Rock, pop, alternative ›

Edit. Oliko näin, että tämä kyseinen rumpali on tällä levyllä ensimmäistä kertaa bändin riveissä?
 
Oli näin. Ensin arvelutti, että millähän kummalla Jon Theodoren huikean hyperaktiivisuuden aikovat korvata. Näköjään kolminkertaistamalla sen.

Thomas Pridgen on kyllä selkeästi tajunnut sen, että rummut eivät ole ns. komppisoitin.

Ostin viime viikolla Bedlamin ja kuunnellu joka päivä pari kertaa. Oottelin että ois jotenkin vaikeammin avautuva mutta mitä vielä, saman tien jysähti. Kauniita ja tarttuvia melodioita reippahasti ja en voi sanoa ettenkö ihan hitosti tykkäis joka raidasta. En ees musita koska olen viimeksi innostunut näin paljon jostain bändistä.
 
En ole siis aiemmin kuullut mars voltaa kuin provinssin keikalla. Yleensä tulee kuunneltua osastoa Weezer & Beach Boys. Sikäli hienoa löytää itselle uusi bändi johon kilahtaa sata lasissa. Menee vanhemmat levyt hankintalistalle asap. Frances vois lähteä ekana. Ne puhutut lattarisävyt kiinnostaa.

Nyt voi sanoa et on kulunu tarpees aikaa ja takan on tarpeeks monta kuuntelukertaa Bedlamia et voi sanoakkii jotai.
 
Muistan ensikerran ku sitä kuuntelin, oli niin sekavaa ja mieltä raastavaa musiikkia et ootin vaa koko ajan et loppuis nyt tää levy jo. Pettymys oli kova kun levn sain loppuun asti.Olin odottanut levyltä niin kovin paljon, se ei kuitenkaan onnistunu täyttämään odotuksia. Mieleen jäi vaan monen monta minuuttia "sekamelskaa" jota jotkut musiikiiksi kutsuu.
 
Ja ei voi sanoa ku tyytyväisenää että kuinka väärässä sitä voikaan olla ensikuuntelun jälkeen. Nyt levyä tuhat ja yksi kerta kuunnelleena voi sanoa et kyseessä on ehkä hienoin levy mitä on koskaan tehty.
 
En tiedä onko muilla ollu samanlaisia tunnelmia, mut ne ketkä tätä lukee ja Voltaa ei oikee tunne ja e ole kuunnellu, ni voi vaan sanoa et antakaa sille aikaa. Kuunnelkaa,kunnelkaa ja kuunnelkaa... Brilliant. Il get me coat!

Ja ei voi sanoa ku tyytyväisenää että kuinka väärässä sitä voikaan olla ensikuuntelun jälkeen. Nyt levyä tuhat ja yksi kerta kuunnelleena voi sanoa et kyseessä on ehkä hienoin levy mitä on koskaan tehty.
 
Mulle taas kävi niin, että Bedlam koukutti heti alkuun, mutta jossain kohtaa sen kuuntelemiseen kyllästyi ja aloin kuunnella entistä enemmän Frances The Mutea ja Amputechturea. Jotenkin nuo vain iskevät paremmin (ainakin Frances) kuin Bedlam, mutta ei se silti poista sitä tosiasiaa, että Bedlam in Goliath on loistolevy. Ja edelleenkin meikän kirjoissa yksi viime vuoden parhaita levyjä.

Mars Volta julkaisee uuden levyn Octahedron 19. heinäkuuta. Ja wikipedia väittää myös toisen Volta julkaisun olevan valmis ja odottavan julkaisupäivää. Keikkaakin näyttää olevan ainakin Ruotsissa: paisuvaiskudos ratkeilee.
 
Itsessä tällaiset uutiset aina aiheuttavat suurta sisäistä liikehdintää ja kiihotusta. Vaikka bedlam ja amputechture olikin vakavia harha-askelia (ainakin soundillisesti, muuten kyllä mainioita) niin kyllä näitä julkaisuja odotan ihan kieli pitkällä.
 
Entäs te?

AtukkA: Mars Volta julkaisee uuden levyn Octahedron 19. heinäkuuta. Ja wikipedia väittää myös toisen Volta julkaisun olevan valmis ja odottavan julkaisupäivää. Keikkaakin näyttää olevan ainakin Ruotsissa: paisuvaiskudos ratkeilee.
 
