Tanssimusiikki ›

Musta olisi paras pysyä selkeästi rajatuissa syndroomien määrittelyissä. Ei pidä veivata terveen ja terveen ja normaalin rajoja yhä ahtaammiksi. Muuten käy niin, että kohta täällä ollaan kaikki vain köysien puutteen vuoksi vapaalla jalalla. Jos mikä tahansa puljaus ja hötkyily ja möllötys näyttää persoonallisuushäiriöltä, ylivilkkaudelta tai masennukselta niin suossa ollaan.
 
Ihminen on niin monisyinen kokonaisuus, että mikään neurologian tai genetiikan kehitys ei sitä selitä loppuun. Jotenkin näyttää siltä, että varsinaisen lääketieteen "vieressä" on kaikenlaista porukkaa (psykologit, kasvatusala, toimittajat..) kytiksellä ja ne auliisti patologisoivat minkä tahansa uuden nippelitiedon.
 
Materialistinen aivokeskeisyys sitäpaitsi ajaa yksisilmäisenä mettään. Mulla ainakin on järki, sielu, minä, omatunto ja kykyä itsereflektioon, vastuuntuntoon ja itsekuriin ja -kasvatukseen. Kyllä aikuisella pitää olla valmiudet olla perillä omista yksipuolisuuksista ja niiden hallitsemisesta. Tämä on epämuodikasta puhetta, kun nykyään saa luopua vastuusta ja syyttää yhteiskuntaa, vanhempia, ja pseudotieteellisesti geenejä ja välittäjäaineita yms eikä tartte ikinä vaivata itteään ja ottaa itseään niskasta kiinni/potkasita persuksille/ kattoa peiliin.
 
Mites se meni se WHOn terveyden määritelmä, jota koulussa opetettiin? "Terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä vain sairauden puutetta". Täydellisyyttähän ei ikinä ole, mutta silti voi olla hyvinkin paljon hyvinvointia. Sitä voi tehdä itse (ja varsinkin yhdessä toisten kanssa). Se on vähän niin kuin keli, enemmän asenne- ja pukeutumiskysymys kuin lämpömittarin lukemia ja taivaan tapahtumia.

Minä oon aivan varma, että maailmanloppu olisi jo tullut, ellei löytisi erilaisuutta ihmisten joukosta joka silloin tällöin "ravistelee" normi-ihmistä ja pistää ajattelemaan mikä on elämäsää tärkeintä!

Pitkän linjan psykiatrilta (ja mitä kaikkea muuta onkaan: poliitikko,muusikko,kirjalija, ex-urheilija) Claes Anderssonilta kysyttiin "mikä on normaalia"? Niin hän vastasi "se, mitä pidetään normaalina".
 
Jostain oon lukenut, että terve ihminen kykenee
* työntekoon
* välttämättömistä päivittäisistä (omista ja läheistensä) tarpeistaan huolehtimiseen (ruoka, puhtaus jne)
* vastavuoroisiin ihmissuhteisiin, ilmaisemaan rakkauden ja läheisyyden tunteita
* kypsien defenssimekanismien hyödyntämiseen, eli tarkoittaisko suomeksi pettymyksen, stressin, surun ja/tai suuttumuksen tunteiden sietämiseen

Esimerkiksi jos kulkee kadulla jossa on vaikka laattakivet. Jos viimeinen askel ei osu parilliselle kivelle niin pitää kääntyä takaisin että saa parillisen luvun. Jos karkkipussissa viimeinen karkki on pariton luku niin sitä ei voi syödä jne.
 
Täh. Lasketsä ne laattakivet ? Meillä on taas tuon karkin kanssa Paice60:n kanssa vastaava juttu mitä tulee olueeseen eli jos kopan viimeinen pullo on parillinen eli 24:s puteli niin täytyy äkkiä ottaa seuraava koppa esille :/

Eix se ole kaikkein selvin määritelmä eli se joka kykenee aikuisena tulemaan omillaan toimeen, on terve.
 
Mä ajattelen kanssa näin.
 
Miks kaikkien tarvis olla niin saatanan täydellisiä.
 
