Kitarat: kitarakamat ›

Mikä näissä ihmeellisissä putkivahvareissa kiehtoo? Mikä niissä tekee ne kalliiksi ja "hyvä soundisiksi"? Kertokaas putkivahvarien eroista transistoriin nähden ja auttakaa tietämätöntä.

Mikä näissä...
 
http://www.vhtamp.com/torn_delivera … clips/MOREmode_deliverance_torn.mp3

Mikä tässä pelkässä kuittailussa niin kiehtoo että pakko heittää jotain typerää vastaukseksi?
 
ei ole pakko aloittelijan kysymyksiin vastata tai edes näitä viestejä lukea jos ne ärsyttävät, tämä foorumi on tietääkseni kaikille avoin.
 
pitäs varmaan perustaa ammattilaismuusikoiden.net ja ihmetellä sitten kun ei kukaan mitään kirjoittele.
 
asiaan. putkivahvistin on tehty aivan toisella tekniikalla analogisesti ja se on kalliimpi valmistaa sekä saundaa paremmalta.

Suunnitteluvaihe ja valmistuksen järjestäminen on varmaan se, mikä tekee jotkut monimutkaisemmat modernit putkivahvarit kalliiksi. Siihen käytetyt työtunnit. Kun laitetta aletaan kerran valmistamaan, niin käytetyt materiaalit eivät varmaankaan maksa 2X niin paljon kuin jonkin puolta halvemman mallin osat. Muuntajat muodostavat peruskakun, mutta lopun materiaalin osuudesta jää kyllä katettakin, jolla päästään voiton puolelle ja bisnes jatkuu.
 
Toinen seikka on tuotteen profilointi verrattuna valmistajan muihin malleihin. Isomman ja monimutkaisemman pitää maksaa sopivasti enemmän.
 
Engl Savage 120: http://img148.imageshack.us/img148/3235/1000013ai6.jpg

Mikä näissä ihmeellisissä putkivahvareissa kiehtoo? Mikä niissä tekee ne kalliiksi ja "hyvä soundisiksi"? Kertokaas putkivahvarien eroista transistoriin nähden ja auttakaa tietämätöntä.
 
Ei kai siinä auta kuin kokeilla ja todeta se ero itse.
Noita hintaerojahan tuossa on käsitelty mutta tekniikka on erilaista ja putkivehjettä ei voi oikeastaan tehdä millään pintaliitospiirilevyllä vaan vähän enempi perinteisimmin menetelmin.
 
Mutta minä en kyllä ole mikään asiantuntija kertomaan.

Kertokaas putkivahvarien eroista transistoriin nähden ja auttakaa tietämätöntä.
 
Putkivahvistin murisee ja vastaa tatsiin. Trasistori ei murise ja soundi on ainakin alakielillä näkkileipä soundia. Ainakin pääpiirteittäin.

Suosittelen tässä muuten tutustumaan point-to-point-vehkeisiin, kuten line6:sen point-to-point modeling-laitteistoihin;
 
http://line6.com/flextoneiii/specifications.html

On se mukavaa, kun ei osata käyttää sitä Googlea näinkin yksinkertaisen asian etsimisessä.
 
Keskustelun tason kohoamista toivova voisi tietysti kysyä tähän väliin, millä perusteella nimimerkki kokee tarpeelliseksi ohjata kysyjän eettisesti varsin, varsin arveluttavan yhtiön palvelujen käyttäjäksi lueskelemaan putkivahvistinten ominaisuuksien sijaan selainmainosta toisensa perään? Ihmiseltä kysyminen kävi taas vaivaamaan?
 
Kysyjälle taas voisin esittää mielipiteen, jotta putkiteknologian antiikkisen rustiikkiseen hyödyntämiseen kitaravahvistinten sydämenä liittyy isompi kasa mystiikkaa ja salaseurailua kuin vapaamuurareihin tai goodfellowsiin konsanaan. Hehkuva putki tuntu u autuuttavan, ympärillä leijuu vihreän teen kuhiseva utu ja ai että kuulostaa soittokin paremmalta. Toisaalta ilmiö on laajennettavissa musiikkia laajemminkin koskevaksi ja on kieltämättä viehättävä, intuitiivisesti ei ainakaan allekirjoittanut kykene ajattelemaan soittavansa transistorin läpi. Kyse on myös historiallisuudesta: sähkökitara instrumenttina koki radikaaleimman, nopeimman ja merkityksellisimmän kehitysvaiheensa (=mielipide, muutakin mieltä voi olla) aikana, jolloin alan harrastajat ja ammattilaiset alkoivat ymmärtää pääteastesärön päälle: kun kääntää putkivahvistimen voimakkuusnamiskaa tarpeeksi isolle, tulee lämmintä, sorjaa ihmeellisyyttä sointiin. Suuri osa nykyajan kitaristeista ammentaa esikuvia tuolta kyseiseltä ajanjaksolta, jolloin se hyvin leimallinen yliajetun putkivahvistimen sointikin on muodostunut tärkeäksi.
 
