Kitarat: akustinen ›

Aikaisemmasta TE linkkilistasta puuttu mun mielestä Tommyn kaunein kipale, Lewis & Clark:
 
http://www.youtube.com/watch?v=j_zPXtaGTQs
 
Tässä vielä muutama Tommyn kipale pianolla vedettynä:
 
Angelina: http://www.youtube.com/watch?v=tMeOqcLD3-0
Those Who Wait: http://www.youtube.com/watch?v=Vm5RcaNx5jM
I've always thought of you: http://www.youtube.com/watch?v=P0V-5SL_9U0
Stay Close To Me: http://www.youtube.com/watch?v=BwQt6JYH90Y
 
ja lopuks vielä Korealaisella instrumentilla soitettu Questions:
 
http://www.youtube.com/watch?v=rvWByNj4zsc
 
Mut jos ei nappaa, ni ei nappaa.

...ja vielä Those Who Wait harpulla ja bassolla:
 
http://www.youtube.com/watch?v=O_bYufP8j2Q

Aika monet näistä kehutuista ja tässäkin threadissa esillä olleista kitaristeista tekevät biisejä joiden melodiat ovat jotenkin omaan makuuni liian pliisuja. Itse soittaminen ja tekninen taito on tietenkin häikäisevää ja itsessään erittäin hienoa kuultavaa ja katsottavaa, mutta en vain pidä siitä siinä mittakaavassa kuin vähemmän teknisesti taitavammasta soitosta jossa itse tunne ja melodiat ovat yksinkertaisesti parempia (minun mielestäni). TE:n musiikki on jossain mielessä poikkeus tähän, koska hän pystyy tuomaan soitollaan sitä tunnetta enemmän kuin moni muu teknisesti taidokas vata kitaristi. Itse pidän kuitenkin monista esim. Joni Mitchelin biiseistä joissa on näppäilykitaraa ja laulua paljon parempina musiikillisesti, puhumattaan sitten kaikista Nick Draken biiseistä, jotka ovat jumalallisen hyviä (minun mielestäni). Lyhyesti sanottuna tekninen toteutus ja taito ei merkitse mitään, vaan itse musiikin ydin ja se tunne joka siitä välittyy (minun mielestäni).
 
http://www.youtube.com/watch?v=5imb6W0qUrk (Nick Drake cover, Hanging on a Star)
 
http://www.youtube.com/watch?v=6voJjexENok (Joni Mitchell, A Case of You)
http://www.youtube.com/watch?v=bcrEqIpi6sg (Joni Mitchell, Both sides Now)

Täälläpäs on mukavia mielipiteitä. Kitaramusiikissa on ongelmansa, mutta kyse on aika paljon siitäkin millaisissa mikro- ja makrokosmoksissa elää. Jos etsii jotain yksittäistä hienoa biisiä, niin voi olla ongelmallista löytää täydellisyyttä. Mulle kokonaisuudet merkitsee enemmän. Musa voi kuulostaa paremmalta jos siitä huokuu jonkinlainen rehellisyys ja iloisuus. Hyvä groovekin on mukavaa vaikkei kappaleessa muuta olisikaan. Sitten kun on kuullut satoja eri artisteja, jotka soittavat samat/samankaltaiset biisit samalla tavalla niin alkaa hieman kyllästyttämään. Ne jotka erottuvat joukosta nousevat korkealle erilaisuutensa takia.
 
Nuorista sälleistä esim. Kieran Murphy on sellainen nimi joka on ulkaltanut ottaa oman suunnan musiikilleen ja tosiaan kunnioittaa melodiaakin. Aivan mieletön soittaja jo 18-vuotiaana. Livenäkin erinomainen kokemus. Sai stipendin juuri Berkleyhen Bostoniin ja saa nähdä millainen "peto" sieltä tulee ulos muutaman vuoden päästä.
 
Muistan kun tämä sälli veti 16-vuotiaana Jerrys Breakdownin ja Yakety Axen bassosäestyksen kanssa todella tiukalla groovella.
 
Jerry Reedin Jiffy Jam saa kyytiä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=QhkGVfmM9XY
 
Oma biisi Bootleg Escapade (olin itse paikalla ja kyllä jyräsi enemmän kuin video antaa ymmärtää)
 
http://www.youtube.com/watch?v=BXshoPPR08E
 
Naisiin uppoaa tämä omabiisi
 
http://www.youtube.com/watch?v=BkLYg1fwHSc
 
Kieran soitti aika aamupäivällä tuolla CAASissa ja valitteli huonosti soitettua keikkaansa, jota ei kukaan kyllä huomannut. Uskomaton soittaja kaikin puolin ja yksi omista suosikeistani.
 
