Yleistä keskustelua musiikista ›

Sama kiinailmiö ja globalisaatio on nyt jäykkiksellä tässä taiteentekemisessä.
 
PS. Kotimaisten levyjen myynti muuten kasvoi viime vuonna, globalisaatiolla näyttää sittenkin olevan vastavoimansa...?

Tuo taiteellinen aspekti nyt tietenkin kummittelee vielä pitkään "argumenttina", ehkä maailman tappiin, mutta ne voi jättää omaan arvoonsa.
 
Eikö se tässä kontekstissa ole hyvinkin oleellista? Sitä, että joku tyyppi kuvaa 10 h materiaalia DV-kameralla youtubeen joka on ilmaista, ei voi suoraan verrata siihen että vaikkapa Kaurismäki tekee pitkän elokuvan filmille. Vai pitäisikö Kaurismäen tehdä elokuvansa samalla tavalla kuin se edellinen harrastaja?
 
Toi sun kommenttisi on aivan älytön, sori vaan. Se taiteellinen "argumentti" on juuri se asia MINKÄ TAKIA JOKU TAHTOO SEN TEOKSEN NÄHDÄ TAI KUULLA, EHKÄ JOPA OSTAA. SEN TEOKSEN LAATU.

Eikö se tässä kontekstissa ole hyvinkin oleellista? Sitä, että joku tyyppi kuvaa 10 h materiaalia DV-kameralla youtubeen joka on ilmaista, ei voi suoraan verrata siihen että vaikkapa Kaurismäki tekee pitkän elokuvan filmille. Vai pitäisikö Kaurismäen tehdä elokuvansa samalla tavalla kuin se edellinen harrastaja?
 
Toi sun kommenttisi on aivan älytön, sori vaan. Se taiteellinen "argumentti" on juuri se asia MINKÄ TAKIA JOKU TAHTOO SEN TEOKSEN NÄHDÄ TAI KUULLA, EHKÄ JOPA OSTAA. SEN TEOKSEN LAATU.
 
En itsekään erityisesti toivo tuollaista veromallia, mutta olen avoin keskustelemaan siitä hypoteettisena ajatuksena. Siltä pohjalta nuo esittämäsi ongelmat ovat riippuvaisia siitä millaisella mallilla kulutusta mitataan rahojen jyvityksen pohjaksi.
 
Jos mittaus perustuu latauskertoihin, syntyy vääristymä koska tuotos on ensin ladattava jotta voisi nähdä mitä siinä on.
 
Jos mittaus voisi perustua todelliseen kulutukseen, siihen tapaan kuin last.fm ja sen scrobbling-plugarit jo nyt tekevät, tilanne olisi toinen. Jos 100 000 ihmistä tosiaan katsoo sen dv-kameralla kuvatun mammutin alusta loppuun, niin ehkä se on rahaa ansainnut.

Sama kiinailmiö ja globalisaatio on nyt meillä tässä taiteentekemisessä. Löysät on otettava.
 
Mitenkään väheksymättä kiinalaista tai mitään muutakaan kulttuuria, mutta ajatuksena että ihmisten yhteinen kulttuurinen pääoma omaksuttaisiin sieltä, mistä sen voi kulloinkin halvimmalla tehdä on kohtalaisen outo.
 
Ota sä ne löysät, ja mä otan ne asiat mitkä ovat koen merkityksellisimpänä ja mielenkiintoisimpana.

Jos 100 000 ihmistä tosiaan katsoo sen dv-kameralla kuvatun mammutin alusta loppuun, niin ehkä se on rahaa ansainnut.
 
Tottakai, mutta tää ei ollut mun pointtini.

Mitenkään väheksymättä kiinalaista tai mitään muutakaan kulttuuria, mutta ajatuksena että ihmisten yhteinen kulttuurinen pääoma omaksuttaisiin sieltä, mistä sen voi kulloinkin halvimmalla tehdä on kohtalaisen outo.
 