Itsessä tällaiset uutiset aina aiheuttavat suurta sisäistä liikehdintää ja kiihotusta. Vaikka bedlam ja amputechture olikin vakavia harha-askelia (ainakin soundillisesti, muuten kyllä mainioita) niin kyllä näitä julkaisuja odotan ihan kieli pitkällä.
 
Entäs te?
 
Joo, kovasti uutta levyä jo odotellaan. Julkaisupäiväksi wikipedia ilmoittaa kylläkin 19. kesäkuuta. Bedlam ja Amputechture tähän mennessä parhaita julkaisuja Voltalta, joten odotukset ovat korkealla. Tuskin tuota seuraavaa levyä ihan äkkiä kuitenkin ilmestyy. Käsittääkseni tämä Octahedronkin oli jo suurimmassa määrin valmis Bedlamin aikoihin. Ihan mukava kuitenkin, että pojat pitävät rivakkaa julkaisutahtia yllä. Harmi, että eivät Suomeen ole lähiaikoina eksyneet.
 
Hmm... Tulipas sekavaa tekstiä.

AtukkA: Mars Volta julkaisee uuden levyn Octahedron 19. heinäkuuta. Ja wikipedia väittää myös toisen Volta julkaisun olevan valmis ja odottavan julkaisupäivää. Keikkaakin näyttää olevan ainakin Ruotsissa: paisuvaiskudos ratkeilee.
 
Itsessä tällaiset uutiset aina aiheuttavat suurta sisäistä liikehdintää ja kiihotusta. Vaikka bedlam ja amputechture olikin vakavia harha-askelia (ainakin soundillisesti, muuten kyllä mainioita) niin kyllä näitä julkaisuja odotan ihan kieli pitkällä.
 
Entäs te?
 
Uusi Volta kiinnostaa aina, mutta tuosta Bedlam in Goliathista en vieläkään tiedä onko se lintu vai kala. Meininki ja soitanto on tiukkaa, mutta välillä sen kuuntelu on vähän kuin imisi pillillä jauhelihaa. Turhankin täyteensoitettua tavaraa, mutta toki esim. Metatron, Ouroborous ja jokunen muukin ovat ihan mukiinmeneviä kappaleita, joskaan eivät sävellyksellisesti parasta mihin bändi pystyy. Ihan hyvä, että Frances the Muten "tyhjät kohdat" on täytetty soittamisella, mutta pitääkö sitä silti ihan toiseen ääripäähän mennä? Alaspäin on kaareutunut levyjen taso Francesin jälkeen, mutta katsotaan mitä Octahedron tuo tullessaan.

Meikäläiseen osu tuo Bedlam kyllä ihan kympillä ja albumien järjestys onkin se, että miltei jaettu ykkössija menee Comatoriumille ja Bedlamille, perässä Frances ja hännillä Ampu. Jokaisesta levystä kuitenkin tykkään. Muttamutta, uusi albumi on siis pelkkää suurta odotusta minulle. Joskus tässä vuoren aikana olen lueskellut jotain juttua että bändi kutsuisi tulevaa tuotosta heidän akustiseksi albumikseen, mitä sitten ikinä tarkoittaakaan.
 
Ja hienoa, erittäin hienoahan on se että tänä kesänä pääsee tsekkaamaan The Mars Voltan livenä Roskildessa. Odotan tätä innolla, onhan bändini ehdoton suosikkini elossa olevista yhtyeistä.

Mars Volta julkaisee uuden levyn Octahedron 19. heinäkuuta. Ja wikipedia väittää myös toisen Volta julkaisun olevan valmis ja odottavan julkaisupäivää. Keikkaakin näyttää olevan ainakin Ruotsissa: paisuvaiskudos ratkeilee.

Itsessä tällaiset uutiset aina aiheuttavat suurta sisäistä liikehdintää ja kiihotusta. Vaikka bedlam ja amputechture olikin vakavia harha-askelia (ainakin soundillisesti, muuten kyllä mainioita) niin kyllä näitä julkaisuja odotan ihan kieli pitkällä.

Entäs te?
 
Täytyy sanoa, että enpä ole pitkiin aikoihin mitään levyä odottanut näin kovasti. Bedlam on mun arvoasteikolla yks universumin parhaimmista levyistä (jopa paras?), joten aika kova pläjäys saa tuo uus olla, että paremmaks pistää. Tuskin kyllä pistää, ei Bedlamista oikeesti pysty enää parantamaan.