AndyMcKeestä sen verran, että on niitä harvoja lyömäsoitinkitaristeja joista itse diggaan. Mieluummin kuuntelen Kieran Murphyä joka saa groovea ja melodiaa perkusiivisen otteen lisäksi musiikkiinsa. Makuasioita tietenkin kaikki. AndyMcKee on joka tapauksessa loistava kitaristi.

No minä soittelen muiden kappaleita, joissa on hienoja melodioita, vanhoja klassikoita. Ja siinä samalla kehitän soittotaitoa. Mitä sitä uusia biisejä turhaan tekemään, kun lahjakkaammat on jo ne hyvät biisit säveltäneet 100 vuotta sitten.
 
Just näin! Kun ne lahjakkaimmat soittajat sitten tekevät näistä vanhoista klassikoista oman versionsa, jälki on ainakin mun korvia hivelevää:
 
Ed Gerhard - The Water is Wide: http://www.youtube.com/watch?v=_UTNSDjGHjQ

Ajattelin että jos kyse on ennemminkin asenteista kitara musiikkia kohtaan eikä niinkään siitä että sävellykset olisi huonoja. Toimiiko Drifting pianolla
http://www.youtube.com/watch?v=032WFpMNFME
 
Ei oikein toimi myöskään pianolla soitettuna.
 
Edit: Jos linkität jonkun ei klassisen kappaleen mistä tykkäät ja joka on soitettu yhdellä soittimella niin varmaan helpottaa muakin tajuamaan mikä fingerstylessä mättää.
 
Tuhlasin taas vapaa aikaani juutuubin parissa ja löysin peräti yhden fingerstyle-origaalin, joka jopa miellyttää minua. Ei tämäkään ehkä ole täysin lempimusiikkiani. Simppeli biisihihän tämä on, mutta mielestäni tässä on lähtökohtana pääasiassa enemmänkin melodia kuin heläjävät soinnut.
 
Muriel Anderson - Lady Pamela
 
http://www.youtube.com/watch?v=ELRGB9ghOas&feature=user
 
Tässä hieman ei-klassista, tai ainakin ei länsimaista klassista.
 
Oudin soittoa
 
http://www.youtube.com/user/OudProff
 
Tämä pätkä old-time-viulumusiikkia on aika rouheaa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=tCsRNDFH-lg
 
Tässä pieni pätkä soolobanjoilua, valitettavan lyhyt vain 30 sekuntia.
 
http://www.youtube.com/watch?v=2iuRDUqwB9o
 
Tässä on hieman ruotsalaista moraharpan soittoa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=L_fT5U3l__Q
 
Tässä joitakin esimerkkejä. Internetin ihmemaailmasta en tällä erää löytänyt muuta.

Täälläpäs on mukavia mielipiteitä. Kitaramusiikissa on ongelmansa, mutta kyse on aika paljon siitäkin millaisissa mikro- ja makrokosmoksissa elää. Jos etsii jotain yksittäistä hienoa biisiä, niin voi olla ongelmallista löytää täydellisyyttä. Mulle kokonaisuudet merkitsee enemmän. Musa voi kuulostaa paremmalta jos siitä huokuu jonkinlainen rehellisyys ja iloisuus. Hyvä groovekin on mukavaa vaikkei kappaleessa muuta olisikaan. Sitten kun on kuullut satoja eri artisteja, jotka soittavat samat/samankaltaiset biisit samalla tavalla niin alkaa hieman kyllästyttämään. Ne jotka erottuvat joukosta nousevat korkealle erilaisuutensa takia.
 
Hyvä groove voi olla ihan mukavaa, mutta siihen vähän jää. Ei sellaisia biisejä kauhean montaa jaksa putkeen kuunnella. Yksikin voi olla liikaa...
 
Ehkpä lähinnä näissä fingerstyle-tyyppien biiseissä ärsyttää saman toisto sekä biisin sisällä että biiseissä yleensäkin. Kaikk ne samallaissi ova, yhden kun on kuullut niin on kuullut kaikki, siis erittäin karrikoidusti sanottuna. Myöskin kunnollisten melodioitten puuttuminen rassaa, mutta tästä olen paasannut jo varmaan tarpeeksi.
 
