Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Nyyh. Kun kerrankin pääsivät huippusuosittuun tv-ohjelmaan, piti sitten soittaa tuollaista poppivedätystä. Antoivat täsmälleen samanlaisen vaikutelman kuin muutkin Conanissa vierailevat poppipunkkia ADHD-meiningillä soittavat surkimukset. Olisi ollut ilo nähdä yleisön reaktio, jos olisi tullut tyyliin 43% Burnt, mutta kun ovat pojat jo myyneet itsensä.
 
Samaa kattelin, olipahan muuten löysä kappale. Sillä kitaristillakin (?) oli silmien edessä sellainen trendikäs emoviuhka-tukka. Vai että tällaista soopaa tämäkin bändi on nykyään :(

Ihmettelin että onko tuo noiden musiikki TUOLLAISEKSI homoiluksi mennyt. Mutta kai sillä uudella levylläkin kunnon tykitystä on?

Ihmettelin että onko tuo noiden musiikki TUOLLAISEKSI homoiluksi mennyt. Mutta kai sillä uudella levylläkin kunnon tykitystä on?
 
Onhan sillä jotain pari yritystä vanhaan malliin, mutta ilman Pennietä aika vaisuja ovat. Ja eihän ne livenäkään enää toimi lainkaan vanhaan malliin, koska Benoitin lähdettyä bändistä Weinman on jäänyt ainoaksi, joka jaksaa häärätä lavalla.

Ihmettelin että onko tuo noiden musiikki TUOLLAISEKSI homoiluksi mennyt. Mutta kai sillä uudella levylläkin kunnon tykitystä on?
 
Ire Works kuulostaa päällisin puolin simppelimmältä, kuin aikaisempi tuotanto. Löytyy tuota Black Bubblegum/Milk Lizard poppisosastoa, muutama hämmentävä industrialhenkinen välisoitto ja useita lyhyitä adhd-metallibiisejä. Vahvempi kokonaisuus kun aiemmin, mielestäni.
 
Onhan tuolla aika vähän yhteistä Calculating Infinity-meiningin kanssa. Itse sanoisin, että paras.

Itse en oikein ymmärrä valitusta noista "hittibiiseistä"; Black Bubblegum ja Milk Lizard ovat molemmat mielestäni hiton kovia ralleja. Olihan Miss Machinellakin Unretrofied, joten ei melodisemman meiningin uskoisi tulevan erityisen yllätyksenäkään.
 
Aloin itse vasta nyt kuuntelemaan Ire Worksia ajatuksella ja on tää kyllä hiton hyvä. Parhaudesta en osaa sanoa, kun Miss Machine ja Irony is a Dead Scene ovat itselle ne suurimmat ahaa-elämykset aiheuttaneet levyt. Calculating Infinityä olen kuunnellut melko paljonkin, mutta en vieläkään saa siitä kunnon otetta muutamaa biisiä lukuunottamatta. Ehkä tässä joku päivä vielä.
 
E: Nii ja Dead as History on ehkä tällä hetkellä lemppis IW:ltä.

Olen ehkä mielipiteeni jo sanonut, mutta tuntuu, että Ire Worksin mättöbiisit eivät oikein groovaa, eikä niistä jää mitään mieleen. Lisäksi bändi on erottanut eri tyylinsä nyt selvästi eri biiseihin, kun vielä Miss Machinella oli biisejä, jotka saattoivat esitellä koko bändin skaalan tai ainakin kaksi eri puolta, kun nyt tehdään joko mättöä tai poppia.

Tulee tänään Subilta.
 
Harvinaisen paska biisi, ja muutenkin löysä veto. Surkea yritys saada jotain fiilistä aikaan teennäisellä riehumisella, ei toiminut.

Samaa kattelin, olipahan muuten löysä kappale. Sillä kitaristillakin (?) oli silmien edessä sellainen trendikäs emoviuhka-tukka. Vai että tällaista soopaa tämäkin bändi on nykyään :(
 
Jep.. Aiemmin DEPissä oli hieno (ja huvittavakin) kontrasti jannujen emo-poikabändi-ulkonäön välillä ja musan irrationaalisella raivokkuudella. Nyt tota kontrastia ei oo enää olemassa valitettavasti.
 