Toisaalta tää meidän vahvassa 70-luvun neuvostomullassa kasvatettu Amerikkalainen saippuasarjaidealismi on luonut meille sen illuusion, että kaikkien tars olla helvetin kauniita ja seksikkäistä rakettitiedemiehiä.
 
Tarviiko persoonallisudelle aina olla joku diagnoosi?

Mä ajattelen kanssa näin.
 
Miks kaikkien tarvis olla niin saatanan täydellisiä.
 
Toisaalta tää meidän vahvassa 70-luvun neuvostomullassa kasvatettu Amerikkalainen saippuasarjaidealismi on luonut meille sen illuusion, että kaikkien tars olla helvetin kauniita ja seksikkäistä rakettitiedemiehiä.
 
Tarviiko persoonallisudelle aina olla joku diagnoosi?
 
Terve on sellainen, jota ei ole vielä tarpeeksi tutkittu.

Musta olisi paras pysyä selkeästi rajatuissa syndroomien määrittelyissä. Ei pidä veivata terveen ja terveen ja normaalin rajoja yhä ahtaammiksi. Muuten käy niin, että kohta täällä ollaan kaikki vain köysien puutteen vuoksi vapaalla jalalla. Jos mikä tahansa puljaus ja hötkyily ja möllötys näyttää persoonallisuushäiriöltä, ylivilkkaudelta tai masennukselta niin suossa ollaan.
 
Ihminen on niin monisyinen kokonaisuus, että mikään neurologian tai genetiikan kehitys ei sitä selitä loppuun. Jotenkin näyttää siltä, että varsinaisen lääketieteen "vieressä" on kaikenlaista porukkaa (psykologit, kasvatusala, toimittajat..) kytiksellä ja ne auliisti patologisoivat minkä tahansa uuden nippelitiedon.
 
Materialistinen aivokeskeisyys sitäpaitsi ajaa yksisilmäisenä mettään. Mulla ainakin on järki, sielu, minä, omatunto ja kykyä itsereflektioon, vastuuntuntoon ja itsekuriin ja -kasvatukseen. Kyllä aikuisella pitää olla valmiudet olla perillä omista yksipuolisuuksista ja niiden hallitsemisesta. Tämä on epämuodikasta puhetta, kun nykyään saa luopua vastuusta ja syyttää yhteiskuntaa, vanhempia, ja pseudotieteellisesti geenejä ja välittäjäaineita yms eikä tartte ikinä vaivata itteään ja ottaa itseään niskasta kiinni/potkasita persuksille/ kattoa peiliin.
 
Mites se meni se WHOn terveyden määritelmä, jota koulussa opetettiin? "Terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä vain sairauden puutetta". Täydellisyyttähän ei ikinä ole, mutta silti voi olla hyvinkin paljon hyvinvointia. Sitä voi tehdä itse (ja varsinkin yhdessä toisten kanssa). Se on vähän niin kuin keli, enemmän asenne- ja pukeutumiskysymys kuin lämpömittarin lukemia ja taivaan tapahtumia.
 
Jännittyneenä odotan, että kerrot missä se sun sielu sijaitsee?
Mikähän se panee sun itsereflektiot, omatunnon ja muun pelaamaan, jos ei aivot. Ne muistini mukaan on materiaa?
Tuo sun kirjoittelus ei ollut epämuodikasta puhetta, koska huuhaahan on nykyään kovastikin muodissa.

Juuri näin. komp. Tästäkään aiheesta ei uskallettu keskustella julkisesti vielä 5 vuotta sitten. Hyvä että levottomuudelle on "keksitty" syy.
 
Niin kaikille asioille pitää tänä päivänä keksiä hieno nimi. Ylivilkkaita lapsia on ollu aina ja tulee aina olemaan. Ittekkin kuulun siihen porukkaan joka ylivilkkaasti kekarana pyöri. No ei musta tän hullumpi tullu,vaikka joku hulluna voi pitääkkin. No kuitenkin,yhtään en väheksy adhd nimeä saati sitä että siihen on lääkkeet mutta kysymys on siinä että kuka määrittelee sen missä on raja normaalin vilkkauden tai adhd:n välillä. Eli tuleeko lääkkeet oikeesti tarpeeseen vai ei. Tälläsenä tuoreen lapsen isänä sitä varmaan joutuu joskus näitten asioitten äärelle,ainakin jos vilkkaus on periytyvää. Mutta ei murehdita vielä näitä,miettikööt hevonen sillä on isompi pää.
 
