Elektroniikka ja soitinrakennus ›

tässä tulisi sopivasti tilaa uudelle modaukselle ja kiyseessähän olisi taas strato kopsu. ajattelin tehdä siitä vanhan ja kuluneen näköisen. mitäs konsteja olette käyttäneet?? ja ennen kaikke miten saan osia esim. talla ja virityskoneisto ruostutettua nopeiten. eli millä ruostutetaan??

ja ennen kaikke miten saan osia esim. talla ja virityskoneisto ruostutettua nopeiten. eli millä ruostutetaan??
 
Kun ei ne kaikki osat oikeen "ruostu".. Ensittäin ne on kromattuja/niklattuja/kullattuja yleensä, ja se pinnote, vaikka ohut onkin, ainakin ehjänä ei ruostetta ota. Sen lisäks melkoinen osa on valumetallia, yleensä. Ei rautaa.
Jollain happokäsittelyllähän noita voi "himmentää" kyllä. Varovaisuus on valttia, ja otettava huomioon, että virikoneissa ja joissain talloissakin saattaa olla osia, jotka ei sitten yhtään tykkää happokäsittelyistä.

Hapot tekee tosiaan mukavaa jälkeä metalliin.
En tiedä mikä aine olisi vastaavaa (akkuhappo vähän hasardi vaihtoehto?),
mutta meikä on vahingossa syövyttäny useampia metalliesineitä paristoista vuotaneella hapolla. Tuli kyllä toudella kulahtaneen ja kärsineen näkönen pinta :D
 
Mutta siis jonkinsortin hapot olisivat tähä hommaan varmasti hyviä niinkuin kettu tossa jo sanokin, ja sitten vanhalla maalinpoistokikalla oon saanu pinnotteita poistettua metalliesineistä. Eli lämmittää kuumailmapuhaltimella ja naputtelee vaikka vasaralla pinnotusta poies metallista. En tiedä sitten miten toimii kitaran hardwaren kanssa, ainakin halvemmissa veikkaisin pinnoitteen tohon tyyliin irtoavan. Sitte tietty voisit kokeilla vähän perinteisempään tyyliin vetästä niitä erilaisilla hiomapapereilla ja iskeä ulos vaikka ikkunalaudalla kosteudesta nauttimaan. Tapoja on varmasti vielä monia lisää, nämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen.

Mikäs se oli se "ruostemaali" joka täälläkin oli puheenaiheena taannoin? Olisiko siitä mihinkään tässä tapauksessa? Sehän toimi muistooksein niin, että ensin pinta käsiteltiin jollain ruostuvalla tavaralla (rautaoksidi?) ja sitten siihen päälle tuli tämä ruostuttaja.

Mutta siis jonkinsortin hapot olisivat tähä hommaan varmasti hyviä ..
 
Kuitenkaan en kovin tuhteja happoja käyttäisi, just rikkihappo (akkuhappo) on yks niistä. Saattaa tulla syöpymiä jopa siihen valuunkin, ja koska valumetalli on valumetallia, ellei oo jotain neutralointiliuosta varattuna lähelle, tulee kovilla hapoilla äkkiä "huonoa jälkeä".. Ja varovaisuuttahan tuo vaatii aivan hirveästi!
Asianmukaiset suojaukset, ja käden ulottuville vettä ja neutralointilitkua ehdottomasti.
 
Turvallisempaa on käyttää jotain miedompia happoja, sitruunahappo, muurahaishappo tms.

Mikäs se oli se "ruostemaali" joka täälläkin oli puheenaiheena taannoin? Olisiko siitä mihinkään tässä tapauksessa? Sehän toimi muistooksein niin, että ensin pinta käsiteltiin jollain ruostuvalla tavaralla (rautaoksidi?) ja sitten siihen päälle tuli tämä ruostuttaja.
 
Ei taida kromauksessa pysyä kunnolla.. =)

Ei taida kromauksessa pysyä kunnolla.. =)
 
Katselin tuota Ormsbyn WOMD-rakennusketjua ( http://projectguitar.ibforums.com/index.php?showtopic=16436 ) ja mietiskelin seuraavaa:
 
Josko osat ensiksi ohuelti lakkaisi kirkkaalla lakalla (tai ruskealla maalilla?) ja ripottelisi pintaan hienoa rautajauhetta.
 