Selkeesti innovatiivista musaa edelleen, mutta ei enää ollenkaan sitä miks tähän bändiin aikanaan tykästyi.

Aivan hirveää kuraa toi mitä Conanissa vilahti. Miss Machine meni jo kohtalaisen reisille, uutta en onneksi ole pahemmin joutunut kuuntelemaan.

Ihan hyvää settiä tuo uusikin levy imo eikä Conanin esitys nyt mikään huono ollut, vaikka joku toinen biisi olisikin kolissut kovemmin. Miss Machine on kyllä niin loistava levy, että ihmetyttää miten se nyt muka niin reisille on mennyt...

Hyvä veto Conanis, hyvä piisi, saatanan hyvä levy. En vaan ymmärrä, että jos lisää värejä ja dynamiikkaa levylle, eikä kaikki piisit ookkaan niin orjallisia koko muulle tuotannolle, pändistä tulee emopaskaa ja radiosuttua. Niin ja kitaristilla on ruma tukkakin viä!

Conanissa tuo miksaus tahtoo mennä aina päin vituraa jos soitetaan hiukankin 'raskaampaa' musiikkia. Hyvä biisi tuo Black Bubblegum. Uusi kitaristi ei näytä hirveän hyvältä...

Tottakai ne nyt promoavat uuden levyn sinkkua tällaisissa tilanteissa, sehän on selviö. Itse asiassa mulle passaisi oikein hyvin vaikka jättäisivät koko hc-osaston pois, sen verran hienoja nuo melodisemmat kipaleensa ovat. Tai julkaisisivat vaikka yhtäaikaa sitten hc-levyn ja rokkilevyn. Jotenkinhan tuo tuntuu niinkuin yhdelle levylle olisi heitelty kahden täysin erilaisen bändin biisejä sekaisin. Kumpikin osasto tomii kyllä sellasnaan, mutta albumikokonaisuuden kannalta joko puolet tulisi kokonaan erottaa toisistaan tai sitten eroja tulisi hälventää.

Olihan Miss Machinellakin Unretrofied, joten ei melodisemman meiningin uskoisi tulevan erityisen yllätyksenäkään.
 
Ja eikä unohdeta Sleeping giantsia, joka ittelleni ainakin oli niistä Missilevyn melodisista biiseistä se tarttuvin, vaikka myös Unretrofied kolisee.
 
Sori tuplasta, ei voi pleikkarilla kopioida tekstiä ja editoida samaan viestiin.

Kumpikin osasto tomii kyllä sellasnaan, mutta albumikokonaisuuden kannalta joko puolet tulisi kokonaan erottaa toisistaan tai sitten eroja tulisi hälventää.
 
Minun korviin tuo levy soljuu toimivana kokonaisuutena. Pakko myöntää, että suosikki biiseiksi ovat muodostumassa juurikin nuo rauhallisemmat vedot. Hyvää musiikkia.

Joopa joo, Dillinger Escape Planiä tulee sillain semisti diggailtua, taannoinen keikkansa Provinssirockissa oli aika tiukka. Pari vuotta sitten ostin Calculating Infinityn ja se iski kyllä vallan isolla kädellä, kovaa. Ensimmäisistä sekunneista lähtien levy kaappasi täysin mukaansa, harvoin tulee kotona moshailtua niin väkivaltaisesti kuin Calculating Infinityä kuunnellessa. Levyllä ei ole yhtä ainukaista heikkoa hetkeä.
 
Sitten kesti kauan kunnes sain aikaiseksi ostaa lisää bändin tuotoksia. Eilen levykaupassa katselin Miss Machinea ja Irony is a Dead Scene -EP:tä, kovasti puntaroin siinä että kumpi lähtee mukaan. Muistelen monelta Mnettiläiseltä täällä keskustelujen tuoksinassa kuulleeni että Miss Machine on hyvä levy, joten päädyin ostamaan sen.
 
