Tanssimusiikki ›

Hyviä vinkkejä ja kommenttejahan tässä on tullut, ehkä ihan FAQ tai palstan helmiä- vai mikä se nyt oli ainesta.
 
Jostain PA-hemmojen tai tiskijukkien, vai mikä se nyt oli, ulkomaiselta foorumilta bongasin muutaman hyvältä vaikuttavan vinkin, oli tosin isompiin kesätapahtumiin liittyvä tuo keskustelu.
 
Jos täytyy soittaa vähän lujempaa niin soitto saattaa kantaa ulkoilmassa kauaskin. Myös naapurirakennuksissa tms. voi usein ehkä olla tiukkapipoisia henkilöitä, jotka ei ymmärrä musiikista mitään. Kokemuksen mukaan jos soitto vähänkään kuuluu niin että sen pystyy havaitsemaan, niin yleensä viranomaisille tulee valitusta, jos kuuluvaisuusvyöhykkeellä on omakotialue, huvilarivistö tai isompi kylä tai taajama. Liikenteen ja elämän taustamelu yleensä peittää paljon, kunnes liikenne ja eläminen rauhoittuu ja hiljenee. Illan hiljennyttyä myöhään jatkuva juhla ja konsertin huipennuksessa kohoava äänen taso voi tuolloin ylittää ärsytyskynnyksen. Tyypillisesti valittajat soittaa poliisille tai hätäkeskukseen, ja ovat niin ärsyttäviä että hätäkeskus ja poliisi on estynyt normaalista toiminnastaan näiden tyhjästä natkuttajien takia, tästä systä usein käy niin että se maijapartio joka lähtee ilman desibelimittaria tilannetta tarkastamaan, käskee lopettaa melun aiheuttamisen ja koko bileet, jotta voivat jatkaa donitsin syömistä, ja poliisilaitoksella ja häkessä voi normaali ja kiireellisempi toiminta jatkua.
 
Vinkkinä oli, että kannattaa pyytää jotain moottoripyöräjengiä tai autoharrastajia, joilla on viritetyt pakoputket ja kovaääniset menopelit, ajelemaan strategisella hetkella tarkkaan harkittuja reittejä niin konsertin/tanssitapahtuman melu peittyy helposti. Jos PA-kamat on tuotu kuorma-autoilla tai rekka-autoilla paikalle niin niitä voi myös käyttää, kuljetusliikkeilläkin on sopivaa kalustoa.

Minäkin olen poistunut paikalta pari kertaa volien takia. Jälkimmäinen kerta oli edesmenneessä Foxiassa kun Menkkarit luukutti. Ei auttanut vaikka työnsi sormet korviin. No, se miksaaja saikin kuulemma potkut kohta sen jälkeen.
 
Korjataan sen verta, että miksaaja EI kuulemma ole saanut potkuja, näin sain infoa. Muuten pitää helekatin hyvin paikkansa kirjoitukseni. Foxia on edesmennyt, se toimii nimellä Nightclub Tähti nykyään.

Niin kauan, kun haitari on lauteilla, ei ole tullut koskaan valituksia volumeista.
Sit jos tulee vähän särökitaraa, niin volumehan se on se, mikä on aivan liikaa.
 
Näin on, volan kokeminen on aika psykologinen juttu. Mutta myös tekniset syyt pitävät haitarivolaa jotenkin aisoissa. Sisäänrakennetut haitarimikit ovat aika herkkiä ottamaan ulkopuolista ääntä, jolloin ne on alttiita kiertämään. Meidän porukassa on vain niitä sisäisiä mikkejä, eikä lainkaan kierronnitistäjälaitteita. Ja sitten jos haitarin miksaa vaimeaksi lavaääneen niin soittaja valittaa ettei kuule itseään jolloin meitä muitakin pitää laskea alas. Aina ei myöskään salin puolella olevia kaappeja saa aseteltua niin etteikö sieltä vuotaisi kierron aineksia haitarimikkiin.

Minäkin olen poistunut paikalta pari kertaa volien takia. ... Ei auttanut vaikka työnsi sormet korviin.
 
