Kitarat: kitarakamat ›

Palataan asiaan: Epiphonen Slash-'lessussa on ainakin paperilla samat osat mitä Gibsoninkin vastaavassa ja hintaeroa about kolme tonnia. Sillä saa jo muutaman Gibsonin standardimallin Epi-lessulle kaveriksi.
 
Miettikää ihmiset.
 
Paperilla kitarat saattavat näyttää samanlaisilta. Todellisuudessa kitaroissa ei ole kovinkaan montaa samaa osaa. Tossa on tosin speksit laitettu näöllisesti kohdallen paljon paremmin, kuin normaalisti ja kitarassa on kunnon mikit. Puut, metalli- ja sähköosat, työnjälki ja -laatu, viimeistely, soitettavuus ja soundi ovat kuitenkin aivan eri luokkaa Gibsonissa. Ei noita oikeasti kannata edes vertailla keskenään.
 
Hinta on uutena melko suolainen, mutta Ebayssä noita on jatkuvasti huomattavasti inhimillisempään hintaan. Jos haluaisin sellaisen, olisin valmis maksamaan noin kolminkertaisen hinnan uuteen Epiphonen vastaavaan verrattuna.
 
Mulla on kokemusta Gibsonin Zakk Wylde-mallista(LP), sekä Epiphonen, että Gibsonin Custom Shopin versiona. Käytännössä kitaroissa ei ole muotoilun ja värityksen pääpiirteitä lukuunottamatta mitään samaa. Soundi on tietysti siellä suunnalla, mutta erittäin kaukana, vaikka Epiphoneen olisikin vaihdettu 81/85-setti HZ:ien tilalle. Paperilla yhtäläisyyksiä näyttäisi olevan, mutta edes Groverin virittimet eivät ole samoja.
 
Sitten noista tavallisten Gibsonien ja Custom Shop-mallien eroista. Eniten omakohtaista kokemusta on LP Customeista. Mulla on ollut aiemmin 4 tavallista LP Customia ja nykyisin Custom Shopin LP Custom´68 FT Reissue. Eroa on valtavasti. Soundi, soitettavuus ja viimeistely ovat ´68:ssa aivan eriluokkaa(ja hinta). Custom Shopissa on väännetty käsityönä body, kaula, viimeistely, inlayt, mikit jne. ja nauhat yms. ovat aikalailla eritavalla viimeistelty, inlayt ovat nätit, ei ole maalia reunalistojen päällä ja sitten noissa Custom Shopin kitaroissa on tietysti yleensä ne omat kyseiselle mallille tyypilliset ominaispiirteet, joita tavallisista Gibsonin kitaroista ei löydy. Olen soitellut myös kolmella tavallisella Custom Shopin LP Customilla ja niissäkin on eroja verrattuna tavallisiin Customeihin, CS:ien hyväksi.
 
Toi erikoismalliin vertaaminen on tietysti epäreilua muutenkin, mutta siitä mulla on eniten kokeumusta.
 
Itse olen asian ajatellut niin, että hankin mielummin yhden itselleni unelma-LP:n, kun kaksi(tai puoltoista) vähän sinnepäin olevaa Les Paulia.
 
Tarkoitus ei ole vähätellä Gibsonin tavallisia kitaroita, jotka ovat erittäin hyviä kitaroita ja mun mielestä, soundi huomioonotettuna, niissä saa myös rahalle vastinetta.
 
Niinkuin joku tossa edellä kirjoittikin, niin mitä kalliimpiin kitaroihin mennään, sitä vähemmän sille eurolle vastinetta saa. Jos on valmis sijoittamaan Gibsonin Custom Shop LP:eihin, niin toki vaatimuksetkin ovat siinä vaiheessa aika kovat. Itse olen kokenut, että ne täyttyvät.

Palataan asiaan: Epiphonen Slash-'lessussa on ainakin paperilla samat osat mitä Gibsoninkin vastaavassa ja hintaeroa about kolme tonnia. Sillä saa jo muutaman Gibsonin standardimallin Epi-lessulle kaveriksi.
 
Mut miks hemmetissä ostaa Epiluuri jos on rahaa ostaa se Gibson.
 
Mut eihän sille mitään mahda että tässä maailmassa toiset tykkää aidoista ja toiset kopioista. Niin kitaroissa kun naisissa ja kaikessa muussakin. :)
 
Slash keppi on komea ja varmasti pätevä jos sellasen hankkii. Hankkisin itekkin jos olisi sen verran ylimäärästä. Ennemmin silti vertailisin Slashia custom shopin standardeihin kun Epin ja Tokain malleihin.
 
