Rock, pop, alternative ›

Huh!
 
Bändiin tämän uusimman tiimoilta tutustuneena täytyy sanoa että aikamoista vääntöä...mielenkiintoista mutta pitänee kuunnella levy vielä noin 100 kertaa että saa muodostettua jonkinlaisen järkevän mielipiteen...
 
Mutta tällaisena ylituotetun ja valmiiksi pureskellun pop, rock -musiikin aikakaudella nostan jo tässä vaiheessa varovaisesti peukkua ylös The Bedlam In Goliathin kohdalla. :-)

Kaksi kuuntelua takana, ja jo nyt on selvää, että paljon parempi levy on kyseessä kuin Mute ja Amputechture.
 
Mutta vaatii tietysti lisää kuuntelua, ennenkuin lopullista tuomiota voi antaa.

Itselleni Bedlam in Goliath ei ole muodostunut vielä niin rakkaaksi levyksi kuin mitä Amputechture ja Frances the Mute ovat. Biisejä on suoraviivaistettu paljonkin, mikä ei sinäänsä ole kauhean paha asia. Tuntuu että biiseistä on kuitenkin kadonnut jotain äärimmäisen tärkeää. Nyt bändi kuulostaa liikaa vain At The Drive-Iniltä. Lisäksi aiemmat "latinovaikutteet" on unohdettu tällä levyllä. Espanjan kieliset lyriikatkin loistavat poissaolollaan. Lisäksi kunnon kitarariffit ja upeat kitarakuviot eivät ole löytäneet tietään uudelle albumille.
Voi olla, että tämäkin levy avautuu yhtä hitaasti ja salakavalasti kuin aiemmatkin Volta-levyt. Eihän levy kuitenkaan huono ole. Se ei vain jatka Voltan edellisten levyjen muodostamaa noususuhdannetta.

Rankin kuunneltava levy aikoihin. Osa biiseistä alkaa avautua nyt yksittäisinä, kokonaisuudesta ei vielä vahvaa käsitystä. Uskaltaisin väittää kuitenkin jo nyt, että kyseessä on ainakin toiseksi paras TMV-lätty. Katsellaan kuukauden päästä.
 
Ajattelin jo, että olenko kirjoittanut yllä olevan tekstin jonkun toisen tunnuksilla - kunnes huomasin kohdan "ainakin toiseksi paras". Ei tää kyllä De-lousedin tai Francesin tasolle yllä, mutta muuten allekirjoitan yllä olevan lainauksen. Siihen vois vielä lisätä, että Metatron on jo nyt yksi TMV:n klassikkobiiseistä!

Kappas, Omarilla on nykyään ihan signature-keppi. Näyttää ihan samalta kuin ennen. Paitsi että se on vähän rumempi:
http://www.ibanez.co.jp/products/images/eg2008/ORM1_BK_27_01.gif

Kappas, Omarilla on nykyään ihan signature-keppi. Näyttää ihan samalta kuin ennen. Paitsi että se on vähän rumempi:
http://www.ibanez.co.jp/products/images/eg2008/ORM1_BK_27_01.gif
 
Heh, tuommoinen Lespan ja Jaguarin sekasikiö.

Heh, tuommoinen Lespan ja Jaguarin sekasikiö.
 
Komia keppi.

Kyllä fanipojalle maistuu uusi levy aivan pirun hyvin. Meikälle uppoaa suoraviivaisempikin TMV. Latinovaikutteiden vähäisyys harmittaa hieman, mutta niitä kuunnellakseni voin laittaa jonkun muista loistavista TMV-levyistä soimaan.

Onko tämä uus nyt sitten oikeasti hyvä levy vai muuttuuko tämä mielipidekeskustelu ajan myötä samalla tavalla kuin Amputechturin kohdalla?

On tästä kyllä auennut ihan saatanan hyvä levy. Hienoa, että kahden edellisen levyn surina ja pörinä surinan ja pörinän takia on jäänyt pois, ja Goliathilla erikoisempaa ambienssia käytetään vain välillä ikään kuin pieninä välipaloina.
Itse biisimateriaali on alusta loppuun täyttä rautaa ja paranee vain kuuntelukertojen lisääntyessä.
 
Tasoihin menee jo nyt meikän kirjoissa De-Lousedin kanssa.

Sikäli oli positiivinen yllätys että musiikkijournalisti-snobi, Otto Talvio, antoi levylle 4 tähteä. Tää maininta vaan mielestäni oli aika erikoinen.
 
"Yhtye ei antaudu hevistelyn vietäväksi kuten aisemmilla levyillään, mikä antaa ainakin mielikuvan eleganssista"
 
No, ehkä Amputechturella hevi alkoi puskeen jo päälle mutta ei kai nyt Francesilla kuitenkaan? Ja nyt on mielestäni eniten metallinen soundi kaikista levyistä. Kitarat tuplattu ja tuplapasari (joo joo single-pedal...) jytää taustalla.
 