Rokkikonsertteihin mennään vartalolla tuntemaan jytkettä ja silloin suojataan kuulo. Humppatanssit on eri juttu, harvapa siellä hiihtelee parketilla keltaiset vaahtomuovitulpat korvissa. Yleisö on tullut viihtymään, ja hyvän olon yksi edellytys on siedettävä melutaso.
 
Kävimme äskettäin rouvan kanssa humpalla Ikaalisissa, ja illan yksi elämys oli kun Wanhan ravintolan puolella tööttäsi joku trio selvästi kovempaa kuin mihin olin tottunut.
 
Puhelimeni (5140) ominaisuuksiin sisältyy myös desibelimittari - ei se mikään tarkkuusinstrumentti ole mutta suuntaa-antava. Mittasin sillä salin keskeltä 108 dB, mikä korvilleni on ihan liikaa aivan kuin taulukostakin (http://www.korva.net/sivu.php?artikkeli_id=37) ilmenee. Äänestimme tuota pikaa jaloillamme, kun se on yleensä pienimmän riesan tie. Jos esiintyjän/miksaajan tilannetaju on pettänyt niin ei se pienen ihmisen huomauttamisista parane. Onhan se nähtävissä eräistä tämän säikeen puheenvuoroistakin.
 
Ja nyt vaihdan näkökulmaa kuulijasta soittajaksi ja bändin mikserivastaavaksi. Tuolla samaisella puhelimella on hyvä käydä soundcheckin aikana katsomassa lukemia salin puolella. Jos yleisöksi on luvassa ikäihmisiä, niin säädän huiput korkeintaan jonnekin 95 - 98 dB paikkeille. Nuoremmille tarjotaan toki kovempaa varsinkin jos loppuillan biisilista kääntyy enempi bilemusan puolelle.

Näin on, volan kokeminen on aika psykologinen juttu. Mutta myös tekniset syyt pitävät haitarivolaa jotenkin aisoissa.
 
Tsykologistahan se onkin, juu. Mutta kyllä minä olen saanut haittarin kuulumaan ihan kivasti niin lauteille kuin saliinkin. Sit jos tekniikka on se joka pettää, niin sit tarttee vaihtaa tekniikka parempaan.
 
Mutta on tuossa tietty totta toinen puoli, eli säröskitan saundi saattaapi olla semmoinen, että pienemmälläkin volumella puukottaa korvaa kovastikin...
... mutta kylpä se nyt ainaskin meillä tuppaa olemaan ihan yhtä lailla balanssissa laulun kanssa kuin se haitarikin, joten kyllä se psykologia melko paljon selittää.
 
Herkimmät sielut valittavat jo tuon levytaustamusan voimakkuudesta. Ja se nyt meillä on jokseenkin tasolla kuuluu/ei kuulu.
 
Yksissä häissä oltiin setin jälkeen tauolla. Ei oikein tiedetty mitä laittaa tauon ajaksi soimaan, joten varmuudeksi laitoin harmitonta hissimusaa hiljaisella volumella. Paikalla ollut nuoriso ratkaisi ongelman ihan omin päin. Joku omatoimipaavo kiipesi mikserille, löi jytälevyn soittimeen ja tyrkkäsi mikserin liuút tappiin. Kukaan ei tullut ainakaan bändille valittamaan äänenpaineista.

Yleinen mittari on se jos pystyy pöydissä puhumaan huutamatta. Siis salin puolella.

Pari sellaista perusmeininki-henkistä vihjettä voisin miksaajan näkökulmasta heittää tähän...
 
