Kitarat: akustinen ›

Tuossa Ibanez EW20-lirpakkeessa jo tokasinkin omat kokemukset, vaihdoin .10-setistä .11-Elixirin nanowebiin, aluksi olivat raskaammat, kunnes tajusin, että talla on liian matalalla, jotta voi kieliä tiputtaa tarpeeksi - tallaan pieni korokepala, joka kitaran mukana tuli, jonka jälkeen kielet vireeseen ja kaularautaa kireämmälle --> kielet laski, ja soitettavuus lähes sama kuin .10-setillä, mutta saundi paljon kirkkaampi ja alapäästäkin tukevampi.
 
Näin on varmaan tapahtunut, mutta olet tehnyt sen perusvirheen, että olet laskenut actionia suoristamalla kaulaa, joka ei ole kaularaudan tarkoitus. Siitä säädetään kaulan koveruutta/suoruutta ja kielten korkeutta lasketaan satulasta ja tallasta. Mitä vähemmän koveruutta on kaulassa, sitä korkeammalta kielet joutuu laittamaan tallasta, jottei särinöitä ilmaannu. Siitä syystä pieni koveruus on kaulassa hyvä olla olemassa, jotta kieliä voi pitää matalammalla myös ylemmiltä nauhoilta.

Näin on varmaan tapahtunut, mutta olet tehnyt sen perusvirheen, että olet laskenut actionia suoristamalla kaulaa, joka ei ole kaularaudan tarkoitus. Siitä säädetään kaulan koveruutta/suoruutta ja kielten korkeutta lasketaan satulasta ja tallasta. Mitä vähemmän koveruutta on kaulassa, sitä korkeammalta kielet joutuu laittamaan tallasta, jottei särinöitä ilmaannu. Siitä syystä pieni koveruus on kaulassa hyvä olla olemassa, jotta kieliä voi pitää matalammalla myös ylemmiltä nauhoilta.
 
Jos vaihtaa ohuen kielisetin tilalle paksumman ->jännitys lisääntyy joten kaulakin vääntyy enemmän mutkalle ja tulee tarvetta säätää kaularautaa. Näin olen ainakin itse käsittänyt ja joskus käytännössä todennut ainakin sähköbassolla. En ymmärrä miksi akustisissa ei sama pätisi? Korjatkaa ja perustelkaa jos olen väärässä.

Todellakin juu jännitys kasvaa, ja sen takia täytyy kaularautaa kiristää, siinä samalla tipahtaa kielet lähemmäksi otelautaa, koska kaula suoristuu enemmän kaularaudan vaikutuksesta.

Kannattaa vetää otelautakättä vähän taaksepäin niin koko sointu onnistuu paremmin.

Otanpa kitaran käteen.
 
Itselle kun kokeilen, niin ainakin on vaikein tämä 5:n kielen barre. Ihan siitä syystä että ylempi E-kieli jää tasan etusormen sen semmoisen nivelmöykyn alle, ja sitäkautta sitten vaikeuttaa esim B-kielen painamiseen kun sormi on korkeammalla siinä vieressä. 6 kieltä otan ihan erilailla, sama 4:n kanssa. Periaatteessa fiilis sormessa on aina erilainen. Mutta kai se riippuu kaulan leveydestä ja sormen pituudesta eikös juu :)
 
Notta toisaalta jos ajattelee realistisesti, niin kuinka usein tulee soitettua kuuden kielen sointu jossa kaikki äänet tulevat barresta capoa vastaavalla tyylillä. Itse en paljoa käyttele. Useimmin siinä on alla muut sormet käytössäjoten välikielten ei tarvitse edes kuulua barressa.

Barre- sointuja soittaessa kieliä on opittava painamaan oikein. Sitten kun sen oppii, niin voin sanoa kokemuksesta, että voimaa ei tarvita juuri lainkaan. Jokainen voi todeta tämän, kun katselee huippukitaristien työskentelyä. Toki hyvä soitinkin on tärkeä, mutta kysymys ei ole kuitenkaan voimasta. Yksi keino 'keventää' barreja on käyttää capotastoa, joka lähentää kielet otelautaan ja barrejen soittaminen helpottuu.
 
