Kitarat: soittaminen ›

No joo tässä nyt on tullu esille että liikuntaa ei kannata pois jättää kokonaan.
 
No kuinka moni voi sinisillä silmillä ja aidosti sanovansa säännöllisesti liikkuvansa? Ja mitä tulee harrastettua?

No kuinka moni voi sinisillä silmillä ja aidosti sanovansa säännöllisesti liikkuvansa? Ja mitä tulee harrastettua?
 
Varmasti moni, mukaanlukien minä.

No joo tässä nyt on tullu esille että liikuntaa ei kannata pois jättää kokonaan.
 
No kuinka moni voi sinisillä silmillä ja aidosti sanovansa säännöllisesti liikkuvansa? Ja mitä tulee harrastettua?
 
En nyt säännölliseksi sanoisi koska vähän riippuu ja roikkuu säästä ja koulunkäynnistä ja muusta mutta kyllä tulee montaa samanikäistä enemmän liikuttua.
 
Harrastuksia nyt löytyy vaikka muille jakaa: Kalastus, Parkour (vähenee nyt syksyn myötä ja trikkauksen tultua), trikkaus, BMX (jäänyt vähälle tänä kesänä, mutta parkouria senkin edestä), Urban exploration, vaokuvaus ja airsoft.
 
Trikkaamaan mennään aina kun olosuhteet antavat periksi, eli joskus melkein joka viikonpäivä. Nyt on tullut pidettyä taukoa säiden viilenemisen ja vesisateen takia.
 
Niin, ja itse en saa viikkorahaa vaikka kyllä sitä rahaa menisi vaikka millä mitalla. Kummasti tulee vähennettyä kaikkea turhaa ostamista kun ei saa aina rahaa.
 
Itselle ei ole vanhemmat ikinä tulleet kitaroinnin tielle vaikkakin aluksi kitaran hankintaa vahvasti vastustivatkin. Nykyään ovat todella kannustavia paitsi raha-asioissa. ;)
 
Kyllä omasta mielestäni sitä liikuntaa kannattaisi harrastaa. Vaan ei sellaista mistä et pidä. Etsi sellainen laji josta pidät.

Ainoo asia missä vanhemmat käytti määräysvaltaansa oli lettipolitiikka :D pitkiä hevihiuksia en saa kasvattaa, kuulemma ruman näköset ja niihä ne onki ku en huolta pidä. Muuten no problem, suostuvat jopa maksamaan toisen kitaran.
 
Ja minä urheilen säännöllisesti. Futis, jäkis, rullis

Olen no life...

En nyt säännölliseksi sanoisi koska vähän riippuu ja roikkuu säästä ja koulunkäynnistä ja muusta mutta kyllä tulee montaa samanikäistä enemmän liikuttua.
 
Harrastuksia nyt löytyy vaikka muille jakaa: Kalastus, Parkour (vähenee nyt syksyn myötä ja trikkauksen tultua), trikkaus, BMX (jäänyt vähälle tänä kesänä, mutta parkouria senkin edestä), Urban exploration, vaokuvaus ja airsoft.
 
Trikkaamaan mennään aina kun olosuhteet antavat periksi, eli joskus melkein joka viikonpäivä. Nyt on tullut pidettyä taukoa säiden viilenemisen ja vesisateen takia.
 
Aika kesäpitoista.... ja talvi tulossa

No joo tässä nyt on tullu esille että liikuntaa ei kannata pois jättää kokonaan.
 
No kuinka moni voi sinisillä silmillä ja aidosti sanovansa säännöllisesti liikkuvansa? Ja mitä tulee harrastettua?
 
Minä ainakin. Koripalloa harrastan säännöllisesti. Eli harjoitukset ma, ke, pe, ja la jos ei ole peliä, näiden lisäksi oheisharjoituksina punttia ja lenkkiä. A-poikien valtakunnallista I-divaria pelataan, tänäänkin oli peli. Viime viikonloppuna onnistui aivan hyvin kun lauantaina oil päivällä peli ja illalla sitten keikka.
 
Lajiharjoituksia siis 4 kertaa viikossa tai 3+peli, siihen sitten pitäisi 2-3 oheisharjoitusta (eli lenkkiä ja punttia) saada päälle, niistä sitten karsitaan jos pitää jotain jättää pois. Vaan eipä juurikaan pidä.
 
