Kitarat: soittaminen ›

Kumpi puoli plektrasta teillä on alaspäin soittaessa, tallanpuoleinen vai kaulan?
Ja onko aina sama puoli, vai vaihtuuko esim.sooloissa tai kompatessa?

Taitaa olla kaulanpuoleinen kylki alaspäin, kutakuinkin aina.
 
Joskus huomaa, kuinka plektran ympärikääntäminen parantaa senhetkistä soittotatsia huomattavasti. Kulumat vaikuttaa koko soittoon joskus niin paljon, että oikein kulutetulla plekulla (tai plekun puolella) toimii paremmin kuin kulumattomalla.

En viitsi uutta aihetta tehdä, joten kysyn täällä.
 
Soitan siis vasenkätisenä "oikeakätisten" kitaraa, muuten soittaminen toimii, paitsi plektran käyttö ja kaikki tälläiset pickkaukset tuntuvat hankalalta, myös nopea pickaus vai mikä nyt onkaan on melkein mahdotonta soittaa ilman että toisista kielistä lähtee lisä-ääniä tai muuten vain hankalaa. Onko kellään mitään harjoitusvinkkejä tähän ongelmaan?

En viitsi uutta aihetta tehdä, joten kysyn täällä.
 
Soitan siis vasenkätisenä "oikeakätisten" kitaraa, muuten soittaminen toimii, paitsi plektran käyttö ja kaikki tälläiset pickkaukset tuntuvat hankalalta, myös nopea pickaus vai mikä nyt onkaan on melkein mahdotonta soittaa ilman että toisista kielistä lähtee lisä-ääniä tai muuten vain hankalaa. Onko kellään mitään harjoitusvinkkejä tähän ongelmaan?
 
Kuvauksesi perusteella plektrakäden liikkeesi on aivan liian iso. Ensimmäisenä tulee mieleen, että onko sulla ranne jäykkänä pikkauksessa niin, että liike lähtee kyynärpäästä asti? Jos näin, niin ongelmasi on siinä. Pikkauksen pitäisi lähteä ranteesta ja sormista, mielummin niin päin, että ranne tekee suurimman osa työstä ja sormet välillä vain auttavat pahoissa hypyissä. Kannattaa harjoitella ranteen liikettä jollain yhden kielen patternilla, koska yhtä kieltä soittaessa sormien ei tarvitse tehdä työtä ollenkaan, joten jos liike tuntuisi siirtyvän sormiin tai kyynärpäähän, niin silloin pikkaat väärällä tekniikalla. Tuetko mihinkään kättäsi, vai onko se täysin vapaana tallan päällä?
 
Mulle itselleni ongelmallisin juttu oli saada ranne rennoksi. Sitten kun se onnistui, niin alkoi pikkuhiljaa nopeammatkin syheröt luonnistua. Olen huomannut, että monet jotka eivät saa pikkausta luontevaksi, yrittävät hallita pikkausliikettä jännittämällä kättä ja lihaksia, ja siinä mennään pahasti metsään. Siispä kun yrität saada pikkausliikkeen mahdollisimman pieneksi, niin muista ettet väkisin yritä rajoittaa tai hallita sitä jännittämällä hartioita tai kättä muuten, vaan harjoittelet rentoa ja pientä liikerataa sen sijaan. En voi mitenkään korostaa kuinka tärkeää tää rentous on.
 
Itse treenaan pikkausta nykyään vain ja ainastaan seisaalteen. Huomasin joskus itselläni sellaisen jutun, että istualteen soittaessa oli pakko pitää oikeaa olkapäätä vähän ylempänä jotta sain parhaan mahdollisen kulman ranteeseen. Samalla kuitenkin hartia jännittyi vähän, ja oli vaikeaa saada käsi rennoksi. Seisaaltaan soittaessa kitara on mulla alempana kuin mitä se olisi istuessa, ja näin käsikin on mulla automaattisesti rentona. Itse käden liikerataa on valitettavasti mahdotonta neuvoa, se kun riippuu niin paljon siitä, millaista soundia tavoittelet.
 
Mulla on plektra inasen kallellaan kitaran kaulan suuntaan. Niin saan pikkaukseen paljon miellyttävämmän pehmeämmän soundin. Ainakaan suoraan vaakatasossa kieliin nähden en pitäisi plektraa. Tai mikäs siinä jos siitä "napsukolina"-soundista tykkää, mutta musta se on ainakin kamala. Mitä enemmän säröä, niin sitä vähemmän tietysti itse pikkauksen soundi kuuluu, mutta puhdas soundi on tässä aivan armoton. Siksipä kannattaa harjoitella pikkausta sekä puhtaalla että säröllä. Puhtaalla pikkaussoundin vuoksi, säröllä sen takia, että oppii demppailemaan ja kontrolloimaaan sitä särösoundia, mikä on tietysti sitä vaikeampaa, mitä enemmän säröä käyttää.