Sitten dipataan osa suolaveteen ja jätetään sopivaan ei niin kuivaan paikkaan odottamaan reaktioita.

Itse tein reteästi ja upotin vanhan Epiphone stratokopsun hardwaret ferrikloridiin. Eli siihen litkuun millä piirilevyjä voi syövytellä. Ja kuten fox sanoi, ei kannata liian tuhteja happoja käyttää ettei käy köpelösti.
 
Noh... itse kokeilin ensiksi ruostuttaa Kodin Putkimiehellä, eli vissiin lipeällä(?), mutta sillä ei ollut vaikutusta. Sen jälkeen jätin hardwaret yön yli ferrikloridiin lillumaan. Aamulla astian pinnalle oli muodustunut herkullista ruskeaa ruostevaahtoa ja kiljahdin riemusta, että nyt minun relic-projektini lähtee käyntiin. Muttamutta, ruostetta oli tullut ehkä turhan tuhdisti tai sitten nuo Epin valuosat eivät kovin laadukasta olleet. Virittimien takaosan "suojalevyt" olivat sulaneet kokonaan pois ja ruostetta oli muutenkin suht tuhdisti osien päällä. Rautaharjan ja karhunkielen jälkeen osat näyttävät siedettäviltä sentään, mutta luultavasti pienempi aika ferrikloridissa olisi saanut parempaa jälkeä aikaan.

en mä ihan ruostuttamisesta tiedä mutta ruosteen näkösestä pinnasta muistelisin että näissä askarteluliikkeis sun muis vastaavissa myydää sellasia tököttejä joita saa tollasille pinnoille (muistaakseni) saa ruosteen näköstä, kuparin sun muun, kannattaa käydä kyselemässä!

Hapot tekee tosiaan mukavaa jälkeä metalliin.
En tiedä mikä aine olisi vastaavaa (akkuhappo vähän hasardi vaihtoehto?),
mutta meikä on vahingossa syövyttäny useampia metalliesineitä paristoista vuotaneella hapolla. Tuli kyllä toudella kulahtaneen ja kärsineen näkönen pinta :D
 
Mutta siis jonkinsortin hapot olisivat tähä hommaan varmasti hyviä niinkuin kettu tossa jo sanokin, ja sitten vanhalla maalinpoistokikalla oon saanu pinnotteita poistettua metalliesineistä. Eli lämmittää kuumailmapuhaltimella ja naputtelee vaikka vasaralla pinnotusta poies metallista. En tiedä sitten miten toimii kitaran hardwaren kanssa, ainakin halvemmissa veikkaisin pinnoitteen tohon tyyliin irtoavan. Sitte tietty voisit kokeilla vähän perinteisempään tyyliin vetästä niitä erilaisilla hiomapapereilla ja iskeä ulos vaikka ikkunalaudalla kosteudesta nauttimaan. Tapoja on varmasti vielä monia lisää, nämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen.
 

 
mites olet käytännössä ton patterihomman tehnyt ja löytyiskö jotain kuvaa vielä tuloksesta

mites olet käytännössä ton patterihomman tehnyt ja löytyiskö jotain kuvaa vielä tuloksesta
 
Mulla oli kosteutta ja pieniä kolhuja (tyyliin tippunut asfaltille) saaneita
paristoja vanhassa kameralaukussa samassa taskussa, jossa oli pieniä kolikoita, metallinen teroitin sekä salaman ständistä yks metalliosa. Patterit sitten oli ilmeisesti joko puhkeamisen ja/tai ajan, sekä kosteuden takia vähän turvonneet ja niistä oli vuotanu sitä happoa siihen taskuun, jossa ne sitten muhi ties kuinka pitkään, luultavasti yli kuukauden.
 
En tiedä kuinka pitkään itse prosessi kesti, mutta esim. melko käsittelemättömästä metallista tehty teroitin sai pintaansa katu-uskottavaa rupea ja pinta kului vähän saman näköiseksi kuin näissä relic-tyyppisissä valmiiksi kulutetuissa kepeissä ne kromi/nikkeli osat. Uskoisin, että rikkomalla pintaa/pinnoitetta, pistämällä osat jonkinsortin happokäsittelyyn ja viimeistelemällä tuloksen teräsvillalla, saa aikaan melko uskottavaa relikointia, jos sellaiseen siis päädyt.

saisikkohan silleen että jos teräsvillalla ottas pinnan pikkaisen karheaksi ja laittaisi lasiin ja sinne pari kolme hajoitettua patteria ja päälle vettä?

saisikkohan silleen että jos teräsvillalla ottas pinnan pikkaisen karheaksi ja laittaisi lasiin ja sinne pari kolme hajoitettua patteria ja päälle vettä?
 
