Roots ›

http://www.pristineclassical.com/LargeWorks/Vocal/PABL001.php
http://www.pristineclassical.com/LargeWorks/Vocal/PABL002.php
http://www.pristinestorage.com/forc … php?file=samples/PABL001sampler.mp3
 
No mun mielipiteeni arvannette, kun kerran tämän laitoin. :D

Sinä oletettavasti kiljut riemusta... :)Eihän tuo hassummalta saundannut,voisi vaikka hankkia.Tosin enemmän tulisi edelleen King of delta blues singer vinyyleitä pyöriteltyä.

Eipä mielestäni soundi ainakaan parantunut. Tai sitten omistamani kokoelma on myös remasteroitu :P

Mielipideasioita, ja enpä ole kaiken maailman ajan remastereita kuullutkaan. Nämä kuullostavat mielestäni voimakkaammilta kuin kuulemani versiot, vaikka sihinää ja säröäkin tietysti enemmän onkin.
 
Onkohan tämä sitten mielestänne se "paras" remaster:
http://www.amazon.com/Delta-Blues-S … music&qid=1197999051&sr=8-4

Onkohan tämä sitten mielestänne se "paras" remaster:
http://www.amazon.com/Delta-Blues-S … music&qid=1197999051&sr=8-4
 
Mun mielestäni ainakin, kaikenmaailman CD versiot on vapaamuurarien ja maailmanpankin juonia. Parasta siinä on että Riks Raks ja Poks on muuttanut muropaketista mun levariin.

Otan omani mielummin ilman Riks Raks ja Pokseja, eli tykkäsin kovasti tuosta masteroinnista. Saa näköjään helposti ostettua paypalin kautta noi MP3set

Mun mielestäni ainakin, kaikenmaailman CD versiot on vapaamuurarien ja maailmanpankin juonia. Parasta siinä on että Riks Raks ja Poks on muuttanut muropaketista mun levariin.
 
Vaikkakin LP on mielestäni huomattavasti parempi kuin cd, niin live on silti aina parempi kuin vuosikymmeniä kuivunut vaharulla tahi savikiekko.
Joten mitä lähempänä Robertin spelaamista uskon korvani olevan, sitä parempi, vaikkakin välissä on ollut usiampikin tietokoneisiin viehkoontunut binääriluvuista erektoitunut hlö.

Itselläni on tuo vinyyliversio "King Of The Country Blues Singers" -LP:stä. Vol. 2 on vain kasetilla, ja olenkin aika ajoin harkinnut sen korvaamista hieman luotettavammassa formaatissa.
 
Toistaiseksi olen pitänyt em. parhaana tallenteena. Mutta kuunneltuani uusimman remasteroinnin esimerkkiä "From 4 until late", joudun myöntämään, etten ole koskaan ennen kuullut näin selvästi mitä RJ todella soittaa ko. kipaleessa.
 
Kompletisti joutunee ostamaan kaikki versiot. Kun Richard Nevins joku aika sitten remasteroi parhaat palat Charlie Pattonin tuotannosta Yazoolle, kävi kova parku; pitääkö taas ostaa Pattonin tuotanto uusiksi. Ja pitihän se. ;)
 
Muusikkona olen kiinnostunut näistä uusista remasteroinneista, koska saan paremmin selvää siitä mitä todella soitetaan.
 
Joillakin palstoilla 78-kiekkojen keräilijät tuhahtelevat että vain niiden kuunteleminen avaa oikean soundin. Kun mastereita ei enää liene olemassa, ja 78 on kadonnut formaatti, katsoisin tämän olevan suuren yleisön kannalta yhdentekevää.
However, keskiverto kuuntelija saattaisi pitää vanhaa "King Of..." remasterointia korvaa miellyttävimpänä, mene ja tiedä.

Hmmm, jaksasko RJ vatvoa ollenkaan kumpi soundaa paremmmalta? Luulen et se
ois cd:n kannalla, se on kätevämpi.
 
Itellä on tuo vinyyli ja sit se tupla cd, joka on enempi käytössä.

Mun mielestäni ainakin, kaikenmaailman CD versiot on vapaamuurarien ja maailmanpankin juonia. Parasta siinä on että Riks Raks ja Poks on muuttanut muropaketista mun levariin.
 
En nyt täysin ymmärrä mitä tarkoitat. Siis sitä että tuo uusi versio on liian siloiteltu, ja tuossa vanhemmassa on enemmän rahinoita? Ja/tai itselläsi on siis vinyylinä nuo?
 
No en pysty täällä duunissa kuuntelemaan noita Amazonin klippejä, mutta eilen kun vähän vertailin, tuo uusin remaster ei kuullostanut yhtä siloitellulta kuin aiemmat, vaan kohinaa oli ja sekä kitara että miehen ääni kuullosti enemmän elinvoimaiselta, eli verrattuna aiempiin siltä kuin olisi peitto nostettu kajarin päältä pois. Eli olen samaa mieltä panadolin kanssa, että nythän oikeasti kuulee mitä mies soittaa! Varmasti vaihtelee biisien välillä se kuinka onnistunut tämä uusin remaster on, mutta itse ajattelin kyllä näihin pennosiani sijoittaa.