- Jos käytössä on jonkinmoinen PA, eikä ole tarvetta tuutata esim. kitaraa vahvistimen kautta yleisölle, niin kannattaa kääntää ne kaikki mökää tuottavaa vahvistimet bändiä kohti. Esim. siellä pa:n takana on monesti tilaa sen verran, että kitaravahvistin mahtuu toiselle puolelle ja bassovahvistin toiselle. Kannattaa myös kääntää vahvistimet tööttäämään soittajan korvaa kohden, tai nostaa ne ainakin kahden kaljakorin päälle.
Monesti kitaristin vahvari tööttää kitaristin pe*seen korkeudella suoraan yleisöä kohden niin, ettei kitaristi kuule soundinsa yläkertaa (-> korostaa sitä), mutta yleisölle sitä sitten tulee moninkertaisesti piikkimäisinä taajuuksina.
Vahvistimista kuitenkin tulee sivulle (eli yleisöön) sen verran heijastuksia, ettei kitaraa/bassoa/jotakin tarvi kokonaan kaivaa PA:n kautta.
 
- Rumpalin virvelin alle jonkinmoinen pehmeä asia. Virvelin matto yleensä korostuu heijastuksista ja räpsyy sitten ympäri salia. Itse mattoa ei välttämättä tarvi lähteä demppaamaan teipillä, vaan voi riittää, että sinne virvelin ja telineen väliin tyrkkää jotankin pehmeää. Myös t-paidan roikuttaminen virvelitelineestä voi karsia paljon heijastuksia pois (+ näyttää hienolta, jos on hieno paita :)
Tarvittaessa myös peltejä voi dempata laittamalla hieman kostean wettexin niiden päälle (reikä vain keskelle ja saksilla demppauksen määrää).
Rumpaleille peltien demppaaminen kuulostaa varmaan murhan ja epäonnistuneen anaaliseksin yhdistelmältä, mutta kokeilkaa tuota vaikka reenikämpällä ensin. Se ei syö yläkertaa ihan niin paljoa, kun voisi aluksi olettaa ja wettexin koolla on demppauksen määräkin säädeltävissä. Estetiikkaosastoa halajavat voivat toki kokeilla viritellä tuota luutua pellin allekkin, mutta se on astetta hankalampaa.
 
- Dynaamiikkaprosessointi oikeassa paikassa.
Kuulostaa ehkä kohtalokkaalta, mutta mikäli jokin instrumentti "pärskii" pa:sta välillä lujaa, voi yleisön mielestä koko musiikki tulla liian lujaa...
Esimerkkinä voin nyt heittää oman kokemuksen tanssimusiikkimaailmasta; Olin kuskina muulle porukalle ja jouduin sitten siinä ohessa kuuntelemaan erästä enemmän ja vähemmän hyvää tanssiorkesteria. Tavara tuli muuten ihan tasaisesti, mutta välillä kiipparisti ilmeisesti löysi tutun soinnun ja päräytti sen tulemaan varmasti kaksi- ellei jopa kolminkertaisella voluumilla. Tuloksena oli PA:n säröytyminen, joka vielä pahensi kiipparistin tuotosta. Sopivalla kompressoinnilla tästäkin olisi selvitty vain lievällä sulkijalihaksen supistelulla, mutta nyt sitten saatiin nauttia kokonaisvaltaisesta löysäyksestä koko illan ajan.
Dynamiikka on sinänsä hieno asia, mutta tulee kuitenkin muistaa, ettei pa:n dynamiikka ole käytännössä yhtä hyvä, kun mikin poimima tavara. Lisäksi voi laskeskella, että jos pa vahvistaa vaikkapa kolminkertaiseksi kitaran tuottaman äänen, niin piikitkin vahvistuvat siinä ohessa. Eli, oletetaan nyt, että kitaristi soittelee suht tasaisesti 70dB:n voluumilla ja sitä sitten vahvistetaan 10dB:tä. 80dB ei sinänsä kuulosta vielä pahalta? Mutta piikit vahvistuvat siinä ohessa myös, eli jos se mikki poimii vaikkapa kitaravahvistimen tuottaman 90dB:n piikin ja sitä sitten vahvistetaan sen 10dB verran on tuloksena jo 100dB:n piikki, joka ei välttämättä helli enää korvia.
Laulun dynamiikalla päästäänkin sitten jo ihan eri lukemiin piikkien ja suvantojen suhteen ja sitä onkin järkevää siis lähteä kompressoimaan parhaalla mahdollisella, saatavissa olevalla, kompuralla. Yleisö kuitenkin tykkää siitä, että laulu kuuluu tasaisesti kokoajan.
 