Edit. kielivirheet

Mut miks hemmetissä ostaa Epiluuri jos on rahaa ostaa se Gibson.
 
Mut eihän sille mitään mahda että tässä maailmassa toiset tykkää aidoista ja toiset kopioista. Niin kitaroissa kun naisissa ja kaikessa muussakin. :)
 
Kyllähän tietyllä tavalla epissä on enempi henkeä kun gibassa. Ja voi olla et joillekkin epin saundimaailma on parempi ja se istuu mukavasti käteen...
Ei pelkkä tuotemerkki sais olla perustelu millekkään hankinnalle. Toki lähes kaikki gibat on nätimpiä kun epit. Se on jo hyvä syy ostaa gibson:)
Mut eihän gibsonin slash signature kovin "aito" ratkaisu ole. Vähän sama jos etsis naista jonka on oltava Marilyn Monroe klooni. tai jotain...:) noin karkeana esimerkkinä.
Mut kaikki tyylillään. Itse vaan arvostaa soittajia jotka soittaa millä haluaa. Ei lähde tohon mielikuvamarkkinoinnin leikkeihin.
 
edit: osaa kirjottaa...

Slash kertoi kirjassaan, että kun hänelle tuotiin ensimmäistä noista uusista signatureista näytille, niin hän luuli että gibsonin pojat palauttaa sitä alkuperäistä. Eli melkoisen tarkka kopio ilmeisesti siitä kuuluisasta appetitella käytetystä lespa kopiosta..
 
EDIT: korvasin muutamia sanoja toisilla jotka kuulostivat enemmän suomelta..

Venäläinen ja suomalainen ydinvoimalakin on spekseiltään samanlainen. Eroja kuitenkin käytännössä löytyy. Ei kannata ostaa speksejä.
 
Hohoo :D plussaa kyl.. Täysin onnistunut perustelu mielipiteelleen.

Slash kertoi kirjassaan, että kun hänelle tuotiin ensimmäistä noista uusista signatureista näytille, niin hän luuli että gibsonin pojat palauttaa sitä alkuperäistä. Eli melkoisen tarkka kopio ilmeisesti siitä kuuluisasta appetitella käytetystä lespa kopiosta..
 
EDIT: korvasin muutamia sanoja toisilla jotka kuulostivat enemmän suomelta..
 
En oo kirjaa lukenu. Pitäny pitkään hommata, mutta ei oo saanu aikaseks.
 
Mutta niin, toi Slash Les Paul (Mikään niistä) ei edes näytä siltä, jolla Appetite vedettiin.
 
Että voi Jeesus sentään: "hän luuli että gibsonin pojat palauttaa sitä alkuperäistä."
 
Ei siinä, varmasti ihan hyvä keppi, mutta toi on kyllä aikamoista paskaa.

En oo kirjaa lukenu. Pitäny pitkään hommata, mutta ei oo saanu aikaseks.
 
Mutta niin, toi Slash Les Paul (Mikään niistä) ei edes näytä siltä, jolla Appetite vedettiin.
 
Että voi Jeesus sentään: "hän luuli että gibsonin pojat palauttaa sitä alkuperäistä."
 
Ei siinä, varmasti ihan hyvä keppi, mutta toi on kyllä aikamoista paskaa.
 
Vai olisko kyse ollut jommasta kummasta appetite kiertueen lespasta joita hän silloin osti kaksi? Täytyykin selata taaksepäin kun muisti tekee tepposet..

Vai olisko kyse ollut jommasta kummasta appetite kiertueen lespasta joita hän silloin osti kaksi? Täytyykin selata taaksepäin kun muisti tekee tepposet..
 
tässä sellainen ikävä huomio että tuohon aikaan läsä oli pa, ja jotenkin sai hankittua rahat mutta replicaan. En muista nimeä, mutta soitin rakentajalta osti lespaul replican joka on toiminu nauhioituksissa ykköskitarana useasti.
 
Toki gibsoneitahan läsällä on läjäpäin ja tämä uusin signature malli ei ole edes kovin vanha. 2000 luvulla kuitenkin tehty viritelmä. nyt vaan puskevat myyntiin ne viimeinkin.
 
LAitetaan nyt tähän, tuolla ylempänä jäi sellainen vaikutelma että joku piti epiluuria kopiona, asihan ei ole näin. Se on giban halpis yhtiö joka kyllä saa rayaltinsa sun muut lisensi maksut epin kitaroista.

