Laulaminen ›

Täällä moni tuntuu haluavan kuulostaa joltain muulta, unohtaen samalla sen että kaikilla meillä on oma perussoundi ja taajuus. Sitä voi sitten tekniikan kehittyessä muunnella aika radikaalistikin.
 
Ja useissa viesteissä puhutaan "aloita hiljaa ja lisää volaa". Mikä pointti siinä oikeastaan on? Koko homma kun perustuu äänihuulten "alle" jäävään paineeseen, jolloin ilmapatsas puristetaan örinäksi. Tämä siis aiheutetaan palleatuella. Puhtaassa laulussa löytyy samantyyppisiä tekniikoita, mutta perus puhtaassa äänihuulet liikkuvat enemmän ja sallivat näin tän sävelkorkeuden erottuvan paremmin.
 
Paras örinän alotuskeino on etsiä oma taajuus, treenata pallea tuki ja antaa palaa siitä taajuudesta niin kauan kun se on selkärangassa. Äänihuulet kun koostuu lihaksista (myös muita kudoksia), jolloin voidaan verrata niiden lihasmotorista hallintaa ihan mihin tahansa muuhun lihakseen. Mitä treenatumpi ja tarkempi lihashallinta äänihuulissa, sitä parempi tekniikka. Siihen sitten lisäksi vielä hyvä hengitystekniikka joka on ainakin puolet hyvästä laulamisesta.
 
Lisäksi kaikille niille, jotka siellä kotikammareissanne vedätte Rykmentin Tytärtä erittäin huonosti: Örinä tai mikä muu tahansa äänentuotto/käyttö on harjoittelemalla mahdollista tehdä äänihuulia vaurioittamatta. Tai tosi asiassahan se on niin, että kaikki vaurioittaa, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Ja lisäksi voidaan sitten miettiä miksi kevyen musiikin laulajat pystyvät laulamaan pidempään kuin suurin osa klasaripuolen laulajista? Yksinkertainen vastaus on, että klasari on vain niin kuluttava tekniikka. Siitä miettimistä sinne joka-kodin-kansallis-oopperoihin :)

Täällä moni tuntuu haluavan kuulostaa joltain muulta, unohtaen samalla sen että kaikilla meillä on oma perussoundi ja taajuus. Sitä voi sitten tekniikan kehittyessä muunnella aika radikaalistikin.
 
Jep. Täyttä asiaa! Tosin monesti se oma soundi löytyy kun yritetään jäljitellä niitä esikuvia onnistumatta, mutta jossain vaiheessa huomaa että sen johdosta on kuitenkin muodostunut ihan oma soundi. Tämä varmaan pätee ihan bändeihinkin.
 
Ja useissa viesteissä puhutaan "aloita hiljaa ja lisää volaa". Mikä pointti siinä oikeastaan on? Koko homma kun perustuu äänihuulten "alle" jäävään paineeseen, jolloin ilmapatsas puristetaan örinäksi. Tämä siis aiheutetaan palleatuella.
 
Mun mielestä tossa on pointtina lähinnä se, että monesti ne jotka alottaa treenaamaan tämmöstä laulutekniikkaa, alottaa sen huutamalla täysiä niin, että paikat menee paskaksi eikä se soundi meinaa siltikään toimia. Jos alottaa hiljaa ja siitä koventaa niin se on terveellisempää äänihuulille, ja se tekniikkakin löytyy sieltä ehkä paremmin. Mun mielestä siis ;) Kyllä se jossain vaiheessa sitten saattaa mennä erittäinkin kovaksi se voluumi, mutta silloin sen osaa tehdä hajottamatta itseään.

Mun mielestä tossa on pointtina lähinnä se, että monesti ne jotka alottaa treenaamaan tämmöstä laulutekniikkaa, alottaa sen huutamalla täysiä niin, että paikat menee paskaksi eikä se soundi meinaa siltikään toimia. Jos alottaa hiljaa ja siitä koventaa niin se on terveellisempää äänihuulille, ja se tekniikkakin löytyy sieltä ehkä paremmin. Mun mielestä siis ;) Kyllä se jossain vaiheessa sitten saattaa mennä erittäinkin kovaksi se voluumi, mutta silloin sen osaa tehdä hajottamatta itseään.
 
Hyvin laitettu ja unohdinkin kertoa tän perusasian, eli örinä ei oikeastaan tule kauhean lujaa. Volyymi ja tekniikka on kaksi täysin eri asiaa. Se, että örinän saa kuulostamaan voimakkaalta ei ole mitenkään riippuvainen siitä, että huudatko.
 
On toki harjoituksia, joissa käytetään hiljempaa volaa kun etitään esim. kerrannaistaajuuksia örinään (saa harmonioita), mutta silti: homma perustuu paineeseen, jolloin se tekniikka toimii vain ja ainostaan tietystä volasta ylöspäin. Mutta raja on totta kai ylhäällä myös. Kirjoitin ehkä huonosti. Liika paine siis riikkoo äänihuulet, ja uskonkin että tämä on se mielikuva mihin joka-kodin-pavarotit tarttuvat.
 
