Rock, pop, alternative ›

Pidän musiikista ja onhan kaverit kovia ja tyylitajusia soittajia. Mutta se laulaja... ei yksinkertaisesti pysty kuuntelemaan.

Mattin lauluääni varmasti jakaa porukkaa, mutta ainakaan itse en kykene kuvittelemaan Musea ilman miestä, tai siis miehen lauluääntä. Maailmassa on riittävästi monotonisia miehekkäällä ja kähisevällä äänellä laulavia rokkareita, jotka eivät joko uskalla tai pysty vetämään äärirajoille. Ääni ei nouse eikä paljoa laske. Matthew taas vetää överiksi, varsinkin vanhemmilla biiseillä ja se on vaan niin siistii kun se osaa!!11
 
Uuden livelätyn ostan varmasti ja viime viikolla tarttui käteeni Origin Of Symmetry. Levyä kuunnellessa paljastui se, mitä olin vähän uumoillutkin. Ei Muse ole studiobändi niinkään, vaan ansiot ovat lavaesiintymisessä. Levy oli aika tukkoiseksi tuotettu, vaikkeivät kitarasaundit olleetkaan aina niitä perinteisimpiä. Kun vertaa levyn äänimaisemaa kitaroineen kaikkineen vaikka Hullabaloo-liveen, huomaa miten paljon ne eroavat - Hullabaloon hyväksi. Olen selittänyt tätä studiolevyjen ja livelevyjen eroavaisuutta itselleni sillä, että studiossa bändi on epävarmempi ratkaisuistaan tuottajasedän hengittäessä niskavillloihin. Sitten kun bändi astelee pauhaavan monituhatpäisen fanaattisen yleisön eteen, räjähtää se kaikki potentiaali mitä bändissä on. Uskoisin, että levytyssessioiden aikana miettii bändi itsekin, että onko tämä nyt mahtavaa visionääristä musaa, vaiko naurettavaa äärimmilleen vietyä futuristista rockpop-musiikkia. No oli miten oli, niin itse olen aina ihan fiiliksissä soittaessani tai kuunnellessani New Bornin kitarariffiä.

Meinaako ne nyt ruveta joka levyn tiimoilta julkaisemaan live-dvd:n? Johan niiltä on tullu ulos Hullabaloo ja Absolution Tour. Kauheata rahastusta.
 
Mun mielestä näiden livetallenteiden myötä näkyy Musen kasvu liveaktina. Wembleyn keikan tallenteesta en voi toki mitään sanoa, mutta livenä oli kovettu. Siinä missä Hullabaloossa on mukana vielä junnumaista höntyilyä, on Glastonburyn setti jo suuri festariveto. Ja mitäs sitten, kun viedään show Wembleyn stadionille: 2 peräkkäistä loppuunmyytyä (no, sunnuntai oli lähes loppuunmyyty) keikkaa on kova saavutus bändille ku bändille. Jokaiselle DVD:lle löytyy mielestäni syy, miksi se piti julkaista. Sinä sanot sitä rahastukseksi, minä en.

Pidän musiikista ja onhan kaverit kovia ja tyylitajusia soittajia. Mutta se laulaja... ei yksinkertaisesti pysty kuuntelemaan.
 
Mulla oli sama juttu Musen kanssa melko pitkään, mutta sitten kun iski, niin iski kunnolla. Mahtavaa tulkintaa, sopivasti överiksi.

Itte ihastuin Museen ku näin mtv:ltä niiden livekeikan. Tais olla invincible ja stockholm syndrome jokka vei jalat alta. :P Nytte oon sitte tahattomasti mainostanu ja kehunu bändiä lavereille. Paska homma tässä on se että nyt Muse on kahen mun kaverin lemppari! Ne pölli mun lempparin! :D

Ajattelin näin Radioheadin tuotannosta tykkäävänä katsastaa bändin, jos vaikka olisi hyvää. Laulajasta tuli hiukan Thom Yorke mieleen, mutta en ajatellut mitään kopiota alkaa kuunnella. Onkos tämä sitten hiukan räväkämpää materiaalia, vai kannattaako ollenkaan katsastaa?

Ajattelin näin Radioheadin tuotannosta tykkäävänä katsastaa bändin, jos vaikka olisi hyvää. Laulajasta tuli hiukan Thom Yorke mieleen, mutta en ajatellut mitään kopiota alkaa kuunnella. Onkos tämä sitten hiukan räväkämpää materiaalia, vai kannattaako ollenkaan katsastaa?
 
On räväkämpää materiaalia. Ekaa levyä (Showbiz) pidetään radiopääkloonina, mutta muuten ollaan selkeästi omalla linjalla. Siinä missä Radiohead harrastaa hissuttelua ja sisäänpäinkääntymistä, Muse on ulospäinsuuntautuvampaa ja omaa huomattavasti massiivisemman, ehkä hieman ylitsevedetyn mahtipontisen saundin.
 
Tsekkaa vaikka tästä uusimman levyn biisi, mielestäni yksi bändin parhaita. Videosta puhumattakaan.
 
http://www.youtube.com/watch?v=jV1bRfLHA3A

Ekaa levyä (Showbiz) pidetään radiopääkloonina
 
oonkohan jotenkin huono, ku en ole oikein ymmärtänyt että miksi musea showbizin aikoihin niin hartaasti verrattiin radioheadiin?

oonkohan jotenkin huono, ku en ole oikein ymmärtänyt että miksi musea showbizin aikoihin niin hartaasti verrattiin radioheadiin?
 