Varmaan jotain tohon suuntaan. Itse en vaan sotkisi vettä ja happoja, periaatteessa se happo varmaan vaan laimenisi jos niin tekisi. Jollain karheammalla teräsvillalla ja/tai hiekkapaperilla pintaa rikki, sitten happo ja lopuksi johonkin missä metalli pääsee kosketuksiin veden JA hapen kanssa. Mun käsittääkseni se ruostuu hitaammin pelkästään vedessä ja kosteuden+hapen vaikutus jotenkin tuntuisi tehokkaammalta.
 
Paha tällasista on sanoa ilman että kokeilee just tasan niillä sun osillasi, eri hardware kun usein on eri metallia jne. Pointtina kuitenkin se, että kannattaa kokeilla, tuskin tohon tyyliin pahasti pieleen menee.

Turvallisempaa on käyttää jotain miedompia happoja, sitruunahappo, muurahaishappo tms.
 
Näillä et metallia saa ruostumaan.
 
Tarvitaan vahvempaa kamaa. Suolahaposta lähtisin itse, laimeakin liuos käy.

Kuten tuossa noista hapoista jo mainittiin, niin sitruunahappoa käytetään lähinnä ruosteenpoistoon.
Samaten kodin putkimies eli lipeä irrottaa ruostetta eikä tee sitä.
 
Suolavesi tuntuu olevan kova sana, varsinkin kun tuolla suolatuilla teillä autolla ajelee.

Kuten tuossa noista hapoista jo mainittiin, niin sitruunahappoa käytetään lähinnä ruosteenpoistoon.
Samaten kodin putkimies eli lipeä irrottaa ruostetta eikä tee sitä.
 
Suolavesi tuntuu olevan kova sana, varsinkin kun tuolla suolatuilla teillä autolla ajelee.
 
Tässä on hankala sanoa mitä aloittaja hakee, kun otsikko on ruoste, aloitusviestissä hän sanoo hakevansa kulunutta pintaa ja sitten taas mainitaan ruoste. Meikän neuvoilla tulee sellanen kuin sanoin, eli kulunut, vintagehenkinen pinta.

Ferrikloridilla saa ihan hyvän näköistä pintaa metallliosille.
Pitää vaan olla koko ajan vahtimassa & välillä huuhdella veden alla, näyttää hienoa teräsvillaa ja tutkailla tarviiko syövyttää lisää.
Tein mikin kuorista "komiat" tuolleen, en nyt vaan satu löytämään että kuvaa nappais...

Itse uitin mm. tallaa kokonaisuudessaan, ja pleksin kiinnitysruuveja sun muita metalliosia semmosessa keitoksessa jossa oli vähän väliä eri aineksia aina jarrunesteestä 9V paristoon ja auton alustansuojamassaan :D Ruostetta sain aikaan ja katu-uskottava soittoa haittaamaton paskakerros jäi kyllä osien pintaan.
 
Omakuvassa jonkinnäköstä lopputulosta... Kesken vielä tuo rojekti, mutta jatkuu kun kerkee.
 
E: Laitoin vielä toisen kuvan. Vinkkinä vielä että tuommoiset Fenderin nickel-läpyskä-vintage-tallapalat tummuu käytetyn näköisiksi aika äkkiä ihan aidosti pelkästä hiestä jos sitä pääsee niille valumaan. ainakin itselläni oon huomannu.

Dody on myös hauska kun voi "petsata" ruosteella. Ämpärin pohjalle pari kunnon kourallista nauloja, mitä enemmän sitä nopeammin riittävä määrä ämpärinpohjalle ruostemössöä kertyy. Tällä jauhomaisella ruostetöhnällä petsailee puut ja lakka päälle. muuteman lakka kerroksen jälkeen, kun lakka vielä on märkää, tuohi palaan ja savuttelee vielä hiukan pintaa. Ei saakeli pojat, nyt alkoi kyllä kitara rojekti :D Joku puoliakkarin tyyppinen keppi tällasella pinnotteella ja kevyt bursti viel. metalliosat oikein ruosteisiksi... :) perästä kuuluu..