Rummut: soittaminen ›

No eihän siinä sitten muu auta kuin lähettää yleisö tappamaan vuohta ja itse sitten vaikka syödä siinä välissä.

Aivan, tämähän taisikin olla jo jossain vaiheessa käsitelty ongelma. Tämän djembe-keskustelun seuraamisen tekee mielenkiintoiseksi yrittää havaita tavallisen settisoiton ja djemben soiton välisiä analogioita. Teillähän tuntuu olevan siellä kuitenkin ihan samoja elementtejä, kuin settisoitossa. Nimitykset vain on vähän erilaisia. Takapotkut ja sen sellaiset on sitten samoilla "virallisilla" nimillä. Mutta kuten sanottua, jatkakaa vain turinaa... ei mulla tässä sen kummempaa kommentoimista ole.

Sama ongelma mulla on kun lueskelen noita settijuttuja. Siis musiikin teoriahan on ihan sama, ei siinä mitään, mutta ongelmat tulevat lähinnä noiden vempeleiden nimistä ja mihin niitä käytetään.

Pitäisikin joskus järjestää sellainen setti vs. Djembe/dundun viikonloppu. Voisivat sitten soittajat olla vuorotellen pallo hukassa.

Hei jazzmies, miks pitää päästä Mamady Keitasta irti?

Hei jazzmies, miks pitää päästä Mamady Keitasta irti?
 
Djembe-rummutuksen Mike Mangini;)
 
Famudu Konate on djembe-rummutuksen Steve Gadd
 
Malilainen mikrorytmiikka on Elvin!

Suosittelepa jotakin Malilaisia artisteja. Sidici Camarasta en muistaakseni juurikaan pitänyt. Pitäisi kokeilla nyt uudestaan maistuuko se yhtään paremmalta.
 
PS:
 
Foré Fotén Wonbere levy on muuten hemmetin kova! Vaikkei Malista olekaan.

Suosittelepa jotakin Malilaisia artisteja. Sidici Camarasta en muistaakseni juurikaan pitänyt. Pitäisi kokeilla nyt uudestaan maistuuko se yhtään paremmalta.
 
PS:
 
Foré Fotén Wonbere levy on muuten hemmetin kova! Vaikkei Malista olekaan.
 
Lähdetään tästä: http://www.amazon.ca/Art-Jenbe-Drumming-Mali-Tradition/dp/B000J10KEG

Tänään kun on taas tälläinen päivä, että on aikaa ihmetellä ja kummastella (Lue: olen töissä, yksin lähes tyhjässä talossa) niin täytyypä sanoa, että on tämä Länsi-Afrikkalainen musiikki kyllä hieno juttu!
Välillä sitä miettii, että miten hemmetissä ne ovat tämänkin oikein keksineet. Aivan mahtavia combinaatioita löytyy enemmän ja vähemmän. Musiikista löytyy sellaisia elementtejä, että eurooppalaisten musiikki on vain kalpea varjo tämän vierellä. Tämä musiikki on roots ja kaikki muu on pelkkää kuraa!

Olikos se muuten ihan oikea määre sellainen melodisen ykkösen kohdalla, että melodinen ykkönen on kompissa ensimmäinen isku pisimmän tauon jälkeen?
Jostakin olen tollaista saanut päähäni ja tuntuisi jopa pitävän monasti paikkaansakin.
 
Tuli vaan tässä mieleen kun yritän sorvata päähäni Solin Echauffementtia ja tuntuu menevän helposti niin, että yritän laittaa melodista ykköstä ykkösen paikalle ja silloin mennään päin metsää ja lujaa.
 
Silloin kun aloitin djemben soittoa sekoilin monesti tuo melodisen ykkösen kanssa. Diansa oli meillä ihan eka kappale mitä soitetaan vieläkin paljon ja siihen soitin S..SS.TT jotenkin näin:
 
B.TT..S.
 
SS.TTS..
 