Petri Silas Soundissa 10/2003 Absolutionin levyarvostelussa (http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=2979):
 
"Kaiken maailman Salierien ja muiden perässähiihtäjien temmellyskenttäähän tämä rock tunnetusti on, mutta jotenkin Musen levyjä kuunnellessa tulee tavanomaista vaivaantuneempi olo. Mitä Matthew Bellamyn bändikaverit toteavat, kun laulaja/kitaristi taas esittelee treenikämpällä uuden biisinaihion, jonka esittää Thom Yorkesta muistuttavalla määkyvällä äänellään? Millä sanoilla hänen modernia rockmusiikkia tuntevat ystävänsä kommentoivat Musen levyjä?
 
Musen kehityskaari on kestänyt kohta viiden vuoden ja kolmen varsinaisen albumin verran. Kiinnostavaa onkin nyt seisahtua pohtimaan, mahtaisiko koko tätä kehityskaarta edes olla olemassa, jos Radiohead ei olisi tehnyt ja vuonna 1997 OK Computer -albumiaan julkaissut. Sillä vaikka Bellamyn, basisti Chris Wolstenholmen sekä rumpali Dominic Howardin kahden ensimmäisen levyn kohdalla asiaa lähinnä vain seuraili vähän huvittuneena sormiensa lävitse, oli tältä kolmoskiekolta kai jo lupa odottaa muutakin kuin Origin of Symmetryn (2001) myötä huippuunsa hiottua "Radiohead kohtaa Toolin" -estetiikkaa."
 
Eipä tuossakaan kyllä sen kummemmin perustella, mutta kai se vain joidenkin korvaan kuulostaa kovasti Radioheadilta. Ilmeisesti "määkivä" laulaminen ja se että on brittiläinen rockia soittava bändi sitten riittää siihen.

Eipä tuossakaan kyllä sen kummemmin perustella, mutta kai se vain joidenkin korvaan kuulostaa kovasti Radioheadilta. Ilmeisesti "määkivä" laulaminen ja se että on brittiläinen rockia soittava bändi sitten riittää siihen.
 
Minä en kyllä ymmärrä, miten Muse voi kuulostaa joidenkin mielestä Radioheadilta. Aivan eri maailmoista ovat näiden bändien soundimaailmat ja oikeastaan kaikki muutkin asiat. Joillekin se varmaan vaan on niin, että kaikki Radioheadin jälkeen tulleet brittiläiset rock-bändit apinoivat Radiopäitä.

Origin of Symmetryn (2001) myötä huippuunsa hiottua "Radiohead kohtaa Toolin" -estetiikkaa
 
tämäkin. mitä hittoa? =D

Kaikesta on vain pääteltävä että Petri Silas on äärimmäisen ammattitaitoinen kriitikko. :)

On räväkämpää materiaalia. Ekaa levyä (Showbiz) pidetään radiopääkloonina, mutta muuten ollaan selkeästi omalla linjalla. Siinä missä Radiohead harrastaa hissuttelua ja sisäänpäinkääntymistä, Muse on ulospäinsuuntautuvampaa ja omaa huomattavasti massiivisemman, ehkä hieman ylitsevedetyn mahtipontisen saundin.
 
Tsekkaa vaikka tästä uusimman levyn biisi, mielestäni yksi bändin parhaita. Videosta puhumattakaan.
 
http://www.youtube.com/watch?v=jV1bRfLHA3A
 
Kiitokset, joskin biisi ei ehkä ollut aivan sen tyylistä mitä olisin bändiltä toivonut. Voisin silti katsastaa levyn pari.

Muse harkitsee maailmanlaajuista stadionkiertuetta. Hieman mietityttää että saisivatko esim. Helsingin Olympiastadionia myytyä loppuun.
 
http://www.gigwise.com/news/40873/muse-to-announce-world-stadium-tour?

Muse harkitsee maailmanlaajuista stadionkiertuetta. Hieman mietityttää että saisivatko esim. Helsingin Olympiastadionia myytyä loppuun.
 
http://www.gigwise.com/news/40873/muse-to-announce-world-stadium-tour?
 
Tuskin saisivat - siksipä sietäisi tulla Ratinaan :)

Näyttäis olevan CDONilla jo tuo HAARP cd+dvd varattavissa. Onko joku tietoinen, mikä ero on normilla ja limited editionilla?

Näyttäis olevan CDONilla jo tuo HAARP cd+dvd varattavissa. Onko joku tietoinen, mikä ero on normilla ja limited editionilla?
 
Hmm, olisikohan niinkin merkittävä ero, kuin että limited editionissa on komeammat kannet:) Pikagooglauksella en löytänyt mitään tietoa aiheesta. Hullabaloo-Dvd on minulla limited edition, ja viehän se ainakin enemmän tilaa hyllyssä. Microcuts.netissä mainittiin, että cd on ensimmäiseltä illalta ja DVD toiselta illalta, jolloin itsekin paikalla olin. Niin tai näin, eiköhän tuo limited edition tule itselle hommattua, pöljä fani kuin olen:)
 
Edit: Näyttää muuten levykauppax:n sivuilla olevan tuo limited edition huokeampi kuin cdonissa, sieltä siis tälläkin kertaa levyn tilaan.

Hmm, olisikohan niinkin merkittävä ero, kuin että limited editionissa on komeammat kannet:) Pikagooglauksella en löytänyt mitään tietoa aiheesta.
play.com:
"Special Edition features Box Set containing set of 3 postcards and also features additional exclusive backstage footage"
 
normaali 10,99 puntaa, spessu 15,99 puntaa.

Keskiviikkona sitten ilmestyy HARRP
 
Jonka kunniaksi tämä http://www.telkku.com/tiedot?oid=2008031919004 tulee Subilta