Musiikkipuolelta siis musiikkiopistolla viikoittain pianotunti (D-tutkinto tekeillä), kitaratunti (3/3), teoria (kentsubasso), yhteissoittokerta (cembaloa soittelen siellä) ja opiston bändi kerran viikossa ja omalla bändillä treenaillaan kun on tarvis, viikonloppuisin yleensä hoidetaan. Ja pianoa ja kitaraahan pitää luonnollisestikin harjoitellakin, kotona tai opistolla.
 
Ikää siis 17 eli kouluakin pitää käydä, nyt lukiossa toinen vuosi meneillään eikä miltään taholta ole tullut kommenttia että pitäisi panostaa kouluun enemmän. Itse olen onnistunut pitämään koulun suhteen omat tavoitteet, kursseja tulee helposti tarpeeksi 3 vuoden suunnitelmaa silmälläpitäen, minkäänlaisia etenemisesteitä ei ole ja yhdeksän yläpuolella olevan keskiarvon myötä vanhempienkaan ei ole tarvinnut valitella.

No kuinka moni voi sinisillä silmillä ja aidosti sanovansa säännöllisesti liikkuvansa? Ja mitä tulee harrastettua?
 
Nojoo, kolmesti viikossa lenkillä ja lihaskuntoa joka päivä enemmän tai vähemmän. Että voin sanoa ja silmätkin ovat siniset.
 
Ps: Jos naisia haluat niin urheile...
 
No ei se asia ihan aina näinkään ole.

Tee itsestäsi lastensuojeluilmoitus hyvin perustein ja sitten vain uuteen, suvaitsevampaan sijaisperheeseen. Vanhaan jos halajaa joskus takaisin, niin välttämättä insestisyytöksistä ei kannata lähteä liikkeelle.
 
Äh.. On teilläkin ongelmat.

On se helppoa kun ei ole mitään varsinaista harrastusta musiikin lisäksi. Liikuntaa tulee harrastettua lähinnä hyötyliikunnan muodossa, eli halkojen hakkaaminen, lumityöt, haravointi jne... Kesällä tietenkin uinti ja kalastus on poikaa. :)

Ainoo asia missä vanhemmat käytti määräysvaltaansa oli lettipolitiikka :D pitkiä hevihiuksia en saa kasvattaa, kuulemma ruman näköset ja niihä ne onki ku en huolta pidä. Muuten no problem, suostuvat jopa maksamaan toisen kitaran.
 
Ja minä urheilen säännöllisesti. Futis, jäkis, rullis
 
No höh, sain kasvattaa letin sillä ehdolla että pidän puhtaana. Olen pitänyt ja letti kasvaa. :) Kitarakamoista: eka kitara, vahvari ja säristin on kustannettu vanhempien puolesta kokonaan, muut on sitten ite kerätty.

Ainoo asia missä vanhemmat käytti määräysvaltaansa oli lettipolitiikka :D pitkiä hevihiuksia en saa kasvattaa, kuulemma ruman näköset ja niihä ne onki ku en huolta pidä. Muuten no problem, suostuvat jopa maksamaan toisen kitaran.
 
Ja minä urheilen säännöllisesti. Futis, jäkis, rullis
 
Eiks ne tiä että pitkillä hiuksilla saa naisia? =D
Ihme juttuja tollaset. Itsellä ollut pitkä letti lähes aina, 3-vuotiaasta lähtien.

Eiks ne tiä että pitkillä hiuksilla saa naisia? =D
 
No niimpä! TOTTA!
 
...eikuu...
 
=)

Ikävä kyllä mä en osaa päättää urheilun ja kitaran välillä. Kaikki haluis että jatkan urheilua niin, ajattelin tehdä päätöksen vasta 15-17 vuotiaana.
 
Eihän nuo ole edes mitenkään toisiaan poissulkevia, eli ei niiden väliltä ruveta valitsemaan -otetaan molemmat.

Eihän nuo ole edes mitenkään toisiaan poissulkevia, eli ei niiden väliltä ruveta valitsemaan -otetaan molemmat.
 
No se nyt taas riippuu siitä miten sitä urheilua haluaa harrastaa. Itse pelaan kiekkoa B-junnuissa SM-tasolla eikä näillä harjoitusmäärillä ole mitään mahdollisuutta edes harkita bändin perustamista tosimielessä.

Yep! Kunnon tissit pitää näkyä kun shreddaa!
 
Manboobs? Androgyyniteoria saa kannatusta.

Tapa isäs.

Itse pyrin ottamaan vastuun teoistani. Jos on tehtävä päätös, mietin kaikkien vaihtoehtojen plussa ja miinuspuolet ja teen päätökseni tietoisesti. Sitten elän sitä päätöstä täysillä, enkä vekslaa puolelta toiselle.
 