Anteex gauheesti maalaisuuteni kun en heti tajunnu että kyseesä aikuisiän adhd systeemit. Kaupunkiin muutan het huomenna. Soriiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!!!!!!!!!!!!!!!!!!

tarkoitin jos on kirjoitus paljastavaa niin silloin on huono asia esim. naapurin poika.

tarkoitin jos on kirjoitus paljastavaa niin silloin on huono asia esim. naapurin poika.
 
Häh? Mitäs se naapurin poika tähän kuuluu?

JeeLoordille taas pojot himaan, hieno avaus ja alustus..
 
Itse tunnen yhden muusikon, jolla ADHD todettuna. Levoton on ja minuuteissa ne hetket, kun pystyy olee aloillansa, aivan himmeenä lyö aina tarve tuunailla, hengästyy kun kahtelee..
 
Siskon nuorimmaisella ko todettiin jokin aika sitten, siis virallisesti. Siskon jälkeläiset ovat molemmat kuin tulihännän alla ihan aina ja tämä diagnosoitu(kummityttöni) saa myös noita käsittämättömiä raivareita, mihin ei mikään tehoa. Lääkitystä nyt kokeillaan kouluaikoina.
 
Sairaita itse hoitavat ovat kyllä hatunnoston ansainneet.
 
Se kuka on sairas ja kuka terve lieneekin hankalampi selvittää, itse pidän terveinä monia sellaisiakin, jotka yhteiskunnan mielestä ovat sairaita ja sama kyllä myös toisinpäin, tietyissä tapauksissa.

Mulla on H-D ja se aiheuttaa monen sortin hermostuneisuutta.....niin itsessä kuin osassa ympäristöä...........
 
Kersoissa kasvatus on kaiken A ja O.Ihmiskunnassa on sääntöjä tullaksemme toimeen keskenämme ja jos niitä ei painoteta kersasta asti,niin eihän odotuksetkaan välttämättä ole yhteiskuntakelpoiset(lue:vapaa kasvatus) Jos joku on todella sairas syntymästään,niin heitähän on aina ollut . Kyllä maailmassa pöljiä riittää.Näkeehän tuon uutisissa joka päivä kun kokonaiset kansat kärsii AD/HD:stä.On kurdit ja smurffit sun muut bush:t ja neekerisodat.Levotonta porukkaa.Ja kansojahan johtavat niin suomessa kuin ulkomaillakin henkilöt,jotka täyttävät kaikki oireyhtymälle ominaiset tunnusmerkit.....Ts.ei ne muusikot aivan pahimmasta päästä.....

Naapurin miehellä on HD ja sen ääni hermostuttaa joskus keskellä yötä. AJS sillä oli sitä ennen.

Häh? Mitäs se naapurin poika tähän kuuluu?
 
Samaa mietin minäkin...

Samaa mietin minäkin...
 
Elä turhaan

Naapurin miehellä on HD ja sen ääni hermostuttaa joskus keskellä yötä. AJS sillä oli sitä ennen.
 
Jos noista kahesta pitäs.. niin AJS!

Jos noista kahesta pitäs.. niin AJS!
 
KUULEHAN ELLI !!!!!!!!!!!!!!

Mulla saattaa olla semmoinen vika , että oon liian rauhallinen, sekään ei oo hyväksi. Jos on liian joviaali, ei osaa kieltäytyä .

Oon mielenkiinnolla lueskellu. Taidanpa ottaa sitten osaakin tähän.
 
Sairaus on sairaus enkä halua niihin puuttua. Tehköön asiantuntijat diagnoosinsa.
 
