Kitarat: soittaminen ›

....minusta kaiken oman soittaminen on paljon hauskempaa puuhaa.
 
A) Hyvä että joku asennoituu, parin vuoden soiton jälkeen jo näin. Monilla menee vuosia / koko soittoura, ennenkuin huomaavat tämän. Loppujen lopuksi, kumpi sitä haluaa olla soittajana - "se jonka biisejä muut opettelee" vs. "se joka opettelee muiden biisejä" ?
 
B) Jos ne omat tekeleet tuntuu huonoilta, kannattaa ottaa "parempi tehdä huonot ensin, että erottaa ne paremmat biisit sitten myöhemmin" näkökanta. Sitä paitsi, se mikä kuulostaa nyt huonolta, voi 20 vuoden kuluttua tuntua ihan joltain muulta. ("Nimimerkki: Kokemusta on.")
 
en osaa yhtäkään biisiä ulkoa
 
C) Meikäläinen aloitti Ramonesilla (= Road To Ruin levy). Tuntuu se muillekin kelvanneen. Se ekassa biisissä on peräti kolme sointua. Oikeastaan, toi opetti myös sen, että "yksinkertainen ja toimiva voi olla hyvää".
 
tuntuu että soitto ei oo kehittyny yhtään
 
D) Sormillakin voi soittaa. Muutakin kuin normaalivirettä saa käyttää. Muitakin soittimia saa opetella.

en osaa yhtäkään biisiä ulkoa ja minusta kaiken oman soittaminen on paljon hauskempaa puuhaa. tuntuu että soitto ei oo kehittyny yhtään viimisen puolen vuoden aikana vaikka soitan joka päivä nykyään. MIKÄ AUTTAISI?
 
Mulla toimii nopeus harjotuksena, että teen omia nopeustreenibiisejä joita sitten metronomin kans soitan nopeemmin ja nopeemmin. Metronomi piiskaa sopivasti eteenpäin ja vielä pistää soiton nauhalle ni alkaa tarkkuuskin paraneen.

Jos kerta oot vaan suurimmaks osaks soitellu omia riffejä ja melodioita sun kannattas ehdottomasti alkaa opetella myös valmiita biisejä, sillä siinä käy helposti niin, että jankkaat vaan samoja juttuja. Muitten biisejä opettelemalla saat kertytettyä "sanavarastoa", joista voit sitte ottaa oppia omiin riffeihisi.
 
Komppaan. Kannattaa myös ihan harjoituksen vuoksi yrittää harjoitella biisit yksi yhteen. Tällä tavalla "sanavarastoa" kertyy parhaiten. Jos soitat biisit vähän sinne päin, nii huomaamatta hinkkaat aina niitä samoja juttuja. Korvakuulolta kannattaa yrittää treenailla, koska siitä taidosta on tulevaisuudessa paljon hyötyä. Winamppiin on saatavissa PaceMaker-niminen plugini, jolla pystyy hidastamaan biisejä sävellajia muuttamatta. Se on hyödyllinen vaikeimpien kohtien plokkailussa. Ei myöskään kannata rajoittaa opettelua vain sinulle kaikkein tutuimpaan musiikkityyliin.

Itse olen kans soittanut varmaan kohta kolme vuotta ja soittotunneilla olen käynyt. Mutta nyt viimeisen puolen vuoden ajan soittaminen on jäänyt hyvin vähäiseksi enkä varmasti ole ainakaan kehittynyt. Pelkään juuri päinvastaista että olen enemmänki kankeutunut enkä osaa enää soittaa niinkuin ennen(?). Kun nyt taas tuntuu siltä että olisi kiva alkaa soittamaan aktiivisemmin. Soittotunneilla tuntuu että Teoria harjoittelu on tylsää eikä sitä jaksa. Tärkeintä soittamisessa kuitenkin pidän sitä että sen pitäisi olla hauskaa. Jos se alkaa tuntua työltä silloin siinä varmasti vähiten kehittyy. Mikä olisi tällaisen pitkän tauon jälkeen hyvä keino kehittää soittamista? Osaan monia biisejä kokonaan mutta tuntuu että niiden soittaminen ei kehitä ainakaan paljoa. Teoriaa en jaksa kehittää paljoa myöskään. :>
 
Ensimmäinen biisi minkä opin kokonaan soittamaan on himin versio Chris isakin wicked gamesta. Ja siitä biisistä opin ensimmäiset sointunikin soittamaan. Muistan että tuohon aikaan kehityin soittamisessa tosi paljon ja otin iso harppauksen eteen päin. Mutta nykyään en sellaista ole tuntenut. Se kuitenkin motivoi paljon kun itse huomaa kehittyvänsä. Mikä olisi minulle hyvä keino jatkaa soiton kehittämistä? Musiikki minulla soittamisessa kuitenkin on pääasia ja etenkin hyvän musiikin soittaminen.