Hehee, Volta on voittanut Helmikuun alussa ensimmäisen Grammy-palkintonsa Wax Simulacralla kategoriassa "best hard rock performance". Muita artisteja samassa liigassa oli mm. Rob Zombie, Mötley Crüe, Disturbed ja Judas Priest.
 
http://www.youtube.com/watch?v=H7xLifZvDvU
 
Ton naisjuontajan ilme on aika hupaista (ajassa 0:36), kun kollega ilmoittaa voittajan nimen. Ei tainnu olla ihan odotettavissa :D

Itse diggasin tuosta Bedlamista kovasti, tosin ei lähelläkään yhtä kova kokonaisuus kun bändin debyyttilevy, mutta hyviä biisejä siellä täällä. Amputechture meni ohi korvien (voisi antaa uuden mahkun joskus) ja Frances the Mutelta jaksan lähinnä kuulenna ekaa raitaa.
 
Debyytistä vielä sen verran, että on yks parhaista rokkilevyistä mitä viimeisen 10 vuoden aikana on ulos lykätty.

koera: Hehee, Volta on voittanut Helmikuun alussa ensimmäisen Grammy-palkintonsa Wax Simulacralla kategoriassa "best hard rock performance". Muita artisteja samassa liigassa oli mm. Rob Zombie, Mötley Crüe, Disturbed ja Judas Priest.
 
http://www.youtube.com/watch?v=H7xLifZvDvU
 
Ton naisjuontajan ilme on aika hupaista (ajassa 0:36), kun kollega ilmoittaa voittajan nimen. Ei tainnu olla ihan odotettavissa :D
 

 
ei onneks yhtään WANHA! :)
 
Joo, mielestäni kyllä Jon Theodore oli tyylitajuisempi kaveri. Harmi, että läks.

Kieltämättä itselleni tieto Volta levyn ilmestymispäivämäärästä ja Euroopan kiertueesta aiheuttaa ns. postiivista vakavamman kesäfiiliksen. Varsinkin kun on tässä puolen vuoden aikana päässyt oikein mukavasti sisään vihdoinkin käsittämättömän hienoon Amputechture - levyyn, on tunnelma melko odottava. En kuitenkaan odota Frances the Muten tasoista teosta, mutta sanotaanko, että vähintäänkin paljon.

Muovinen: Arvostan näiden hemmojen pyrkimyksiä luoda jotain uutta, mutta jos se uusi on tällaista täyteensoitettua erikoisuudentavoittelua, josta saa vaan päänsäryn, niin ei oikein nappaa.
 
sa-ku: Ostin viime viikolla Bedlamin ja kuunnellu joka päivä pari kertaa. Oottelin että ois jotenkin vaikeammin avautuva mutta mitä vielä, saman tien jysähti
 
Pipsy: Nyt voi sanoa et on kulunu tarpees aikaa ja takan on tarpeeks monta kuuntelukertaa Bedlamia et voi sanoakkii jotai.... Nyt levyä tuhat ja yksi kerta kuunnelleena voi sanoa et kyseessä on ehkä hienoin levy mitä on koskaan tehty.
 
bastardo: Bedlam koukutti heti alkuun, mutta jossain kohtaa sen kuuntelemiseen kyllästyi ja aloin kuunnella entistä enemmän Frances The Mutea ja Amputechturea. Jotenkin nuo vain iskevät paremmin...
 
AtukkA: Vaikka bedlam ja amputechture olikin vakavia harha-askelia...
 
cerulean: Bedlam ja Amputechture tähän mennessä parhaita julkaisuja Voltalta...
 
carnation: ...tuosta Bedlam in Goliathista en vieläkään tiedä onko se lintu vai kala.
 
koera: Bedlam on mun arvoasteikolla yks universumin parhaimmista levyistä (jopa paras?).
 
reino: Itse diggasin tuosta Bedlamista kovasti, tosin ei lähelläkään yhtä kova kokonaisuus kun bändin debyyttilevy
 
socker: ...päässyt oikein mukavasti sisään vihdoinkin käsittämättömän hienoon Amputechture - levyyn, on tunnelma melko odottava. En kuitenkaan odota Frances the Muten tasoista teosta, mutta sanotaanko, että vähintäänkin paljon.
 