Ykskantaan: putkivahvistimet ovat parempia kuin transistorivahvistimet (kärjistän, tottakai) yksinomaan kulttuurihistoriallisista syistä. Mutta koska harrastan musiikkia ja olen täten mystikko, totun toisinaan uskomaan, että putkissa oikeasti olisi jotenkin fyysisesti, universaalisti parempi sointi.
 
Jos olisin ilkeämielinen kyynikko, väittäisin, että putkivahvistimien isosta ja lämpimästä soinnista vähintään 50 % muodostaa niiden iso ja lämmin hinta. Tai että maailmassa on aivan varmasti ihmisiä, muusikkoja, joiden mielestä se näkkileipäsärö on tuhannesti maukkaampi kuin putkipäätteen dynaaminen suhina.
 
Kokeile ja pidä mieli avoinna. Maailma on hyviä vahvistimia täys. Ja huonoja kans. Suurin osa on kuitenkin keskinkertaista yhden soinnin luokkaa.

Tästä kun putkipelien ja trankkujen soundiparemmuudesta aljettiin, niin onko kenelläkään tiedossa ketään oikein vannoutunuta transistoriversiittia jolle ei kelpaa kun? Jotkut jazz-kitaristit soittelevat vallan trankuilla (jätetään laskuista pois mallintavat ja hybridit).

Tästä kun putkipelien ja trankkujen soundiparemmuudesta oljettiin, niin onko kenelläkään tiedossa ketään oikein vannoutunuta ttransistoriversiittia jolle ei kelpaa kun? Jotkut jazz-kitaristit soittelevat vallan trankuilla (jätetään laskuista pois mallintavat ja hybridit).
 
Heh, joihinkin helvetin kalliisiin jazz-kitaroihin muuten lyödään kiinni aktiivimikkejä. Nämä kun joku vielä yhdistää jazz-chorukseen, niin ollaan heti m.netin vihatuimpien listalla.
 
Jazz-kitaristi, jolla on kitarassa aktiivit ja soittaa trankkuvahvarin läpi. ; )

Tästä kun putkipelien ja trankkujen soundiparemmuudesta oljettiin, niin onko kenelläkään tiedossa ketään oikein vannoutunuta ttransistoriversiittia jolle ei kelpaa kun? Jotkut jazz-kitaristit soittelevat vallan trankuilla (jätetään laskuista pois mallintavat ja hybridit).
 
Mm, jazzpuolellapa hyvinkin. Eikö Rolandin ikimainio jazzchoruskin ole transistorivahvistin?
 
Yhtään jazzkitaristia saati käyttämäänsä laitteistoa en ole kitarajazzia kuuntelemattomana kykeneväinen nimeämään, mutta kuinka ollakaan (jos siis oletetaan, että jazzsoittajien keskuudessa on transistori suositumpi), jää jazz edellä kuvaamastani sähkökitaran radikaalista kehittymisestä syrjään. Kitaraa mystifioidaan jazzin puolella ymmärtääkseni huomattavasti vähemmän, ajattelu on ikäänkuin representationaalista: tässä on soittaja ja tuossa musiikki, välissä kitara. Jos vertaa vaikka Hendrixiin tai Jimmy Pageen konventionaalisesti liitettyihin merkityksiin (ja rockin ja mystiikan suhteeseen varsinkin 60-70-lukujen taitteessa yleensä), ollaan kovin eri rintamalla, siellä romanttisen taiteilijaneron maastossa, jossa kitara, soittaja ja musiikki ovat enemmän yhtä. Painotettakoon, etten itse arvota kumpaakaan lähestymistapaa toisen yli, vaan molempien piirissä syntyy varmasti mielenkiintoista ja antoisaa musiikkia. Ja että niin on yleistystä täys tämäkin postaus, mutta sano nyt sitten jotain kitarasta ja sointi-ihanteista luettavan pituisena tekstinä keskustelupalstalla.