Homma siis ei mene niin.

Tuo "ilmeily" homma on jännä, kun siitä monet puhuu. Kyllä mulla ainakin ne ilmeet mitä laulaessa tulee on aina tullu ihan luonnostaan. En oo koskaan laulaessa ajatellu, että "Otanpa nyt oikein tuiman ilmeen, että näytän uskottavammalta".

 
Hohoo, onnistuin vissiin taasen ilmaisemaan asiani jtnkin epäselvästi: pointtina oli siis, että ilmeilemällä haetaan oikeaa "prrrkl!"-väriä ääneen, ei välttämättä mitään esteettistä uskottavuutta. Esimerkiks miun irvistely on erinomaisen naurettavaa katsottavaa, mut ääneen sillä saa sopivaa meininkiä...ja se riittää!

Korkeita rääkymisiä voi saada aikaiseks silleen,et kuvittelee oksentavansa samalla kun rääkyy.. Kun vedän jotain huuto/rääkymisääniä,ni yleensä otan vähän liioitellun ryhdin ja jännitän koko keskivartalon tiukaks paketiks. Jännitän samalla myös kurkun lihaksia sen mukaan paljonko tarvii säröä. Koska kyse on huutamisesta, otan tietysti myös jonkinlaisen ilmeen mikä on luontaisinta huutamiselle. Tuntuu että kaikkein vaikein homma on saada kurkku sellaiseen asentoon mistä saa oikeanlaisen soundin. Siihen auttaa tiettyjen mielikuvien luominen. Itse kun oon esim. halunnu öristä,ni oon kattonu millaiseen asentoon karhu vetää ittensä kun se murisee. Korkeat rääkymisäänet aluks kutittaa kurkkua, mut kun jaksaa etsiä itselle ja omalle kurkulle sopivinta tyyliä ni varmasti jossain vaiheessa saa oivalluksia asiasta. Mut kannattaa muistaa , että ei lähde himmaamaan, örinät/rääkymiset pitää vetää suht kovaa,että ne on vakuuttavia.

Mut kannattaa muistaa , että ei lähde himmaamaan, örinät/rääkymiset pitää vetää suht kovaa,että ne on vakuuttavia.
 
Tätä en kyllä täysin allekirjoita. Itsekin kyllä rääyn suht kovalla volalla, mutta yritänkin saada sitä volaa pienemmäksi, koska en voi rääkyä kovinkaan pitkään. Kai tämä on jonkin verran laulajakohtaista.

Korkeita rääkymisiä voi saada aikaiseks silleen,et kuvittelee oksentavansa samalla kun rääkyy.. Kun vedän jotain huuto/rääkymisääniä,ni yleensä otan vähän liioitellun ryhdin ja jännitän koko keskivartalon tiukaks paketiks. Jännitän samalla myös kurkun lihaksia sen mukaan paljonko tarvii säröä. Koska kyse on huutamisesta, otan tietysti myös jonkinlaisen ilmeen mikä on luontaisinta huutamiselle. Tuntuu että kaikkein vaikein homma on saada kurkku sellaiseen asentoon mistä saa oikeanlaisen soundin. Siihen auttaa tiettyjen mielikuvien luominen. Itse kun oon esim. halunnu öristä,ni oon kattonu millaiseen asentoon karhu vetää ittensä kun se murisee. Korkeat rääkymisäänet aluks kutittaa kurkkua, mut kun jaksaa etsiä itselle ja omalle kurkulle sopivinta tyyliä ni varmasti jossain vaiheessa saa oivalluksia asiasta. Mut kannattaa muistaa , että ei lähde himmaamaan, örinät/rääkymiset pitää vetää suht kovaa,että ne on vakuuttavia.
 
Tuo oksennusjuttu ja karhun asennon mallintaminen on jo aika erikoista, mutta tietty jos ne mielikuva harjotuksena tomii, niin miks ei...
 
En tiedä mitä tarkalleen tarkoitat tuolla kurkun lihasten jännittämisellä, mutta niiden kanssa kannattaa olla varovainen. Periaatteessa kurkun lihakset pitäisi olla rentona ja löytää vain se äänihuulien "oikea asento". Lisäksi taas kerran pitää mainita, että ei se äänenvoimakkuus ainakaan aluksi tarvitse olla kova.
 
Ja niinkuin tuossa vähän ylempänä keskusteltiinkin, niin mun ei oo ainakaan koskaan tarvinnut erikseen ajatella jonkun tietyn "rääkymis-ilmeen" ottamista, se tulee ihan luonnostaan.

