Kitarat: kitarakamat ›

Terve. Ongelma on yksinkertainen: saundi hajoaa muodottomaksi.
 
Pidän kovasti kitarasaundeista, joissa on paljon alapäätä sekä myös runsaasti yläpäätä (eli siis periaatteessa U-ekvalisointi). Inhoan keskitaajuuksia, jotka saa kitaran kuin kitaran kuulostamaan peltipurkilta tai muovilelulta. Tämä siis yksin soiteltaessa. MUTTA, kuten olen todennut, bändisoitannassa moinen ekvalisointi ei toimikaan. Se ajaa minut usein tilanteeseen, jossa en saa kontrolloitua saundejani: alapää hönkii liikaa tai yläpää viiltää tärykalvot riekaleiksi. Lisäksi saundi alkaa kuulostaa bändin kanssa HAHMOTTOMALTA, ihan kuin kitaran taajuudet karkailisivat suuntaan jos toiseen. Tuloksena on saundin ja soittajan hajoaminen ;-) Esim. vaikka soittaisin kuinka suurella määrällä säröä, ei saundiin tule oikein crunchia tai purevuutta. MIKÄ RATKAISUKSI? Olisiko pakko totutella keskiäänien lisäämiseen (eli siis ekvalisaattoriako peliin)?
 
Viisaat, kohtalotoverit, puhukaa.
 
MIKKO

Niin, kyllähän nuo U- ja V- ekvalisointi on viimeisin virhe, minkä bändisoitossa voi vain tehdä. Keskitaajuuksia ylemmäs, bassoa ja trebleä laikaten, niin hyvä on.

Niin, kyllähän nuo U- ja V- ekvalisointi on viimeisin virhe, minkä bändisoitossa voi vain tehdä. Keskitaajuuksia ylemmäs, bassoa ja trebleä laikaten, niin hyvä on.
 
Mun EQ menee nykyään jotenkin näin ^.
Tai oikeastaan:
. _ .
.- -.

Entä W-saundi? Joskus leikkasin graafisella eq:lla 240 ja 2200 Hz vähemmälle. Siten sinne jäi vähän potkua 80, 750, 6600 Hz ja presence kohtiin.
 
Tuo vox on hyvä: laittaa straton kiinni ja soittaa, ei tartte kuin mikkivalitsinta ja kitaran tonea räplätä, kun vahvarissa on bass ja treble kahdessatoista. Tulee kirkasta leikkaavaa ja tummaa lämmittävää.

Itse olen basisti joten annettakoon anteeksi jos ymmärsin väärin mutta meidän bändin kitaristi soittaa aika tuollaisella saundilla jota kuvailit. Hänellä ainakin homma toimii niin, että nuppina hän käyttää Hartke 3500-bassonuppia ja kitaran Fab-tone särkijäpedaalia. Nupista olen kiinnittänyt huomiota että hän on vääntänyt eq:sta lähes kaikki keskiäänet miltei kokonaan pois. Tuloksena on tukuisa ja silti kirskuvan leikkaava hevikitarasaundi. Suosittelen muillekin kitaristeille kokeilemaan bassonuppeja kitaran kanssa koska saundi on usein todella hyvä. Toisaalta en kyllä tiedä miten kyseinen saundi toimii muussa kuin hevanderissa.

Itse olen basisti joten annettakoon anteeksi jos ymmärsin väärin mutta meidän bändin kitaristi soittaa aika tuollaisella saundilla jota kuvailit. Hänellä ainakin homma toimii niin, että nuppina hän käyttää Hartke 3500-bassonuppia ja kitaran Fab-tone särkijäpedaalia. Nupista olen kiinnittänyt huomiota että hän on vääntänyt eq:sta lähes kaikki keskiäänet miltei kokonaan pois. Tuloksena on tukuisa ja silti kirskuvan leikkaava hevikitarasaundi. Suosittelen muillekin kitaristeille kokeilemaan bassonuppeja kitaran kanssa koska saundi on usein todella hyvä. Toisaalta en kyllä tiedä miten kyseinen saundi toimii muussa kuin hevanderissa.
 