Älä ole pappi, joka miettii naimista rukoillessaan ja rukoilemista naidessaan.
 
Jos nyt pitää miettiä kivoja liikuntamuotoja, niin itselle ainakin noi itämaiset taistelulajit on kolahtaneet aika hyvin. Kunto kohoaa yllättävänkin hyvin, vaikka ois treenit vain kahdesti viikossa. Lenkkeilyhän on sellasta... peruskauraa. Tulee harrastettua silloin tällöin, mutta ei irvessä suin. Samoin lihaskunnon ylläpito ihan omaa kehoa ja painovoimaa hyväksi käyttäen. Jos puoli tuntia päivässä käyttää lihaskunnon ylläpitoon (venyttelyt ja verryttelyt mukaanlukien), niin kyllä se ainakin omalla kohdalla vaikuttaa positiivisesti mielenterveyteen, ruokahaluun ja yleiseen pirteyteen.
 
Mitäänhän elämässä ei ole pakko tehdä, mutta ei muiden ihmisten asenteiden ja mielipiteiden tuomitseminenkaan mitään kovin kehittävää ole. Se on tietty oma valinta, haluaako pysyä evoluution kärryillä vai ei.
 
Kukaan ihminen ei voi mitenkään pakottaa ketään tekemään mitään. Kaikki on omaa valintaa. Mikäli olisin kanssasi samassa tilanteessa, tekisin oman päätökseni, mikä se sitten onkaan. Jos se ei miellytä niitä ihmisiä, jotka läheisyydessäni ovat, niin se ei kosketa minua, ellen valitse niin. Muut voivat kertoa minulle, mitä minun heidän mielestään pitäisi tehdä, mutta on oma päätökseni, reagoinko siihen mitenkään.
 
Mitä viikkorahaan tulee, niin rahaa tulee ja rahaa menee. Jos haluat, että sitä tulee, niin saa sitä muualtakin kuin isältä.
 
Siinä minun 2 senttiä (missäs anglismipoliisi on?)... Suodatat vaan kaiken tulevan datan sydämesi läpi. Se mikä tuntuu oikealta, tuntuu oikealta, ja se mikä tuntuu väärältä, tuntuu väärältä. Kyl sä hiffaat, hei! ;)

Lopetin tässä lähi aikoina urheilun harrastamisen ja ukko käpähti. ''Pitää olla joku järkevä harrastus!'' Hän ei siis tunnusta kitaran soittoani järkeväksi harrastukseksi. Kiristää ny jatkamaa, jättämällä viikkorahat yms. ylimääräiset saamatta. En halua urheilla.. Onko teillä ollu vastaavia ongelmia ja miten olette niistä yli päässeet, vai luovutitteko?
 
Missään nimessä älä anna periksi, mutta älä tee asiasta haloota. Mulla oli itsellä niin veemäiset porukat kuin olla voi - eikä olleet edes omat, joten meiningin voi vaan kuvitella, eikä sekään sano vielä mitään. Tollanen oli meillä arkipäivää: jatkuvasti känistiin siitä, että "Harrastaisit jotain" ja sitten kun sitä "jotain" löytyi, niin se oli joko a) liian kallista heidän kukkarolleen tai b) ei oikea harrastus. Ja näitä kokeilujahan piisasi, kunnes tajusin, että mikään ei tule näille kelpaamaan, joten annoin olla ja tein sitä, mikä sattui huvittamaan - aina sinne asti kun pystyin.
 
Toisin sanoen olis pitänyt harrastaa ja menestyä heidän mielikseen jossain, mihin ei olis saanut mennä senttiäkään rahaa. Tai markkaa, tuolloin. Tästä jäljellä yhä se, että mikään harrastus, mitä olen myöhemmällä iällä aloittanut, ei ole kestänyt kuin sen puoli vuotta maks, koska tähän totuin jo lapsesta saakka: se päättyi joko rahahanojen sulkuun tai muuten vaan, siihen että kun ne nyt aina vaan kesti sen vähän aikaa. Vitutti. Ryhdyin jo ajattelemaan, että ei musta oikeasti ole mihinkään.
 
