Kitarat: soittaminen ›

Nii-i. Ja hyvässä opetuksessahan _ei_ nimenomaan ole kyse tuosta. Hyvä opettaja näyttää miten voi itse oppia. Hyvä opettaja näyttä eri mahdollisuuksia, ja avaa ovia. Hyvä opettaja inspiroi ja motivoi.
 
Paremmin en olisi voinut sanoa.

Joltain Jazz hemmolta voisi ottaa että saisi vähän irtiottoa omista rutiineista.

Monilla näyttäis olevan sellanen asenne et en oo ottanu tunteja enkä ota. Se nyt o vähän väärä asenne koska tunneista ainaki itte oon oppinu tosi paljon. Mut tunnit on kalliita ja paskasta ei kannata maksaa... se on paljon opettajasta kiinni.
 
Ja hitto! Minähän en rupea maksamaan kenellekään siitä, että se sanoo "ei noin voi soittaa, pitää soittaa näin"!
 
Jos se opettaja osaa hommas, ni sillä on kyl syy sihen miks se sanoo noin. Esim. itselläni... ku alotin tunnit näppäily oli mitä oli eikä vuoronäppäyli mennyt läheskään vuorotellen ylös alas. Opettaja sanoi sillon tiukasti että vuoro näppäily pitää laittaa kuntoon! Se tuntu aluks tyhmältä, mut nyt ku sen oon oppinu ni soitto luistaa. Mulla ois nyt suurii ongelmii soitossa jos en ois opetellu oikeeta näppäilyy.

Klassisesta otan tunteja. Sähkökitaratunnit lopetin opistossa, koska tuntui, että opettaja vei kiinnostusta kitaransoitosta. Rupesin kans kuuntelemaan ihan erityylistä musiikkia ku menin opistoon, tosin ei huono juttu ku löysin monia uusia kitaristeja. Lisäksi ehkä opin jotain uutta tekniikasta ja huomion kiinnittämistä fraseeraukseen ym. timeen. Nyttemmin oon onneksi tajunnu, että kaikenlaista musaa voi kuunnella, eikä tartte olla genreuskoivainen, vaikka tunneilla käviessä vähän ynkän kuuntelu jäi:D

Sekä klassisesta että sähkökitarasta otan tunteja, enkä ole vielä katunut.

En ota, enkä ole ikinä ottanut. Soitellut 2vuotta itseoppineena.

Musiikkiopistolla pop/jazz-puolella sähkökitara sivuaineena, 3/3 tekeillä. Onhan noista hyötyä kaikin puolin, kun on hyvä opettaja. Samalla toki sitten myös bändisoittoharjoitusta, kun tutkintoja säestellään ym.

Kahden vuoden ajan otin, mutta nyt en ota enää, ei ehdi, kun tuo opiskelu vie aikaa.

Otin(viime talven) tunteja, jota jotkut sanovat suomen parhaaksi blueskitaristiksi. Onko kukaan kuullut sellaista nimeä kuin Jarkka Rissanen???
 
Jarkka on kyllä pirun kova soittamaan. Ellei Suomen, niin ainakin lapinlahden kovin :P

Pari kertaa parilta tutulta kysellä hommia. Siinä vaiheessa kun on "perusasiat" niin teknisesti kuin teoreettisetkin hallussa ei mielestäni tunneilla tee mitään (about 5-10 vuotta kun on soittanut suht ahkeraan). Tietty henkilöstä riippuen.
 
Toisin sanoen tarkoitan että jos kuulet että timesi on huono, treenaat timeä.
Jos et osaa sointukäännöksiä, soitat sointukäännöksiä.
jne
jne
jne
 
Onhan sillä opettajalla tietty hyvä perseelle potkijan funktio, jos on taipumusta laiskuuteen.
 
toisin sanoen kun viimeksi kävin tunnilla, niin opettaja vain vahvisti ne asiat mitkä jo tiesin että tulisi treenata kuosiin.
 
Toki haluasin kuulla joltain suhteellisen pätevältä soittajalta, joka on saanut pätevää opetusta, että kuinka väärässä olen (aika pahasti, varmaan)?
 
Yksi missä pätevä opettaja on paikallaan, on varmaankin teorian ja käytännön yhdistäminen.

Eli mielenkiinnostani kyselen, että moniko täällä on ottanut tai ottaa kitaratunteja? Löytyykö opettajia? Nm. Itseopiskellut
 
Joskus - hyvin useinkin- soitto tuntuu sellaiselta junnaamiselta, että toivoisi jostain saavansa soittotunteja. Mutta keneltä täällä landella...

Otanhan minä.