Just tämän takia Mars Volta on niin kova bändi. Hah!
 
Eihän näissä jutuissa ole mitään johdonmukaisuutta. Ensin toinen kehuu levyä universumin parhaaksi ja seuraavaksi kerrotaan saman levyn olevan hirveintä kuraa ikinä. Useimpien bändien kohdalla ihmiset on edes jokseenkin yksimielisiä bändin parhaista ja heikoimmista levytyksistä. Voltan kohdalla en näe kyllä mitään kaavaa.
 
Itse luulin joskus että kaveri vitsaili kehuessaan Amputechturea kovimmaksi levyksi ikinä, mutta nyt alan jo tottua siihen että Mars Voltan kohdalla monet vain diggaavat jostain ltuntemattomasta syystä tietystä levystä aivan perkeleesti ja samalla bändin joku muu tuotos ei iske, ei yhtään. Tän voisi ymmärtää jos bändi olisi joka levyllä aivan eri tavaraa, mutta mun mielestä joka levy kuulostaa aina välittömsti ihan Mars Voltalta.
 
Joku hienovarainen juttu näissä ilmeisesti saa ihmiset reagoimaan vahvasti. Ja onnenpyörällä arvotaan reagoidaanko positiivisesti vai negatiivisesti.
 
Mulle debyytti ja Bedlam ovat kovimmat. Frances the Mutea en ole saanut vielä kertaakaan kuunneltua alusta loppuun. Yksittäiset biisit iskee joskus. Ampu on jossain näiden välissä.

aksiom: Just tämän takia Mars Volta on niin kova bändi. Hah!
 
Nimenomaan. Muistan todella elävästi sen antikliimaktisen tunteen, kun olin katsomassa RHCP:ä n. vuonna 2003 ja bändin lämppärinä oli the Mars Volta. Ehkä n. kolme biisiä jaksoin vaivoin kuunnella Peppersiä, kun oli syöksyttävä ostamaan jäähallin fanikojulta Voltan debyyttilevy ja ep. Siitähän se sitten lähti. Last.fm:n mukaan vuoden 2008 eniten kuuntelemani biisi oli Day of the Baphomets, joka soi muuten myös tänään aamulla pitkällä juoksulenkillä mm. Viscera Eyesin ja Frances the muten levyn Miranda That Ghost Just Isn't Holy Anymoren ohella.

^Kiroan edelleen sitä päivää, kun laiskuuttani jätin hankkimatta lipun tuonne. Ehkä viimeinen mahdollisuus nähdä RHCP livenä, ja Volta olisi voinut olla aivan upea kokemus. Onneksi Soundi sitten hehkutti De-lousedia ja innostuin tutustumaan.
 
Suht kovat odotukset on uudelle levylle, kaikki aiemmat kokopitkät ovat välillä vaikeidenkin vaiheiden jälkeen (erityisesti Bedlam) auenneet erittäin nautinnollisiksi kokonaisuuksiksi.

Pitchfork sanoo, että kestoa levyllä on vain 49min. Biisilistakin löytyy: http://pitchfork.com/news/35073-the-mars-volta-enter-the-ioctahedroni/

^Upeaa. Viime Voltat ovat olleet minun makuuni paitsi täyteensoitettuja, myös aivan liian pitkiä. Frances the Muten ah, niin tunnelmallisia äänikollaaseja ja muita pulputuksia jaksaa harvemmin kuunnella, vaikka biisit ovatkin suurimmaksi osaksi silkkaa rautaa. Mun mielestäni sellainen vinyylin mitta, n. 40-55 minuuttia palvelee useimmissa tapauksissa levykokonaisuutta parhaiten. Poikkeuksia toki löytyy.
 
En oikein tiedä mitä tulevalta levyltä uskaltaisi odottaa. Yhä liiankin hektiseltä tuntuva Bedlam oli kuitenkin minun kirjoissani jo parannus Amputechturesta, mutta huomattavasti vähemmän noista kummastakaan tuli innostuttua kuin kahdesta edeltäjästään. Comatorium on selkeä suosikkini. Katsellaan ja ihmetellään. Näyttää hyvin todennäköiseltä, että tämä akti tulisi vihdoin nähtyä kesällä Roskildessa, joten toivotaan että sieltä on tulossa sällejen paras levy ikinä.