys-/kehittymättömyyskaari häviäisi täysin...
 
Popeda on oikeastaan hyvinkin tyypillinen Classic rock-bändi, imo. Bluesrock-pohjalta on lähdetty 70-luvulla, suurin suosio 80-luvulla ja perinteitä vaalitaan edelleen. Tosin Popeda pärjää kohtuullisesti edelleen myös levymyynnillä, joten sikäli tilanne on paljon parempi kuin kansainvälisillä kilpailijoilla, joista monet voivat enää vain uneksia saavansa uudet levynsä ulos jonkin ison jakelijan kautta. Onneksi Suomi on pieni maa. :)
 
Henk koht en ole nähnyt orkesteria livenä sitten kesän -90, kun Törrö oli juuri lähtenyt, mutta kyllä elämässä pitää olla popedaa...

En usko kun en usko että sellaiset nykyajan poprock-bändit kuin Negative tai Technicolour olisivat olemassa enää 10 vuoden päästä! :)
 
Kukapa olisi 80-luvulla uskonut ,että Kylie Minogue,Madonna tai Backstreet Boys olisivat vielä ajankohtaisia 2000-luvulla.Näin kuitenkin taitaa olla.
 
Ja 90 -luku tekee taas comebackia mm.Aikakoneen muodossa.Ja XL 5:n.
 
Että jos nuokin niin miksei Negative ja kumppanitkin.
 
Ihmisten musamakuhan kokee muutoksia iän ja kokemuksen myötä. Tosin voihan siellä silti pysyä juttuja kuten Popeda, koska se näköjään vaan vetää aina ;)
 
Kokee toki.Vielä 80-luvulla oli paljonkin (vanhempia) ihmisiä jotka ihmetteli jos yli kakskymppinen vielä kuunteli "rokkia" :-) Onneksi tästä on jo suurimmaksi osaksi päästy.
 
Popedan huippukautta mulle edustaa Kaasua ja Harasoo.Svoboda on myös mainio levy - Alex Harvey -coverointi eritoten.Samoin Skynyrdiin tutustuin eka kerran Popedan coverin kautta.

Popeda, Eput ja monet muut edustaa manserokkia puhtaimmillaan ja sehän on ihan oma lajityyppinsä, yhdistelmä kuplettia, iskelmää ja rock perinteitä (laajasta kirjosta huolimatta). Manserock on siirtynyt Porin kautta Helsinkiin ja Tampereella tuotetaan nykyään etupäässä teknoa, rappia, undergroundia ja se perusrokkikin on englanninkielistä malliin Negative.
 
Vaikea ennakoida mitä manserokille on tapahtunut ja missä sitä tehdään vuonna 2038 mutta vaikea on ennakoida perusrokin tulevaisuutta muutenkaan, sehän on jo nyt siirtynyt osittain marginaaliin ja on runsaasti nuorisoa joita rock ei heilauta suuntaan eikä toiseen, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Supertähtien keski-ikä on nykyään 50 vuoden paikkeilla ja ei ole mitään syytä olettaa että tämä olisi laskusuuntainen kehityskaari.
Rock musiikkia kuunnellaan jossain muodossa tulevaisuudessakin mutta muuta ei tällä hetkella voi varmaksi sanoa, levy-yhtiöt panostavat määrään ja nopeaan kiertoon, rock on alistettu hissimusiikiksi ja vallankumous on jossain muualla.

Tuskin evoluutio muokkaa ihmistä niin nopeasti, että tämä kehitys-/kehittymättömyyskaari häviäisi täysin...
 