En viitsi uutta aihetta tehdä, joten kysyn täällä.
 
Soitan siis vasenkätisenä "oikeakätisten" kitaraa, muuten soittaminen toimii, paitsi plektran käyttö ja kaikki tälläiset pickkaukset tuntuvat hankalalta, myös nopea pickaus vai mikä nyt onkaan on melkein mahdotonta soittaa ilman että toisista kielistä lähtee lisä-ääniä tai muuten vain hankalaa. Onko kellään mitään harjoitusvinkkejä tähän ongelmaan?
 
Kannattaa vain reenata. Innostuin uudelleen viime syksynä musiikista ja kitarasta ja päätin alkaa harjoittamaan alternate pickausta. Alku oli vaikeeta kun koskaan sitä ei oikeastaan ollut tehnyt. Plekukäsi oli todella onneton mulla.
 
Aloin vain harjoittelemaan neljän noutin harjoituksia missä soitetaan 3 säveltä yhdeltä kieleltä ja 1 sävel seuraavalta ja sitten palataan sama takaisin.
 
|------------------------------------
|------------------------------------
|--------------------5---------------
|----5----7----8--------8----7----5
|------------------------------------
|------------------------------------
____A___Y____A___Y__A___Y____A
 
Jotain tommosta. Ja sitten se pikkaus. Pleku menee koko ajan (A) ylös alas (Y) vuorotellen. Aluksi kannattaa soittaa hitaasti ja plekukäden liikettä voi "liioitella" joten ylös alas vuorottainen liike jäisi muistiin.
 
Joku on varmasti kertonut saman asian tällä foorumilla mutta kertaus ei haittaa.

Juttu, joka mulla joskus avasi plekukädelle ihan uusia sfäärejä oli se, että mietin itsekseni kaikki mahdolliset kieleltä toiselle siirtymiset 4, 3, 2 ja 1 nuottia per kieli-varioinneilla. Vie aikaa, saa vähän pohti asiaa ja sillai, mutta kannattaa, jos haluaa oppia alternatepikkaamaan kunnolla.

Itsellä ensimmäinen sähkis oli les paul, ja totuin pikkaamaan sillä aika kivasti, ranne tukevasti tallapalojen päällä. Ylimmillä kielillä soitettaessa käsi ohjautuu siihen "tyhjään koloon" kun tune-o-matic talla on pari senttiä korkealla kanteen nähden ja kansi vieläpä kaareutuu loivasti alaspäin, pickatessa nimetön ja pikkurilli hinkkaa kantta vain kevyesti. Nyt sitten kesällä tuli ostettua jackson dinky floikan kera. Ensimmäinen projekti oli ottaa tone-potikka irti ja vaihtaa volume sen tilalle, koska ylemmillä kielillä soitettaessa käsi osu väkisinkin volaan. Jos taas kättä siirti edemmäs, oli hirveän epävakaa ote soittaa.
Noniin.. itse asiaan, eli onko teillä muut pikkauskäden sormet ilmassa vai hiveltääkö ne pikkauksen mukana kitaran kantta/muita kieliä soitettaessa ohuimpia kieliä/riffiteltäessä?

Noniin.. itse asiaan, eli onko teillä muut pikkauskäden sormet ilmassa vai hiveltääkö ne pikkauksen mukana kitaran kantta/muita kieliä soitettaessa ohuimpia kieliä/riffiteltäessä?
 
Noh, tältä forumilta oppineena otan tallamikistä tukea plektrakäden pikkurillillä :) Näin ehkä enemmänkin riffittelyssä, sooloilussa pikkurillin paikka pysyy mutta kämmenen joutuu painamaan kiinni bodyyn, ei tosin siten että se painaisi floikkaa epävireeseen.

Mulla on plektra inasen kallellaan kitaran kaulan suuntaan. Niin saan pikkaukseen paljon miellyttävämmän pehmeämmän soundin. Ainakaan suoraan vaakatasossa kieliin nähden en pitäisi plektraa. Tai mikäs siinä jos siitä "napsukolina"-soundista tykkää, mutta musta se on ainakin kamala. Mitä enemmän säröä, niin sitä vähemmän tietysti itse pikkauksen soundi kuuluu, mutta puhdas soundi on tässä aivan armoton. Siksipä kannattaa harjoitella pikkausta sekä puhtaalla että säröllä. Puhtaalla pikkaussoundin vuoksi, säröllä sen takia, että oppii demppailemaan ja kontrolloimaaan sitä särösoundia, mikä on tietysti sitä vaikeampaa, mitä enemmän säröä käyttää.
 
Viimeaikoina on tullut kuunneltua omassa soitossa ja treenailtua noita erilaisia pick attack ääniä. Just kallistelemalla plektraa ja näppäämällä lujempaa / hiljempaa. Varsinkin jossain juoksutuksissa on kiva kun pystyy saamaan fiiliksen mukaan sitä kolinaa tai rahinaa siihen rapsutukseen.