Johtuneeko siitä, että bassovahvistimien eq:n painotus on erillailla kuin kitaravehkeiden? Vääntämällä niitä bassovahvistimen "keskiääniä" alemmas hemmo todennäköisesti vääntää niitä kitaralle ominaisia "bassoääniä" alaspäin ja sille kitaralle ominaiset "keskiääni" taajuudet jäävät suht koskemattomiksi?
 
En muista ton Hartken eq:n taajuuksia, joku ahkera voisi etsiä jotain speksiä?

Inhoan keskitaajuuksia, jotka saa kitaran kuin kitaran kuulostamaan peltipurkilta tai muovilelulta.
 
Tuo riippuu aika pitkälti siitä, mitä taajuuksia vahvistimen kontrollit on tehty leikkaamaan. Mitä kitaroita ja vahvistinta/vahvistimia käytät?
 
Lisäksi saundi alkaa kuulostaa bändin kanssa HAHMOTTOMALTA, ihan kuin kitaran taajuudet karkailisivat suuntaan jos toiseen.
 
Ei yhtään ihme. Kitara on kuitenkin nimen omaan keskialueen instrumentti. Jos basso möyrii matalalla ja symbaalit hoitelevat korkeita taajuuksia, mihin kitarasi mahtuu? Aivan - keskialueelle.
 
vaikka soittaisin kuinka suurella määrällä säröä, ei saundiin tule oikein crunchia tai purevuutta.
 
Liian paljon säröä aiheuttaa soundin puuroutumista. Tiukimmat hevisoundit lähtee mielestäni juuri vähemmällä gainilla. Kun gainia pistetään liikaa, alkavat sävelet sekoittua toisiinsa ja syntyy kunnon kaurapuurosoundi.
 
Keskialueen äänet ovat mielestäni ne kaikkein kriittisimmät. Jos niitä ei ole, kitara hukkuu rumpujen ja basson sekaan vaikka kuinka vääntäisi volumea kaakkoon. Jos taas keskialuetta on liikaa mukana, on seurauksena ikävä honotus. Keskialueelta löytyy yleensä se "liha" siihen kitarasoundiin..sillä saadaan riffeihin sellaista mureaa röhötystä ja sooloihin paksuutta.
 
Kokeile heittää kaikki vahvistimen EQ-potikat keskiasentoon ja ruuvailla middlea vähän, yleensä jostain löytyy se sopiva piste, jossa soundi ei honota. Jos se ei tunnu löytyvän millään, voi lähteä EQ:lla etsimään sitä honotustaajuutta.

Juu.. Se olis tämä loiva ¨-.__.-¨ käsittääkseni.
 
Olenko väärässä? Mutta niinku tossa ylempänä sanottiin niin keskitaajuuksia tviikkaamalla saa hyvät tulokset.

Juu.. Se olis tämä loiva ¨-.__.-¨ käsittääkseni.
 
Olenko väärässä? Mutta niinku tossa ylempänä sanottiin niin keskitaajuuksia tviikkaamalla saa hyvät tulokset.
 
Siis tuota, eikö mieluumminkin toisin päin, vai ymmärsinkö taas väärin? Siis keskiääniä enemmän suhteessa ala- ja ylä-ääniin?
 
EDIT: Lisäkysymys: kuinka on muuten odotettavissa, että boostatut keskiäänet reagoi keikkatilanteessa (siis treenikämppää suuremmassa tilassa)?

mutta toi perus juttu olis että kuitenkin lievästi buustetaan ääripäitä, mutta keskitaajuus olis pääosassa kuiteski

Tää on taas tämä juttu. "kitara mahtuu keskialueelle".
 
