 oiva tumpeloinen16.02.2008 21:21:31 | |
|---|---|
Tuolla mun "omalla sivulla" näkyy yks esimerkki. ;) http://muusikoiden.net/dyn/users/36361.jpg Tällä ohjeella kestänee hetken päästä oikeaan lopputulokseen. | |
 jra16.02.2008 21:30:26 (muokattu 16.02.2008 21:32:13) | |
Putkien hintakin on suhteellista, esim. basson kielisetti maksaa saman kuin jonkun 5-30W vahvarin putket, joita joutuu uusimaan n. 5-40 vuoden välein. Putkien vaihto on yleensä helppoa, joskin pinnit ovat herkkiä vääntymään. Soittelipa esim. Keith Richardskin monet Rollareiden 60-luvun lopun klassikot trankkuvahvareilla, olivat nimittäin tulevaisuuden pelejä ne, putkivehkeet alkoivat olla jo historiaa. Sitten 70-luvun mittaan siirtyi Fender Twiniin, joka herraan Telen ohella yhdistetään. Varsinainen putkien paluu tuntuu olevan laajassa mitassa vasta 90 ja 00 -lukujen asia. Taitaa muuten soitella myös trankulla tämä entinen jazziin siirtynyt heavy-kitaristi, jonka nimi ei nyt tule mieleen, oliko Tech 21:n käyttäjiä. Jazzissahan suositaan monesti kuulasta ja aika 'siistiä' soundia, jossa on sustainia mutta ei selvää säröä. Hyvä trankku toimii tuollaisessa soundimaailmassa varmasti erinomaisesti. Kaikkihan löytyy Googlella, joten eiköhän lopeteta koko palsta;) Ei tämä kysymys lyhyydestään ja laveudestaan huolimatta nyt niitä kaikkein turhimpia ollut vrt. mikä olis hyvä hevikeppi, kampi olis kiva mutta ei välttämättä, enkä oo edes ostamassa, mutta kuitestki viddu niin...??!!! | |
 M Hossa16.02.2008 21:30:59 | |
Tällä ohjeella kestänee hetken päästä oikeaan lopputulokseen. Monessakin mielessä, mutta jos muijan kanssa pelaa Nixon vs. Kennedy niin kandee antaa muijan voittaa, jotta pääsis edes joskus "oikeaan lopputulokseen" ;D | |
 ReBeat16.02.2008 21:37:48 | |
Mites putket edes laitetaan sinne vahvistimeen kiinni? Vahvistimissa on tuon tyylisiä kantoja, joihin putket asennetaan: http://www.banzaieffects.com/files/images_detailed/20207_1.gif Putken pinnit työntyvät noihin reikiin. | |
| M Hossa 16.02.2008 21:47:06 | |
Vahvistimissa on tuon tyylisiä kantoja, joihin putket asennetaan: http://www.banzaieffects.com/files/images_detailed/20207_1.gif Putken pinnit työntyvät noihin reikiin. Joo, toi on se yleisin tapa. | |
 pekurides16.02.2008 21:52:55 | |
Joo, toi on se yleisin tapa. onkos niitä muitakin tapoja? Dimebaggi veteli pitkään Randallin trankkunupeilla. Tosin joku jossain joskus mainitsi että kyseisellä r.i.p. herralla olikin yleensä aika keskinkertaset saundit. No kyllähän nuo ainakin lövyllä toimii. Tunteella päin vittua. | |
| M Hossa 16.02.2008 21:54:32 | |
onkos niitä muitakin tapoja? Tossa edellisellä sivulla esittelin toisen. | |
 Raistlin Majere16.02.2008 23:34:51 | |
Putki on eri komponentti jossa on eri ominaisuudet :) Yksinkertaisempi rakenne takaa nopeamman vasteen ja eipähän tuossa soundissakaan valittamista ole, mutta putkessa on puolensa niinku transistorissa. Kun ajatellaan että niiden hyvien putkien hinnalla (putkien, ei putkivahvistimen) saat hyvän transistorikombon ellet nuppia ja kaappia :) | |
| jra 17.02.2008 00:36:51 | |
Kun ajatellaan että niiden hyvien putkien hinnalla (putkien, ei putkivahvistimen) saat hyvän transistorikombon ellet nuppia ja kaappia :) No, no...eiku nos. Heikki Tavelan mielestä syömäkelpoista voita saa vain Ranskasta. Joidenkin (asiantuntijoiden) mukaan nämä NOS-varastot on vuosien mittaan myyty ja käytetty jo moneen kertaan. Kyllä uusissakin (eli kohtuuhintaisissa) putkissa on aivan yhtä hyvää tavaraa, laatu vaan kait tuppaa nykyään heittelemään enemmän kuin silloin kun putket olivat oikeaa sarjatuotantokamaa? | |