Kävin parilla tunnilla, mutta sain siellä "p*skaa" opetusta.(tai sitten en) Mm. olisi pitänyt opetella aivan uudet käsien asennot yli vuoden soiton jälkeen... aika hölmöä. Ja muutenkin tuli vähän sellaisia tyhmiä juttuja. Ja kyrsi vielä kun se äijä oli sairas jazz-friikki(Neff Irizary). Olen tainnut saada huonon kuvan soittotunneista, joten opettelen itse. Ja onhan se hienoa kun itse oivaltaa ja/tai keksii jotain. Varmasti ainakin oppii itselleen sopivimman tekniikan yms. Ja jää enemmän rahaa kitarakamoihin.:-)
 
Mm... en haluaisi mustamaalata tuttuja, mutta Neff tosiaan ei välttämättä ole paras mahdollinen opettaja kaikille. Tietyille tyypeille se on just oikea, tiedän monia, jotka ovat käyneet pitkään herran tunneilla ja koko ajan oppivat uutta ja kehittyvät, mutta se amerikkalainen, äärimmäisen kilpailuhenkinen pedagogiikka voi olla aika rankkaa. Lisäksi kun se ei itse oikein soita muuta kuin jazzia, niin teknisissä asioissa sen lähtökohdat ja pyrkimykset ovat usein täysin eri maailmasta kuin esim. jollain death metal -kitaristilla. Neff kyllä tekee oman hommansa pätevästi, mutta ei vaan sovi kaikille opettajaksi, niin kuin ei varmaan kukaan.
 
Yhdestä itselleen sopimattomasta opettajasta ei kannata masentua, vaan kannattaa etsiytyä semmoisen tyypin oppiin, joka hallitsee ja diggailee niitä asioita, joita itsekin haluaisi oppia, pikemminkin kuin mennä humppaspesialistin oppiin jos tavoite on soittaa Hendrixiä. Yleispätevät, monta tyyliä hallitsevat, lisäksi esim. teknisissä asioissa osaavat opettajat ovat todella harvassa, joten mieluummin suosittelen käymään erikoistuneilla opettajilla ja painottamaan sitä, mitä haluaa kultakin opettajalta oppia. Jos tavoite on soittaa tilua, niin joltain rosoisesti soittavalta blues-äijältä ei kannata ottaa yleiseen tekniikkaan mallia, vaan pikemminkin saundi-, fraseeraus- yms. juttuihin. Käymällä useammalla opettajalla saa myös perspektiiviä asioihin aivan eri tavalla-
 
Käden asennot ja vastaavat ovat sellaisia, että niihin puuttumisesta ei kannata hermostua, vaan yrittää ymmärtää mikä pointti opettajalla on sanoa niistä. Varsinkin vasemman käden peukalon kannattaa antaa vapaasti seilata kaulan takaa otelaudan yläpuolelle siitä riippuen mitä milloinkin soittaa. Bendailu, vibrato, ranteen vapaa käyttö on lihaksistolle taloudellisempaa toisessa asennossa, toisessa asennossa taas nakit osuvat ekonomisemmin kohdalleen. Oikea käsi taas on useimmilla kitaristeilla ihan perseestä, joten siihen kannattaa ottaa oppia niiltä äijiltä, joilla se on oikeasti kondiksessa. Niinku esmes toi Ambitus (joka muuten antaa tunteja). Oikea käsi tekee n. 90% saundista, joten sen asennot ja tekniikka on ihan mitä sattuu riippuen siitä mitä ihmiset soittaa.
Loppujen lopuksi myös huipulla tiet kohtaa, eli jos on hyvätekniikkainen (siis oikeasti) soittaja opettajana, voi melko huoletta heittäytyä siihen mitä opettaja neuvoo, opettajan tyyli-ihanteista huolimatta, saa ainakin jonkin toimivan ratkaisun, joka sitten myöhemmin muovautuu sopivaksi siihen mitä itse tavoittelee. Jos ne asiat, mitä haluaa soittaa tuntuvat täysin mahdottomilta siten, mitä opettaja neuvoo tekemään, kannattaa hetki miettiä miksi, ja pyytää vaikka opettajaa näyttämään. Jos sekään ei saa niitä juttuja soitettua niin sitten kannattaa miettiä kaksi kertaa tekeekö niin kuin opettaja sanoo vai olisiko opettajalla ehkä tarjota jotain muuta ratkaisua asiaan.
 
Tärkeä pointti on tajuta, että elkää kelatko niitä asentoja sun muita niin saatanasti vaan keskittykää siihen, mitä vahvistimesta tulee ulos. Jos se kuulostaa 100%:sti siltä kuin pitää, lähtee siihen tempoon kuin pitää, varmasti ja hyvässä timessä, kädet ovat rennot ja soitto tuntuu hyvältä, niin aivan sama vaikka soittaisitte perseellänne, ei sillä ole mitään väliä. Pikemminkin, jos soitatte riittävän hyvin, saatatte mullistaa koko kitaransoiton ja kaikki rupeavat soittamaan perseellään jatkossa.
 