Ei varmasti täysin häviäkään. Mutta jos ajatellaan 70-80-luvuilla aloittaneita bändejä jotka ovat vielä voimissaan, niillä on ollut ehkä helpompaa juurruttaa itselleen kunnon perustukset tulevaisuutta varten. 2000-luvulla kaikki viestintä- ja muu tekniikka takaavat sen, että uudempien bändien on paljon vaikeampaa saada itseään pinnalle. Yrittäjiä ja kanavia on varmasti moninkertaisesti, joten monien hyvienkin bändien kohtalona on hukkua massaan. Eikä bändien pitkään ikään ja näkyvyyteen ole ehkä läheskään yhtä isoja mahdollisuuksia. Musiikinkin kulutus on niin nopeaa. Ei tämä silti tarkoita etteikö 2000-luvun alussa perustettu bändi voisi olla voimissaan vielä vuonna 2020.

Kukapa olisi 80-luvulla uskonut ,että Kylie Minogue,Madonna tai Backstreet Boys olisivat vielä ajankohtaisia 2000-luvulla.Näin kuitenkin taitaa olla.
 
Miksei olis uskonut kun asiaa oikein miettii? Miten moni mietti sitä 80-luvulla? Bäkkärit on sitä paitsi perustettu 90-luvulla... ;) Mutta ainakin näillä Kyliellä ja Madonnalla onkin ne perustukset juuri väljemmissä ajoissa ja hyö olivat maailmanluokan supertähtiä jo silloin. Miksei siis 20v kuluttuakin..? Ja toisaalta kannattajiakin löytyy paljon ympäri maailmaa ja taustavoimat ovat eri mittaluokassa jos vertaa suomalaisiin artisteihin.
 
Ja 90 -luku tekee taas comebackia mm.Aikakoneen muodossa.Ja XL 5:n.
 
Että jos nuokin niin miksei Negative ja kumppanitkin.
 
Jää nähtäväksi mitä tarkoitetaan comebackilla. Muutama nostalgiakeikka ja yksi floppilevy, vai että ura jatkuu vaikka vähintään kaksi vuotta. Ja kyllähän comebackeille löytyy aina hetken tilaus, kun bändi on ollut toimimatta kymmenisenkin vuotta. Jotkut kannattajat haluavat elää taas sen pienen hetken nuoruudestaan. Mutta ajan kuluessa yhä harve(y)mpi bändi on ollut yhtäjaksoisessa toiminnassa vuosikymmeniä. Oletan.
 
PS. Ihmiskunta joutuu kärsimään tulevaisuudessa paljon ilmastonmuutoksesta ja maapallon väestömäärän räjähtäessä kestämättömän isoksi. Mitä pahaa olemme tehneet saadaksemme vielä mahdollisesti XL5:n takaisin edes hetkeksi!!!

Miksei olis uskonut kun asiaa oikein miettii? Miten moni mietti sitä 80-luvulla?
 
Aika moni tuntui miettivän ainakin siten ettei ykskään noista nimistä ole enää 10v. kuluttua pinnalla.Millään tavalla.
 
Hieman samoin kuin itse pohdiskelit koskien Negativeä ja kumppaneita.Yhtäläisyys on siinä ,että aika moni piti mainitsemiani nimiä ns."tähdenlentoina" joista tuskin kuullaan muutaman vuoden kuluttua.
 
Itekin olisin ehkä arvioinut samoin.Että se meikäläisen povaamistaidoista :-D
 
Mutta ainakin näillä Kyliellä ja Madonnalla onkin ne perustukset juuri väljemmissä ajoissa ja hyö olivat maailmanluokan supertähtiä jo silloin. Miksei siis 20v kuluttuakin..? Ja toisaalta kannattajiakin löytyy paljon ympäri maailmaa ja taustavoimat ovat eri mittaluokassa jos vertaa suomalaisiin artisteihin.
 
Vähintääkin Kylietä pidettiin tuolloin ns.tähdenlentona ja tämän Stock-Aitken-Waterman -tuottajaryhmän tuotteena.Muistammehan toki myös Rick Astleyn?
 