En nyt täysin ymmärrä mitä tarkoitat. Siis sitä että tuo uusi versio on liian siloiteltu, ja tuossa vanhemmassa on enemmän rahinoita? Ja/tai itselläsi on siis vinyylinä nuo?
 
Älä välitä en itsekään aina ymmärrä...
 
Tarkoitin että tämänkaltaisessa musiikissa ei häiritse pienet häiriöäänet päin vastoin tuovat tiettyyn rajaan asti vintage fiilistä. Yhdessä Son Housen levyssä on jopa kannessa varoitus että musiikin taustalta kuuluu jotain rautatien ääniä.
 
Jotenkin tulee vain mieleen että elämästä ei tule helppoa jos yrittää yhdistää hifistelyn prewar bluesiin.

Jotenkin tulee vain mieleen että elämästä ei tule helppoa jos yrittää yhdistää hifistelyn prewar bluesiin.
 
Selvää allekirjotusainesta. :-D

no täällähän ei näistä pidetä, mutta mä pidän, joten tässä XR remasteroitu John Hurt 1928: http://www.pristineclassical.com/LargeWorks/Jazz/PABL004.php
 
ja Tampa Red:
http://www.pristineclassical.com/LargeWorks/Vocal/PABL003.php

Mun mielestä kuulostaa aivan erinomaiselta. Noissa ei selvästikkään ole keskitytty vain rahinoiden ja napseiden poistoon vaan äänityslaitteiston puutteelisen taajuustoiston korjaamiseen. Mississippi John Hurt'in laulu ja kitara kuulostaa hyvin paljon samalta kuin 60-luvun Vanguard levyillä ja käy esimerkkinä miten on saatu 20-luvun äänityksestä kaivettua oikean kuuloiset kitara ja laulu saundit.
Jos verrataan Robert Johnsonin King of Delta .. LPtä ja Complete CD:tä ja näitä uusia remasterointeja niin, mielestäni Complete (2cd) on huonoin koska ritinöiden ja rapseiden poiston yhteydessä on leikattu osa äänityksen "voimasta" tai dynamiikasta, uusilla remasteroinneilla kitara kuulostaa paljon luonnollisemmalta ja kitaran sävelestä saa paremin selvää. Vanha LP-versio puolustaa kyllä paikkaansa siinä että, se kuulostaa kutakuinkin siltä kuin vanha 78-r levy soisi hyvällä laitteistolla.

Mun mielestä kuulostaa aivan erinomaiselta. Noissa ei selvästikkään ole keskitytty vain rahinoiden ja napseiden poistoon vaan äänityslaitteiston puutteelisen taajuustoiston korjaamiseen.
 
Itsellä on myös "King of Delta..." lp:nä. 90-luvun 2CD-remasteria en ole kuullut. Nämä näytepalat kuulostavat ainakin näin pikaisesti kuulokkeilla kuunneltuna hemmetin hyville. Näissä tosiaan kuulee soiton ja jopa huoneen. Se että suhinoita ja napsuja ei ole menty liiaksi poistamaan on pelkästään plussaa, koska vielä nykyinenkään "no noise"-teknologia ei poista häiriöitä poistamatta paljon muutakin. Nämä kuulostaa tosiaan voimakkailta ja eläviltä. Oliko näissä tarkistettu pitchiä alaspäin? Minusta kuulostaa RJ:n ääni vähemmän kireältä kuin LP:llä. Ei ole niin hysteerisen kuuloista laulu eikä soitto, jopa laid back -fiilis välillä, jota en ole näihin äänityksiin aikaisemmin yhdistänyt. Jännite kuitenkin säilyy.

Jotenkin tulee vain mieleen että elämästä ei tule helppoa jos yrittää yhdistää hifistelyn prewar bluesiin.
 
Heh, näinhän se on. En mä ainakaan kuuntele Robert Johnson-levyiltä minimaalisia eroja vaan sitä musiikkia, joka vie mennessään. Complete Recordings ja king of the delta blues singers-CD kuulostaa mun mielestäni tarpeeksi hyvältä. On tietysti ihan kiva jos tulee vielä parempilaatuisempaa kamaa, mutta onko sillä sitten väliä, jos niitä pitää eron kuullakseen kuunnella "vierekkäin"?

On tietysti ihan kiva jos tulee vielä parempilaatuisempaa kamaa, mutta onko sillä sitten väliä, jos niitä pitää eron kuullakseen kuunnella "vierekkäin"?
 
Just noin, ihan kiva jos joku saa kiksejä noista hienommista versioista mutta mulla on edelleen säännöllisessä kuuntelussa ne vanhat vinyylit, eikä edes tuota completea tullut hankittua vaikka siinä ne pari "uutta" biisiä olisi ollut (kirjastosta sentään lainasin). Tiesin ettei sitä tule kuitenkaan kuunneltua. Mutta kukin tavallaan.