 VFK17.02.2008 21:28:52 | |
Kysyjälle taas voisin esittää mielipiteen, jotta putkiteknologian antiikkisen rustiikkiseen hyödyntämiseen kitaravahvistinten sydämenä liittyy isompi kasa mystiikkaa ja salaseurailua kuin vapaamuurareihin tai goodfellowsiin konsanaan. Hehkuva putki tuntu u autuuttavan, ympärillä leijuu vihreän teen kuhiseva utu ja ai että kuulostaa soittokin paremmalta. Toisaalta ilmiö on laajennettavissa musiikkia laajemminkin koskevaksi ja on kieltämättä viehättävä, intuitiivisesti ei ainakaan allekirjoittanut kykene ajattelemaan soittavansa transistorin läpi. Kyse on myös historiallisuudesta: sähkökitara instrumenttina koki radikaaleimman, nopeimman ja merkityksellisimmän kehitysvaiheensa (=mielipide, muutakin mieltä voi olla) aikana, jolloin alan harrastajat ja ammattilaiset alkoivat ymmärtää pääteastesärön päälle: kun kääntää putkivahvistimen voimakkuusnamiskaa tarpeeksi isolle, tulee lämmintä, sorjaa ihmeellisyyttä sointiin. Suuri osa nykyajan kitaristeista ammentaa esikuvia tuolta kyseiseltä ajanjaksolta, jolloin se hyvin leimallinen yliajetun putkivahvistimen sointikin on muodostunut tärkeäksi. Ykskantaan: putkivahvistimet ovat parempia kuin transistorivahvistimet (kärjistän, tottakai) yksinomaan kulttuurihistoriallisista syistä. Mutta koska harrastan musiikkia ja olen täten mystikko, totun toisinaan uskomaan, että putkissa oikeasti olisi jotenkin fyysisesti, universaalisti parempi sointi. Jos olisin ilkeämielinen kyynikko, väittäisin, että putkivahvistimien isosta ja lämpimästä soinnista vähintään 50 % muodostaa niiden iso ja lämmin hinta. Tai että maailmassa on aivan varmasti ihmisiä, muusikkoja, joiden mielestä se näkkileipäsärö on tuhannesti maukkaampi kuin putkipäätteen dynaaminen suhina. Kokeile ja pidä mieli avoinna. Maailma on hyviä vahvistimia täys. Ja huonoja kans. Suurin osa on kuitenkin keskinkertaista yhden soinnin luokkaa. Toi salaseura-mielipide oli aika eksoottinen. Tai että 50% putkivahvistimen meiningistä muodostaisi kalliihko hinta tai nostalgia/kulttuurihistoria. Suurimman osan mielestä asia on erittäin yksinkertainen(kuulun itse kyseiseen ryhmään):Soundi miellyttää. Hyvällä putkivahvistimella on ilo soittaa ja se vastaa soittotatsiin hienosti. Transistori- tai hybridivahvistimella en ole moista kokenut. Lisäksi metallia soitettaessa transistorisoundista uupuu "se jokin", eli se oikea voiman tuntu. Toisaalta Jazz Choruksen super-puhdas soundi saattaa miellyttää omalla tavallaan, mutta harvempi sitä ainoaksi vahvistimekseen haluaisi. Ymmärrän toki, että toi putkivahvistimen "näkkärisärö" oli vain esimerkki, mutta ihan vain selvyyden vuoksi informoisin, että putkareista saa särön kuin särön, lukuunottamatta sitä voimatonta transistori suhinaa. Lilli kysyi tossa aikaisemmin jotain vannoutunutta transistorivahvistimien kannattajaa ja mieleen tuli ainakin Frank Gembale, tuo sweeppauksen kiistämätön kuningas ja Carvinin mannekiini. Miltäs 1000 w power amp kuulostaisi? So many assholes... So few bullets. | |
| Raistlin Majere 17.02.2008 21:54:28 | |
Basisteilla on paljo kivempaa kun niillä on ton miehekkyyden tukemiseks ihan sarjavalmisteisina tehtäviä 1600w amppeja ja 1000w nuppeja :/ Tosin kyllähä noita kamoja löytyy ihan omasta teholuokastaan niinkun Manowarin vahvarit ^_^ | |
 J.Hollström17.02.2008 21:57:22 | |