Madonnasta ajateltiin samansuuntaisesti.Siis niikun "vakavastiotettavien musiikinharrastajien" keskuudessa joihin toki samaistuin itsekin :-)
 
Jää nähtäväksi mitä tarkoitetaan comebackilla. Muutama nostalgiakeikka ja yksi floppilevy, vai että ura jatkuu vaikka vähintään kaksi vuotta.
 
No se ,että noi ylipäätään tulee takaisin kertonee ,että kysyntää jollain tasolla on olemassa.Se kuinka pitkäikäinen ja laaja tuo comeback on niin sitä ei osanne sanoa kukaan.Minä kaikkein vähiten.
 
Mutta joo ennustaminen on vaikeaa.Varsinkin tulevaisuuden :-)

Atomic Cafe kysyit lähinnä minulta kuvaillessani Popedaa ennemminkin marginaalimusiikiksi: Ottamatta kantaa tähän junttikysymykseen on pakko kysyä että onko Popeda nykyään marginaalimusiikkia ?
 
Ja perustelet: Kyllä Ikurin turbiini kumppaneineen oli ihan selkeästi valtavirtamusiikkia vielä 80 ja 90 luvulla (kuten huomattava osa manserockista)
Voihan sitä ehkä nykyään kutsua mummojen ja vaarien vaihtoehtomusiikiksi ..mutta..tuota noin...en pysty Popedaa työntämään marginaaliin edes myyntitilastojen perusteella.
 
Ja sitten vähän kumoat lausuntoasi ja vastaat itse kysymykseesi minua miellyttävällä tavalla: Popeda, Eput ja monet muut edustaa manserokkia puhtaimmillaan ja sehän on ihan oma lajityyppinsä, yhdistelmä kuplettia, iskelmää ja rock perinteitä (laajasta kirjosta huolimatta). Vaikea ennakoida mitä manserokille on tapahtunut ja missä sitä tuotetaan vuonna 2038 mutta vaikea on ennakoida perusrokin tulevaisuutta muutenkaan, sehän on jo nyt siirtynyt osittain marginaaliin ja on runsaasti nuorisoa joita rock ei heilauta suuntaan eikä toiseen, ei nyt eikä tulevaisuudessa.
 
Pointtini oli että eikös Popeda ole rehellistä, jytisevää ja tuhmaakin perusrokkia äijämeiningillä jne? Se on ehkä joskus ollut luettavissa ns. valtavirtaan, mut ajat muuttuu nykyään vauhdilla ja "kohdejoukko" on rajallisempi. Sitä paitsi yhdistävästä sanasta "Manserock" huolimatta olen sitä mieltä, että Eput on eri asia. Se taas on ehkä edelleenkin semmoista pehmeän popahtavaa valtavirtaa isommille massoille. Tämä siltikin, vaikka radiossa soi välillä poppikanavilta Popedan Tahdotko mut tosiaan... ;)
 
Ero on jo siinä, että Popeda painaa keikkaa ja rokkaa rehellisen jytärokinnälkäisille kuppiloissa ympäri Suomea. Eput kun tekee levyn ja lähtee kiertueelle, koko valtakunnan media radioineen, lehtineen ja televisioineen puskee lähes ykkösaiheena ja valtavat massat lähtee jäähalleihin ja ties mihin tsekkaamaan kun se on niin must. Puhumattakaan että radiot soittaa koko ajan. Ei kait siinä, en minä Eppujakaan hauku.

Ero on jo siinä, että Popeda painaa keikkaa ja rokkaa perkeleesti kuppiloissa ympäri Suomea. Eput kun tekee levyn ja lähtee kiertueelle, koko valtakunnan media radioineen, lehtineen ja televisioineen puskee lähes ykkösaiheena ja valtavat massat lähtee jäähalleihin ja tie mihin tsekkaamaan kun se on niin must. Puhumattakaan että radiot soittaa koko ajan. Ei kait siinä, en minä Eppujakaan hauku.
 