Alkuperäiseen kysymykseen, joo, oon ottanut tunteja, kitaratunneilla en kyllä voi sanoa oppineeni varsinaisesti kitaransoittoa, muita asioita kyllä vallan saatanasti.

Plussa Titorille. Asiaa.
 
Kyllä auttoi aloittaessa ottaa niitä tunteja vähän aikaa. Ei ollut mitään hajua mistään. Itse jos olisi opetellut perustekniikan, miten kitarasta saa (siedettävää) ääntä ja mikä on sointu, niin olisi siihen mennyt aika varmaan kolminkertainen ja tekniikka hyvin epämääräinen. Sitten kun tunneilla käynti alkoi mennä pelkkään biisien rullaamisen, niin oli aika lopettaa. Yhtään en kadu, paljon huonompi kitaristi olisin ilman Rock-Samia ja Blues-Juhania.

Itse opetan nuorisoa kitarataiteen huipulle. Kiva nähdä, miten kehitys etenee välillä hyppäyksittäin, välillä junnaa paikallaan. Toinen oppii toisella tavalla ja kolmas kolmannella. Jos opettaja ei tätä hallitse, ei kyse ole opettajasta. Hyviä soittajia maailmassa kyllä riittää, mutta harva osaa oikeasti opettaa eli saada oppilaan oppimaan. Sensijaan harva opettaja voi auttaa muusikkoa, jolla ei riitä motivaatio harjoitteluun.
 
Noista käsien asennoista on uskovaisia joka asennolle ja asennottomuudelle. Jos johonkin kannattaa panostaa, se on mielestäni vähintään kahden tai kolmen erilaisen plektratekniikan opettelu. Erityisesti, jos aikoo pystyä soittamaan mitä musiikkia tahansa, joutuu hakemaan ja miettimään, kuinka homman hoitaa. Eiköhän tuonkin tiedon saa nopeiten opettajalta. Aijessus, mähän unohdin että kaiken tarpeellisen saa nyt Juutuubista ilmatteeks.

...mutta harva osaa oikeasti opettaa eli saada oppilaan oppimaan.
 
Heh, eikös se sananlasku menny niin että ne opettaa, jotka eivät osaa?
 
Ja aiheeseen, yhden soittotunnin otin, sekin oli viululle, josta opettaja käytti 30min tarinoitsemiseen siitä miten konservatoriot syrjivät häntä, että jäi vähän paskanmaku suuhun.
 
Laulutunneilla tuli puoli vuotta käytyä, tämä opetus on oikeastaan vasta jälkeenpäin auennut, kun on funtsinut ja laulanut menemään.
 
Kitaralle en ole vielä jaksanut hakea opettajaa, haen sitten kun totean että nyt on pakko opetella sweepååmåån, olen todennut että se taitaa olla ainut asia mitä en ominpäin opi millään, mutta en näe sitä niin oleellisena soitossani tai muutenkaan tarpeellisena, eli tähän voi muutama vuosi mennä. Sweepit vain kuulostaa pöljältä meikän korvaan.
 
Kantapään kautta on opittu aika paljon, lukemalla m.nettiä olen oppinut muutaman hassun jutun (kyllä, m.netissä istumallakin saattaa oppia jotain), analysoimalla omaa soittoaan ja kuuntelemalla mitä sieltä vahvarista oikeasti tulee ulos, tai vielä parempi, tekee paljon demoja ja on täten pakotettu kuuntelemaan omaa soittoaan.
 
Siinä on kyllä oppinut nauramaan itselleen, ei siinä ettenkö oisi sitä osannut aiemminkin.
 
Mutta vaikka kävisi minkälaisilla tunneilla niin se ei ikävä kyllä yksistään riitä.

En ole ottanut, valitettavasti.

"itseoppinut" minäkin.

Otin.
 
Ottaisin mikäli riittäis aikaa vielä.
 
Treenaaminen olis nyt vaan itestä kiinni, tuntien ottamisella haluaisin vaan potkua siihen touhuun. Ja näkökulmia ja erilaista treenattavaa. Kaiken voisi hoitaa itsekin.
 
O.T:
Tunneilla käynti kannattaa. Eka kitaramaikka kenellä kävin laitto pahimmat korjattavat tekniikassa kuntoon (bend, vibr mulla sillon). Kunhan saa junan raiteilleen ni loput on junailijasta kiinni.
 
Hei, hyvin SÄ junailet.