Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kiinnostaako naislaulettu proge/jazz/oriental/black/gothic/power-metal? Niin minuakin.
 
To-Mera - Delusions (18.02.2008)
 
01. The Lie (07:29)
02. Mirage (07:11)
03. The Glory of a New Day (08:24)
04. Inside the Hourglass (08:19)
05. A Sorrow To Kill (08:03)
06. Asylum (05:40)
07. Fallen From Grace (08:18)
08. Temptation (08:40)
 
http://www.myspace.com/tomeraband
http://www.audiostreet.net/tomera
 
Iso-Britannian suunnalta ponnistava bändi, joka julkaisee toisen albuminsa Delusionsin helmikuun 18. päivänä kuluvaa vuotta. Melkoista skitsoa hulluutta instrumentaalisuuden puolelta yhdistettynä upeaan naisääneen. Musiikissa ei kieroiluja ja mutkia säästellä, mutta kaiken keskeltä löytyy myös sitä melodista ja riffikästä koukkua. Homma menee äärimmilleen, kun peräkkäin lyödään kosketin-, kitara- ja saksarisooloja, mutta silkkaa suorittamista bändi ei sentään ole. Jos erikoisempi ja kulmikkaampi metalli kiinnostaa ja naislaulu ei vieroksuta, kannattaa tutustua To-Meraan. On nimittäin paikoitellen harvinaisen innovatiivinen tapaus.
 
Taitaapa olla alkuvuoden paras uusi tuttavuus.

Bändi iskee muuten, mutta laulaja on aika mitäänsanomaton minusta. Ei niinkään huono, vaan ei vain sovi kovin hyvin tuohon meininkiin. Liian puhdas meininki siis. Siitä huolimatta olen tuota ekaa levyä kuunnellut melko paljon.
 
On kyllä kivoja nuo baritoniseiskalla vedetyt uudet biisit, esim. The Lie, joka menee vissiin Drop F#:stä.

Bändi iskee muuten, mutta laulaja on aika mitäänsanomaton minusta. Ei niinkään huono, vaan ei vain sovi kovin hyvin tuohon meininkiin. Liian puhdas meininki siis. Siitä huolimatta olen tuota ekaa levyä kuunnellut melko paljon.
 
On kyllä kivoja nuo baritoniseiskalla vedetyt uudet biisit, esim. The Lie, joka menee vissiin Drop F#:stä.
 
Kieltämättä itsekin kaipaisin lauluihin hieman laajempaa äänialaa. Ääni nimenomaan on hyvä ja käyttökin paikoin melko hulppeaa ja omalaatuista, mutta aavistuksen verran tasapaksuksi se koko levyn mitassa jää. Onneksi tuossa ei ole sentään sorruttu käyttämään laulua väkisin koko ajan, vaan niitä pitkiä instrumentaalisuuksiakin löytyy paljon. Kun kuitenkin musiikki on noinkin hullua kuin To-Meralla vaikuttaisi olevan, toivoisi lauluista, tässä tapauksessa naisen laulamisista, löytyvän vielä enemmän monipuolisuutta ja jopa sitä sekoilua. Tuo ääni on kuitenkin sen verran hyvä, että miksei sitten vaikka huutoa, rääkymistä, puhetta, älömölöä ja vastaavaa tyylitajuisesti siinä ohessa?

Onpa kyllä hyvän kuuloista matskua! Ei tosiaankaan mitään sillisalaattia, vaikka ennakkotiedot antoivat odottaa vähän jotain sinne päin. Pitääpä tutustua kyllä tarkemmin yhtyeeseen.

Mie kyllä tykkäsin helvetin paljon! Pitännee tutustua paremmin! Tulee mieleen vähän raskaampi ja progempi versio autumnista mieleen.
 
edit. äsh, menee nuo DT jutut yli. Seitan.

Tämähän ilmaantui kauppoihin kaiketi tänään, ellei alkuviikosta.
 
Joten nyt vain kaikki tsekkaamaan silkkaa hulluutta ja hybridiä!

Tämä on kyllä tsekkaamisen arvoinen. Hurjaa meininkiä!

Puolessa välissä levyä mennään ja olen ihan ekstaasissa. Ihan uskomattoman kovia ideoita!

Hoho: http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=8458

Hoho: http://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=8458
 
Tottahan tuo, että riffittely on silkkaa Evanescencea. Hyi hävetköön, plagioijat.

Tuoretta To-Mera -haastattelua linjoilla: http://www.korroosio.fi/interviews.php?id=168