haussa ois tommosta keski- tai nopeatempoista vanhaa rhythm and bluesia
ei siis mitään siirappislovaria mitä on vanhoilla r&b levyillä pilvin pimein, vaan semmosta vähän vauhdikkaampaa menoa (eikä doo-woppikaan ole nyt hakusessa). tää rhythm and blues omana tyylinään on siis usein blues-kaavaan tai sitä lähellä olevaan sointukulkuun perustuvaa musiikkia, joka ei kuitenkaan enää ole oikeen varsinaista bluesia.
Koko Taylorin chess-kokoelma "i got what it takes" olis hyvä esimerkki tän tyylisestä musiikista. siinä ei ole paljon slovareita eikä varsinaisia blues-kappaleitakaan oikeen vaan lähinnä tommosta nopeaa tai tanakkaa rhythm and bluesia, mikä ei ole liian imelää vaan hyvää ("mess with the messer" on tosi kova biisi).
yksittäisiä hyviä rhythm and blues biisejä löytyy tietysti varsinaisten blues-artistien levyiltä runsaasti niinkun vaikka guitar slimin "i done got over it", otis rushin "violent love", slim harpon "bobby sox baby" (ja muut vastaavat), freddie kingin "what about love" ja "i got woman", albert kingin "let's have a natural ball", elmore jamesin "shake your moneymaker", muddy watersin "i want to be loved", jne. jne. jne.
jos osaatte tämmösiä levyjä suositella, niin ois hyvä. huile alimentaire et la nudité est la paix mondiale |
Eikös kukaan ole tähän viitsinyt vastata? Esim. Goofinilta http://www.goofinrecords.fi/ ja Junglelta http://www.junglerecords.fi/ tuollaisia levyjä löytyy mukavasti. Voisin esim. suositella Bear Familyn 16 osaista "Blowing The Fuse - 26 R&B Classics That Rocked The Jukebox"-sarjaa, R & B Years 4CD boxeja, sekä Membranin Rhythm 'n' Blues-sarjaa (4CD/osa), josta ovat ilmestyneet osat Nasty, Early Doo-Wop, Boogie Woogie Goodies, Shouters ja Fine Brown Sugar. Kaikki levytykset siis R & B:n kulta-ajalta, 40-luvun puolesta välistä 50-luvun loppuun. Etköhän tuolla pääse jo alkuun ;-) |
Kuuntelinpas pitkästä aikaa Heikki Silvennoisen biisiä There`s a wall. Siinä on tiukkaa rytistystä,ainakin mä tykkään.Loistava kitaristi,ja hyvä bändi taustalla.Suosittelen kuuntelua.
Tuohon en voi muuta sanoa, kuin että kaikki viisi Heikki Silvennoisen sooloalbumia ovat erittäin asiallista menoa. Samoin koko Q.Stone -tuotanto. On siellä rauhallisempiakin biisejä seassa, mutta mitä sitten.. loistavat soittajat, loistavaa musiikkia.
Lämpimät suositukseni ! |
sub zero
Alley Cat