Nuorista sälleistä esim. Kieran Murphy on sellainen nimi joka on ulkaltanut ottaa oman suunnan musiikilleen ja tosiaan kunnioittaa melodiaakin. Aivan mieletön soittaja jo 18-vuotiaana. Livenäkin erinomainen kokemus. Sai stipendin juuri Berkleyhen Bostoniin ja saa nähdä millainen "peto" sieltä tulee ulos muutaman vuoden päästä.
 
Jerry Reedin Jiffy Jam saa kyytiä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=QhkGVfmM9XY
 
Oma biisi Bootleg Escapade (olin itse paikalla ja kyllä jyräsi enemmän kuin video antaa ymmärtää)
 
http://www.youtube.com/watch?v=BXshoPPR08E
 
Naisiin uppoaa tämä omabiisi
 
http://www.youtube.com/watch?v=BkLYg1fwHSc
 
Täähän oli mieletön soittaja. Omat biisit eivät vielä kovinkaan taivaita hiveleviä ole, mutta ehkäpä muutaman vuoden päästä. Mieletön tatsi tuohon soittimeen, ei todellakaan mikään kitaranhiplaaja.
 
Ehkäpä jos kuuntelen tarpeeksi pitkään näitä fingerstyle-soittajia niin voin jopa alkaa tykkäämäänkin niistä. Tuo Kieran oli hyvä ja huomasin jopa pitäväni hieman yhdestä Tommy Emmanuelin biisistä. Huolestuttavaa kenties.

Hienoa soittoa.
 
Jostain syystä tahdon heittää hieman kusta kiukaalle, mutta mielestäni tämänkaltaiset kitarasävellykset mitä nämä uuden polven akustisvirtuoosit tekevät ovat tylsiä. Jotenkin tuntuu, että kitaristit ihastuvat kauniisiin harmonioihin ja unohtavat melodiat täysin matkasta. Tämä on tietysti vain minun oma haiseva mielipiteeni.
 
Olen kahlannut juutuubia monena iltana, enkä valitettavasti ole löytänyt oikein yhtään fingerpickaaja, joka olisi tehnyt minuun musiikillisesti lähtemättömän vaikutuksen. Taitoa löytyy vaikka millä mitalla, mutta biisit jättävät kylmäksi. Taas toisaalta harvat sähkökitaravirtuoositkaan osaavat tehdä kunnollisia biisejä.
 
Soitan nykyään lähes pelkästään akustisia kielisoittimia, kyllähän sähkitaraakin välillä tulee kaivettua naftaliinista esiin. Tämä ei ole sähkökitaristin provoamista. Kitara on mielestäni parhaimmillaan yhtyesoittimena tai tietysti myös laulun kera.
 
Nytpä pyydänkin teiltä arvon fingerpicking-kansa, linkittäkää joku fingerpicking-originaali, jossa on hyvä melodia, kaari ja jännitteitä, eikä pelkästään kauniita harmonioita ja kitaranhakkaamista.
 
Tämä nyt ei taida niinkään fingerpick biisi olla mutta samaan suuntaan. http://www.youtube.com/watch?v=OPB-ShG_UWY&feature=related

Andy McKee on mielestäni hienoimpia akustisia kitaristeja jota tiedän. Tosin näkökenttäni ei ole toistaiseksi tällä alueelle hirveän laaja, vaikka olenkin todella perso tällaiselle musiikille. Suosikkikappaleeni ehdottomasti "For My Father", jossa tarpeeksi vaihtelevuutta ylläpitääkseen mielenkiinnon, mutta myös läjäpäin kauniita harmonioita jotka soljuvasti vievät kappaletta eteenpäin alkuperäistä melodiaa korvalla pitäen.

Andy McKeellä on muutamia mukaviakin biisejä, mutta valtaosa ei vaan jostain syystä vastaa henkilökohtaisia mieltymyksiäni.
Omia YouTube-suosikkeja akustisella puolella ovat mm.
 
John Butler - http://www.youtube.com/watch?v=6VAkOhXIsI0 (kuva ja ääni kulkevat hieman omia aikojaan)
 
sekä hieno coveri Livin' on a Prayerista (Tomi Pladanius) - http://www.youtube.com/watch?v=2DctCyO-E3s

Mukavaahan noita on katsella tuolta videohelvetistä ja jopa ihan mukava muutama minuutti kuunnellakkin, mutta eihän tuota aivan levyllistä jaksais kuunnella putkeen. Aika puuduttavaa siis pitemmän päälle mielestäni.
Jotenki sitä vaan oottaa, että noilla taitureilla kuten nyt esim. McKeellä aukeais suu ja sieltä tulis jotain kaunista tahi komeaa ulos. Vaikkapa nyt jotain siihen Draken Nickin suuntaan...