Bassot ›

20e piuhat kelpaa mulle. vuoden ne suunilleen kestöää.
 
Tulee kalliiksi pitemmän päälle. Miulla on vieläkin 1989 ostamani instumenttipiuha käytössä. Toisen plugin tosin vaihdoin kulmamalliseksi tuossa taannoin. Kun sopii tohon kontran systeemiin paremmin.
 
Lis. Maksoi tuolloin ehkä jotain 60 markkaa. Kun otetaan inflaatiot ja rahan muuttuminen huomioon niin nykyrahaa se varmaan olisi noin 60 euroa. Jos se nyt sitten on palvellut mua 18 vuotta ja palvelee edelleen, niin voidaan laskea kätsysti toi erotus. 20*18=360. Eli olen siis säästänyt vuosien mittaan noin 300 euroa verrattuna siihen että olisin lähtenyt instrumenttikaapelin suhteen tohon parinkympin linjalle.
 
:)

Entä jos haluu perinnesoundia, vetää presarilla rantikseen ja sitä rataa? Pitääkö olla vitnage kierrepiuha että tulee oikeenlaiset puhinat?
 
No kuule, ei varmastikaan tarvitse olla.

Mä en ymmärrä niitä, jotka saa piuhat rikki alta aikayksikön. Itse en ole yhtään piuhaa tässä pariin vuoteen rikkonut, käytössä on myös edelleen isäukon 80-luvulta peräisin oleva ibanezin piuha. Siinä tosin on jo vähän kosketushäikkää, mutta kotona toimii kuin häkä.
 
Itse en lainaile piuhoja kovin mielellään muille soittajille. Tiedän kokemuksesta, että mun tuurilla se piuha hajoaa sen kaverin käytössä. Parempi itse käyttää ja jos hajoaa niin sitten se on omaa tyhmyyttä.

kyllä ne menee, kun keikoilla ja reeniksellä niitä huolella talloo ja nykii.
taito se on sekin. :)

Mun kokemuksen mukaan hyvin tehty, laadukkaista osista kasattu piuha ei vaikuta soundiin. Etenkin, jos järjestelmän muut osat ovat kunnossa. Huono johto vaikuttaa. Siis, ei pidä käyttää huonoja kaapeleita...
 
Kestävyys on, ainakin mun käytössä, tärkeämpi ominaisuus. Piuhoja hajoaa aina silloin tällöin, sille ei voi mitään. Useimmiten rikkinäiset piuhat vaan tuppaa olemaan niitä "tehdasvalmisteisia" tai jostain muualta valmiina hankittuja. Itse kolvatut johdot ovat toimintavarmempia, kunhan vaan käyttää laatuosia.
 
Kolmas asia, joka jaksaa ihmetyttää keikalta toiselle, on se, että soittajat jaksavat raahata niitä rikkinäisiä kaapeleita mukanaan. Kun itse olen miksaajana keikalla, bändi tuo paikalle muovikassillisen plugijohtoja ja ryhtyy arpomaan sieltä ehjiä. Siinä saa helposti tuhlattua huomattavan paljon aikaa kun mietitään, mitkä letkuista toimii ja mitkä ei. Sitten ne rikkinäiset laitetaan takaisin siihen kassiin ja taas seuraavalla kerralla sama sotku.
 
Eikö kenellekään ole tullut mieleen vaikka merkitä niitä rikkinäisiä? Itsellä on tapana laittaa toimimattomat kaapelit heti erilleen ja merkitä vaikka vetämällä pienet solmut liittimien juureen. Tai teippaamalla liittimet niin, ettei niitä vahingissakaan saa kytkettyä. Ja sitten laittamalla hajonneet eri paikkaan kuin ehjät. Sitten, sopivan hetken tullen, otan kolvin kauniiseen käteen ja korjaan rikkinäiset uuteen uskoon.
 
Ei oo vaikeeta, eihän... :)

Ei oo vaikeeta, eihän... :)
 
Toi on kyllä hauska ilmiö. Tai ehkä ei niin hauska, mutta kuitenkin.
 
Taitaa vaan kuulua ihmisen perusluonteeseen. Vähän sama kuin duunipaikalla löytää jääkaapista vanhentuneen kahvimaidon, yleensähän se menee takaisin sinne jääkaappiin, ei suinkaan viemäriin.

Toi on kyllä hauska ilmiö. Tai ehkä ei niin hauska, mutta kuitenkin.
 
Taitaa vaan kuulua ihmisen perusluonteeseen. Vähän sama kuin duunipaikalla löytää jääkaapista vanhentuneen kahvimaidon, yleensähän se menee takaisin sinne jääkaappiin, ei suinkaan viemäriin.
 
Mä olen ottanut tavakseni leikata poikki paskaksi menneet piuhat. Ei keskeltä, vaan jommastakummasta päästä, jotta piuhasta olisi iloa vielä korjauksen jälkeenkin.
 
Kuten yllä todettiin, niin omatekoiset laatuosista väsätyt piuhat ovat kestävimmiksi havaitut.

Joo, ja kuten todettua lähes loputtomiin asti korjattavissa / uudelleenhyödynnettävissä.
 
Niin, halpisosia uudelleenkolvatessa menee vaan hermot...
 
Ja lähes ainahan se vika on siinä liittimessä tai sen lähellä. Melko harvassa on ne kerrat kun johto rikkoutuu keskeltä. Ja silloin on kyseessä joko todella heikkolaatuinen kaapeli tai huomattava fyysinen voima...