Tätä en kyllä täysin allekirjoita. Itsekin kyllä rääyn suht kovalla volalla, mutta yritänkin saada sitä volaa pienemmäksi, koska en voi rääkyä kovinkaan pitkään. Kai tämä on jonkin verran laulajakohtaista.
 
On ne. Oma särölauluni tulee lähes niin lujaa kuin kurkusta lähtee, ja ainakin puoli tuntia äänenlaatu pysyy kelvollisena eikä kipua juuri ole.

On ne. Oma särölauluni tulee lähes niin lujaa kuin kurkusta lähtee, ja ainakin puoli tuntia äänenlaatu pysyy kelvollisena eikä kipua juuri ole.
 
Entäs kun pitää vetää 8 tunnin päivä studiossa?

Entäs kun pitää vetää 8 tunnin päivä studiossa?
 
Ei vedetä, tehdään vartin demo ja ollaan ug ja tr00.

Aivan, kukapa sitä nyt enää kolmikymppisenä haluaisikaan tehdä musiikkia. Miettikää lapset tarkkaan, kenen ohjeita kuuntelette :-)

entäs?
 
No hitsi. Palataan asiaan kymmenen vuoden kuluttua.

Oon piiskannu kurkkua nytten kymmenen vuotta. Oon treenannu lähes kaikenlaisia ääniä mitä kurkusta ikinä vaan saa irti,myös kaikkia kipeitä ja rumia ääniä.Silti mun äänelle ei oo tapahtunu mitään. Yleensä keikan jälkeen on seuraavana päivänä vaan ääni möreämpi,mikä ei haittaa tietenkään. Ainut kettumainen kokemus oli, kun vinguin niin kauan, että kurkussa oleva mollukka jotenkin turposi ja roikkui kielen päällä pari päivää. jollakin keikalla kyllä tais mennä ääni jumiin, ku vedin sikana limsaa, se ei näköjään tehny hyvää. Rööki pistää kans kurkun jotenkin herkäks, että silloin ei meinaa lähteä hyvin.
En tiedä onko näistä neuvoista paljoa apua. Voi olla etten osaa näitä mun ajatuksia ilmaista hirmu selkeästi aina. Oon vaan aina tottunu siihen että ääntä voi muokata esim.jos vetää jotain repivää ääntä niin paljon että ääni menee käheäks,ni parin päivän päästää örinä lähtee taas paremmin jne. Enkä oo tätäkään ite keksiny vaan kuulin sen eräältä raskaansarjan metallistilta, joka joskus kurlas lamppuöljyäkin,että sais vedettyä paremmin örinät. Tosin ei pysty nytten örisemään ku sai vapaaottelussa iskun kurkkuun.
Oon kyllä tiedostanu sen että kurkku ei kestä mitä vaan. Ehkä mulla on käyny tuuri että omani on kestäny. Luin joltain palstalta että örinät tehään valeäänihuulilla, mikä oli mulle itelleni helpotus ku olin miettiny,että miten ruvella mun äänihuulet on. Yleensä mulla äänihuulet väsyy vaan laulaessa, kun en osaa oikeaa laulutekniikkaa, oon alkanu vasta nyt sitä harjoittelemaan. Joskus vedin jotain hevikiekumista mikä tuntu pahalle äänihuulissa. En ole sitä ääntä enää tehny enkä tee. Ei nää mun jutut hirmu terveiltä aina kuulosta,mut mulle nää "menetelmät" on toiminu.

Siis mikä valeäänihuuli? En aivan tajunnut tuota..
mutta juu eli siis väärin tehty örinä vahingoittaa mutta oikein tehty ei?
Ainakin noin olen aikaisemmin ymmärtänyt..
Ja kurkkua ei saa jännittää!
 
Mulla taas on ongelmana... tai en tiedä onko se ongelma, mutta kun örisen syviä, niin minun on laitettava pää oikealle hieman vinoon.. Onko tämä normaalia ja saako sen estettyä miten tai siis muutettua?
Yli vuoden oon örissy nyt..

Siis mikä valeäänihuuli? En aivan tajunnut tuota..
 
Minun kasitykseni mukaan valeaanihuulet ovat ne samat aanentuottolihakset joita kaytat kun royhtaiset. Royhtaileppa pariin kertaan ja koeta raakyessa saada resonanssi tuntumaan siella samassa paikassa, ja kerro lahteeko yhtaan paremmin :) .

Tässä mietin yks päivä, että loppupeleissä kaikki örinät ja rääkymiset tehään äänenpaineella.

Tässä mietin yks päivä, että loppupeleissä kaikki örinät ja rääkymiset tehään äänenpaineella.
 
Äänenpaineella? No enpä voisi olla enempää eri mieltä. :)

Tässä mietin yks päivä, että loppupeleissä kaikki örinät ja rääkymiset tehään äänenpaineella.
 
Eli periaatteessa pelkkä pyöränpumppu riittää!

Örinä ja rääkyminen saa aikaan äänenpainetta.