Ei se nyt hullummalta kuulosta, laittakaa vaikka percussion studioon, mutta niin...
 
Tämä on jännä juttu tämä melodinen ykkönen, sillä kun ei ole mitään tekemistä tämän "oikean" ykkösen kanssa.

Flamencossa bulerias rytmissä "ykkönen" on 12 ja rytmi jaetaan 3-3-2-2-2.

T . T T . T . T I T . S S S . O .I O . x O . x O . I x . C . x . O . I
 
Tässä kun on nyt esimerkkinä tämä Diansan Sangban, niin olen joskus käyttänyt sellaista nimkettä tosta ekasta bassosta joka on ennen kuin ykkönen niin Early start. Nappasin sen muistaakseni paulnassin sivuilta joskus. En muista missä yhteydessä oli, mutta jossakin tuon kaltaisessa. Nuo paulnassin sivuthan on todella hyvät. Se merkkaa dundunien melodiset aloitukset kutsun kanssa samaan laatikkoon, mutta ei kuitenkaan sitten djembejen osalta. Ainakin sellaista olen nähnyt, että Diansassa B-TT--S komppi aloitetaan melodiselta ykköseltä eli paa lyönniltä ja muut kompit ovat sitten lähteneet ykköseltä. Miten se on noiden djembejen kanssa lähtevätkö ne kuitenkin yleensä ihan ykköseltä?
Niin me ollaan ainakin aina tehty.
 
Perinteinen nuotinkirjoitus tuntuu välillä hirveän hankalalta tämän musiikin kanssa. Tänäänkin tässä kun tutkiskelen noita juttuja, niin todella vaikeaa on paperilta välillä hahmottaa juttuja. Kyllä ne on kuultava ennen kuin oikein menee. Olen käyttänyt tuota Percussion studiota tässä apuna ja sitten kuunnellut levyiltä, joka on välillä kyllä vähän epätoivoista, mutta mitäpä sitä ei sen eteen tekisi, että löytäisi oikean fiiliksen.
Tavallinen tahtilajimääritelmä tuntuu välillä vaan sotkevan tätä hommaa.
Tänäänkään en meinannut saada millään yhtä sangbanin linjaa kulkemaan, kunnes vasta hokasin, että mun täytyy ottaa toisesta tahdista yks kellonlyönti mukaan ja ajatella muutenkin koko kierto enemmän "melodisen jakauman" mukaan kuin miettiä, että mitä mihinkin tahtiin on kirjoitettu. Sitten homma alkoi pelata.
 
Joo ja pitää ruveta nykyään puhumaan melodisesta ykkösestä eikä mistään early startista. Se kun vaan on paljon iisimpi ymmärtää noin sitten kun tajuaa homman jujun.
 
EDIT:
 
Luulen, että melodisen jakautuman ymmärtäminen ja sisäistäminen on suunta oikeanlaiseen fraseeramiseen.
 
Aleksi puhui kurssillaan räjähdyksistä ja sykäyksistä, eli musiikin elosta. siitäkin johtuen ajattelen nykyään musaa hieman eritavalla. En niin lineaarisesti. Oikeanlainen fraseeraus on ollut mulle hieman huolta aiheuttava asia, mutta minä jaksan uskoa, että kyllä ne sieltä tulee kun kuuntelee ja tekee vaan paljon. Se fraseeraus on piilossa sen musiikin sisällä ja joku päivä ovi unohtuu auki.

Miten itse kelaan varhaistetut alut ja melodiset ykköset, niin duneissa sillä on enemmän väliä aloittaessa rytmin "edellisen tahdin" puolelta. Esimerkiksi dudunpan kahdeksasosaennakko 'Kakilambessa' tai 'Yankadissa'. Aikaistetulta ykköseltä alkaessa ei tule tarpeetonta painoa laskennalliselle ykköselle (marssimusiikki). Taas jos djembe-kuvio alkaa ykköseltä bassolyönnillä, se ei kuitenkaan hahmotu melodisesti painavana lyöntinä, vaan kylläpä ne pet ja pat sieltä paukkuvat esiin "asiana". Eli ihan hyvin mielestäni voi aloittaa laskennalliselta ykköseltä, ja lajista riippuen myös "neloselta" eli palta. Riippuu omien kokemuksieni mukaan aina opettajasta tai paikallisesta tyylistä.