Jos taas ajatellaan toisinpäin, eli onko ajatuksessa mitään edes hypoteettisesti mielekästä, niin heitetään kysymys voisiko mitään osaa tuotantoketjusta hävitä Kiinaan. Toki kaikki masteroinnitkin, levykannet yms. ovat tyyli- ja kulttuurisidonnaisia mutta entä jos jälki olisikin toimivaa ja kustannukset murto-osan?

Jos taas ajatellaan toisinpäin, eli onko ajatuksessa mitään edes hypoteettisesti mielekästä, niin heitetään kysymys voisiko mitään osaa tuotantoketjusta hävitä Kiinaan. Toki kaikki masteroinnitkin, levykannet yms. ovat tyyli- ja kulttuurisidonnaisia mutta entä jos jälki olisikin toimivaa ja kustannukset murto-osan?
 
Murto-osa mistä? Eikö tässä ollut kyse tiedostoista, joiden pitäisi olla ilmaisia?
Tuotantoketjusta puhuminen on näistä lähtökohdista jotenkin vaikeaa.
 
Jos otetaan lähtökohdaksi tämä jonkulainen veron kaltainen media/kulttuuri maksu, niin pitäisin melko outona (vaikka valitettavasti mahdollisena ainakin tämän halituksen toimesta) että Suomi valtiona tukisi verorahoin työpaikkojen siirtämistä Kiinaan.

Mitenkään väheksymättä kiinalaista tai mitään muutakaan kulttuuria, mutta ajatuksena että ihmisten yhteinen kulttuurinen pääoma omaksuttaisiin sieltä, mistä sen voi kulloinkin halvimmalla tehdä on kohtalaisen outo.
 
Ota sä ne löysät, ja mä otan ne asiat mitkä ovat koen merkityksellisimpänä ja mielenkiintoisimpana.
 
Tämähän johtaa pahi8mmillaan siihen, että kohta ei ole olemassa mitään kiinalaista kulttuuria, jolla siis on tuhansia vuosia vanhat perinteet, pikkasen toista luokkaa kuin nyt esim. meillä Suomessa. Mutta samalla häviää suomalainen kulttuuri ja ruotsalainen kulttuuri ja ranskalainen kulttuuri jne. Ja tillalle saadaan monikansallinen mcdonalds -kulttuuri. Onhan toi jo osin tapahtunut, en sillä sano, mutta ei sitä musta kannattaisi ehdoin tahdoin edistääkään.

Murto-osa mistä? Eikö tässä ollut kyse tiedostoista, joiden pitäisi olla ilmaisia?
Tuotantoketjusta puhuminen on näistä lähtökohdista jotenkin vaikeaa.
 
Jos otetaan lähtökohdaksi tämä jonkulainen veron kaltainen media/kulttuuri maksu, niin pitäisin melko outona (vaikka valitettavasti mahdollisena ainakin tämän halituksen toimesta) että Suomi valtiona tukisi verorahoin työpaikkojen siirtämistä Kiinaan.
 
Eiköhän tässä kuitenkin ole kokonaisuutena puhe netin yms. kokonaisvaikutuksesta alaan. Selvästikin ymmärsimme jäykkistä tässä kohtaa eri tavalla. Mutta eipä minullekaan ole selvää miten tämä mahdollisuus käytännössä voisi realisoitua. Ehkä sitä kautta että jos veromallin myötä kilpailu tuloista kiristyy, on kustannuksia kyettävä leikkamaan.
 
Mutta sitten on ylipäänsä aika vaikea ajatus että yksittäinen maa siirtyisi tällaiseen veromalliin yksinään. Sehän tarkoittaisi että veron perusteella kotimainen sisältö on vapaasti kuunneltavissa mutta ulkomaisesta pitää edelleen maksaa. Malli alkaisi oikeasti toimia vasta kun sen piirissä on riittävästi maita.

Tämähän johtaa pahi8mmillaan siihen, että kohta ei ole olemassa mitään kiinalaista kulttuuria, jolla siis on tuhansia vuosia vanhat perinteet, pikkasen toista luokkaa kuin nyt esim. meillä Suomessa. Mutta samalla häviää suomalainen kulttuuri ja ruotsalainen kulttuuri ja ranskalainen kulttuuri jne. Ja tillalle saadaan monikansallinen mcdonalds -kulttuuri. Onhan toi jo osin tapahtunut, en sillä sano, mutta ei sitä musta kannattaisi ehdoin tahdoin edistääkään.
 