On oikeastaan kolme konstia oppia soittamaan: Reeniä, reeniä ja reeniä...
 
Onhan se koordinaatiokin tärkeää mutta ainakaan omassa tapauksessa ei koordinaatio ole tossa parissa kuukaudessa kovin oleellisesti kerinnyt kehittymään ja nyt barret onnistuu ihan ilman ongelmia että siitä päättelin että voimasta on kyse. Tosin reenaamalla se voimakin sieltä kehittyy.

Niin, tekniikka vai voima?
 
Mistä koko voiman edes tunnistaa ellei ole tekniikkaa, jolla sitä käyttää?
 
Suurin osa "voimalajeista" on oikeasti tekniikkalajeja.
 
Oli miten oli, reenaamalla sitä barrea saa sen barren toimimaan. Mulla ainakaan oo väliä kehittyykö voim vai tekniikka, jos homma vaan pelaa =)

Yksi keino 'keventää' barreja on käyttää capotastoa, joka lähentää kielet otelautaan ja barrejen soittaminen helpottuu.
 
Helpottuu kyllä. Vähän vaan vaikuttaa epäkäytännölliseltä ;)
http://muusikoiden.net/dyn/users/36264.jpg

Helpottuu kyllä. Vähän vaan vaikuttaa epäkäytännölliseltä ;)
http://muusikoiden.net/dyn/users/36264.jpg
 
No, uran alkupuolella... :)

Helpottuu kyllä. Vähän vaan vaikuttaa epäkäytännölliseltä ;)
http://muusikoiden.net/dyn/users/36264.jpg
 
Joo, nyt katoin kuvankin. En ihan tota tarkottanut, heh, heh... :)

Vi##u jätkät hei!
 
Nyt mä sain ton käden asennon oikein! Tuleehan se äffä sieltä. Tai oikeastaan se ranteen tönääminen kunnolla eteen auttaa siihen, että ei tuu sointujen väliin selasta "mm..venaas vähän...noin" -taukoo!
 
Kyllä tää rämppääminen vaan palkitsee kerta kerralta paremmin kun saa näitä juttuja meneen! Heti on sata uutta biisiä joita jaksaa soittaa kun äffä-barre alkaa kulkeen.
 
Vielä kun sais ton B:n kuulostamaan vähemmän sianoksenukselta...
 
Nyt rannetta lepuuttaan. Tunti barrea alkaa tuntumaan.

Treenaamalla sormen ja käden lihakset kehittyvät ja ennen niin raskas barrekin tuntuu kevyeltä soittaa.
 
B tulee ehkä helpoimmin, jos nyt puhutaan barre-soinnuista, toisen nauhan etusormen barrella koko otelaudan leveydeltä sekä nimettömällä 4. nauhalta barre 4, 3, 2 kieliltä. Ensimäistä kieltä ei soiteta tässä tapauksessa, eikä välttämättä 6 kieltäkään. Voi ottaa ilman etusormen barreakin, jollon vitoskieli otetaan etusormella.
 
--x--
--4--
--4--
--4--
--2--
-(2)-
 
Tosin vieläkin helpompi se on 7. nauhalta barrella:
 
--7--
--7--
--8--
--9--
--9--
--7--

IJarro: Yks tapa on kans, et ei käytä niitä =)
Heh. Tietty siis vähän, mut ota semmosia piisejä soitettavaks, joista löytyy yks ainoa barresointu (esim Hm tai F). Avosointujen lomassa yhen barren ottaminen säästää sormia verrattuna fulltimebarreiluun, mut silti nopeus ja tatsi kehittyy (eli ei väsy niin paljoa sormet).
 