Tuossahan on myös taustalla bändien erilainen keikkapolitiikka: Eput kiertää harvemmin ja ainakin julkaisivat levyjä myös harvemmin.
 
Tästä -ja ehkä Popedaa suuremmasta suosiosta johtuen- Eppujen keikat on mediassa "tapauksia" kuten levytkin.

Tästä -ja ehkä Popedaa suuremmasta suosiosta johtuen- Eppujen keikat on mediassa "tapauksia" kuten levytkin.
 
Niin, miten paljon suurempi suosio on sitten Epuilla? Voisiko suoraan verrata keikkayleisöjä, levymyyntiä ja radiosoittoa, vaikka toinen tekee keikkaa ja levyä nykyään harvoin. Toisen levyt ja keikat taas ovat kaupallisesti paljon pienempiä tapauksia, mutta niitä on paljon tiheämmin. Jos jostain saisi noita lukemia ja tilastoja vaikka 2000-luvun ajalta, voisinkohan niiden perusteella sitten todistaa että Suomen oloissa Eput on kaupallisine suosioineen valtavirtaa ja Popeda marginaalia? Ainakin musiikillisten syiden perusteella tuo väite on vaikea todistaa, en edes yritä. ;)

Eput ja Popeda edustavat hyvin pitkälle ihan samoja asioita, molemmilla on oma helposti tunnistettava persoonallinen tyylinsä eikä matka ole pitkä Ikurin ja Ylöjärven kautta Tampereelle. Eput myy paremmin mutta ei se tee Popedasta sen radikaalimpaa tai katu uskottavampaa bändiä. Molemmilla oli ainakin 70-80 luvulla osittain sama yleisö mutta Eppujen yleisöpohja on aina ollut laajempi. Eput kiertää ja levyttää erittäin harvoin ja tämäkin varmasti omalta osaltaan vaikuttaa suosioon, Popeda kuluu nopeammin mutta molemmat ovat kestosuosikkeja vielä pitkään(marginaalia nämä orkesterit edustivat korkeintaan 70-luvulla ja sekin on hyvin suhteellista).

Niin, miten paljon suurempi suosio on sitten Epuilla? Voisiko suoraan verrata keikkayleisöjä, levymyyntiä ja radiosoittoa, vaikka toinen tekee keikkaa ja levyä nykyään harvoin.
 
No Eppujen levymyynti ainakin ylitti miljoonan kappaleen rajan tuossa jokunen vuosi sitten.Popedasta ei ole mulla tietoa.
 
Pointti oli lähinnä se ,että mun mielestä median Eppuihin kohdistama huomio johtuu bändin harvasta keikkatahdista,levynjulkaisutahdista ja Suomen mittakaavassa suuresta suosiosta.Mitenkään nyt Popedan tai kenenkään muunkaan suosiota vähättelemättä.
 
Toisen levyt ja keikat taas ovat kaupallisesti paljon pienempiä tapauksia, mutta niitä on paljon tiheämmin. Jos jostain saisi noita lukemia ja tilastoja vaikka 2000-luvun ajalta, voisinkohan niiden perusteella sitten todistaa että Suomen oloissa Eput on kaupallisine suosioineen valtavirtaa ja Popeda marginaalia? Ainakin musiikillisten syiden perusteella tuo väite on vaikea todistaa, en edes yritä. ;)
 
Mun mielestä kumpikaan ei edusta marginaalia.

Mun mielestä kumpikaan ei edusta marginaalia.
 
No jos mietitään yleistä näkyvyyttä ja suosiota Popedankin kohdalla, niin oikeassa olet. On se sen verran pinnalla edelleen. Vaikka ensin näin asian niin, että Popedan nyky-yleisö ei ole massiivinen ja bändi olisi marginaalinen ja katoava voimavara. Nykyään kun on niin paljon musatarjontaa joka tuutista, että Popedan kahmima huomio on siinä kuitenkin suht rajallinen.
 