Ei myöskään kannata rajoittaa opettelua vain sinulle kaikkein tutuimpaan musiikkityyliin.
No ei tosiaan!
Bluesin vetäminen on pirun hauskaa vaikken sitä kuuntelekkaan
Oppiihan siinä kaikkee hyödyllistä muutenkin ku mitä tahansa soittaa

kiitos kaikille jotka on vaivautunut kirjoittamaan!

Pitää osata soittaa kaikke klassisesta kirkonpoltto heviin.

Jos liikaa tympii, pidä taukoa. Itse otin suurimman harppauksen kitaristina, kun armeijan takia tuli soiteltua se puoli vuotta aika harvakseltaan. Korva kehittyi "mielettömästi" verrattuna mitä se oli.

joo elikkä oon soitellu kitaraa parisen vuotta ja soitan enimmäkseen omia riffejä ja soolon pätkiä jotka ei oo mitenkään hyviä. kävin noin 2 vuotta tunneilla ja lopetin just ennen joululomaa. en osaa yhtäkään biisiä ulkoa ja minusta kaiken oman soittaminen on paljon hauskempaa puuhaa. tuntuu että soitto ei oo kehittyny yhtään viimisen puolen vuoden aikana vaikka soitan joka päivä nykyään. MIKÄ AUTTAISI?
 
Siinä se ongelma saattaa olla. Sinun kannattaa opetella oikeasti vaikeita juttuja, eikä vaan niitä, jotka ovat helppoja ja lähtevät ihan lonkalta.
 
Eikä muuten kannata soittaa joka päivä! Olen huomannut, että pari täysin soittamatonta päivää viikossa tekee ainoastaan hyvää. Itselläni viikko-ohjelma menee niin, että lauantai ja sunnuntai menee soittaessa n. 4h päivässä, ja maanantai on vapaapäivä. Tiistaina soitellaan taas hiukan sen minkä kerkiää ja keskiviikkona vähän enemmän. Torstaina en koskekaan kitaraan muuten kun koulun musatunnilla, ja perjantaina sitten taas reenaan enemmän. Ja sitten onkin jo viikonloppu, joka menee mukavasti soitellessa koko aamun ja aamupäivän.
 
Tuntuu ehkä aika vähältä, jos on tottunut soittamaan joka päivä sen viisi tuntia, mutta tuollainen ohjelma oikeasti tehoaa ja kehittää. Ainakin minulla nuo pari vapaapäivää antaa aivoille aikaa miettiä treenattuja juttuja. Kehityksen huomaa kun aivot ovat miettineet asiaa päivän pari.

Itse sanoisin, että soittamalla monenlaisia juttuja eli tarkemmin sanottuna eri tekniikoita, skaaloja, genrejä ja miksei toki muitakin vastaavia. Lisäksi erityylisten kitaristien "apinointi" eli sen signatuurijutun opettelu ja sen muovaaminen omanlaisekseen on ainakin omasta mielestäni toimiva harjoittelutapa, siinä oppii "katsomaan asiaa muista näkökulmista".
 
Paljon erilaista soittamista vähintään se tunti päivässä, entisen kertaamista unohtamatta.

Itse komppaan myös tuota bändin kanssa soittamista, siinä tapahtuu väkisinkin kehitystä kun pitää pysyä muiden mukana ja keskittyä muuhunkin kuin vain ja ainoastaan omaan soittoon.
Ennen kuin itselläni oli mitään bändikuvioita, opettelin joitain suht vaikeitakin biisejä soittamaan "sinne päin" ja niitä piti sitten bändin kanssakin alkaa treenaamaan. Muutaman kerran kokeiltiin soittaa noita ja huomattiin että bändin kanssa soittaessa ei tosiaan kannata yrittää vetää taitojen ylärajoilla.
Aluksi bändin kanssa soittelee jotain helppoa mikä varmasti menee. Kotona voi soitella mukana vaikka noiden taustanauhojen kanssa, tuolta esimerkiksi löytyy jonkin verran:
http://www.guitarbt.com/index.php?page=dl_list
 
Onhan tuo omien biisienkin soitto hyvää harjoitusta ja järkevää biisien tekotaidon kannalta. Toisten kappaleita kun soittaa, niin on helppoa huomata kehitys ja on hienoa huomata kun joku vaikea biisi alkaa sujumaan.