Noin reilu vuosi sitten heitin kiipparit nurkkaan (lapsuudesta saakka kulkenut harrastus, johon en ole ikinä pystynty paneutumaan tosissani edellä mainituista syistä) ja löysin kitaran - mikä ensimmäisenä pisti minut miettimään, että "Ei tästäkään varmaan mitään tule.." mut päätin kuitenkin kokeilla. Ja tämä onkin ollut melkoisen ihmeellistä todeta, että vieläkään en ole jaksanut kyllästyä tähän ts homma jatkuu, vaikka odotin että viimeistään muutaman kuukauden tunneilla käytyäni innostus lopahtaisi. Näin ei käynytkään - ja sitä oon ihmetellyt paitsi maikoilleni, niin kaikille. Vuosikymmenien "kirous" oli saatu manattua veks =)
 
Päinvastoin, siitä löytyi mulle ihan uusi väylä opiskeluun, harrastukseen, jopa työhönkin. Jollain tasolla luulen, että kyse on jonkinlaisen itseluottamuksen löytymisestä ja siitä, että menneistä on osannut päästää irti. Maksan itse omat tuntini, soittimet ja kaikki, eikä tarvii kuunnella keneltäkään sitä urputtamista, edes puolisolta, jolle napsahdin melko tylystikin kun asiasta kerran meinasi tulla haloo (uusi kitara, ovh "vain" nelisen sataa). Asia painettiin villaisella ja sen koommin en ole "rahanmenosta" kuullut, päinvastoin, ilmapiiristä on muodostunut melkoisen kannustavakin, jopa! Muutkin ovat huomanneet, että tästä taisi tosissaan tulla pysyvä juttu.
 
Pahoittelen avautumista, mutta ajan takaa vaan sitä, että tohon se voi pahimmillaan mennä, siis porukoiden painostus mistä tahansa asiasta. Se, että jos nyt annat periksi, ei välttämättä vie tollaseen kierteeseen - mutta sun elämästä siinä on kyse, ei sun faijan omista unelmista, joita se suhun ehkä yrittää kanavoida - tai mistään muustakaan. Jos sen mielestä kitaransoitto ei ole urheiluun verratava harrastus, niin tee sille siitä sellainen? Okei voi kuulostaa vähän kornilta, mut se että jos musiikki on itselle tärkeää, niin kyllä se alkaa näkyä pikkuhiljaa ja siinä yhdet viikkorahat (=muutaman viikonlopun viettäminen selvinpäin) ei paljoa painele. Tai pari väliinjäänyttä tarvikehankintaa.
 
Se, että jos faijakin näkee, että toi "ei-harrastus" vaikuttaa negatiivisesti vähän kaikkeen, niin toki sitä huolestuu ja miettii, että kitara on se "syy" et meidän pojalla alkaa elämä mennä päin persettä.. johan sillä jo yksi syy on, luulee että lopetit urheilun kitaroinnin takia. Anna ymmärtää päinvastoin: kitara on se syy, että sä jaksat innostua sellasistakin asioista, mitkä sua ei välttämättä muuten kiinnostaisi!? Toisin sanoen koulu menee ehkä paremmin, kun "saat" jatkaa kitarointia, jelpit himassa mitä sulta on odotettukin - mut ilman et siinä enää sanotaan ja niin edelleen. Näytät, että toikin harrastus vaatii oikeasti duunia, eikä olekaan sitä, miksi sun faijasi sen ehkä ymmärtää: seks, draks änd rokkenroll =)
 
Opiskelet "näkyvästi" teoriaa, soittelet vähän muutakin kuin vain "sitä tilutusta", muutaman jazzin tai bluesin kuuleminen voi tehdä ihmeitä ilmapiirille - että sä soitat ihan "oikeetakin" musaa.. ihmisiin on niin kovin helppo vaikuttaa - anna ymmärtää, että et kanna asiasta enää kaunaa, vaan että tää on sun juttu ja piste, ja että se tekee susta jotenkin "paremman ihmisen" kuin mitä sä olisit ilman sitä =)
 
En tiedä, osasinko sanoa yhtään mitään, mut tossa oli jotain ajatuksia. Jos ihminen muutoin on sujut musiikin kanssa, niin ei oo vaikeeta löytää väyliä näyttää sille, että homma kannattaa, vähän duunia se vaan vaatii. Kenelläkään ei oo oikeutta sanella sulle, että mistä saat olla kiinnostunut ja mistä et, vähiten harrastusten suhteen. Ja missään nimessä älä anna mennä siihen, että näytät alistuvasi tollasiin vaatimuksiin henkisen painostuksen alla, sä teet karhunpalveluksen sillä vaan itsellesi, et kenellekään muulle!
 
Edt: No, January sano lyhyesti sen, mihin mulla meni paljon tavaraa =)