- PA:n yläkaapit yleisön päitten yläpuolelle, ettei pillit tuuttaa edessäolevan yleisön korviin. Eturivin äänentoisto voi kärsiä ehkä hieman, mutta kokonaisuus (äänen selvyys ja ylä-äänien toisto) puolestaan paranee tanssilattialla.
 
- Taustamusiikki kannattaa myös pitää sopivalla voluumilla. Sopivalla en nyt tässä tapauksessa tarkoita 'sopivan hiljaa' vaan nimenomaan 'sopivan lujaa'.
Monesti pändin aloittaessa on soitettu taustamusiikkia todella hiljaa ja sitten aloittaa bändi ja nostaa voluumitasoa selvästi. Bändin ei sinänsä tarvitse soittaa mitenkään erikoisen lujaa edes, mutta siihen melutasoon tottumaton korva kuitenkin rekisteröi sen suhteettoman kovana möykkänä. Tilanne on selvästi eri, mikäli voluumi ei nouse ihan hirveitä määriä. Paras vaihtoehto onkin siis soitella oman PA:n kautta jokunen biisi "introna" ja nostaa siinä ohessa sitten voluumia, jotta yleisön korvat tottuisivat isompaan meluun. Bändillä on sitten huomattavasti helpompi lähteä soittelemaan verrattuna siihen, että lähdetään lauteille vaikkapa kokonaan ilman taustamusiikkia.
Toki on järkevää, että settien välissä tulee bändiä hiljaisempaa taustamusiikkia, mutta järkevää on kuitenkin pitää jonkinmoinen möykkä yllä, ettei yleisön korvat kerkeä siinä settien välissä taasen tottua hiljaisuuteen.
 
....täältä tähän.

Ja nyt vaihdan näkökulmaa kuulijasta soittajaksi ja bändin mikserivastaavaksi. Tuolla samaisella puhelimella on hyvä käydä soundcheckin aikana katsomassa lukemia salin puolella. Jos yleisöksi on luvassa ikäihmisiä, niin säädän huiput korkeintaan jonnekin 95 - 98 dB paikkeille. Nuoremmille tarjotaan toki kovempaa varsinkin jos loppuillan biisilista kääntyy enempi bilemusan puolelle.
 
Ei se määrä vaan se laatu. Lapsen itku on ruokaa pyytäessään kaiketi. n. 89db. Ei sitä kauaa jaksa kuunnella, vaikka äänenpaine on noinkin pieni. Kuuron kissan naukuminen ei ole lähellekään tuota, mutta kummasti vaan mieluummin menee jääkaapille tarjoamaan katkarapuja kuin kuuntelee edes noin pientä ääntä.

Puhelimeni (5140) ominaisuuksiin sisältyy myös desibelimittari - ei se mikään tarkkuusinstrumentti ole mutta suuntaa-antava. Mittasin sillä salin keskeltä 108 dB, mikä korvilleni on ihan liikaa aivan kuin taulukostakin (http://www.korva.net/sivu.php?artikkeli_id=37) ilmenee.
 
Minulla on tuo samainen puhelin ja pitää kyllä heti sanoa, ettei tuo mittari ole mikään juhlallisin rompe. Siitä saa kyllä vaihdettua A-painon päälle, mutta tuntuu että se kerää siltikin liikaa bassoa (a-painohan siis ei kuuluisi mitata bassojen määrää), joka luultavasti johtuu runkovärähtelystä.
Siitä kuitenkin saa jokseenkin luotettavaa infoa, mikäli pystyy laskeskelemaan jonkinmoista keskiarvoa niille vaihtuville numeroille.
Näin mutu-tuntumalta siis tuo sinun 108dB:ä on jotain sellaista 98-102dB:n luokkaa.
Vain kerran olen itse virallisella dB-mittarilla tuon 108dB:tä mitannut ja sillon oli kyseessä metallibändi Joensuun Teatteriklubilla, joka on olohuone-kokoluokkaa...
 