Ei siinä tosiaan oikeen oikotietä oo, eli pikkuhiljaa vaa =)
 
Hm kuulostaa erittäin kauniilta ja se on suht helppo soittaa ilman barreetakin. Kun on power sointuja rämpyttänyt tarpeeksi niin barreetkin tulevat melkein kuin itsestään.. Jos eivät tunnu jäävään mieleen niin F soinnun kun opettelee, jos sitä ylipäätään mihinkään tarvitsee niin kyllä jo pärjää etuna on kuitenkin vaihtojen helppous pienen opettelun jälkeen. Vaikkakaan eivät ne saundaa yhtä hyvin kuin avosoinnut.. se heleys puuttuu.

wedevirtanen: Barre- sointuja soittaessa kieliä on opittava painamaan oikein. Sitten kun sen oppii, niin voin sanoa kokemuksesta, että voimaa ei tarvita juuri lainkaan. Jokainen voi todeta tämän, kun katselee huippukitaristien työskentelyä. Toki hyvä soitinkin on tärkeä, mutta kysymys ei ole kuitenkaan voimasta. Yksi keino 'keventää' barreja on käyttää capotastoa, joka lähentää kielet otelautaan ja barrejen soittaminen helpottuu.
 
On oikeastaan kolme konstia oppia soittamaan: Reeniä, reeniä ja reeniä...
 
Aikaisemmin jo viitattiin kitaran actioniin. Jos yläsatula on säädetty optimiin, capoa ei tarvita madaltamaan actionia. Weden kolmen kohdan metodin allekirjoitan täysin.

Susiääni: Onhan se koordinaatiokin tärkeää mutta ainakaan omassa tapauksessa ei koordinaatio ole tossa parissa kuukaudessa kovin oleellisesti kerinnyt kehittymään ja nyt barret onnistuu ihan ilman ongelmia että siitä päättelin että voimasta on kyse. Tosin reenaamalla se voimakin sieltä kehittyy.
 
Minulla on oman käsityksen mukaan erittäin huono koordinaatio sormien suhteen. Se voi olla ihan elimellinen piirre: miten sormien jänteet ovat nivoutuneet toisiinsa. Kai sitä koordinaatioksi voi sitäkin sanoa.
 
Alussa tuntui siltä, että kaikkien sormien jänteet ovat toisissaan niin yhtenevästi, ettei soitosta tahtonut tulla mitään, mutta aikaa myöten tilanne on parantunut ankaralla harjoittelulla. Vieläkin nimettömän ja pikkusormen välillä on jonkin asteinen yhteinen jänne. Se johtunee siitä, että en ole pikkusormella treenaillut kuin vasta viimeaikoina, kun yritän kehittää plektra/sormisoiton yhdistelmää, hybriditekniikkaa.
 
Ei kaikilla ole pitkiä ja sulavia sormia luonnostaan, vaan kuten minulla ja Segovialla on tämmöset banaanit, tosin Segovialla nykyään lienee ohuemmat, mutta aikoinaan sillä oli sormet vielä paksumpaa sorttia kuin meikäläisellä.
 
Tälläiset etukäteen luodut ennakkoluulot ja otaksumat, esim: kitaran soittajilla pitkät ja sulavat sormet, muusikoilla on äärettömän hyvä sävelkorva sekä he ovat luonnostaan jo hieman omituisia, saattavat monen harrastelijapolon lopettamaan kokonaan soittamisen, kun se ei ala sujua, mutta kovalla työllä melkein kaikki on mahdollista.
 
Ja sitten kun oppii soittamaan jotain minkä haluaisi jopa nauhoittaa, niin vielä pitäisi hallita elektroniset vimpaimet ja äänityksen salat. Se on ehkä jo liikaa...:)

Itellä on inhottavan kaareva etusormi eli aika rajusti piti painaa (ja aloittelijana sormi luonnollisesti oli kipeä) mutta kyllä se siitä harjoittelemalla helpottui.
Nythän ne ennen pelätyt barreet ovat sointuja muiden joukossa.

wedevirtanen: Minulla on oman käsityksen mukaan erittäin huono koordinaatio sormien suhteen. Se voi olla ihan elimellinen piirre: miten sormien jänteet ovat nivoutuneet toisiinsa. Kai sitä koordinaatioksi voi sitäkin sanoa.
 