Terveiset kuumasta ja aurinkoisesta Dakarista. Workshopin viimeista viikkoa vedellaan. Voin kuitenkin ikavakseni todeta ettei taalla rummut soi yhtaan sen enempaa kuin Suomessakaan. Workshopkin on ollut pienoinen pettymys. Tosin olen montaa kokemusta rikkaampi ja olen tormannyt eraaseen todella taitavaan soittajaan, jonka opissa olen ollut viimeisen viikon. Jokainenhan taalla osaa soittaa rumpua kuin rumpua, mutta harva kuitenkaan soittaa kuin hyvin satunnaisesti. Ei taa kuitenkaan hukkakeikka ole ollut. Monet kerrat ollaan ollaan heitetty kunnon jamittelua suurella porukalla tienposkessa, paikalla, jossa paikalliset hemmot ovat itse opetelleet soittamaan. Sinansa olo on tuntunut monet kerrat hyvin etuoikeutetulta. Taallahan saa aikamoista kunnioitusta paikallisilta, kun on takomassa rumpua valkoisena toubabina tien poskessa. On se ollut muutaman kerran myos ilmaista viihdetta ohikulkijoille. Taalla arvostetaan paljon soittajia, jotka eivat tule tasta paikallisesta kulttuurista, koska monien mielesta esim. valkoiset soittavat paljon puhtaammin ja tarkemmin. Lohduttavaa.Vois sanoa, etta taalla patee jostain lukemani maagisen 10000 harjoitustunnin tai 10 vuoden saanto. Kaikki paikalliset gurut ovat soittaneet vain 10 v. paivittain. Taidot ovat tana paivana ihan omaaluokkaansa. Kyllahan taalla kuitenkin rytmit tuntuu olevan jo veressa, kun kuuntelee miten joku pieni lapsikin paukuttaa tyhjaa peltipurkkia. Aika useasti olen kaynyt seuraamassa baletin harjoituksia Blaise Senghorin kulttuurikeskuksessa. Ihan mielettomia suorituksia tanssijoilla ja soittajat takovat mielettomalla tempolla rumpujaan.
 
Kyllahan taalta loytyi viime viikolla sellanen rumpupuoti eraalta kadulta, etta nyt lahinna mietin miten saisin toimitettua lajan rumpuja ja dunduneja Suomeen. Rummut ovat korkealaatuisia ja soundi on jotain aivan uskomatonta. Moni siella Suomessa voisi yllattya kuinka halvalla irtoaa professionaalitason djembe tai dundunit. Senpa takia taytyy alkaa ottaa selville edullisin rahtaustapa. Joku banaanilaiva tai vastaava.
 
Ensi viikolla olisi tarkoitus lahtea Casamanceen. Siella kuulemma rummut soi yota paivaa. Kuuleman mukaan rummuttelu on yleisempaa pienissa kylissa kuin Dakarin alueella.
 
Mutta nyt etsimaan rahtausfirmoja....

Kiva kuulla susta Solmo. Hienoa, että on hyvä reissu. Vähän samaa on kaveritkin valitelleet esmes. Wonuwalin kurssin suhteen, että soittamista ei loppujen lopuksi ole niin paljon kuin olettaisi. Riippu tietenkin hyvin paljon itsestään ja matkaseurasta, että miten homma etenee. Joo.. mut treenata voi tosiaan Suomessakin, nautihan rootviboista siellä ja tuo paljon hyviä rumpuja Suomeen. Niitä tarvitaan aina!
 