1.Kyllähän tietyllä tavalla epissä on enempi henkeä kun gibassa. 2.Ja voi olla et joillekkin epin saundimaailma on parempi ja se istuu mukavasti käteen...
3.Ei pelkkä tuotemerkki sais olla perustelu millekkään hankinnalle. Toki lähes kaikki gibat on nätimpiä kun epit. Se on jo hyvä syy ostaa gibson:)
4.Mut eihän gibsonin slash signature kovin "aito" ratkaisu ole. Vähän sama jos etsis naista jonka on oltava Marilyn Monroe klooni. tai jotain...:) noin karkeana esimerkkinä.
5.Mut kaikki tyylillään. Itse vaan arvostaa soittajia jotka soittaa millä haluaa. Ei lähde tohon mielikuvamarkkinoinnin leikkeihin.
 
edit: osaa kirjottaa...
 
1.Meidän näkemykset asiasta ei vois olla enempää päinvastaiset. Gibsonin Les Paul on se ainoa oikea(lue:alkuperäinen) ja mun mielestä ainoa, jossa sitä henkeä, mojoa, on. Kopioissa on sitä perässä tulemisen meininkiä. Sama juttu kuin musiikissakin. Ensin joku keksii jotain uutta, toimivaa, mahdollisesti jopa innovatiivista. Huomataan, että homma toimii ja kohta on koko joukko halpoja kopioita tekemässä samaa, osin onnistuen, mutta kuitenkin kuulostaen aina vain kopioilta.
 
2. Enpä ole ennen kuullut väitettävän, että Epiphonen LP kuulostaisi paremmalta, kuin Gibsonin LP.
 
3.Toivottavasti kukaan ei osta pelkän merkin perusteella kitaraa. Jos kuitenkin näin tekee, on Gibson niitä parhaita vaihtoehtoja. Hyväsoundisia, toimivia kitaroita omalla jutulla ja arvokin pysyy melko hyvin.
 
4. Eli sun mielestä ei soittaja voi olla "aito", kuulostaa omalta itseltään, jos hänellä on joku Signature-kitara soittimenaan. Jokainen hyvä soittaja kuulostaa aina itseltään, välineistä riippumatta. Näitä juttuja on luettu Van Halenista, Billy F. Gibbonsista jne. ja jokainen voi toivottavasti sen joskus huomata myös itsestään. Se miten sä otat soinnun, nuotin, miten pikkaat, millainen on sun vibraato, nuottivalinnat ja muut vastaavat seikat, saavat sut kuulostamaan vain ja ainoastaan sulta itseltäsi, ei se, onko sulla Signature-kitara, vai ei. Hyvä esimerkki voisi olla vaikkapa Pete Townsend, joka on käyttänyt Eric Claptonin Signature Stratoa vuosikaudet, niinkuin muuten teki Albert Järvinenkin uransa loppupuolella.
 
5.Eiks jokainen soita sillä millä haluaa, tietenkin rahavarat ynnä muut realiteetit tietenkin huomioon otettuna. Itse näen asian niin, että jos sen Signature-kitaran ominaisuudet ovat ne itseä eniten miellyttävät, niin silloin se kannattaa hankkia. Useissa Signature-kitaroissa se artistin nimi on esim- truss rod coverissa, tai lavan takana, jolloin sen ei luulisi olevan kynnyskysymys kenellekään. Tai melko pienellä lavassa, joka sekin on mielestäni aika pieni haittatekijä, jos kitara muuten olisi se ultimaalinen skebakko. Olikohan se eka Slash-kitara -95 vuodelta? Se on kitara vain Slash-faneille ja keräilijöille, nykyinen toimii mielestäni kenellä tahansa ja se tuleva, replica Slashin LP-replicasta, on taas selkeästi suunnattu keräiljä/faniporukalle.
 
Itselleni tosin tulee heti yksi esimerkki mieleen, jossa Signature-kitaran tunnusmerkki on omaan makuuni liikaa. Ibanezin Mick Thompson-malli.

tässä sellainen ikävä huomio että tuohon aikaan läsä oli pa, ja jotenkin sai hankittua rahat mutta replicaan. En muista nimeä, mutta soitin rakentajalta osti lespaul replican joka on toiminu nauhioituksissa ykköskitarana useasti.
 
Toki gibsoneitahan läsällä on läjäpäin ja tämä uusin signature malli ei ole edes kovin vanha. 2000 luvulla kuitenkin tehty viritelmä. nyt vaan puskevat myyntiin ne viimeinkin.
 