Alussa tuntui siltä, että kaikkien sormien jänteet ovat toisissaan niin yhtenevästi, ettei soitosta tahtonut tulla mitään, mutta aikaa myöten tilanne on parantunut ankaralla harjoittelulla. Vieläkin nimettömän ja pikkusormen välillä on jonkin asteinen yhteinen jänne. Se johtunee siitä, että en ole pikkusormella treenaillut kuin vasta viimeaikoina, kun yritän kehittää plektra/sormisoiton yhdistelmää, hybriditekniikkaa.
 
Kyllä se on ennemmin aivoista ja sormien lihasten hallinnan harjoittamuudesta kiinni kuin yhteenkasvaneista jänteistä...;)
 
Yksi hyvä treeni, jonka opin jo 30 v. sitten ja jota voi tehdä missä vain ilman kitaraa: vasen käsi levyksi, siis sormet suoriksi ja yhteen. Sitten taivutetaan ensin etusormi ensimmäisestä nivelestä rystysestä katsottuna, niin että sormi ei taivu toisesta nivelestään ja kaikki muut sormet pysytvät täysin liikkumattomina. Tätä sitten jatketaan kaikilla sormilla yksitellen. Takaan, että viimeistään nimettömän ja pikkusormen kohdalla alkaa pikkusen takuta, ellei ole tätä aiemmin kokeillut. Vauhdin nopeuttaminen lisää vielä vaikeusastetta. Erittäin tehokas treeni. Saattaa tietysti näyttää hieman hölmöltä esim. julkisella paikalla, mutta mitäs siitä.

lehtiju2: Kyllä se on ennemmin aivoista ja sormien lihasten hallinnan harjoittamuudesta kiinni kuin yhteenkasvaneista jänteistä...;)
 
Yksi hyvä treeni, jonka opin jo 30 v. sitten ja jota voi tehdä missä vain ilman kitaraa: vasen käsi levyksi, siis sormet suoriksi ja yhteen. Sitten taivutetaan ensin etusormi ensimmäisestä nivelestä rystysestä katsottuna, niin että sormi ei taivu toisesta nivelestään ja kaikki muut sormet pysytvät täysin liikkumattomina. Tätä sitten jatketaan kaikilla sormilla yksitellen. Takaan, että viimeistään nimettömän ja pikkusormen kohdalla alkaa pikkusen takuta, ellei ole tätä aiemmin kokeillut. Vauhdin nopeuttaminen lisää vielä vaikeusastetta. Erittäin tehokas treeni. Saattaa tietysti näyttää hieman hölmöltä esim. julkisella paikalla, mutta mitäs siitä.
 
Mutta lähtötasolla on suuren suuria eroja sormien koordinaatiossa ja lihastenhallinnassa ja kyllä veikkaan, että jänteiden rakennekin siinä ratkaisee juuri sen kuinka se alussa lähtee pelittämään. Joillakin on syntymälahjana toimivat sormet, toisten kuten esim. minun täytyy harjoitella enemmän, jotta banaanit toimisivat. Näin on muuten...

wedevirtanen: ja kyllä veikkaan, että jänteiden rakennekin siinä ratkaisee juuri sen kuinka se alussa lähtee pelittämään. Joillakin on syntymälahjana toimivat sormet, toisten kuten esim. minun täytyy harjoitella enemmän, jotta banaanit toimisivat. Näin on muuten...
 
En oikein tältä istumalta usko, että normaalisti kehittyneiden ihmisten jänteiden rakenteet eroaisivat käytännössä ollenkaan. Kyllä se on ihan siitä sormiharjoituksesta kiinni eli aivojen ja lihaksiston synkronista. Jotkut tietysti aloittavat jo lapsena tuon synkronisaation harjoittelemisen tekemällä sormillaan jotain ihan muuta kuin kitaran soitamista, ja se saattaa auttaa myöhemmin kitarin kanssa musisoidessa. Joillakin taas on pitkät ulottuvat sormet luonnostaan, mikä myös auttaa asiaa.