Pahimmillaan johtaa kyllä eikä sellaista kehitystä todellakaan pidä edistää. Mutta oma tuntumani on että tilanne ei ole paha tällä hetkellä. Melkeinpä väittäisin että eri perinteiset kulttuurit ovat internetissä aika vahvoilla nykyään. Se ei vain näy jos pyörii vain esim. Youtubessa (millä en tarkoita sinua Teijo).

Eiköhän tässä kuitenkin ole kokonaisuutena puhe netin yms. kokonaisvaikutuksesta alaan.
 
Kyllä mä tämän ymmärsin, Kiina sai vain toimia analogiana tälle asialle.

Mutta oma tuntumani on että tilanne ei ole paha tällä hetkellä. Melkeinpä väittäisin että eri perinteiset kulttuurit ovat internetissä aika vahvoilla nykyään.
 
Kai sitä elämää on internetin ulkopuolellakin?

Kai sitä elämää on internetin ulkopuolellakin?
 
Toki. Mistähän tässä nyt sitten puhutaan, mikä oli se joka johtaa kulttuurien häviämiseen.
 
EDIT: Luulen että tässä aletaan olla kateissa. Jostain nousi esille ajatus "kulttuurin ostamisesta sieltä mistä sen saa halvimmalla" jota kukaan meistä tässä nyt juuri pyörivistä ei kannata. Teijo on todennäköisesti oikeassa seurauksista jos niin tapahtuisi (tosin sekin on mahdollista että kiinalaiset tms. tuottaisivat päivätyönä länsimaista musiikkia ja eläisivät työajan ulkopuolella kuten ennenkin). Mutta keskustelumme kannalta tässä ollaan nyt hyvin hataran pinon päällä.

Toi sun kommenttisi on aivan älytön, sori vaan. Se taiteellinen "argumentti" on juuri se asia MINKÄ TAKIA JOKU TAHTOO SEN TEOKSEN NÄHDÄ TAI KUULLA, EHKÄ JOPA OSTAA. SEN TEOKSEN LAATU.
 
Tuo on jo lähtökohtaisesti järjenvastainen ajatus. Siis se, että jokin kuluttajaan nähden ulkopuolinen taho määrittelee vaadittavat laatu- ja sisältövaatimukset. Niin tapahtuu autoritaarisissä valtioissa tai, tosiaan, monopolien hallinnoimilla markkinoilla, ei markkinataloudessa tai kilpailutilanteessa.
 
Jos, siis huom. jos, tilanne on se, että kuluttajalle riittää tunnin kotivideo, niin hyvä niin. Kuka siihen on sanomaan juuta tai jaata. "Ei olekaan" vastataan, mutta kuitenkin tämä nykyinen viihdeteollisuuden pakkosubventointi on juuri se juu ja jaa.
 
On myös täysin turha olettaa että kaurismäet loppuisivat tämän nettihyvitysmaksun myötä. Aina löytyy niitä kuluttajia joille juutuubit eivät riitä ja aina on niitä henkilöitä jotka ovat valmiit maksamaan siitä ainakin jotain. Aina löytyy myös rahaa. Liekö sitten että se mitä viihdeteollisuus pelkääkin on että menetetään kontrolli siihen mitä tuotetaan ja kuinka paljon ja että, skenaariosta pöyristyttävin, päätösvalta siirtyy kuluttajalle.
 
Tästä taiteellisuus / sisältö-argumentista ei oikein jaksaisi.
 
Mutta sitten on ylipäänsä aika vaikea ajatus että yksittäinen maa siirtyisi tällaiseen veromalliin yksinään. Sehän tarkoittaisi että veron perusteella kotimainen sisältö on vapaasti kuunneltavissa mutta ulkomaisesta pitää edelleen maksaa. Malli alkaisi oikeasti toimia vasta kun sen piirissä on riittävästi maita.
 
Ajatus on vaikea, mutta täysin mahdollinen.
 