Huh huh, ei se kitaran vire EQ:ttamalla muutu. Tietyn kielen tietyn nauhan perussävel tietyssä vireessä on aina yhtä korkea, aina yhtä basso- tai keskialueella riippumatta siitä miten harmoonisia vaimennetaan tai korostetaan. Jos soittimet pitäisi saada lokeroitua, täytyisi tehdä niin että kaikki basson paksumman E-kielen 12. nauha ja siitä ylöspäin leikattua bassosta pois, siis ei kuuluisi turaustakaan vaikka niitä soittaisi, kitaralta taas seuraavaksi ylemmän soittimen alimmasta taajuudesta lähtien kaikki pois jne...
 
EI NÄIN!

Tää on taas tämä juttu. "kitara mahtuu keskialueelle".
 
Huh huh, ei se kitaran vire EQ:ttamalla muutu. Tietyn kielen tietyn nauhan perussävel tietyssä vireessä on aina yhtä korkea, aina yhtä basso- tai keskialueella riippumatta siitä miten harmoonisia vaimennetaan tai korostetaan. Jos soittimet pitäisi saada lokeroitua, täytyisi tehdä niin että kaikki basson paksumman E-kielen 12. nauha ja siitä ylöspäin leikattua bassosta pois, siis ei kuuluisi turaustakaan vaikka niitä soittaisi, kitaralta taas seuraavaksi ylemmän soittimen alimmasta taajuudesta lähtien kaikki pois jne...
 
EI NÄIN!
 
Äläs nyt hajoile siellä, kyse on vain terminologiasta eikä siitä kannata pulttia ottaa. Ymmärtänet varmaan itsekin (ja varmasti kaikki muutkin) mistä tässä ollaan puhuttu, olkoon käytetyt sanat mitä tahansa. Mulle kelpaa mainiosti, että "kitara on keskialuesoitin", ymmärrän ajatuksen mainiosti!

Huomaa, että nimimerkki oggialli ei ole käytännössä kokeillut lainkaan keskialueen korostamista säröbändisoitossa. Kokeile, siitä avautuu ihan uus maailma.

Pft. V-eq -> V-käyrä. Metalzonemiehille. Eh.

Huh huh, ei se kitaran vire EQ:ttamalla muutu. Tietyn kielen tietyn nauhan perussävel tietyssä vireessä on aina yhtä korkea, aina yhtä basso- tai keskialueella riippumatta siitä miten harmoonisia vaimennetaan tai korostetaan.
 
Ei varmasti muutu, ei. Vaan eipä siitä mun ymmärtääkseni olekaan kysymys.
Mutta nauhoitapa joku keskiverto kitaraosuus vaikka tietokoneelle, muuta se mp3:ksi ja kuuntele winampissa. Näät, missä ylivoimaisesti suurin osa taajuuksista luuraa. Saman voi tehdä bassolle ja symbaaleille.

Tää on taas tämä juttu. "kitara mahtuu keskialueelle".
 
Huh huh, ei se kitaran vire EQ:ttamalla muutu.
 
Ei, mutta sointi muuttuu. Noin yksisilmäiset kommentit kannattaa jättää kirjoittamatta, jos haluaa säilyttää nikkinsä foorumuskottavuuden. Tästä puuttuu ivallinen hymiö.

Juttuhan menee näin:
 
Omassa makuuhuoneessasi/kellarissasi saattaa kuulostaa hyvältä, kun väännät Treblen ja Basson kaakkoon ja Middlen lounaasen. Bändissä juttu ei kuitenkaan mene näin. Juuri se Middle on SE joka auttaa kitaraasi leikkautumaan kaiken muun mölyn ylitse. Jossain muussakin Threadissa sanoin näin, mutta kertaus on opintojen äiti. Eli: Kannattaa hankkia keppiin Mid Boost Circuit, joka pitää äänet kivan kirkkaina ja kovina. Esim. Straton potikat muuttuvat näin:
-Master volume
-Master tone
-Se Mid boost.
 
Kiitos ja anteeksi.

Eikä se middlekuoppa kuulosta hyvältä edes makuuhuoneessa. ?

Eikä se middlekuoppa kuulosta hyvältä edes makuuhuoneessa. ?
 
Makuja on monia ja se henkilökohtainen makukin tuppaa muuttumaan vuosien aikana, joskus vähän nopeamminkin.