Aika jännä juttu muuten tuo soittajan arvostus. Täällä se pelaa just toisin päin. Afrikkalaisia soittajia ylistetään ja valkoiset ei osaa mitään, ainakaan jos keskusteluun lisätään fraseerauskortti. Noin niin kuin kärjistetysti!
Mutta ei Afrikkalaiset mun mielestä ajattele noin edes täällä vaan ennemminkin ovat olleet kaanustavia ja sanoneet, että hyvin menee. Eli se vauhkoaminen mustasta rytmistä on ollut enempi aina valkoisten hommaa.

http://echarry.web.wesleyan.edu/jembearticle/article.html
 
Tässä on aika mielenkiintoinen artikkeli Eric Charryn toimesta. Jos tulee tämänkaltaisia vastaan niin voisitko laittaa tänne linkkiä.

Tassa olen ottanut selkoa eri tyypeilta rumpujen rahtaamisesta suomeen. Ei se saakeli ole ihan niin yksinkertainen juttu. Voi tulla yllattavan kalliiksi tavalla tai toisella toimitettuna. Ette ehka arvaakaan kuin vesi herahti kielelle, kun takalaisen kaverin vakiorumpuvalmistajalta lahtis dundun-setti muutamalla kymmenella eurolla. Kyseessa ei ole mikaan pilipalisetti. Ehtaa kamaa. Professional-djembe n. 50e ja on muuten tiukka soundi. Noh kaksi rumpua kulkee ruumassa.

Voin vaan arvella, että jätkä hytkyy siellä ihan täpinöissä. Kyllä se dundunsetti kannattaa ittelleen ottaa jos rahavarat otenkin sallii. Harvemmin kuitenkin pääsee ite paikan päälle valkkaamaan ja tapaamaan itse rummuntekijää.
Sitäpaitsi dundunit on harvinaisia Suomessa. Ei niitä monelta ihmiseltä löydy ja harva niitä osaa soittaakaan.
Mun mielestä Dunit on tärkeemmät tässä musassa kuin djembe. Tai siis se tekee tärkeämpää tehtävää tässä musassa. Se on tanssimusiikkia ja basso pistää perseen keikkumaan.

http://djembe-renki.blogspot.com/
 
Tietoa minusta
7.1.08 Olen 30-vuotias Kainuulais-syntyinen mies. Blogin tarkoitus on käsitellä Länsi-Afrikkalaista rumpumusiikkia ja sitä miten suomalainen ihminen voi tulla sinuksi perinnemusiikin kanssa johon ei ole kasvanut. Blogeissa esitetyt väitteet eivät ole absoluuttisia totuuksia vaan perustuvat omiin kokemuksiin, näkemyksiin, kuultuun, luettuun ja opittuun.
 
Moi!
 
Ei tuolla vielä paljon mitään ole ja varmaan uuttakin tippuu todella pitkin väliajoin, mutta ajattelin nyt vaan avata tommosen. Lähinnä se on sellainen oma päiväkirja djemben soitosta, mutta saattaa siitä jollekin jotakin hyötyäkin olla.
 
T: Joona

Ei tuolla vielä paljon mitään ole ja varmaan uuttakin tippuu todella pitkin väliajoin, mutta ajattelin nyt vaan avata tommosen. Lähinnä se on sellainen oma päiväkirja djemben soitosta, mutta saattaa siitä jollekin jotakin hyötyäkin olla.
 
Tää on niin tätä ärsyttävää itsensä vähättelyä, joka taitaa kuulua meidän suomalaisten luonteeseen. Varsinkin toi perusfraasi "lähinnä tää on tämmöistä omien ajatusten jäsentelyä". Jos haluaa kirjoittaa omaa päiväkirjaa niin ei sitä muille aleta mainostamaan. Jos taas tekee tällästa julkista blogia, niin vois siihen yrittää jotain sisältöä vähän enemmänkin saada aikaan...
 
No tää nyt ei liittynyt tähän keskustelun aiheeseen mitenkään. Voisin mennä nukkumaan nää kaljahuurut pois, ni katotaan aamulla sitten uudestaan :)