Vähän off-topic:
Eikös tuo putkivahvistin tule aika kalliiksi, kun putket maksavat 9-20e kipale ja jos vahvistimessa on vaikka 5? Miten nopeasti ne putket muuten kuluvat yleensä?

Vähän off-topic:
Eikös tuo putkivahvistin tule aika kalliiksi, kun putket maksavat 9-20e kipale ja jos vahvistimessa on vaikka 5? Miten nopeasti ne putket muuten kuluvat yleensä?
 
Ei se nyt sinänsä ohi aiheen ole, että yksi putkivahvarin juttu on, että sitä pitää huoltaa useammin ja on siten kalliimpi ylläpitää.
 
Mut reippaalla soitolla pääteputket kestävät vuodesta viiteen. Etusputket ovat pitkäikäisempiä ja kestävät kymmenisen vuotta. Tosin jotkut NOS-putket taitaa kestää paljon pidempään, on niillä kyllä hintaakin enemmän.

Miten nopeasti ne putket muuten kuluvat yleensä?
 
Tohon vaikuttaa pääteputkien kohdalla biasin kuumuus, toimintaluokka (class A kuluttaa pääteputkia tyhjäkäynnilläkin nopeammin), soittovolume ja putkien laatu.

Tästä kun putkipelien ja trankkujen soundiparemmuudesta oljettiin, niin onko kenelläkään tiedossa ketään oikein vannoutunuta ttransistoriversiittia jolle ei kelpaa kun? Jotkut jazz-kitaristit soittelevat vallan trankuilla (jätetään laskuista pois mallintavat ja hybridit).
 
Post-punk/New wave kamassa on aika paljolti ollut transistorivahvistimia käytössä. Kai tuollaisen musan soittajille kävisivät putkivahvaritkin. Eli Gang Of Four yms. meiningit.
 
Perinteisemmän rokin puolelta Marc Bolan soitteli vuosikausia trankkuvahvistimilla, vaikka eiköhän ukolla olisi putkikamppeisiinkin rahat riittänyt.
 
Etusputket ovat pitkäikäisempiä ja kestävät kymmenisen vuotta.
 
Heh, mulla hajosi kiinalainen Mesan etuasteputki 2kk:n jälkeen. Ei vissiin ollut hirveän laadukas yksilö kyseessä.

Heh, mulla hajosi kiinalainen Mesan etuasteputki 2kk:n jälkeen. Ei vissiin ollut hirveän laadukas yksilö kyseessä.
 
Meillä hajosi kolme putkea kuudesta ostetusta yhden treenikerran jälkeen. JJ:n putkia oli ne. Myös yksi Tung-Sol on tehnyt saman. Mut toimiessaan niiden pitäisi kestää pitkään. Olipa viisas lause.
 
E: niin ja LG:n mikro, ainakin toi mikä meillä nykyisin on, on aivan suolesta. Se on ihan sama, millä lämmöllä sillä korventaa ja kuinka kauan. Aina kytkinlevystä on yksi kulma kuuma ja toinen kylmä.

Meillä hajosi kolme putkea kuudesta ostetusta yhden treenikerran jälkeen. JJ:n putkia oli ne. Myös yksi Tung-Sol on tehnyt saman. Mut toimiessaan niiden pitäisi kestää pitkään. Olipa viisas lause.
 
Toi on kyllä nihkeää kun käyttöikä jää oletettua lyhyemmäksi, tai jos putki hajoaa kättelyssä. Ei ne kuitenkaan ilmaisia ole.

Toi on kyllä nihkeää kun käyttöikä jää oletettua lyhyemmäksi, tai jos putki hajoaa kättelyssä. Ei ne kuitenkaan ilmaisia ole.
 
Noiden putkien kanssa oli kyllä helppo, kun ne oli haettu paikallisesta, niin ne sai helposti vaihdettua siellä uusiin. Mut tuommoinen parin kuukauden päästä hajoava putki on kaikista nihkein. Sitä kun ei oikein enää kehtaa vaihtaakaan.

Mites putket edes laitetaan sinne vahvistimeen kiinni?
 
Tuolla mun "omalla sivulla" näkyy yks esimerkki. ;)