Vain yksi kuuntelukerta on nyt takana, mutta en voi oikein muuta sanoa että olen tähän levyyn syvästi pettynyt. Hyvin syvästi pettynyt.

AFAIK tuo levyhän on tehty lähinnä pilkatakseen tota nykymaailman paskapoppeja, että kuinka feikattuja ne kaikki ovat jne. En tosin ihan 100% tästä ole.

THE DILLINGER ESCAPE PLAN KESÄKUUSSA SUOMEEN.
 
Konsertti maanantaina 16.06. Nosturilla, Helsingissä
Ovet aukeavat klo 19.00, pääesiintyjä noin klo 21.00
 
New Jerseyn ylpeys The Dillinger Escape Plan saapuu kesäkuussa konsertoimaan Suomeen! Hardcorea, metallia, punkkia, progea ja jazzia yhdistelevä The Dillinger Escape Plan on ajankohtainen tuoreen Ire Works -albuminsa tiimoilta. Nosturilla maanantaina 16. kesäkuuta järjestettävä konsertti on osa MTV:n, Elmun ja Live Nationin sekä Inferno-lehden yhteistyössä tuottamaa Headbangers Ball sarjaa. Konserttilippujen myynti käynnistyy Lippupalvelussa ja Tiketissä keskiviikkona 16. huhtikuuta.
 
Vuonna 1997 perustetun The Dillinger Escape Planin (kutsutaan usein nimellä DEP tai TDEP) nimi on peräisin amerikkalaisen pankkirosvon John Dillingerin nimestä. Mathcoren pioneerina tunnettu yhtye on julkaissut uransa aikana kolme täyspitkää: Calculating Infinity (1999), Miss Machine (2004) ja Ire Works (2007). Tuorein pitkäsoitto on ollut valtava kaupallinen menestys ja se on myös kerännyt suitsuttavia arvosteluja ympäri maailmaa. Albumi onkin noussut monien kriitikoiden kaikkien aikojen parhaimpien levyjen top-10 listoille. The Dillinger Escape Planistä puhuttaessa usein törmää myös Faith No More laulajan Mike Pattonin nimeen. Mike Patton on tehnyt yhtyeen kanssa yhteistyötä mm. Irony Is A Dead Scene EP:llä, joka on neljä kappaletta sisältävä mestariteos.
 
The Dillinger Escape Plan tarjoilee myös unohtumattomia hetkiä livenä. Yhtye on nimittäin tunnettu raivokkaista, villeistä ja persoonallisista livekeikoista, joissa usein käytetään myös erikoisefektejä ja huudatetaan yleisöä.
 
The Dillinger Escape Planin muodostavat Greg Puciato (laulu), Ben Weiman (kitara), Jeff Tuttle (kitara), Liam Wilson (basso) ja Gil Sharone (rummut, perkussiot).
 
Edellisen kerran yhtye esiintyi Suomessa vuonna 2004 järjestetyssä Provinssirockissa.
 
Headbangers Ball on MTV:n ja Live Nationin promotoima sarja keikkoja, jonne on tarkoitus tuoda metallimusiikin kuumia nimiä esiintymään säännöllisesti. Tapahtumat tuotetaan yhteistyössä MTV:n Headbangers Ball shown, Elmun ja Inferno-lehden kanssa.
 
LIPUT:
25 euroa (+2 euroa eteispalvelumaksu)
Lippupalvelun myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600-10-800 (1,83 euroa/min + pvm) ja 0600-10-020 (5,99 euroa/puhelu + pvm) sekä netistä www.lippupalvelu.fi
Tiketin myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600-1-1616 (0,98 euroa/min+pvm) sekä netistä www.tiketti.fi
 
Konsertissa ei ole ikärajaa, rajattu anniskelualue K-18.

Albumi onkin noussut monien kriitikoiden kaikkien aikojen parhaimpien levyjen top-10 listoille.
 
Eh, aha.
 
Koska lipunmyynti alkaa? Lippupalvelu ei ainakaan näy kertovan.
 
EDIT: Olen vain lukutaidoton, ei muuta.