Yksi juttu, mihin myös käytän soittotunnista aikaa, on oppilaan kitaran kunnon seuraaminen. Kokeilen oppilaiden soittimia aika-ajoin, ja korjailen säätöjä ja vikoja sikäli kuin tarpeelliseksi näen. Esim. venyttämisen yms. treenaaminen on aika hankalaa, jos kaularauta, satulan korkeus, tallan korkeus ja kaulan kulma on perseellään. Ja intonaatiota tsekkailen kanssa, ettei turhaan tule huomauteltua epävireisistä äänistä soinnuissa. Kerran meni melkein koko tunti oppilaan skeban rassaukseen, mutta se oli mielestäni välttämätöntä, koska säädöt olivat niin pielessä ettei soittaminen ollut mitenkään mielekästä. Oppilashan ei useinkaan itse osaa kitaraa säätää, ja kitarakaupassa säätämisestä otettaisiin kuitenkin parinkympin korvaus. Tuntien pitäminen on helpompaa, kun tietää että ainakaan soitin ei puske vastaan. |
Mitä olette mieltä siitä, et kun opetan sooloja oppilaille, niin missä vaiheessa opetusta kannattaisi ruveta selittämään oppilaille, miksi kitaristi käyttää juuri näitä nuotteja, asteikoita, kyseisessä soolossa? Minä olen tähän asti selittänyt sen vain edistyneemmille oppilaille ja pienemmille sit näyttänyt pentatonista asteikkoa tai muuta helpompaa juttua. Pistäkää mielipiteitänne, kiitti! "First Blues, Then Heavy, EEEEE!!!!!" |
...niin missä vaiheessa opetusta kannattaisi ruveta selittämään oppilaille, miksi kitaristi käyttää juuri näitä nuotteja, asteikoita, kyseisessä soolossa?
Asiallahan on merkitystä vasta sitten, kun oppilas alkaa väsäämään omia soolojaan tahi improvisoimaan. Eli, edistyneempien juttu se on.
Toisaalta, kaikkea ei tarvitse aina selittää. Jos oppilaalla on luonnostaan hyvä korvakuulo, hahmottaa hän sellaiset asiat usein vaistomaisesti. |
Apricot
J. Verne