Miksaus vaikuttaa aika paljon siihen kuinka lujaa musiikki tuntuu tulevan. Hyvin miksattua tavaraa voi kuunnella melkoisen lujaa korvien erikoisesti häiriintymättä, mutta huonoa miksausta kuunnellessa alkaa päässä rutajaamaan pienelläkin voluumilla.
 
Korviin kuitenkin kannattaa sen verran luottaa tuossa voluumiasiassa, että kannattaa kantaa edes vähän vaimentavia tulppia mukana keikoilla.

Minulla on tuo samainen puhelin ja pitää kyllä heti sanoa, ettei tuo mittari ole mikään juhlallisin rompe. Siitä kuitenkin saa jokseenkin luotettavaa infoa, mikäli pystyy laskeskelemaan jonkinmoista keskiarvoa niille vaihtuville numeroille.
 
Ei varmaankaan ole mittarina mikään edustava, mutta uskoisin, että ei se tuossa olekaan ideana. "Itse itseään miksaava" bändi ja mahdollisesti pari olvia ennen keikkaa, niin kuulo turtuu kummasti. Ja ihan vaikka ilman olviakin, niin tuommoinenkin mittari saattaapi olla ihan hyvä, jos käytössä on aina se sama mittari ja sama bändi. Jos bändi itse on todennut, että tuolla mittarilla 108dB keskellä lattiaa on liikaa, niin sit se on. Tuommoisen mittarin hankintaa olen ihan itse harkinnut. jos vaikka poistaisi bändini sisältä nämä loputtomat väittelyt siitä, onko nyt tarpeeksi vai liian kovalla.
 
tuosta einhejarin edellisestä kirjoituksesta lähti plussat ja kiitokset.

Pari sellaista perusmeininki-henkistä vihjettä voisin miksaajan näkökulmasta heittää tähän...
 
Erinomainen kommentti Einherjarilta. Plussaa lähti ja kiitoksia minultakin!

Rumpaleille peltien demppaaminen kuulostaa varmaan murhan ja epäonnistuneen anaaliseksin yhdistelmältä, mutta kokeilkaa tuota .... täältä tähän.
 
Hehhehee!
 
Hyvä kirjoitus kyllä.

Miksaus vaikuttaa aika paljon siihen kuinka lujaa musiikki tuntuu tulevan. Hyvin miksattua tavaraa voi kuunnella melkoisen lujaa korvien erikoisesti häiriintymättä, mutta huonoa miksausta kuunnellessa alkaa päässä rutajaamaan pienelläkin voluumilla.
 
Mielestäni nämä äänenvoimakkuudesta valittavat ihmiset ovat lähes aina jonkinlaisia individualisteja, joille ei kelpaa tavanomaiset ratkaisut. Sama se sitten lienee, kuinka musiikkia miksaa, jollei perustavara ole miellyttävää. Oma katti on opettanut paljon. Ei sille kelpaa mikään valmisruoka sille päälle sattuessaan, aivan sama minkälainen hintalappu purkissa on ja kuinka siihen on miksattu eri makuja. Luonnontavara kelpaa sille kuitekin aina; katkaravut, raaka sianlihasuikale tai luonnosta pyydetty, vastakeitetty kala.

Ei varmaankaan ole mittarina mikään edustava, mutta uskoisin, että ei se tuossa olekaan ideana.
 
En odotakaan puhelimen dB-mittarilta absoluuttista tietoa, mutta eri tilanteiden väliseen vertailuun se käy jotenkin. Ainakin kun muistaa että sen painotus on mitä sattuu. Sen suurin etu on siinä että se kulkee jokseenkin aina mukana. Vertailuesimerkki: huonokin kännykkäkameran kuva on parempi kuin se mikä jäi ottamatta kun digijärkkäri oli kotona.

Korviin kuitenkin kannattaa sen verran luottaa tuossa voluumiasiassa, että kannattaa kantaa edes vähän vaimentavia tulppia mukana keikoilla.
 
Aika outo lähestymistapa tähän aiheeseen, jos pitää miettiä sitä, kuinka tavaraa saisi jollain tapaa vaimennettua? Hyvä musiikki on sellaista, jota toivoisi kuulevansa lisää ja vielä vähän lujempaa.