Lilli kysyi tossa aikaisemmin jotain vannoutunutta transistorivahvistimien kannattajaa ja mieleen tuli ainakin Frank Gembale, tuo sweeppauksen kiistämätön kuningas ja Carvinin mannekiini. Miltäs 1000 w power amp kuulostaisi? Frank Marino on kertonut käyttävänsä livenä päätteenä mitä tahansa tehokasta transistorivahvistinta. "I used to use Acoustic 270 heads with JBL 15" speakers. Alot of people thought I used tubes but I didn't start with that until Mahogany Rush IV, and even then I only used them in the studio...never live. For awhile I used some tube heads live in the 80's but I found them to be very unreliable. I now use a Pre-Amp that I custom build for myself, along with whatever high output power amp I can find...Crown, Ashley, Yamaha...you name it." http://www.mahoganyrush.com/askfrank.htm Point-to-point ripuliranne | |
 Deranged18.02.2008 08:08:54 | |
Mikä näissä ihmeellisissä putkivahvareissa kiehtoo? Sinne se Graalin malja on piilotettu. Seuraat vaan vihjeitä ja mystisiä symboleita niin ehkä hyvällä onnella sen löydät. Lohdutukseksi voin sanoa että sitä ei ole löytänyt kuin alle 2% maailman kitaristeista. Aika moni onnistuu turaamaan hyvänkin vahvarin soundimaailman vääntämällä hanikat väärään asentoon tai vain soittamalla huonosti. Itse kuulun jälkimmäiseen epäonnistujien joukkoon. Mutta "onneksi nuotin vieressä on tilaa ja taimi riippuu siitä mistä sen laskee" kuten Emppu Vuorinen totesi Soundissa. | |
 Klapp18.02.2008 08:09:02 | |
Toi salaseura-mielipide oli aika eksoottinen. Tai että 50% putkivahvistimen meiningistä muodostaisi kalliihko hinta tai nostalgia/kulttuurihistoria. Suurimman osan mielestä asia on erittäin yksinkertainen(kuulun itse kyseiseen ryhmään):Soundi miellyttää. Hyvällä putkivahvistimella on ilo soittaa ja se vastaa soittotatsiin hienosti. Transistori- tai hybridivahvistimella en ole moista kokenut. Lisäksi metallia soitettaessa transistorisoundista uupuu "se jokin", eli se oikea voiman tuntu. Toisaalta Jazz Choruksen super-puhdas soundi saattaa miellyttää omalla tavallaan, mutta harvempi sitä ainoaksi vahvistimekseen haluaisi. Ymmärrän toki, että toi putkivahvistimen "näkkärisärö" oli vain esimerkki, mutta ihan vain selvyyden vuoksi informoisin, että putkareista saa särön kuin särön, lukuunottamatta sitä voimatonta transistori suhinaa. Tottahan toki, kaikki mainitsemasi pitää varmasti paikkansa ja salaseuraponteni oli eittämättä kaunokirjallinen tehokeino. Nostalgiasta en puhunut, ero on tärkeä: nostalgialla on kovin monessa ympäristössä negatiivinen arvolataus ja mitään negatiivista en näkemykselläni toivonut välittäväni. Kuulun kanssasi samaan ryhmään, siis siihen, jonka korvaa putkivahvistimen sointi vain yksinkertaisesti miellyttää. Tarkoitukseni oli katsoa nokkaa edemmäs: samantapaisia viestiketjuja seuranneena aistin tämänkin nojuvan varsin ei-antaumukselliseen "tämä asia nyt vain on näin" -suuntaan: putkivahvistin se nyt vain on parempi ja piste. Kysyjä kuitenkin näkyi profiilin perusteella olevan varsin uusi tuttavuus mnetissä (ja siksi tuskin löytänyt välittömästi alottelijoiden palstallekaan) ja kysyi "miksi". Kysymys on nähdäkseni laajempi kuin pelkkään dynamiikkaan ja tatsiin palautuva, vaikka niilläkin on varmasti suuri osansa. Mielipiteeni olkoon eksoottinen: väitän edelleen, että putkivahvistimen ihannoitu sointi perustuu varsin laajalti päätesärön historiaan. Totta kai perustuu! Mistä täällä revitään, ellei historiasta? Jos 60- ja 70-luvun sähkökitaristipioneerit olisivat (varsin hypoteettisesti) soittaneet transistorivahvistimilla, tuskin 2000-luvulla putken nimeen vannottaisiin. Silloin koko näkemys soittotatsin mielekkyydestäkin voisi olla hyvin toisenlainen: dynamiikassa ei ole mitään sisäsyntyistä ominaisuutta, joka tekisi siitä staattista ja kylmää "paremman". Ja kaikki tämä hyvässä hengessä, itselleni on tärkeämpää ymmärtää asioita laajemmin ja täten mahdollisesti hitaammin kuin suinpäin, ja ymmärryksen mekanismina keskustelu kai on omiaan. "Tulevat sanomaan minulle/millainen runon pitää olla/minulle joka osaan tehdä/vaikka lehmänsorkkaan sopivan/hevosenkengän. -Pentti Saarikoski | |