En tiedä miten tarkkaan tunnet direktiivejä, mutta ne sanovat vain (vapaasti ja muistinvaraisesti siteeraten) että "tekijöille on taattava korvaus". Ikävä kyllä siinä ei puhuta määristä taikka tavoista yhtään mitään. Kansalliset lainsäätöelimet määrittelevät käytännön toteutuksen. Jos maa päätyy laajentamaan hyvitysmaksun kattamaan nettilataamisen ja -jakamisen, niin se on heidän oma asiansa. Näin se ikävä kyllä taitaa olla.

Toki. Mistähän tässä nyt sitten puhutaan, mikä oli se joka johtaa kulttuurien häviämiseen.
 
Halpahallimeininki. Nihilsmi.
 
Kulttuurin häviäminen on turhan voimakas ilmaisu, eihän se mihinkään häviä, mutta saattaa latistua. Edellä tarkoitin siis lähinnä taide (ja populaarikulttuuria, jos eron haluaa tehdä).
 
Jos keskustelu keskittyy siihen, minkä arvoinen tiedosto on, ja mikä olisi siitä käypä hinta, ja miten se maksu pitäisi kenties suorittaa tai kerätä, ja saman aikaan todetaan, että "taideargumentin voi jättää omaan arvoonsa", niin aika kujalla ollaan.

Tuo on jo lähtökohtaisesti järjenvastainen ajatus. Siis se, että jokin kuluttajaan nähden ulkopuolinen taho määrittelee vaadittavat laatu- ja sisältövaatimukset. Niin tapahtuu autoritaarisissä valtioissa tai, tosiaan, monopolien hallinnoimilla markkinoilla, ei markkinataloudessa tai kilpailutilanteessa.
 
Nimenomaan kuluttaja sen valinnan tekee. Omien, vapaiden mieltymystensä pohjalta.
 
Tosin on palkintoja kuten Oscarit, Grammyt, Emma-gaala, Cannesin elokuvajuhlat, kirjallisuuden Finlandiapalkinto, jotka arvioivat teoksia.
 
Mutta vaikka missikisoja on olemassa, tyttöystävä pitää valita ihan itse ja omin kriteerein. Väkisin sitä ei saa kuitenkaan ottaa.

Halpahallimeininki. Nihilsmi.
 
Kulttuurin häviäminen on turhan voimakas ilmaisu, eihän se mihinkään häviä, mutta saattaa latistua. Edellä tarkoitin siis lähinnä taide (ja populaarikulttuuria, jos eron haluaa tehdä).
 
Jos keskustelu keskittyy siihen, minkä arvoinen tiedosto on, ja mikä olisi siitä käypä hinta, ja miten se maksu pitäisi kenties suorittaa tai kerätä, ja saman aikaan todetaan, että "taideargumentin voi jättää omaan arvoonsa", niin aika kujalla ollaan.
 
Tästä olen samaa mieltä (käy vaikka katsomassa profiilista mitä harrastan), mutta mielsin keskustelun kontekstin tuossa vähän spesifimmin.

Tästä taiteellisuus / sisältö-argumentista ei oikein jaksaisi.
 
Minkä takia joku edes haluaisi warettaa tai vaikka laillisesti ladata jotain tiedostoa "jota ei oikein jaksaisi"? Saati jaksaa jaella sitä muille ihmisille joita ei myöskään kiinnosta?

Sikäli kuin tämä keskustelu käsittelee vaihtoehtoista mallia järjestää tekijöille korvaus, niin kysymys taiteellisuudesta taitaa sittenkin olla vain hämäävä sivuseikka. Tänäkään päivänä pelkästä taiteellisudesta ei makseta, kuluttajat ostavat omien mieltymystensä mukaisesti; mieltymykset voivat liittyä taiteellisuuteen tai sitten ei. Apurahat ovat sitten erikseen.
 
EDIT: Siksi esittäisin jäykkikselle kysymyksen: tarkoititko todella dissata taiteellisen aspektin arvoa, kuten tässä tuntuu tulkitun, vai sitä että se ei ole relevantti argumentti tässä yhteydessä.