Ja ei nyt ihan suoraan kitaartreeniä, mutta soitton tarkkuuteen auttaa pienet punttitreenit ennen soittoa.

Mulla itselläni oli sellanen tilanne tossa, että ei keksinyt mitään uusia ideoita millään. Kaikki mitä soitin, tuntui kuulostavan ihan samalta ku se edellinenkin likki. :)
 
Kaivoin sitten jazzit ja fuusiot laatikosta...
 
Alko tulee yllättäen siihen heVi MedalLiinkin uusia tuulia, ja bändin pojat on kiitelleet freesistä ilmaisusta,
 
Oon aina halunnutkin soittaa mahdollisimman monipuolisesti, ja nyt tuo jazz-osasto auttoi asiaan todella. En kyllä vieläkään tykkää jazzia kuunnella läheskään niin paljon kuin soittaa sitä. :)

KIITOS kaikille ketkä ovat vaivautunut kirjoittamaan! olen opettelut skaaloja ja osaan jo useita biisejä ulkoa. nykyään soittelen bändin kanssa ja tuntuu että kehityn viikossa soittajana todella paljon.

KIITOS kaikille ketkä ovat vaivautunut kirjoittamaan! olen opettelut skaaloja ja osaan jo useita biisejä ulkoa. nykyään soittelen bändin kanssa ja tuntuu että kehityn viikossa soittajana todella paljon.
 
Siitä se lähtee! Musiikin teoriaa kannattaa myös opetella, koska siten oppii tunnistamaan yleisimpiä musikiin rakenteita, jolloin biisien opettelu ja muistaminen on helpompaa/nopeampaa. Teorian osaaminen auttaa myös omien kappaleiden tekemisessä, jolloin sitä voi käyttää hyväksi esimerkiksi tarkoituksella kiertämällä yleisimpiä ratkaisuja. Samoin nuotinlukua kannattaa ainakin sen verran opetella, että pystyy laskemaan sävelet otelaudalta. Tällöin aukeaa uusi maailma kaikenlaiseen musiikkiin. Toki siinä menee kauan, että pystyy suoraan nuoteista soittamaan kappaleita eli primavistana.

Aloittelevan kitaristin ei ole ihan noin helppoa saada bändiä. Kitaroinnin ja eritoten sähkökitaroinnin suosio on kasvanut räjähdysmäisesti viimeaikoina. Jos kaveripiiristä saa bändin on todella onnekas.
 
Jep jep. Näin kävi itsellekkin :) Kaveri porukastahan se kitaristin paikka löytyi ja sinne pääsin.
 
Ja mitä vielä tuohon kysymykseen tulee niin itse soitan jääräpäisesti yhtä kappaletta niin pitkään kunnes se menee hyvin. Olen pari stam1nan ja mokoman kappaletta sormimuistiin tallettanut ja nyt soitan Metallican onea. Jos löytyy vaan intoa niin soittaa niitä vaikeitakin kappaleita mistä tykkää. Olen soittanut vasta 4kk joten innostus on huipussaan :)
 
(eikä hevin lopahda)

Itse olen lähiaikoina sähkökitaratunneilla käymisen lopetettuani miettinyt, mitä pitäisi harjoitella. Tuntui, että ainakaan tunneilla käyminen ei muutamia vinkkejä enempää hyödyttänyt ja olisin kaivannut järjestelmällisempää ja johndonmukaisempaa opetusta. Nyt olen ajatellut asiaa niin, että mietin mitä soiton osa-alueita haluan oikeasti kehittää ja sitten niitä pyrin treenaamaan.
 
Esim.
Haluan oppia enemmän soolosoitosta blues-/rock-ympäristössä -> kirjastosta tai muualta levyjä lainaamaan ja kuuntelemaan, miten soittajat ovat soolonsa "kasanneet" ja samalla voi koittaa "pölliä" levyiltä ideoita omiin sooloihin.
M.netissäkin useasti eri soittajia mainittu ja google tunnetusti löytää.
 