 s8na18.02.2008 11:16:41 | |
Ennenvanhaan putkivahvistimilla haluttiin tuottaa puhdasta ääntä. Kuitenkin rokkipioneerit keksivät että kun näitä vahvareita kaiken suunnittelun vastaisesti soitetaan liian lujaa tai jopa ketjutettiin niin että toinen vahvistin boostaa toista, saatiin tätä mukavaa röpötystä jota säröksi kutsutaan. Hypoteettinen tilanne: Kitaristit aikanaan olisivat soitelleet puhtaita ääniä transistorivahvistimilla ja olisivat sitten alkaneet ajamaan noita yli tai ketjuttamaan niitä? on vaikea kuvitella että tuossa tilanteessa syntyvää kanttiaaltoa kukaan olisi arvostanut. Tai ehkä sitten sellanen helvetillinen röpötys ja surina olisi nyt sitten rock-musiikin perustaa. Olen sitämieltä että kaikki markkinoilla olevat säröytyvät transistorivahvistimet yrittävät aina jollakin tavalla jäljitellä putkivahvistimen säröä siinä paremmin tai huonommin onnistuen. | |
| Klapp 18.02.2008 12:02:25 | |
Hypoteettinen tilanne: Kitaristit aikanaan olisivat soitelleet puhtaita ääniä transistorivahvistimilla ja olisivat sitten alkaneet ajamaan noita yli tai ketjuttamaan niitä? on vaikea kuvitella että tuossa tilanteessa syntyvää kanttiaaltoa kukaan olisi arvostanut. Tai ehkä sitten sellanen helvetillinen röpötys ja surina olisi nyt sitten rock-musiikin perustaa. Äh, tuskin. Hypoteesini oli tarkoitettu esimerkinomaiseksi, ymmärrän kyllä, että se ymmärrettiin väärin. Puhumme eri rekisterissä: tarkoitukseni ei suinkaan, edelleenkään, ole haastaa useiden putkivahvistimien nykyvinkkelistä kuultuna ainutlaatuista sointia transistorikojeisiin verrattuna. Tarkoitukseni ei myöskään ole haastaa historiallista kehityskulkua, kenenkään mielipidettä tai kapinoida yhtään mitään vastaan. Yksinkertaistan: ääni-ihanne on kulttuurinen konstruktio siinä, missä ihan mikä tahansa muukin (hyvä, paha, nainen, mies, hernekeitto). Nähdäkseni oli aiheellista mainita tästä siinä, missä uhoasenteella usein kovin voimallisin sananparsin koetaan putkivahvistimen lämmin sointi jotenkin absoluuttisesti toisenlaista sointia paremmaksi. Eli ymmärsin alkuperäisen kysymyksen tahallani hieman laajemmin, mutta nähdäkseni oikeutetusti: mikä tekee putkivahvistimista parempia kuin transistorivahvistimista. Vastasin pitkällisesti, jotta kulttuuri. Historia. Tietyn historiallisen ajanjakson vaihtoehdottomuus, oli vain putkivahvistimia. Putkisoinnista transistorisointia parempaa EI siis tee soinnin paremmuus jonkin soinnin olemukseen, essenssiin, liittyvän ominaisuuden nojalla. Tai kyllä, kyllä tekee (dynaamisuus, lämpö, musikaalisuus jne.), mutta näissä ominaisuuksissa ei fysikaalisena ole mitään, mikä tekisi niistä ensisijaisia ihmisen korvassa (fyysikko tai biologi korjatkoon väittämäni). Soinnin ja korvan väliin tulee kulttuuri ja historia. Ehtaa, viininmaistelijaan verrattavaa hifistelijää (=asiantuntijaa, vanhan maailman mestaria) lukuunottamatta harva korva erottaa aidon Fender Bassmanin ja Bossin pedaalimallinnoksen soinnillista eroa a priori, esimerkiksi levyltä kuultaessa. Mallinnuskysymys olkoon toki oma kysymyksensä ja oman kiistansa aihe. Transistorivahvistimet uudempana keksintönä pyrkivät jäljittelemään putkisointia, usein heikosti, epäilemättä. Mutta kulttuurista se on sekin, ei putken essentialistiseen ominaisuuteen perustuvaa. "Tulevat sanomaan minulle/millainen runon pitää olla/minulle joka osaan tehdä/vaikka lehmänsorkkaan sopivan/hevosenkengän. -Pentti Saarikoski | |
