Rock, pop, alternative ›

Sir Cliff Richard has again proved his rocknroll credentials by slamming The Beatles for recording with out of tune guitars.
 
Tämä on niin huolestuttava lausunto, että lähtee Beatleksien levyt myyntiin. Näillä lakeuksilla ei jumalauta kuunnella epävireisiä kitaroita. Hyvä, että on musikaalisia ihmisiä kuten sir Cliff, jotka pystyvät erottamaan puhtaan kaman paskasta.

Tämä on niin huolestuttava lausunto, että lähtee Beatleksien levyt myyntiin. Näillä lakeuksilla ei jumalauta kuunnella epävireisiä kitaroita. Hyvä, että on musikaalisia ihmisiä kuten sir Cliff, jotka pystyvät erottamaan puhtaan kaman paskasta.
 
Miten hyvältä esim. Yer Blues kuulostaisi vireisellä bassolla. Voi, kunpa sir Cliff tekisi siitä version (samaan syssyyn vaikka Helter Skelter, Revolution n:o 9 jne.)

Pitänyt vielä mennä avaamaan suunsa... Cliff siis. Kaikki kunnia Shadowsille, mutta turhaan avasi suunsa.

...for recording with out of tune guitars.
 
Jostain syystä Only A Northern Song alkoi soida päässä, kun luin tuon...

"Beatles-guru" Maharishi Mahesh Yogi on kuollut
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli … gi+on+kuollut/1135233837907?ref=rss

90-vuotias. Mikähän sille tuli.
 
Liika levitoiminen varmaan otti voimille :)

Vaikka vireessä varmasti olivatkin niin kyllähän alkuaikoina Harrisonin kitarasoolot olivat usein semmoisia kumilankamaisia soundeiltaan.

Aivan. Sormuksiakin piti lausumansa mukaan siksi ettei voi kaivaa nenää
 
Väärin siteerattu. Siltä kysytiin, että miksi sinä pidät kaikkia noita sormuksia sormissasi. Ringopa siihen että: "nokun en voi pitää niitä nenässäni".

Väärin siteerattu. Siltä kysytiin, että miksi sinä pidät kaikkia noita sormuksia sormissasi. Ringopa siihen että: "nokun en voi pitää niitä nenässäni".
 
Ei muuta asiasisältöä. Siis mun kirjoituksen.

Vaikka vireessä varmasti olivatkin niin kyllähän alkuaikoina Harrisonin kitarasoolot olivat usein semmoisia kumilankamaisia soundeiltaan.
 
No eihän ne aina vireessä olleet. Joskus tarkoituksella, joskus vahingossa. But hey, thats rock'n'roll.

Vaikka vireessä varmasti olivatkin niin kyllähän alkuaikoina Harrisonin kitarasoolot olivat usein semmoisia kumilankamaisia soundeiltaan.
 
Höh, hyviä sankarinsa Carl Perkinsin jäljitelmiä.

Vaikka vireessä varmasti olivatkin niin kyllähän alkuaikoina Harrisonin kitarasoolot olivat usein semmoisia kumilankamaisia soundeiltaan.
 
Kiitämme rockin ja popin jumalia, että soolot eivät olleet Steve Lukatherin tai Steve Vain soittamia. Ja erityisesti sitä, että soolot olivat lyhyitä ja ytimekkäitä.

Kiitämme rockin ja popin jumalia, että soolot eivät olleet Steve Lukatherin tai Steve Vain soittamia. Ja erityisesti sitä, että soolot olivat lyhyitä ja ytimekkäitä.
 
Tästä olen kyllä samaa mieltä.

Höh, hyviä sankarinsa Carl Perkinsin jäljitelmiä.
 
Vuosia sitten tuli Carl Perkinsin synttäri keikka telkasta missä soittivat mm. Harrison ja Clapton Perkinsin kanssa. Synttäri sankari peittosi soitollaan muut kitara sankarit aika hyvin.

Vuosia sitten tuli Carl Perkinsin synttäri keikka telkasta missä soittivat mm. Harrison ja Clapton Perkinsin kanssa. Synttäri sankari peittosi soitollaan muut kitara sankarit aika hyvin.
 
Niin, kun antoivat kohteliaina miehinä peitota. ;)

Niin, kun antoivat kohteliaina miehinä peitota. ;)
 
Tuota tuota....siinä vaiheessa kun Perkins näytti kuinka aikoinaan soitettiin kitaraa ja se kuulosti siltä kuin olis ollut viive efekti mukana vaikkei ollutkaan (vanhoja country soittajien kikkoja,mm Les Paulin käyttämä metodi), tuli Harrisonille ja Claptonille seinä eteen.

Joo, tiedän kyllä. Perkins rulettaa.

Tuli tuollainen kirja tilattua:
http://www.earcandymag.com/herethereeverywhere-book.htm
 
Geoff Emerickin tarinointia Abbey Roadilta.

A Day In The Life on kyllä ehkä yksi maailman parhaimmista biiseistä ikinä.
 
Tuli taas kuunneltua pitkästä aikaa, kylmiä väreitä lähes alusta loppuun.