Haluan oppia yleisimmät asteikot ->kirjastosta tai netistä saa taas varmasti apua tähänkin, esim. "Suuri Kitarakirja" sisältää paljon tietoa kitaroinnista, myös muutamille "kitaransoiton uudistajille" on oma kappaleensa omistettu.
 
Haluan oppia/parantaa tekniikkaani (esim. plektrasoitto/pikkaus, legatot...) -> taas google luultavasti auttaa ja kirjastossakin todennäköisesti opuksia aiheesta löytyy, ja jos eri tekniikat eivät vielä ole tuttuja voi niihin tätä kautta tutusta ja jos taas tekniikat ovat jo tuttuja voi itse keksiä harjoituksia eri asioista, jotka tuottavat vaikeuksia ja niitä soitella. Youtubessakin joitakin opetusvideoita on, josta voi yrittää katsoa, miten eri tekniikoita käytetään.
 
Kannattaa siis ehkä listata asioita, joita haluaisi kehittää ja parantaa ja sitten pureutua niihin. Vaikka ei varsinaisesti muiden biisejä soittelisikaan, niin kannattaa "maustaa" noita omia juttuja/sooloja ottamalla vaikutteita muista ja muiden "omista jutuista".
 
Tärkeintä kuitenkin olisi, että soittaminen olisi mielekästä ja hauskaa, ainakin näin harrastajan näkökulmasta.

Monesti se ettei kehity joidenkin tapauksessa tule nopeammaksi tekniikaltaan...
:D jou... On se että unohdetaan treenata mitään uutta... Joskus sanotaan että ei ole nopeus kasvanut vaikka aloitin hitaasti... Mutta tietyssä pisteessä se tuntu vaikealta mutta se suju juuri ja juuri niin ei sen edemmäs ole nostanut niin ei opi soittamaan sitä tempoa... no uusia riffejä ja skaaloja harjoittelu listaan. ;D
 
oonks mä ainoo ketä ei saanu tästä tekstistä mitään muuta selkoo ku uusia riffejä ja skaaloja:D perkele ei voi humalan piikkii pistää ku juur vasta alottelin mut.. en tiiä jotenki tosi epäselkeetä tekstiä musta.. no mikäs mää oon tänne muusikoiden.nettiin vittuilemaan, tarvii huomenna lukasta uudellee.. mä neuvosin et kuuntele eri tyylilajeja ja.... treenaa hitaasti ja nopeuta tempoo

Aloittelevan kitaristin ei ole ihan noin helppoa saada bändiä. Kitaroinnin ja eritoten sähkökitaroinnin suosio on kasvanut räjähdysmäisesti viimeaikoina. Jos kaveripiiristä saa bändin on todella onnekas. Itse käynyt soittelemassa ystävien kanssa muutaman kuukauden nyt. Kys. bändin rumpali on mukana lisäksi neljässä muussa projektissa, samoin basisti, eikä silti kaikille kepittäjänaluille riitä bändiä jossa harjoitella soittoa. Rumpaleita ja basisteja tämän maan nuoriso kaipaa :P
 
Jep. Noin se menee, kelvolliselle rumpalille/basistille löytyy bändejä. Sama homma laulajien kanssa. Kitaristeilla tilanne on varsin erilainen. Tutunkauppaa se tuppaa useasti olemaan (esim. minun tapauksessani!)...halutaan olla varmoja siitä että "kemia" toimii eikä porukkaan eksy ns. hankalia tyyppejä. Tai sitten pitää olla _todella_ hyvä. Ja ikävä kyllä aikaisempi kokemus bändisoitosta painaa vaakakupissa.
 
Muuta:
 
- komppaaminen (myös se "soolokitaristi" on 90% ajasta komppikitaristi!)
- omien kitaraosuuksien vääntäminen, sovittaminen, "big picture"
-- ts. soitetaan biisien ehdoilla, ei päätöntä tiluttamista yms.
-- sama homma saundivalintojen etc kanssa, ei aina särö 10
- biisien opetteleminen korvakuulolta, ei pelkästään tabeista...
 
Ja niin eespäin. Jos siis haluaa soittaa bändissä, kannattanee miettiä kuluttaako 2 tuntia päivässä siihen että reenataan How To Play Fast-DVD:n sweeppikuvioita nuotista nuottiin niin nopeasti kuin mahdollista ;-) Useimmissa tapauksessa "makuuhuonetiluttaja" on bändeille kirosana. Sorry.