Mä kun oon tälläänen epäpätevä puolikaskansankynttilä ja tilaisuudessa opettaa milloin mitäkin ala-asteesta lukioon niin oon pannu merkille. Vanhempien laiminlyönnit rajoissa ja rakkaudessa diagnisoidaan nykyään jollain kirjainyhdistelmillä. Yhteiskunnan kasvattajien päämäärä on mahtollisimman tasapaksua sdp:läistä mahtollisimman paljon. Myös poikkeamat tästä diagnisoidaan ja vanhemmat kriminalisoidaan.
 
Kun koulu ottaa ongelmalapsen vanhempiin yhteyttä niin sieltä tulee tekstiä: ethekö te perkeleet osaa hhommaanne. pitääkö mun theitäkhi ruveta opetamaan hik meirän kersoos ei oo vikhaa. klik. tuuttuuttuut.
 
Ongelmaoppilas istuu puhuttelussa jossa viis saatanan sosiaalitanttaa...eiku huolestunutta opettajaa on ympärillä lapseen päin nojautuen ja painostaa...eiku keskustelee osaaottavasti kummelityyliin: miksi teit sen.
 
Tuli eräs oppilas kirkonkylän kouluun. Oli jostain (kotoaan) oppinu selviytymään pahasta paikasta rupeamalla tärisemään. KÄytti konstia koulussakin. KK:n yläaste kysyi ala-asteelta että miten silloin pitää toimia. Sanoivat että sille pitää sanoa että älä tärise siinä. Homma toimi.
 
Mä siedän paljon musatunneillani. Järjestyshäiriöitä saattaa esiintyä seiskaluokan marraskuun alkuun. Ongelmaoppilaista tulee vuoden aikana mun uskottuja lempparioppilaitani. Opettajana näen sen pahan ja hyvän mitä näille lapsille tehdään.
 
Keskinkertaisuus on perseestä. Tai oikeastaan sen vaatimus. Suurin osa tietysti on keskinkertaisia eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole. Sosiaalinen porno vain lyö joidenkin osalla yli äyräiden. Kovasti toitotetaan että kuinka suvaitsevaisia sitä oikein ollaankaan. Suvaitsevaisuus rajoittuu joihinkin ääriryhmiin. Niille sallitaan mitä vaan ja niille jopa vaaditaan poikkeavuuden sallimista. Joku Olli käy kesken mäkikisan naisis niin se toki voidaan lynkata. No sehän pitää lynkata juuri sen takia että nuori mies kävi naisis. No meinashan ne nykäsmatin olympiakisatkin tyssätä mutta kansa pani vastaan ja Matti haki kolme kultaa.
 
Kuten huomaat mulla on olutta ja ajatus kulkee.
 
Tuo keskinkertaisuuden vaatimus on katkeraa toisenlaisille nuorille. Mäntyrannan Eero ei olisi nykypäivänä päässy yhteenkään hiihtokisaan. Sen hemoklobiiniarvo kun huitelee luonnostaa yli kakssataa. Mietaan sydän on niin suuri kone että nykylääkärit panis sen heti teholle ylilaajentuneen sydämen takia. Pysyvästi. Kansan Tapani olis jo keskikouluaikoinaan teljetty suljetulle osastolle. Pysyvästi. sorry. mähän yritän nyt perustella miksi näitä poikkeavia pitäis sallia. Tuo viimeksimainittu ei varmaankaan käy perusteeksi.
 
Ei kukaan normaali, keskiverto, tavis oo koskaan tehny mitään suurta. Ei ne oo koskaan myöskään hyväksyny poikkeavuutta. Siitä huolimatta suurmiehiä ja -naisia on kautta aikain ollu. Se on vaatinu ehdottomuutta, varmuutta tekemisiinsä tai sitten selvää hulluutta. Mutta onko meidän tavisten järkevä heitä tappaa ja tukehduttaa? Mikä oikeus meillä siihen on? Levottomissa tanssimuusikoissa elää tuo levottomuus. Eikö niitten voisi antaa olla vaikkei niistä mitään suurta tulisikkaan. Eikö kaipuu riitä ja voisimme sen hyväksyä. hä?