Itselleni toimii paremmin groovempi ja utuisempi matsku tähän uuteen verrattuna. Tää Kanadan MTVn liveveto oli silti ihan stanan kovaa kamaa! Ehdottomasti uuden kokoonpanon huippuhetki.
 
TMV meets MTV
http://video.google.com/videoplay?d … ;so=0&type=search&plindex=0
http://video.google.com/videoplay?d … ;so=0&type=search&plindex=1

Yrittäessäni saada unta viime yönä pyörittelin levyä uudemman kerran ja keskittyneemmin. Yhtä kylmää värettä koko 70 minuttia. Täydellistä. Ehtaa TMV:tä se on.

Parin levyn ajan vaikutti tosiaan siltä, että The Mars Volta "tippui" sieltä kirkkaimmalta timanttitasolta tavalliseksi kuolevaiseksi, mutta uusi levy nosti jälleen profiilin sinne debyytin tasolle. Ei sillä, itselleni Fra ja Amp toimivat myös mainiosti, mutta kyllä nyt hommaa on viety taas kaikin puolin tiukemmille tasoille. Saa nähdä mihin levy kehittyy ajan kanssa, pari kertaa kuitenkin ollut vasta kuuntelussa ja The Mars Voltan historiaan liittyy omalla kohdallani aika hämäriä väännelmiä levyjen kestävyydessä, kun esimerkiksi Fra toimi aluksi loistavasti ja tasoittui sitten, kun taas Amp ei toiminut aluksi yhtään ja nousi nousemistaan sittemmin. Kunhan tällä nyt ei tipahdettaisi.
 
NYT kelpaisi se keikkakin, paremmin kuin koskaan aiemmin.

Itsestäni tuntuu, että ihmiset eivät ole jaksaneet Frances the Muteen tutustua kuin vähän alusta. Lähes aina tuodaan esille "särinät" ja "pörinät", jotka ovat pienen mielen sekoittaneet, eikä levystä sitten muuta muistetakkaan.
 
Pientä vaivaa vaatii, mutta ai että palkitsee.

Kappas, Omarilla on nykyään ihan signature-keppi. Näyttää ihan samalta kuin ennen. Paitsi että se on vähän rumempi:
http://www.ibanez.co.jp/products/images/eg2008/ORM1_BK_27_01.gif
 
Hienohan se

Itsestäni tuntuu, että ihmiset eivät ole jaksaneet Frances the Muteen tutustua kuin vähän alusta. Lähes aina tuodaan esille "särinät" ja "pörinät", jotka ovat pienen mielen sekoittaneet, eikä levystä sitten muuta muistetakkaan.
 
Kokonaan se pyörii silloin kun pyörii, mutta en ihmettele jos jollakulla loppuukin mielenkiinto jo alussa. Ekan biisin lopussa kolme minuuttia suhinaa, The Widowsta puolet typerää efektihäröilyä, L'Via L'Viaquezin lopun "kuusivuotiaan soittama kitarasoolo" ja Mirandakin käynnistelee minuuttitolkulla. Sitten todetaan että jaaha, vielä pitäisi toinen samanmoinen rupeama jaksaa.

Kuulun varmaan kans yhtenä harvana Frances The Muten hehkuttajiin. Itselläni ainakin menee De-Lousedin ohi. Oli sitten kuinka tekotaiteellista tahansa niin nuo suhinat sopivat minusta sinne ja levy on paljon eheämpi kokonaisuus kuin Comatorium. Alusta loppuun is the only way.

Frances the Mute on mitä mainion levy. Juuri hankin levyn vinyyliversion, jossa levyjen puolien lopussa neula jumittuu "hauskasti". "L'Via L'Viaquez" on biisinä yksi mielikuvituksellisimmista poppisävellyksistä, mitä olen itse kuullut: aggressiivinen, rullaava ja seksuaalinen.

Sitten todetaan että jaaha, vielä pitäisi toinen samanmoinen rupeama jaksaa
 
Haha, teet sen todella itse. Jos koskaan olet vaivautunut kuuntelemaan levyä loppuun asti kaiken maailman surinoiden jälkeen, niin tuskin korvien ohi on mennyt Cassandra Gemin(n)i -niminen järkäle (koko loppupuolituntinen), joka on sitten eeppisyydessään juuri sitä kauneinta Voltaa, jota itse arvostan.
 
Itse asiassa Cassandra Gemini "alkaa" jo Mirandan kahdesta viimeistä osasta, albumista kun löytyy kahta eri versiota.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Frances_the_Mute