LAitetaan nyt tähän, tuolla ylempänä jäi sellainen vaikutelma että joku piti epiluuria kopiona, asihan ei ole näin. Se on giban halpis yhtiö joka kyllä saa rayaltinsa sun muut lisensi maksut epin kitaroista.
 
Slashin(GNR:n) managerihan(Alan Niven) sen itseasiassa hankki Saulille. Hänellä oli ollut aiemminkin LP, musta Custom, mutta se varastettiin ja kun GNR meni studioon nauhoittamaan Appetitea, Slashillä oli joku Jackson ja muistaakseni Mockinbird, jotka hänen mukaansa kuulostivat paskoilta. Samoin hänellä ei ollut omaa vahvistinta ja niitähän sitten lainailtiinkin kasapäin, ennekuin se "oikea" Marshall löytyi. Eli Slashin "se" soundi on itseasiassa hänen managerinsa ja levyn tuottajan Mike Clinkin ansiota hyvinkin pitkälti kamojen puolesta. Luonnollisesti tärkein tekijä on kuitenkin Slash itse, mutta kamojen osalta.
 
Siitä Slashin ykkös LP:ista:Sen on käsin tehnyt edesmennyt Kris Derrig ja kitara on kopio 1958 Les Paulista. Mahonkibody ja kaula, vaahterakansi ja otelauta Brasilian ruusupuuta. Kitarassa on Seymour Duncanin Alnico II-mikit. Slashillä on omien sanojensa mukaan muutamia Kris Derrigin tekemiä kopioita, mutta lavalla on nykyisin pääosin käytössä omat Signature-mallit ja muut Custom Shopin tekemät Les Paulit(joskus musta Custom), BC Richin Mockinbird ja Rich Bich ja Guildin akustinen ja se 2 kaulainen hybridi -vehje.
 
Onhan se Epiphonen LP silti kopio. Se on vaan virallinen kopio.

Itselleni tosin tulee heti yksi esimerkki mieleen, jossa Signature-kitaran tunnusmerkki on omaan makuuni liikaa. Ibanezin Mick Thompson-malli.
 
Esim. Bull's Eye skittaa viittas lavalla kantaa. Tavallista customia kylläkin.

Onko kenelläkään kokemusta Gibsonin Slash versiosta.Onko se oikeesti sen arvoinen mitä siitä pyydetään.Oliskos jollain tietoo onko sellainen missään hyllyssä myynnissä ja missä.
 
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen;
Coda-Musicissa myydään ja aika edullinen on hintakin tällä hetkellä: 2925 euroa.
 
http://www.coda-music.com/catalog/p … id=3d3c4dab6b1ff71ca10dd3b486cd91df

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen;
Coda-Musicissa myydään ja aika edullinen on hintakin tällä hetkellä: 2925 euroa.
 
http://www.coda-music.com/catalog/p … id=3d3c4dab6b1ff71ca10dd3b486cd91df
 
On muuten sopuhintaan. Ei paljon Ebaystä kannata katsella, jos tollasen haluaa. Huomaa selvästi, että uusi malli on kaupan, saa sitä vanhempaa edukkaasti.

Video matskuu http://www.youtube.com/watch?v=MIwuMG41sX8

njoo... käväsin sitten tänään taas kerran testimään giban bfg mallin
 
Muuten topicciin kantaa ottamatta (paitsi että Slash rocks), testannut tuota bfg:tä olen itsekin. Aivan _hirveä_ viritelmä. Ihan kuin se olisi ollut jostain seiskaluokan puutyötunnilta tullut.

1.Meidän näkemykset asiasta ei vois olla enempää päinvastaiset. Gibsonin Les Paul on se ainoa oikea(lue:alkuperäinen) ja mun mielestä ainoa, jossa sitä henkeä, mojoa, on. Kopioissa on sitä perässä tulemisen meininkiä. Sama juttu kuin musiikissakin. Ensin joku keksii jotain uutta, toimivaa, mahdollisesti jopa innovatiivista. Huomataan, että homma toimii ja kohta on koko joukko halpoja kopioita tekemässä samaa, osin onnistuen, mutta kuitenkin kuulostaen aina vain kopioilta.
 