Viimeisin levy "Häkää!" (2005) on myynyt kai noin 10 000 ja keikoilla on riittänyt populaa, joten ei kai se nyt niin underground ole vielä. ;) Tosin menestyksen huippuvuosiin nähden ero on selkeä. Ja mikä on oikeastaan bändille itselleenkin vitun hyvä juttu, on se että Popedasta ei ehkä koskaan tulekaan marginaalibändiä. Ennemmin ehtii koko bändin toiminta loppua.
 
On se kuitenkin enemmän mielipiteitä jakava bändi kuin massaystävällisempi ja popimpi Eput.
 
Eput kiertää ja levyttää erittäin harvoin ja tämäkin varmasti omalta osaltaan vaikuttaa suosioon, Popeda kuluu nopeammin mutta molemmat ovat kestosuosikkeja vielä pitkään.
 
Kyl Eput kuluis vielä nopeammin, jos tekis keikkaa ja levyä tiheämmin. Onhan se tylsempää eikä yhtä energistä... Tosin olishan niillä kaupallisempi suosio mitä kuluttaa, hehe! Mutta hattua nostan Epuillekin kunnioituksella.

Pointtini oli että eikös Popeda ole rehellistä, jytisevää ja tuhmaakin perusrokkia äijämeiningillä jne? Se on ehkä joskus ollut luettavissa ns. valtavirtaan, mut ajat muuttuu nykyään vauhdilla ja "kohdejoukko" on rajallisempi. Sitä paitsi yhdistävästä sanasta "Manserock" huolimatta olen sitä mieltä, että Eput on eri asia. Se taas on ehkä edelleenkin semmoista pehmeän popahtavaa valtavirtaa isommille massoille.
 
Tämä johtuu puhtaasti siitä että Eput on Mansen Beatles ja Popeda on Rolling Stones :D Minusta Eppujen masiivinen ja vuosikymmenestä toiseen kasvava suosio ja mediahuomio on hieno mutta hämmästyttävä asia.
Kaikesta tästä huolimatta ovathan nuo molemmat orkesterit ukkoontuneet pahasti ja siirtynevät aikanaan luonnollisten poistumien kautta marginaaliin mutta yllättävän paljon molemmilla on myös uutta yleisöä.

Näin Eput 2000-luvun alussa Ankkarockin päälavalla ja Marttikin se siellä voivotteli heikolla ja tärisevällä äänellä että anteeks ku ollaan näin vanhoja, mutta yritetään suoriutua... Se vei vähän sitä meininkiä ja uskottavuutta siitä hommasta. Uskon että se oli ainakin parempi esiintyjä alle kolmekymppisenä. ;)
 
Se on Martti Syrjästä todettava että heppu ei ole koskaan ollut mikään esiintyjä sanan varsinaisessa merkityksessä, ei sellaiseksi voi laskea edes tuolilla keikkumista ja mikkitelineen vääntelyä mikä oli Eppujen tavaramerkki 70-luvulla,
Martti on silti karismaattinen hahmo omalla tavallaan ja maalaismainen luonnollisuus taitaa olla yksi Eppujen menestyksen kulmakiviä.

On kyl vielä vahvistettava, ettei Popeda taida todella olla marginaalia ja että vaikka suosio on hiipunut huippuvuosista, niin vielä irtoo ikävuosista huolimatta ja ilmiötä arvostetaan varmasti suht nuortenkin toimesta (tämä arvostus tosin vain lähinnä Tampereen seudulta).
 