En odotakaan puhelimen dB-mittarilta absoluuttista tietoa, mutta eri tilanteiden väliseen vertailuun se käy jotenkin. Ainakin kun muistaa että sen painotus on mitä sattuu. Sen suurin etu on siinä että se kulkee jokseenkin aina mukana. Vertailuesimerkki: huonokin kännykkäkameran kuva on parempi kuin se mikä jäi ottamatta kun digijärkkäri oli kotona.
 
Kaverilla oli (tai voi olla vieläkin) myös nokia kapula sillä dB-mittarilla. Eräässä ravintolassa tauolla ilman taustamusiikkia asiakkaiden/yleisön aiheuttama taustamelu oli kyseisellä kännykkällä luokkaa 94dB. No meidän soittaessamme taidettiin parhaimmillaan saada piikkiä 96dB.
Eräässä suhteellisen hiljaisessa autossa (hiljaisempi kuin minun nykyinen toyota) sisämelu taisi sen kännykän mukaan olla 98dB.
Eli noista vedin sellaista toteamusta, että se mittari ei taida olla edes suuntaa antava.

Jaa että mä laitan 400€:a mahdollisimman kauniisti soivaan rideen ja sitten pitäis heittää päälle märkä rätti ettei se niin soisi. Ei mulla oo vaikeuksia soittaa akustisen haitarin kans balanssis jos tarve vaatii. Ja saundit on parhaat jos on kunnon lankkulattia paljaaltaan alla.
 
Kyllä rummut on ongelma noissa rokkipiireissä, ei tanssimusapuolella. Yläasteen oppilaillakin on vaikeuksia hallita setin balanssia. Tanssibändeissä yleensä jos ongelmaa on niin on se että rummut ei kuulu. Demppauksia jos joku tarttee niin voi kyllä katsoa syvälle peiliin.
 
Liian kovaa soittaminen on ikuisuuskysymys ja narina on alkanut silloin kun tuli näitä isompia vahvistinlaitteita käyttöön 70-luvun alkupuolella. Ja syy valituksiin on lähes järjestään liian kova äänenpaine. Turha yrittää selittää jotain muuta. Bändit vois mennä itteensä.
 
Baron kysyi aivan aiheellisesti että mikä tarve kakkosbändillä on soittaa liian kovaa. Mikähän meistä tekee terroristeja jotka haluaa vahingoittaa kuulijoiden kuuloelimiä?

Kerrattain oltiin kakkosbändinä eräälle Suomen hittitaivaalla olevalle bändille. Päästiin peräti soittamaan heidän kamojen kautta. Itte kauhistelin soiton aikana, että kyllä nyt tulee liian lujaa, mutta aattelin heidän miksaajan hoitavan homman. Joo, hoiti homman niin, että lauteille soitto tuli monitoreista mielettömän lujaa ja jälkeen päin kuulin, että tanssijoille ei ollu kuulunu oikeestaan mitään... Eli miksaaja hoiti homman niin, ettei ainakaan kakkosbändi pääse loistamaan ykkösen kustannuksella....

Kyllä rummut on ongelma noissa rokkipiireissä, ei tanssimusapuolella. Yläasteen oppilaillakin on vaikeuksia hallita setin balanssia. Tanssibändeissä yleensä jos ongelmaa on niin on se että rummut ei kuulu. Demppauksia jos joku tarttee niin voi kyllä katsoa syvälle peiliin.
 
Tanssipändeissä on nimenomaan se ongelma, että useimmat rumpalit soittaa aivan liian kovaa ja se johtuu varmaan siitä, että osa rumpaleista on "kuuroja" ja vailla tuntoa nyansseille?
Lauteillakin on joskus aika karsea soittaa (akustisten)rumpujen vieressä kun korvat soi, eikä muuta kuule kun sen "hyvin soivan riden"!
Hyvä rumpali kun soittaa, niin se kokonaisvolyymi on helppo säätää sen mukaan, eikä kuuloelimet ole vaarassa.