| VFK 18.02.2008 13:54:35 | |
Klapp:Kyllä sulla ideaa on tossa jutussa ja kyllä mä alunperinkin ymmärsin mitä haet takaa. Mä en vaan itse oikein usko tohon teoriaan. Jos ihmiselle, joka aloittaa kitaransoiton ja ei tiedä vahvistimista yhtään mitään, soitetaan kunnon putkivahvistinta hyvin tai soitetaan kunnon transistorivahvistinta hyvin, uskon hänen pitävän putkivahvistimen soundista enemmän. Uskon itse näin, vaikka hän olisikin kuunnellut Panteran levyjä yötä päivää sitä ennen. Poikkeuksiakin on, tietysti, mutta yleisesti uskon putkivahvistimen soundin miellyttävän enemmän valtaosaa ihmisistä, riippumatta siitä, onko hän altistunut sen sulosoundeille aiemmin, vai ei. So many assholes... So few bullets. | |
 Othou-419.02.2008 10:43:21 (muokattu 19.02.2008 10:46:32) | |
Mikä näissä ihmeellisissä putkivahvareissa kiehtoo? Mikä niissä tekee ne kalliiksi ja "hyvä soundisiksi"? Kertokaas putkivahvarien eroista transistoriin nähden ja auttakaa tietämätöntä. Itse en myöskään tajunnut aluksi mitään näistä transistori -ja putkivahvistimista. Kauan oon soitellu transistorivahvistimella eikä ollu mistään saundeista tietoakaan. Tässä oon pari edellistä kuukautta tutkinu kovasti asiaa vahvistimien saundeista ja menin sitten musiikkiliikkeeseen ja testasin kovasti erilaisia putkivehkeitä. Kyllä sen eron sitten huomaa. :) Vois sanoa, että kun nyt oon ostanu täysputkikoneen, vaihtanu trankusta putkeen niin alko jo tajuamaan jotain saundeista. Kannattaa vaan mennä musiikkiliikkeeseen ja testata niitä vahvareita niin kyllä sää sen eron sitten tiedät ja tajuat mikä on sulle se oikea vahvistin, mutta voi siihenkin mennä aikaa..;) Vanhetessa viisastuu, tai sitten ei. | |
| s8na 19.02.2008 13:42:33 (muokattu 19.02.2008 13:43:54) | |
Mulle kävi samoin. Jossain vaiheessa pääs niitä kunnon putkia kuuntelemaan ja sitten hommasin putkivahvarin. Paluuta tuskin on hetkeen. Mutta kyllä transistoreillakin vetää ja niissä on omat puolensa, kuten halvempi hinta, luotettavuus, kestävyys, keveys, koko, monipuolisuus(?). Eikä tarvii mennä ees musakauppaan kokeilemaan jos ei jaksa... Transistorit: http://www.randallamplifiers.com/pr … sounds/06-v2%20_%20ss-overdrive.mp3 Putket: http://www.randallamplifiers.com/pr … ounds/Snd0077.Treadplate%206L61.mp3 Setupit ja samplet ei ole juu samat, mutta netistä voi kaivella itse lisää. Edit: Ja tosiaan hevissä se ero ole todellakaan selvimmillään, mutta tuli nyt nuo randallin tuotteet sattumalta vastaan. | |
 hq20.02.2008 13:10:58 (muokattu 20.02.2008 13:29:44) | |
Mikä niissä tekee ne kalliiksi ja "hyvä soundisiksi"? Kalliiksi ne tekee se, että niihin joudutaan kitaristien jääräpäisyyden ja perinteisiin juuttumisen vuoksi tekohengittämään teknologiaa joka muussa käytössä on jo (lähes) kuollut ;) Kokonaan analogiset transistorivahvistimet taitavat olla kitarakäytössä puolestaan se katoava laji. Löytyykö sellaisia enää uutena kovin montaa? Oikeastaan se putkivahvistimien vakavasti otettava kilpailija onkin DSP:hen perustuvat transistorivahvistimet eli mallintavat. Soundiasioista voi tietty tapella vaikka kuinka kauan pääsemättä mihinkään lopputulokseen, mutta käytännöllisyyden näkökulmasta mallintavilla on aika merkittäviä etuja. Ja vertaillessa pitää muistaa, että niitäkin on sekä halpoja että kalliita. | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)