Ihan totta. Ja sekin on ihan totta varmaan et se on sun mielestä ainoa missä on henkeä. JA ihan totta on sekin et mun mielestä joissain kopiokitaroissa on enempi henkeä kuin alkuperäisissä. En toki voi yleistää kun en ole kaikkia maailman kitaroita soittanut. Mut hyviä ja huonoja kopsuja olen soitellut, samoin kun hyviä ja huonoja Gibsoneitakin. Ei ollu mojoa kaikissa vaikka gibson lukikin lavassa :(
 
2. Enpä ole ennen kuullut väitettävän, että Epiphonen LP kuulostaisi paremmalta, kuin Gibsonin LP.
 
Oppia ikä kaikki. ja paljon riippuu siitä millaista saundia haetaan. eikö?
 
3.Toivottavasti kukaan ei osta pelkän merkin perusteella kitaraa. Jos kuitenkin näin tekee, on Gibson niitä parhaita vaihtoehtoja. Hyväsoundisia, toimivia kitaroita omalla jutulla ja arvokin pysyy melko hyvin.
 
Juu gibson on ihan hyvä valinta jos sokkona joutuu ostamaan.
 
4. Eli sun mielestä ei soittaja voi olla "aito", kuulostaa omalta itseltään, jos hänellä on joku Signature-kitara soittimenaan. Jokainen hyvä soittaja kuulostaa aina itseltään, välineistä riippumatta. Näitä juttuja on luettu Van Halenista, Billy F. Gibbonsista jne. ja jokainen voi toivottavasti sen joskus huomata myös itsestään. Se miten sä otat soinnun, nuotin, miten pikkaat, millainen on sun vibraato, nuottivalinnat ja muut vastaavat seikat, saavat sut kuulostamaan vain ja ainoastaan sulta itseltäsi, ei se, onko sulla Signature-kitara, vai ei. Hyvä esimerkki voisi olla vaikkapa Pete Townsend, joka on käyttänyt Eric Claptonin Signature Stratoa vuosikaudet, niinkuin muuten teki Albert Järvinenkin uransa loppupuolella.
 
En ihan tarkoittanut ettei voi olla aito :) tottakai soittaja on isommassa roolissa kun kamat. itsestään selvyys. Vaikka mulla olis kuinka slash signature kitara ja kaikki muutkin kamat ni en kuulostais slashilta :) tai vaikka slashilla olis paska epiluuri tai vastaava niin hän kuulostaisi itseltään.
 
5.Eiks jokainen soita sillä millä haluaa, tietenkin rahavarat ynnä muut realiteetit tietenkin huomioon otettuna...
 
No juurikin! samasta asiasta höpötellään.. eri sanoilla vaan

Oppia ikä kaikki. ja paljon riippuu siitä millaista saundia haetaan. eikö?
 
Hyvää soundia:)

Hyvää soundia:)
 
Eli Epihone voisi sopia paremmin vaikka death metalliin, jossa tunnutaan etsivän yleisesti mahdollisimman paskaa soundia.

Gypsy: En oo kirjaa lukenu. Pitäny pitkään hommata, mutta ei oo saanu aikaseks.
 
Mutta niin, toi Slash Les Paul (Mikään niistä) ei edes näytä siltä, jolla Appetite vedettiin.
 
Että voi Jeesus sentään: "hän luuli että gibsonin pojat palauttaa sitä alkuperäistä."
 
Ei siinä, varmasti ihan hyvä keppi, mutta toi on kyllä aikamoista paskaa.
 
Ylös! Itsekin luen kirjaa tällä hetkellä ja ilmeisesti Gibsonilta on tosiaan jossain vaiheessa tullut jonkinlainen satsi myös relicoituja Slash signature keppejä. Tarina kertoi, että Slashin tilaamat vuoden -88 Les Paul stankut oli heti uutena uudelleen pintakäsitelty, koska Slash halusi niiden olevan enemmän "duller" ja "weathered". Kyseisillä kitaroilla on vedetty sitten loppupuolisko Appetite-kiertueesta, Illusion kiertueet ja Snakepit-kiertueet. Nykyään kitarat ovat kuulemma todella paljon elämää nähneen näköisiä. Mutta näistä kitaroista on kirjan mukaan jonkinlainen signature-sarja olemassa; Slash kertoo seuraavasti "ensitapaamisestaan" signature sarjalaisen kanssa:
 
..."The replica has every single nick, scratch and cigarette burn that my guitar has. It even has a crack in the neck from that time when it exploded in my face and was rebuilt...... It's called the Slash signature model and it's every inch exactly like mine"
 
Olis mukava nähdä kuvia tästä mallista, jos vaan joku löytää netistä, ite en löytänyt.