url=http://www.radio957.fi/?area=vuodentamperelainen
 
Tämän lisäksi siis uusi ja soitannollisesti todnäk paras kokoonpano ikinä alkaa jyrätä alkaen Lapista 11.3. laskeutuen pikkuhiljaa etelämmäksi. Itse aion pitkästä aikaa ja ehdottomasti nähdä tämän kun samoille koordinaateille tulee. Sinkkua pukkaa samoin maaliskuussa ja toivottavasti tuleva levy on rokimpi ja voimakkaampi kuin aikaisemmat 2000-luvun tekeleet. En välttämättä haluais Popedalta taas mitään väsyneitä Reino-juttuja. Tosin en ole mitään levynostaja-tyyppiä kuin harvoin. Anteeks jos asianosaiset lukee tätä... ;) En suosi piraattejakaan tai laitonta netti-imurointia, mut useimmat tutkittavat levyt otan jostain lainaan. Ikävä ihminen kun olen. ;)

Ei varmasti täysin häviäkään. Mutta jos ajatellaan 70-80-luvuilla aloittaneita bändejä jotka ovat vielä voimissaan, niillä on ollut ehkä helpompaa juurruttaa itselleen kunnon perustukset tulevaisuutta varten.
 
Aivan totta. Eihän esim. Popedan ekat levyt myyneet kovinkaan paljon. Monet 70-luvulla aloitaneet bändit tahkosivat vähäisellä menestyksellä muutaman levyn ja usean keikkavuoden ennen sitä "legendan" luonutta menestystä. Ei hittibiisiä enää odotella vuosikausia. Jonossa on miljoona Idols-ilkkaa ja aria...
 
2000-luvulla kaikki viestintä- ja muu tekniikka takaavat sen, että uudempien bändien on paljon vaikeampaa saada itseään pinnalle.
 
Ja musiikkibisneksestä on tullut (Suomessakin) aikuisten oikeesti bisnestä, eikä idealistien harrastelua, jossa talousosasto välillä unohtui vuosiksi, jos vaan taiteellista panosta oli tarjolla.

Monet 70-luvulla aloitaneet bändit tahkosivat vähäisellä menestyksellä muutaman levyn ja usean keikkavuoden ennen sitä "legendan" luonutta menestystä. Ei hittibiisiä enää odotella vuosikausia. Jonossa on miljoona Idols-ilkkaa ja aria...
Ja musiikkibisneksestä on tullut (Suomessakin) aikuisten oikeesti bisnestä, eikä idealistien harrastelua, jossa talousosasto välillä unohtui vuosiksi, jos vaan taiteellista panosta oli tarjolla.
 
Tämä "idealistien harrastelu" oli ainoastaan Love Recordsin juttu, talous ei aina vastannut taiteellisia visioita mutta toisaalta sen seurauksena tuotettiin ihan uskomaton määrä musiikkia mitä näin pienessä maassa ei olisi muuten tuotettu. Love teki hienon kulttuuriteon ja siitä on syytä olla kiitollinen vieläkin. Poko kävi lähellä konkurssia mutta siellä syyt oli vähän erilaiset, Helenius on ehkä joissakin asioissa idealisti mutta kyllä se mies hallitsee myös talouspuolen.
Näiden kahden yhtiön ansiosta Suomessa tuotettiin valtava määrä kansallisesti arvokasta musiikkia, nykyään ollaan ylikansallisia ja sitä on yhtiötkin Poko mukaanluettuna.

Kenkkunen: Valkoisessa huoneessa on vielä Törrön biisi. Liekö siinä sitten kaikki?

Minä: Aivan, jokuhan sieltä unohtuu kun alkaa viisastelemaan. :) En hokannu tuota kun on julkaistu kolmisen vuotta Törrön lähdön jälkeen. Ei ole siis laskettu Törrön aikana julkaistuihin biiseihin mutta lisäsin listaan jälkeenpäin.
 
No niin, ollaanpa tarkkoja ja korjataanpa virheet: Minulle huomautettiin eilen muusikoiden netin ulkopuolella siviilielämässä, että Törrön biisi Valkoinen huone ilmestyi jo -88 sinkun B-puolena. Törrö lähti -90 ja biisi julkaistiin toisen kerran tuolla kokoelmalla -93. :)